perjantai 5. heinäkuuta 2024
perjantai 12. kesäkuuta 2020
Minulle kuuluu hyvää
Minulle kuuluu hyvää. Tämän blogin lopettaminen oli hyvä ratkaisu. En ole miettinyt ahmimishommia koko vuonna. Se asia on kohdaltani aikansa elänyt.
Harrastukset ovat entiset. Muun muassa työnnän autoa ja kiipeän rinnettä repun kanssa.
Rinkkahommaan liittyen olen virittelemässä eräänlaista "keksintöä" joka on ainakin lasten mielestä aika viihteellinen. Autontyöntöä varten kaverini kehittää kauko-ohjausta, jolla voin ohjata autoa työntöpisteestä ja harrastaa suosikkihommaani entistä mukavammin.
Näitä hommia voi seurata täällä: https://www.fitventures.fi/, kuulumisia kuulunee kesällä kun tietokonenörtin työt antavat myöten.
Mukavaa kesää!
lauantai 8. helmikuuta 2020
En taida olla enää BED-mies
Kirjoitin vuonna 2013 tekstin I'm a BED-man, jossa kuvasin ahmimishäiriötä. Muistan tilanteet joissa löysin itseni ahmimasta ja muistan hyvin miltä sitten tuntui. Muistan ahdistuksen, aaltoliikkeet ja kontrollin puutteen tunteen, kuinka vihasin sitä joka söi ja oli syönyt ja kuinka ahdistus ja itseinho vain kasvattivat aaltoja.
Syön edelleen joskus paljon, mutta en ahdistu siitä. En syö salaa. Syöminen on joskus iloinen asia, mutta useimmiten en mieti sitä ollenkaan.
Tämä blogi on viimeisiä asioita, joka enää ylläpitää ajatusta ahmimishäiriöstä ja siitä että se on minua ja elämääni määrittävä asia. Luulen, että minulla ei ole enää käsiteltävää ahmimishäiriön osalta ja että minun ei kannata tietoisesti ruokkia ajatusta ahmimishäiriöstä. Taitaa olla parempi siirtää ajatukset muihin juttuihin. En taida olla enää BED-man.
Kuvittele sateenvarjon pyörivän helikopterin roottorin lapojen lailla, ja liikkeen tuottama nostovoima.
tiistai 28. tammikuuta 2020
Eteenpäin
Päätin viimeksi pohdintani näin:
Minun kannattaisi joka tapauksessa harjoitella niin kuin harjoittelisin että voisin juosta Guinnessin ennätyksen 80 paunaa painavan rinkan kanssa, juoksinpa sen lopulta tai en.
Kaksi yötä enemmän nukuttuani hoksasin, että eihän mitään muuta nyt tarvitse päättää. Teen juuri noin, koska sillä tavoin on tiedossa hauskaa koko vuodeksi. Vasta lokakuussa mietin a) haluanko, ja jos haluan b) olenko valmis rinkka-maratonille. Tämän taidon opin jo vuonna 2014: Ancient art of luovuttaminen.
Kirjoitin jo sunnuntaina muutenkin hyvän pohjan suunnittelulle. Siitä taisi tulla hyvä juuri siksi, että en ollut päättänyt vielä mitään.
- huomioin selän vahvuuden kaikessa harjoittelussani, enemmän kuin se on normaalissa elämässä selviämisen takia tarpeen. Harjoittelun tulee olla selälle hyväksi, ei rasittavaa, vaan vahvistavaa.
- jatkan autontyöntöharjoittelua. Rikomme kesällä mailin ennätyksen Nokian Renkaiden kanssa. Autontyöntö on selän kannalta erinomaista vahvistavaa low-impact treeniä ja viime marraskuisen maratonin perusteella se luo myös hyvän kestävyyspohjan.
- en harjoittele juoksua, enkä varsinkaan rinkka-juoksua kestävyysjuoksulle tyypillisellä määrää painottavalla ohjelmalla
- kevennän painoani n. 10-15 kg nykyiseen, syksyllä painan n. 100 kg
- teen hyvän harjoitussuunnitelman yhdessä Matin kanssa, en harjoittele liikaa
- luon selvät kriteerit, joiden pitää toteutua että voin todeta olevani "valmis". Jos kriteerit eivät täyty, olen silti tyytyväinen valintaani ja siihen miten hyvä vaikutus sillä oli vointiin vuoden aikana.
 |
| Eteenpäin. Kuva: Ville-Veikko Heinonen / Alasin Media Oy |
Minulla oli seuraaviksi kuukausiksi enimmäkseen samat suunnitelmat mielessä jo ennen tätä: mm. Etelä-Karjalan sotilasmarssi, Helsinki City Run ja tietenkin autontyönnön harjoittelu ja Guinnessin ennätys Nokian renkaiden kanssa. Yhtäkkiä suunnitelmat vain vetävät puoleensa voimakkaammin kun siellä kaiken takana on vielä potentiaalinen porkkana.
sunnuntai 26. tammikuuta 2020
Takaporttia etsimässä
Olen jahnannut tätä yksin päässäni jo toista vuotta, ilman että asia on edennyt.
On aika tarttua ajattelun ydinaseisiin ja katsottava, ovatko epämääräiset ajatukset jäsennettävissä tekstiksi. Ydinasetta metodi muistuttaa mielestäni siksi, että tuotosta ja sen aiheuttamaa tapahtumaketjua on hankala imaista takaisin kun sen on kerran ilmoille tupsauttanut.
En ole pulauttanut asiaa pääni ulkopuolelle, koska se on ehkä hölmö ja tyhmä ajatus ja on hävettänyt oikein edes puhua asiasta. Mutta, eivät kai irralliset ajatukset ja tuntemukset ole hölmöjä ja hävettäviä, vain niiden synteesi voi olla. En aio nyt kuitenkaan kirjoittaa niistä ristiriitaisista tuntemuksista jotka suonikohjujen vaahtohoidossa saamani mustan, kireän, reisi-pitkän stayup-sukan jalkaan rullaaminen aiheuttaa.
Pitkä esipuhe oli tarpeen, koska varsinainen asia on lyhyt.
Fakta 1. Haluaisin juosta Guinnessin ennätyksen maratonilla 36,3 kilon (80 paunan) rinkan kanssa.
Fakta 2. L4-L5 selkänikamat liikkuvat, ja pyrkivät kaventamaan jo kaventunutta selkäydinkanavaa.
Voisi ajatella, että homma olisi selvä. Lääkäri on faktan 2 lausuntoonsa kirjannut ja olen viimein liikkuvuutta ja kehonhallintaa parantamalla ja lihaskuntoa vahvistamalla saanut tilanteen sellaiseksi että selkä ei ole ollut hankala aikoihin. Ilman muuta herää epäilys, että rinkka-maraton voisi olla selän tukirangalle haitaksi.
Mutta,kun:
- haluan ja
- tiedän että pystyn siihen
Toisaalta, jos selkä olisi rinkkamaratonin takia todennäköisesti huonommassa kunnossa kuin ennen sitä, niin ei. Avainasemaan nousee sana "todennäköisesti". Keskityn siis siihen.
Todennäköisesti tarkoittaa "on enemmän todennäköistä, että epäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi". Lähden lähestymään asiaa.
Jos:
a) tältä istumalta laittaisin 36,3 kiloa painavan rinkan selkääni ja lähtisin juoksemaan maratonin, olisin aivan paskana.
b) hylkäisin ajatuksen, olisin kenties 50-vuotiaana, reilun kolmen vuoden kuluttua, selän osalta suurin piirtein samassa kunnossa kuin nyt. Luultavasti kuitenkin heikommassa, koska arvelen nyt olevani huipulla sillä motivaatiolla, joka minulla on asian hoitoon ollut. Painan nyt 112 kiloa, ja teho/paino suhde on kohtuullisen hyvä. Rehellisesti sanottuna ei kuitenkaan tarvita kovin isoa sysäystä, että painaisin 135 kiloa ja olisin lapamato.
c) tarttuisin ajatukseen, ja lähtisin tavoittelemaan sitä suunnitelmallisesti, niin silloin joutuisin harjoittelussa tekemään asioita jotka edistävät selän kuntoa ja kestävyyttä.
Juoneni tukirakenne on lääkärin sanojen tarkoitushakuinen tulkitseminen. Diagnoosin vuonna 2018 tehnyt lääkäri välitti minulle ajatuksen: selän muutokset tapahtuvat koko elämän aikana, ja rinkkamaraton yksittäisenä tapahtumana on siinä kuin pisara astiassa. Normaalia isompi pisara, mutta sinne se katoaa vähän normaalia isomman roiskahduksen jälkeen kokonaisuutta juurikaan muuttamatta. Se mikä ratkaisee, on se mitä isossa mittakaavassa vuositasolla, ja kymmenen vuoden ajalla tapahtuu. Miten rasittavaa tai edullista normaali, päivittäinen elämä tukirangalle on. Jos ihminen painaa tosi paljon, ja on lihaksistoltaan kuin lapamato, on rasitus kova. Oikeastaan, kysymys kuuluukin siis: mitä tapahtuisi isossa mittakaavassa jos tarttuisin vaihtoehtoon c.
Jotta voisin niin tehdä, minun olisi saatava omasta mielestäni uskottava asiantuntija-mielipide, joka puoltaa päätöstä. Ehkä siltä samalta lääkäriltä, joka alunperin totesi ongelman. Oletetaan että sain sen, ja ehkä joitakin ohjeita. Etenen, ja alan suunnitella.
- kaikkiaan harjoitteluni tulisi olla selälle hyväksi, ei rasittavaa, vaan vahvistavaa. En luultavasti harjoittelisi juoksua, enkä varsinkaan rinkkajuoksua, kestävyysjuoksulle tyypillisillä määrää painottavilla ohjelmilla.
- jatkaisin autontyöntöharjoittelua. Rikkoisimme joskus kesällä mailin ennätyksen Nokian Renkaiden kanssa. Autontyöntö on selän kannalta erinomaista vahvistavaa low-impact treeniä. Luulltavasti pitäisin jotain sen kaltaista ohjelmassa ennätyksen synnyttyäkin.
- minun olisi ennemmin laihduttava kuin lihottava. Kenties -15 kg nykyiseen, eli n. 98 kg (olen kerran viime vuosina ollut tuossa painossa, ja se tuntui hyvältä)
- olisin motivoitunut tavoitteesta, suurin riski olisi se että harjoittelisin liikaa. Pitäisi luoda selkeät
kriteerit, joiden pitää toteutua että voin todeta olevani "valmis". Jos kriteerit eivät täyty, minun pitäisi silti voida olla tyytyväinen valintaani ja siihen miten se vaikutti elämääni
- joutuisin huomioimaan selän vahvuuden kaikessa harjoittelussani, enemmän kuin se on normaalissa elämässä selviämisen takia tarpeen.
Jos toimisin näin, olisiko silloin enemmän todennäköistä, että epäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi"
Kun aloitin tunti sitten kirjoittamaan tätä tekstiä, en tiennyt mihin se johtaisi. En edelleenkään tiedä mitä rinkkamaratonin suhteen pitäisi tehdä, mutta johdannaisena syntyi kuitenkin toinen ajatus. Minun kannattaisi joka tapauksessa harjoitella niin kuin harjoittelisin että voisin juosta Guinnesin ennätyksen 80 paunan kanssa, juoksinpa sen lopulta tai en.
On aika tarttua ajattelun ydinaseisiin ja katsottava, ovatko epämääräiset ajatukset jäsennettävissä tekstiksi. Ydinasetta metodi muistuttaa mielestäni siksi, että tuotosta ja sen aiheuttamaa tapahtumaketjua on hankala imaista takaisin kun sen on kerran ilmoille tupsauttanut.
En ole pulauttanut asiaa pääni ulkopuolelle, koska se on ehkä hölmö ja tyhmä ajatus ja on hävettänyt oikein edes puhua asiasta. Mutta, eivät kai irralliset ajatukset ja tuntemukset ole hölmöjä ja hävettäviä, vain niiden synteesi voi olla. En aio nyt kuitenkaan kirjoittaa niistä ristiriitaisista tuntemuksista jotka suonikohjujen vaahtohoidossa saamani mustan, kireän, reisi-pitkän stayup-sukan jalkaan rullaaminen aiheuttaa.
Pitkä esipuhe oli tarpeen, koska varsinainen asia on lyhyt.
Fakta 1. Haluaisin juosta Guinnessin ennätyksen maratonilla 36,3 kilon (80 paunan) rinkan kanssa.
Fakta 2. L4-L5 selkänikamat liikkuvat, ja pyrkivät kaventamaan jo kaventunutta selkäydinkanavaa.
Voisi ajatella, että homma olisi selvä. Lääkäri on faktan 2 lausuntoonsa kirjannut ja olen viimein liikkuvuutta ja kehonhallintaa parantamalla ja lihaskuntoa vahvistamalla saanut tilanteen sellaiseksi että selkä ei ole ollut hankala aikoihin. Ilman muuta herää epäilys, että rinkka-maraton voisi olla selän tukirangalle haitaksi.
Mutta,kun:
- haluan ja
- tiedän että pystyn siihen
Toisaalta, jos selkä olisi rinkkamaratonin takia todennäköisesti huonommassa kunnossa kuin ennen sitä, niin ei. Avainasemaan nousee sana "todennäköisesti". Keskityn siis siihen.
Todennäköisesti tarkoittaa "on enemmän todennäköistä, että epäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi". Lähden lähestymään asiaa.
 |
| Pidän tästä vaimoni ottamasta kuvasta paljon. Minusta ajatukset ovat vähän kuin tuo saari. |
Jos:
a) tältä istumalta laittaisin 36,3 kiloa painavan rinkan selkääni ja lähtisin juoksemaan maratonin, olisin aivan paskana.
b) hylkäisin ajatuksen, olisin kenties 50-vuotiaana, reilun kolmen vuoden kuluttua, selän osalta suurin piirtein samassa kunnossa kuin nyt. Luultavasti kuitenkin heikommassa, koska arvelen nyt olevani huipulla sillä motivaatiolla, joka minulla on asian hoitoon ollut. Painan nyt 112 kiloa, ja teho/paino suhde on kohtuullisen hyvä. Rehellisesti sanottuna ei kuitenkaan tarvita kovin isoa sysäystä, että painaisin 135 kiloa ja olisin lapamato.
c) tarttuisin ajatukseen, ja lähtisin tavoittelemaan sitä suunnitelmallisesti, niin silloin joutuisin harjoittelussa tekemään asioita jotka edistävät selän kuntoa ja kestävyyttä.
Juoneni tukirakenne on lääkärin sanojen tarkoitushakuinen tulkitseminen. Diagnoosin vuonna 2018 tehnyt lääkäri välitti minulle ajatuksen: selän muutokset tapahtuvat koko elämän aikana, ja rinkkamaraton yksittäisenä tapahtumana on siinä kuin pisara astiassa. Normaalia isompi pisara, mutta sinne se katoaa vähän normaalia isomman roiskahduksen jälkeen kokonaisuutta juurikaan muuttamatta. Se mikä ratkaisee, on se mitä isossa mittakaavassa vuositasolla, ja kymmenen vuoden ajalla tapahtuu. Miten rasittavaa tai edullista normaali, päivittäinen elämä tukirangalle on. Jos ihminen painaa tosi paljon, ja on lihaksistoltaan kuin lapamato, on rasitus kova. Oikeastaan, kysymys kuuluukin siis: mitä tapahtuisi isossa mittakaavassa jos tarttuisin vaihtoehtoon c.
Jotta voisin niin tehdä, minun olisi saatava omasta mielestäni uskottava asiantuntija-mielipide, joka puoltaa päätöstä. Ehkä siltä samalta lääkäriltä, joka alunperin totesi ongelman. Oletetaan että sain sen, ja ehkä joitakin ohjeita. Etenen, ja alan suunnitella.
- kaikkiaan harjoitteluni tulisi olla selälle hyväksi, ei rasittavaa, vaan vahvistavaa. En luultavasti harjoittelisi juoksua, enkä varsinkaan rinkkajuoksua, kestävyysjuoksulle tyypillisillä määrää painottavilla ohjelmilla.
- jatkaisin autontyöntöharjoittelua. Rikkoisimme joskus kesällä mailin ennätyksen Nokian Renkaiden kanssa. Autontyöntö on selän kannalta erinomaista vahvistavaa low-impact treeniä. Luulltavasti pitäisin jotain sen kaltaista ohjelmassa ennätyksen synnyttyäkin.
- minun olisi ennemmin laihduttava kuin lihottava. Kenties -15 kg nykyiseen, eli n. 98 kg (olen kerran viime vuosina ollut tuossa painossa, ja se tuntui hyvältä)
- olisin motivoitunut tavoitteesta, suurin riski olisi se että harjoittelisin liikaa. Pitäisi luoda selkeät
kriteerit, joiden pitää toteutua että voin todeta olevani "valmis". Jos kriteerit eivät täyty, minun pitäisi silti voida olla tyytyväinen valintaani ja siihen miten se vaikutti elämääni
- joutuisin huomioimaan selän vahvuuden kaikessa harjoittelussani, enemmän kuin se on normaalissa elämässä selviämisen takia tarpeen.
Jos toimisin näin, olisiko silloin enemmän todennäköistä, että epäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi"
Kun aloitin tunti sitten kirjoittamaan tätä tekstiä, en tiennyt mihin se johtaisi. En edelleenkään tiedä mitä rinkkamaratonin suhteen pitäisi tehdä, mutta johdannaisena syntyi kuitenkin toinen ajatus. Minun kannattaisi joka tapauksessa harjoitella niin kuin harjoittelisin että voisin juosta Guinnesin ennätyksen 80 paunan kanssa, juoksinpa sen lopulta tai en.
lauantai 11. tammikuuta 2020
Suonikohjuista elämänfilosofiaa
Tämä oli yksi tilanteista, jotka saivat uskomaan että kehoni on rusentumassa massiiviseen ylipainoon, olemattomiin yöuniin, työnarkomaniaan ja tolkuttomaan syömiseen. Kun pari vuotta myöhemmin olin sitten saanut liikunnallisen elämäni uusille raiteille, päätin kaksia asiaa:
1. suonikohjut jääkööt majakaksi ohjaamaan elämääni. Ne kipeytyvät, jos en pidä huolta itsestäni. Kun pysyn liikkeellä, lihaspumppu nostaa verikertymän jalasta, ja poistaa paineen ja kivun reidestä.
2. en enää koskaan sekaannu Renault Sceniciiin.
Molemmat ovat olleet erinomaisia päätöksiä.
Nyt on kuitenkin aika luopua toisesta. Suonikohjuni operoidaan viikon kuluttua. Uskon olevani jo niin kokenut merimies, että tunnen kehoni hyvinvointia vaanivat karikot ilman suonikohju-majakan alati sykkivää kaitsentaa.
Reidessäni on yksi epäkuntoon mennyt laskimo, joka ruokkii ja täyttää koko reiden kokoisen verisuoni-röllykän. Veri menee painovoimalla alas, mutta ei nouse vikaantuneen läpän takia takaisin ylös vaan pakkaantuu reiteen. Suonikohjujen operoinnin jälkeen saan kuukaudeksi komean kokopitkän hoitosukan ja rajumpi alaraaja-liikunta on katkolla helmikuun puoliväliin asti. Sen jälkeen oikean raajani verenkierto on parempi kuin 12 vuoteen.
Vietin vuodenvaihteen ulkomailla. Muun muassa nämä kaksi näkymää jäivät mieleen.
 |
| Tarkoituksellisesti murskattu auton kori, Dawes Point, Sydney, Australia |
 |
| Kovakuntoisia reilusti 70-vuotiaita surffareita, Mon Repos Beach, Australia. |
torstai 28. marraskuuta 2019
Reset, rebuild
Tiistaina tehtiin tämän vuoden viimeinen testi Tampere-Pirkkalan lentokentällä, eli työnnettiin mailin verran lopulliseen työntökuntoon viritettyä paritonnia painavaa autoa.
Lyhyesti: vauhti ei vielä riitä.
Lokakuulta alkaen on tehty useita testityöntöjä. Ollaan oltu lähellä voimassaolevaa Guinnessin ennätysaikaa (15:21), niin lähellä, että ehkä "pöljänä päivänä", rajulla yrityksellä, täydellisessä olosuhteissa ja jos vielä x, y & z niin ennätys rikkoontuisi. Olemme kuitenkin yhdessä Nokian Renkaiden kanssa päättäneet että näytämme kyntemme vasta, kun pystymme nykyiseen ennätykseen normisuorituksella ja minä päivänä tahansa.
On siis välikiitosten aika. Nokian Renkaiden lisäksi haluan kiittää erityisesti Kroatian vahvinta farmaria ja ennätystä nimissään yli 10 vuotta pitänyttä Mario Mlinarićiä innostuksesta tähän asti. Olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, ja selkäni on ollut täysin oireeton useita kuukausia. Se on niin hyvässä kunnossa, että voin juosta halutessani maratonin.
Pidän nyt kuukauden huilia tavoitteellisesta treenistä. Seuraavaksi tehdään PT-Matin kanssa suunnitelma, ja vuoden alussa otetaan muutaman kuukauden rynnäkkö kohti entistä kovempaa kuntoa. Asetelmat ovat nyt aikalailla väkevämmät kuin viime vuoden alussa, jolloin homma oli vielä pitkälti selän kuntoutusvetoista.
Keväällä päivitetään Guinness World Recordsin webbisivu. Sivustolla on melko raskastöinen sisällönhallintajärjestelmä.
Lyhyesti: vauhti ei vielä riitä.
Lokakuulta alkaen on tehty useita testityöntöjä. Ollaan oltu lähellä voimassaolevaa Guinnessin ennätysaikaa (15:21), niin lähellä, että ehkä "pöljänä päivänä", rajulla yrityksellä, täydellisessä olosuhteissa ja jos vielä x, y & z niin ennätys rikkoontuisi. Olemme kuitenkin yhdessä Nokian Renkaiden kanssa päättäneet että näytämme kyntemme vasta, kun pystymme nykyiseen ennätykseen normisuorituksella ja minä päivänä tahansa.
On siis välikiitosten aika. Nokian Renkaiden lisäksi haluan kiittää erityisesti Kroatian vahvinta farmaria ja ennätystä nimissään yli 10 vuotta pitänyttä Mario Mlinarićiä innostuksesta tähän asti. Olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, ja selkäni on ollut täysin oireeton useita kuukausia. Se on niin hyvässä kunnossa, että voin juosta halutessani maratonin.
 |
| Kesällä 2019 |
Pidän nyt kuukauden huilia tavoitteellisesta treenistä. Seuraavaksi tehdään PT-Matin kanssa suunnitelma, ja vuoden alussa otetaan muutaman kuukauden rynnäkkö kohti entistä kovempaa kuntoa. Asetelmat ovat nyt aikalailla väkevämmät kuin viime vuoden alussa, jolloin homma oli vielä pitkälti selän kuntoutusvetoista.
Keväällä päivitetään Guinness World Recordsin webbisivu. Sivustolla on melko raskastöinen sisällönhallintajärjestelmä.
perjantai 22. marraskuuta 2019
Läskimaijan 10-vuotissynttärit Veronassa
Juoksin viime sunnuntaina Veronan maratonin. En siksi, että olisin harjoitellut maratonille, vaan siksi että se tuntui hyvältä tavalta, paikalta ja ajalta muistella kymmenen vuotta sitten alkanutta matkaa kohden parempaa vointia.
Mietin maratonin aikana mitä kaikkea vuosien aikana on tapahtunut. Lyhyt versio: kymmenen vuotta sitten olin 36 vuotias, 155 kiloinen, fyysisesti romahtamassa, henkisesti epävarma ja ruoskin itseäni mm. ahmimishäiriön keinoin. Nyt olen 46 vuotias, elämäni parhaassa ja paranevassa kunnossa ja painolla ei ole minulle merkitystä.
Verona on kaunis. Historia näkyy ja tulee iholle.
Maratonista. Se oli kuin muffinssi, nautin kovasti.
Koska olin harjoitellut juoksua vain kymmenkunta tuntia (*) ja vain edeltävien kuuden viikon aikana, minulla ei ollut tavoitteita tai muita turhia paineita. Toisaalta tiesin, että yleiskunto on parempi kuin koskaan ja odotin kiinnostavaa tutkimusmatkaa.
(*) juoksukyvyn herätyskuuri: juoksen vain kun olen virkeä, melko usein mutta vain vähän kerrallaan, n. 15 minuutin lenkkejä, semisti kovaa, päätavoitteena oma paras juoksutekniikka. Näiden minuuttien aikana oppiminen on tehokasta ja kaupan päälle tulee hyvä olo. (Muuta liikuntaa kuin juoksua harrastan paljon. Edellinen vastaava juoksukuuri oli huhti-toukokuussa ennen Etelä-Karjalan sotilasmarssia).
Lähdin sitä vauhtia, jota olin lyhyillä lenkeilläni juossut. Juoksin sitä vauhtia niin kauan kun jaksoin, ja sitten juoksin vähän hitaampaa. Viimeiset kilometrit juoksin kovaa, mukavuusalueen ulkopuolella, koska keksin haluta keretä maaliin alle neljän tunnin.
Maratonista on tapana sanoa, että jokainen on omanlaisensa. Tämä oli fyysisesti vaivaton ja henkisesti ihana. Katselin maisemia, lueskelin muistoja kuin kirjaa ja nautin.
10-vuotispointit: tee virheitä ja opi, löydä oma juttusi ja nauti.
Mietin maratonin aikana mitä kaikkea vuosien aikana on tapahtunut. Lyhyt versio: kymmenen vuotta sitten olin 36 vuotias, 155 kiloinen, fyysisesti romahtamassa, henkisesti epävarma ja ruoskin itseäni mm. ahmimishäiriön keinoin. Nyt olen 46 vuotias, elämäni parhaassa ja paranevassa kunnossa ja painolla ei ole minulle merkitystä.
Verona on kaunis. Historia näkyy ja tulee iholle.
 |
| Veronan Areena (roomalaisajan amfiteatteri) |
 |
| Julian parveke |
Maratonista. Se oli kuin muffinssi, nautin kovasti.
Koska olin harjoitellut juoksua vain kymmenkunta tuntia (*) ja vain edeltävien kuuden viikon aikana, minulla ei ollut tavoitteita tai muita turhia paineita. Toisaalta tiesin, että yleiskunto on parempi kuin koskaan ja odotin kiinnostavaa tutkimusmatkaa.
(*) juoksukyvyn herätyskuuri: juoksen vain kun olen virkeä, melko usein mutta vain vähän kerrallaan, n. 15 minuutin lenkkejä, semisti kovaa, päätavoitteena oma paras juoksutekniikka. Näiden minuuttien aikana oppiminen on tehokasta ja kaupan päälle tulee hyvä olo. (Muuta liikuntaa kuin juoksua harrastan paljon. Edellinen vastaava juoksukuuri oli huhti-toukokuussa ennen Etelä-Karjalan sotilasmarssia).
Lähdin sitä vauhtia, jota olin lyhyillä lenkeilläni juossut. Juoksin sitä vauhtia niin kauan kun jaksoin, ja sitten juoksin vähän hitaampaa. Viimeiset kilometrit juoksin kovaa, mukavuusalueen ulkopuolella, koska keksin haluta keretä maaliin alle neljän tunnin.
 |
| Maaliin reippaasti |
tiistai 12. marraskuuta 2019
Maraton on muffinssi
En oikeastaan pidä lenkkeilystä, ja sen takia olen juossut tänäkin vuonna vain vähän. Minusta on tylsää juoksennella samoja kotoa lähteviä reittejä. Kotipihasta voi lähteä kahteen suuntaan, joko Sorvaan tai kylille päin. Se tuntuu usein pakkopullalta.
Kun ensimmäisiä kertoja muutama vuosi takaperin huomasin syöväni pakkopullaa, tuntui jotenkin vaikealta hyväksyä se ja tehdä jotain muuta. Ihminen, tai ainakin minä-ihminen, on monesti sillä tavalla omituinen.
On kiva tutustua kaupunkeihin juosten. On mukavaa osallistua erilaisiin tapahtumiin. Pidän juoksemisesta kulkuneuvona, ja se on pääasiallinen syy miksi haluan ylläpitää juoksukuntoa.
Olen valmis Veronan maratonille. Se on pulla jonka haluan ahmia.
Kun ensimmäisiä kertoja muutama vuosi takaperin huomasin syöväni pakkopullaa, tuntui jotenkin vaikealta hyväksyä se ja tehdä jotain muuta. Ihminen, tai ainakin minä-ihminen, on monesti sillä tavalla omituinen.
On kiva tutustua kaupunkeihin juosten. On mukavaa osallistua erilaisiin tapahtumiin. Pidän juoksemisesta kulkuneuvona, ja se on pääasiallinen syy miksi haluan ylläpitää juoksukuntoa.
Olen valmis Veronan maratonille. Se on pulla jonka haluan ahmia.
 |
| Kuvassa Putin ja muffinssi, ne eivät varsinaisesti liity asiaan mitenkään. |
perjantai 8. marraskuuta 2019
Born from jets
Viimeksi tänne kirjoittaessani olimme juuri aloittaneet testejä lopullisella suorituspaikalla.
Kolme viikkoa sitten menin ensimmäiseen täysimittaiseen testityöntöön Tampere-Pirkkala lentoaseman kiitoradalle itsevarmana maailmanvalloittajana. Sen jälkeen on tehty lukuisia uusia testejä ja opittu paljon. Useita minuutteja.
Nokian Renkaat on tehnyt sinnikkäästi ja päättäväisesti töitä kanssani. Olen melko varma, että ennätys syntyy. Olen aivan varma, että ei syntyisi jos Renkaat ei olisi tässä mukana.
Viikon päästä sunnuntaina juoksen maratonin Veronassa. Ei se välttämättä huono homma ole. Maratonilla ihminen oppii näkemään kärsimyksessä kauneutta. Olen tehnyt parhaan cooper-juoksuni maratonin jälkeisellä viikolla.
Viikko Veronan jälkeen työnnän autoa, todella kovaa.
Kolme viikkoa sitten menin ensimmäiseen täysimittaiseen testityöntöön Tampere-Pirkkala lentoaseman kiitoradalle itsevarmana maailmanvalloittajana. Sen jälkeen on tehty lukuisia uusia testejä ja opittu paljon. Useita minuutteja.
Nokian Renkaat on tehnyt sinnikkäästi ja päättäväisesti töitä kanssani. Olen melko varma, että ennätys syntyy. Olen aivan varma, että ei syntyisi jos Renkaat ei olisi tässä mukana.
Viikon päästä sunnuntaina juoksen maratonin Veronassa. Ei se välttämättä huono homma ole. Maratonilla ihminen oppii näkemään kärsimyksessä kauneutta. Olen tehnyt parhaan cooper-juoksuni maratonin jälkeisellä viikolla.
Viikko Veronan jälkeen työnnän autoa, todella kovaa.
 |
| Kuva: Teemu Sainio / Nokian Renkaat |
 |
| Kuva: Teemu Sainio / Nokian Renkaat |
 |
| Kuva: Teemu Sainio / Nokian Renkaat |
 |
| Kuva: Ville-Veikko Heinonen / Alasinmedia |
 |
| Kuva: Ville-Veikko Heinonen / Alasin Media Oy |
 |
| Kuva: Ville-Veikko Heinonen /Alasin Media Oy |
 |
| Kuva: Ville-Veikko Heinonen / Alasin Media Oy |
 |
| Kuva: Teemu Sainio / Nokian Renkaat |
 |
| Kuva: Teemu Sainio / Nokian Renkaat |
 |
| Kuva: Teemu Sainio / Nokian Renkaat |
 |
| Kuva: Teemu Sainio / Nokian Renkaat |
lauantai 19. lokakuuta 2019
Autontyöntöharjoittelun loppukiri ja Veronan maraton
Autontyönnön Guinnessin ennätysprojektissa on viimeiset harjoitusviikot menossa. Viimeisten kolmen viikon aikana olen siirtänyt harjoitelun painopistettä sellaisiin hommiin joiden toivon parantavan hapenottokykyä ja vauhtikestävyyttä jotta jaksaisin pitää hyvää vauhtia yllä koko mailin ajan. Olen alkanut juosta. Viime viikonloppuna kävi niin, että
- huomasin juoksun olevan jo aika hauskaa
- hoksasin että Läskimaija täyttää 17.11. kymmenen vuotta
- 17.11. järjestetään Veronan maraton
Autontyöntön ja maratonin väliin jää siis luultavasti kaksi viikkoa. Ilmoittauduin. Miksipä ei! Maratoniin valmistautuminen sopii mainiosti tähän kohtaan ja siirtää ajatukset tulevaan. En kerkeä jännittää autontyönnön yksityiskohtia liikaa.
Kysyin Facebookissa arvauksia ja ennustuksia loppuajaksi, näillä spekseillä:
- mies, 46 vuotta, päivän paino 110,3 kg.
- juossut heinä-elo-syyskuussa keskimäärin 6,7 km viikossa.
- maraton tasan kuukauden kuluttua, 17.11.
Vastauksia tuli reilut 40, ne jakautuvat näin:
Aion juosta kovaa lähdöstä maaliin, ja jos se ei onnistu, keskeytän. Olen nimittäin huomannut, että selkä ei kipeydy juoksusta jos pidän tiukan, jäntevän ja nopean juoksuasennon. Jos hidastan vauhtia ja annan ryhdin pettää, alaselkään alkaa sattua. Käskyt eivät kulje täysillä jalkoihin, persaus puutuu ja juoksu menee sekaisin.
Minun ei ole mahdollista juosta maratonia reilusti yli neljään tuntiin. Selkä ei yksinkertaisesti kestä sellaista menoa. Minun on juostava nopeusalueella 04:45 - 05:30 /km. Tuolla nopeudella keskivartalon tuki pysyy kunnossa ja asento hyvänä.
On siis saatava kestävyys sellaiseksi, että pystyn ylläpitämään tuota vauhtia maratonin ajan. Ei ongelma, seitsenkohtainen esoteerinen harjoitusmetodi auttaa!
1. Paino
Tavoittelen n. 5kg painonpudotusta maratoniin mennessä. Juoksu on kevyempää kun painaa vähemmän. (laskuri)
2. Keuhkojen kapasiteetti
Kun rasvakudos keuhkojen alueella vähenee, keuhkojen kapasiteetti kasvaa ja hengittäminen on kevyempää. (ks. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26869243 ja https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/10952368)
3. Juoksutekniikka ja lihasten oppiminen
Vaikka en ole juossut, olen viettänyt aikaa jalkojen päällä. Autoa työntäessä voimaa tuotetaan verrattain paljon, mutta ei samalla tapaa terävästi kuin juostessa. Huomaan jokaisella juoksulenkillä, kuinka tekniikka hioutuu kohdilleen ja lihakset oppivat tuottamaan voimaa tarpeeseen. (Luettavaa)
4. Sauna ja veriplasman määrä
Saunominen kolmen viikon ajan kolme kertaa viikossa heti harjoittelun jälkeen nostaa veriplasman määrää. Olen saunonut edellisten kahden viikon aikana kymmenen kertaa. Se on sitäpaitsi ihanaa.
5. Hyvin syöminen ja suolistobakteerit
Olen hellinyt suolistobakteereitani viimeiset kuukaudet mm. pavuilla, hapankaalilla, turkkilaisella jugurtilla, punajuurimehuilla ja kuidulla. (Endurance exercise and gut microbiota: A review)
6. Punajuurimehu
Punajuurimehu on taikajuomani. Olen juonut sitä puolen litran pullollisen päivittäin neljän viikon ajan. (Linkkejä tutkimuksiiin)
7. Placebo
Olen placebo-mies. Kun uskon, että joku juttu toimii, niin se toimii. (Placebo Power / breakingmuscle.com)
Laskelmieni mukaan näillä keinoin ja järjestelmällisen harjoittelun avulla kestävyyssuorituskykyni paranee maratoniin mennessä n. 985%. Lopputuloksena juoksen maratonin Veronassa hämmästyttävän kovaa. Tai keskeytän.
- huomasin juoksun olevan jo aika hauskaa
- hoksasin että Läskimaija täyttää 17.11. kymmenen vuotta
- 17.11. järjestetään Veronan maraton
Autontyöntön ja maratonin väliin jää siis luultavasti kaksi viikkoa. Ilmoittauduin. Miksipä ei! Maratoniin valmistautuminen sopii mainiosti tähän kohtaan ja siirtää ajatukset tulevaan. En kerkeä jännittää autontyönnön yksityiskohtia liikaa.
Kysyin Facebookissa arvauksia ja ennustuksia loppuajaksi, näillä spekseillä:
- mies, 46 vuotta, päivän paino 110,3 kg.
- juossut heinä-elo-syyskuussa keskimäärin 6,7 km viikossa.
- maraton tasan kuukauden kuluttua, 17.11.
Vastauksia tuli reilut 40, ne jakautuvat näin:
Aion juosta kovaa lähdöstä maaliin, ja jos se ei onnistu, keskeytän. Olen nimittäin huomannut, että selkä ei kipeydy juoksusta jos pidän tiukan, jäntevän ja nopean juoksuasennon. Jos hidastan vauhtia ja annan ryhdin pettää, alaselkään alkaa sattua. Käskyt eivät kulje täysillä jalkoihin, persaus puutuu ja juoksu menee sekaisin.
Minun ei ole mahdollista juosta maratonia reilusti yli neljään tuntiin. Selkä ei yksinkertaisesti kestä sellaista menoa. Minun on juostava nopeusalueella 04:45 - 05:30 /km. Tuolla nopeudella keskivartalon tuki pysyy kunnossa ja asento hyvänä.
On siis saatava kestävyys sellaiseksi, että pystyn ylläpitämään tuota vauhtia maratonin ajan. Ei ongelma, seitsenkohtainen esoteerinen harjoitusmetodi auttaa!
1. Paino
Tavoittelen n. 5kg painonpudotusta maratoniin mennessä. Juoksu on kevyempää kun painaa vähemmän. (laskuri)
2. Keuhkojen kapasiteetti
Kun rasvakudos keuhkojen alueella vähenee, keuhkojen kapasiteetti kasvaa ja hengittäminen on kevyempää. (ks. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26869243 ja https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/10952368)
3. Juoksutekniikka ja lihasten oppiminen
Vaikka en ole juossut, olen viettänyt aikaa jalkojen päällä. Autoa työntäessä voimaa tuotetaan verrattain paljon, mutta ei samalla tapaa terävästi kuin juostessa. Huomaan jokaisella juoksulenkillä, kuinka tekniikka hioutuu kohdilleen ja lihakset oppivat tuottamaan voimaa tarpeeseen. (Luettavaa)
4. Sauna ja veriplasman määrä
Saunominen kolmen viikon ajan kolme kertaa viikossa heti harjoittelun jälkeen nostaa veriplasman määrää. Olen saunonut edellisten kahden viikon aikana kymmenen kertaa. Se on sitäpaitsi ihanaa.
 |
| Kuvituskuva "It came from the lake." |
Olen hellinyt suolistobakteereitani viimeiset kuukaudet mm. pavuilla, hapankaalilla, turkkilaisella jugurtilla, punajuurimehuilla ja kuidulla. (Endurance exercise and gut microbiota: A review)
6. Punajuurimehu
Punajuurimehu on taikajuomani. Olen juonut sitä puolen litran pullollisen päivittäin neljän viikon ajan. (Linkkejä tutkimuksiiin)
7. Placebo
Olen placebo-mies. Kun uskon, että joku juttu toimii, niin se toimii. (Placebo Power / breakingmuscle.com)
Laskelmieni mukaan näillä keinoin ja järjestelmällisen harjoittelun avulla kestävyyssuorituskykyni paranee maratoniin mennessä n. 985%. Lopputuloksena juoksen maratonin Veronassa hämmästyttävän kovaa. Tai keskeytän.
lauantai 5. lokakuuta 2019
Tavallinen keski-ikäinen nörttiukko
Autontyönnön Guinnessin ennätysyritys on kaavailtu lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla tapahtuvaksi. Paikka ja ajankohta eivät ole vielä varmoja, mutta sieltä se päivä on tulossa.
Jätin ennätysyritys-hakemuksen tammikuussa. Kyllä kannatti! Aiemmin voimakkaasti oireillut selkä ei ole taianomaisesti vaihtunut joksikin toiseksi, mutta viime vuotisen kaltaiset kivut ja hermoratojen ongelmat ovat poissa. Se on ihanaa. Selkeä maali on aikaansaanut sen, että olen vienyt kuntoa määrätietoisesti koko vuoden eteenpäin, vaikka selkä ei ole ollut akuutisti kipeä. Nimenomaan siksi lähdin tähän hommaan, en ennätyksen takia.
Jos olisin MM-mitalijahdissa oleva kilpaurheilija, en kai saisi sanoa että olen jo nyt tyytyväinen tulokseen, siis vaikka ennätys jäisi saavuttamatta. Olen tavallinen keski-ikäinen nörttiukko ja voin: olen todella tyytyväinen ja kiitollinen. Sen lisäksi että kunto on tikissä, vuosi on antanut hurjasti hengen riemua ja iloa. Kiitos kaikille!
Kun keväällä ensimmäisiä kertoja työnsin autoa, syke nousi maksimiin 10 sekunnin aikana, jäi sinne ja romahti asfalttiin mukanani. Voimassaoleva ennätys on kova. Vähän harjoittelemalla iso mies saa auton työntämällä rullaamaan satakunta metriä tarvittavaa vauhtia, mutta riittävän voiman tuotto yli 12 minuutin, eli esim. cooperin testin keston, se ei ole keski-ikäisen nörttiukon luontaista hommaa. Se on enempi Kroatian vahvimman farmarin juttuja.
Toukokuussa tuntui siltä kuin pikkupoikana kiikarikiväärillä ampuessa. En saanut maalitaulua edes tähtäimeen. Harjoittelun edetessä ennätys alkoi välillä vilahdella tähtäimen reunoilla. Nyt minusta tuntuu, että maali alkaa pysyä hiusristikossa - ainakin minulla on kelpo mahdollisuus yrittää ja ehkä onnistua.
Tavallinen keski-ikäinen nörttiukko on oikeastaan melko kova luu, kun se jotain saa päähänsä, innostuu, ryhtyy päättäväiseen toimeen ja saa apua.
Minun piti alunperin kirjoittaa siitä millä keinoin olen viime viikkoina virittänyt hapenottokykyä ja henkistä kanttia nextille levelille, mutta tästä tulikin nyt keski-ikäisten ukkojen ylistys. Hyvä me!
Jätin ennätysyritys-hakemuksen tammikuussa. Kyllä kannatti! Aiemmin voimakkaasti oireillut selkä ei ole taianomaisesti vaihtunut joksikin toiseksi, mutta viime vuotisen kaltaiset kivut ja hermoratojen ongelmat ovat poissa. Se on ihanaa. Selkeä maali on aikaansaanut sen, että olen vienyt kuntoa määrätietoisesti koko vuoden eteenpäin, vaikka selkä ei ole ollut akuutisti kipeä. Nimenomaan siksi lähdin tähän hommaan, en ennätyksen takia.
 |
| Masterplan |
Jos olisin MM-mitalijahdissa oleva kilpaurheilija, en kai saisi sanoa että olen jo nyt tyytyväinen tulokseen, siis vaikka ennätys jäisi saavuttamatta. Olen tavallinen keski-ikäinen nörttiukko ja voin: olen todella tyytyväinen ja kiitollinen. Sen lisäksi että kunto on tikissä, vuosi on antanut hurjasti hengen riemua ja iloa. Kiitos kaikille!
Kun keväällä ensimmäisiä kertoja työnsin autoa, syke nousi maksimiin 10 sekunnin aikana, jäi sinne ja romahti asfalttiin mukanani. Voimassaoleva ennätys on kova. Vähän harjoittelemalla iso mies saa auton työntämällä rullaamaan satakunta metriä tarvittavaa vauhtia, mutta riittävän voiman tuotto yli 12 minuutin, eli esim. cooperin testin keston, se ei ole keski-ikäisen nörttiukon luontaista hommaa. Se on enempi Kroatian vahvimman farmarin juttuja.
Fastest time to push a car one mile
 |
| Nykyinen ennätys (www.guinnessworldrecords.com) |
Tavallinen keski-ikäinen nörttiukko on oikeastaan melko kova luu, kun se jotain saa päähänsä, innostuu, ryhtyy päättäväiseen toimeen ja saa apua.
Minun piti alunperin kirjoittaa siitä millä keinoin olen viime viikkoina virittänyt hapenottokykyä ja henkistä kanttia nextille levelille, mutta tästä tulikin nyt keski-ikäisten ukkojen ylistys. Hyvä me!
lauantai 28. syyskuuta 2019
Kaupallisesta yhteistyöstä
Kun juoksin Lahden Ironman-puolimatkan viimeistä osuutta rengas selässäni, lapsi juoksi rinnalleni ja kysyi: "Paljonko sulle oikein tuosta maksetaan?"
Muistin tämän, kun vaimoni sanoi, että kannattaisi avata täällä blogissa, miten yritykset ja tuotteet, jotka tämän blogin tai some-räppänöideni välityksellä tulevat esille, hommaan liittyvät ja mikä on minun siteeni niihin. Hyvän tavan mukaistahan on, että lukija tietää motiivin.
Se mitä lapset ääneen kysyvät, on usein sellaista, mitä aikuiset jäävät yksin päässään miettimään. Lapset saivat vastauksen paikan päällä ja aikuiset saavat nyt.
Kaikki yhteistyö on lähtenyt liikkeelle siitä, että olen pohtinut ratkaisua johonkin ongelmaan tai miettinyt, miten voisin tehdä jonkin asian paremmin.
Olen vuosien mittaan saanut apua projekteihin Nokian Renkaiden ja Myontecin lisäksi ainakin näiltä yrityksiltä Nikander ja Wiinikka Oy (Maailmanlopunmaraton), A.Vogel Suomi (punajuurimehuun liittyvät mittausprojektit), Check My Level (lihasten valmius/palautuminen), Omegawave (valmiustila/palautuminen), Medtronic Finland (verensokerin reaaliaikainen mittaus pitkissä juoksuissa), Finn-Savotta Oy (Jääkäri-rinkalla tehtiin rinkkamaratonin Guinnessin ennätys), Runteq (juoksutekniikan mittaus, olen nykyään myös osakas ja hallituksessa). Varmaan on muitakin, joita en juuri nyt saa mieleeni.
Olen ollut yrittäjä viimeiset 20 vuotta. Sitoudun näihin projekteihin täysillä ja saatan kehua niissä auttavia tuotteita kuin omiani, jos huomaan ne hyviksi.
En siis saa massia vaan paljon enemmän.
Muistin tämän, kun vaimoni sanoi, että kannattaisi avata täällä blogissa, miten yritykset ja tuotteet, jotka tämän blogin tai some-räppänöideni välityksellä tulevat esille, hommaan liittyvät ja mikä on minun siteeni niihin. Hyvän tavan mukaistahan on, että lukija tietää motiivin.
Se mitä lapset ääneen kysyvät, on usein sellaista, mitä aikuiset jäävät yksin päässään miettimään. Lapset saivat vastauksen paikan päällä ja aikuiset saavat nyt.
 |
| Nokian Hakkapeliitta R3. Käytän sitä Guinnessin ennätysyrityksessä koska siinä on markkinoiden matalin vierinvastus. |
Saan yhteistyökumppaneiltani valtavasti
Mikään yritys, joka on ollut täällä blogissa esillä, ei ole maksanut minulle mitään. En lähde yhteistyöhön, jos saan siitä rahaa. Raha tekisi asioista monimutkaista, ja saisin vähemmän. Olisi vaikeaa kirjoittaa jotain hyvää sellaisesta tuotteesta, jonka käyttämisestä minulle maksetaan. Vielä vaikeampaa olisi kirjoittaa siitä mitään negatiivista.
Teen päivätyökseni tietokonenörtin hommia ja saan siitä palkkani. Liikunta ja siihen liittyvät projektit ovat harrastus, huvittelua ja henkireikä. Jaksan tehdä töitäni, kun minulla on mielenkiintoisia harrastusprojekteja.
Mikään yritys, joka on ollut täällä blogissa esillä, ei ole maksanut minulle mitään. En lähde yhteistyöhön, jos saan siitä rahaa. Raha tekisi asioista monimutkaista, ja saisin vähemmän. Olisi vaikeaa kirjoittaa jotain hyvää sellaisesta tuotteesta, jonka käyttämisestä minulle maksetaan. Vielä vaikeampaa olisi kirjoittaa siitä mitään negatiivista.
Teen päivätyökseni tietokonenörtin hommia ja saan siitä palkkani. Liikunta ja siihen liittyvät projektit ovat harrastus, huvittelua ja henkireikä. Jaksan tehdä töitäni, kun minulla on mielenkiintoisia harrastusprojekteja.
Kaikki yhteistyö on lähtenyt liikkeelle siitä, että olen pohtinut ratkaisua johonkin ongelmaan tai miettinyt, miten voisin tehdä jonkin asian paremmin.
 |
| Teen yhteistyötä Myontecin kanssa, koska pystyn lihasmittausten avulla treenaamaan paremmin |
Olen vuosien mittaan saanut apua projekteihin Nokian Renkaiden ja Myontecin lisäksi ainakin näiltä yrityksiltä Nikander ja Wiinikka Oy (Maailmanlopunmaraton), A.Vogel Suomi (punajuurimehuun liittyvät mittausprojektit), Check My Level (lihasten valmius/palautuminen), Omegawave (valmiustila/palautuminen), Medtronic Finland (verensokerin reaaliaikainen mittaus pitkissä juoksuissa), Finn-Savotta Oy (Jääkäri-rinkalla tehtiin rinkkamaratonin Guinnessin ennätys), Runteq (juoksutekniikan mittaus, olen nykyään myös osakas ja hallituksessa). Varmaan on muitakin, joita en juuri nyt saa mieleeni.
Olen ollut yrittäjä viimeiset 20 vuotta. Sitoudun näihin projekteihin täysillä ja saatan kehua niissä auttavia tuotteita kuin omiani, jos huomaan ne hyviksi.
En siis saa massia vaan paljon enemmän.
sunnuntai 22. syyskuuta 2019
Autontyönnössä tarvittavan lihasvoiman kehitys kesän aikana
Tutustuin kuopiolaisen Myontecin lihasaktiivisuutta mittaaviin shortseihin ensimmäisen kerran vuonna 2014 (ks. Lihaspiirakka - Myontec mBody älyshortsit). Testasin shortseja soutaessa, juostessa ja pyöräillessä. Opin kehoni puolieroista, ja ryhdyin tekemään kuntosaliharjoituksia myös yksi jalka kerrallaan. Sain myös jotain käsitystä lihasten väsymisestä ultrajuoksun aikana ja siitä miten krampit syntyvät. Mittaukset vahvistivat ja osin korjasivat omaa perstuntumaani.
Käytin Myontecin shortseja myös harjoitellessa rinkkamaratonia (ks. Ilta-Sanomat) varten. Silloin muutin jalkojen kuormitustulosten perusteella mm. painojakaumaa rinkassa.
Koska autontyöntöön ei ole harjoitusohjelmia, pyysin ennen kesää Myontecilta apua. Sovittiin, että suunnitellaan testit, joilla voidaan mitata lihasten kehittymistä harjoittelun edetessä.
Tällaiset testit on tehty neljästi kesän aikana heinä- ja lokakuun välillä.
Sain koosteen testien tuloksista viime viikolla. Alla oleva kuva kertoo harjoittelun vaikutuksesta. Kesän alussa käytin 135 beats/per min standardityönnössä 66 % etureiden maksimikapasiteetista, kun taas lokakuun alussa tarvitsin enää 50 % kapasiteetista siihen että auto liikkui samaa vauhtia. Kehitys oli suurinta etureisissä, mutta muissakin lihaksissa tulokset olivat samansuuntaisia.
Harjoittelu ja sen kohdentaminen on siis onnistunut erittäin hyvin.
Sain jälleen tietoa myös puolieroista. Selkäongelma aiheuttaa sen, että toista puolta on helpompi vahvistaa ja puolierot vain kasvavat. Minun on jatkossakin harjoiteltava oikeaa ja vasenta puolta erikseen ja huolehdittava liikkuvuudesta.
Treeni on siis purrut lihaksiin. Tällä hetkellä Myontec panostaa urheilun lisäksi erityisesti mm. työn ergonomian mittaamiseen ja parantamiseen
Suurkiitos avusta Myontecin väki!
Käytin Myontecin shortseja myös harjoitellessa rinkkamaratonia (ks. Ilta-Sanomat) varten. Silloin muutin jalkojen kuormitustulosten perusteella mm. painojakaumaa rinkassa.
Koska autontyöntöön ei ole harjoitusohjelmia, pyysin ennen kesää Myontecilta apua. Sovittiin, että suunnitellaan testit, joilla voidaan mitata lihasten kehittymistä harjoittelun edetessä.
Tällaiset testit on tehty neljästi kesän aikana heinä- ja lokakuun välillä.
- lämmittelyä autoa työntäen (n. 10 min)
- staattiset maksimipuskut (auton työntäminen paikallaan siten että käsijarru päällä)
- käsien nostovoima (käsien nosto sivulta ylös)
- maksimi juoksusprintit (3 * 60 metriä)
- maksimi autontyöntösprintit (3 * 60 metriä)
- standardi autontyöntö (60 metriä metronomin tahdissa 135 beats/per min) vakioaikaan (ylämäkeen)
- väsytys (standardityöntö niin kauan että en jaksa ylläpitää tahtia)
Sain koosteen testien tuloksista viime viikolla. Alla oleva kuva kertoo harjoittelun vaikutuksesta. Kesän alussa käytin 135 beats/per min standardityönnössä 66 % etureiden maksimikapasiteetista, kun taas lokakuun alussa tarvitsin enää 50 % kapasiteetista siihen että auto liikkui samaa vauhtia. Kehitys oli suurinta etureisissä, mutta muissakin lihaksissa tulokset olivat samansuuntaisia.
Harjoittelu ja sen kohdentaminen on siis onnistunut erittäin hyvin.
Sain jälleen tietoa myös puolieroista. Selkäongelma aiheuttaa sen, että toista puolta on helpompi vahvistaa ja puolierot vain kasvavat. Minun on jatkossakin harjoiteltava oikeaa ja vasenta puolta erikseen ja huolehdittava liikkuvuudesta.
Treeni on siis purrut lihaksiin. Tällä hetkellä Myontec panostaa urheilun lisäksi erityisesti mm. työn ergonomian mittaamiseen ja parantamiseen
Suurkiitos avusta Myontecin väki!
sunnuntai 28. heinäkuuta 2019
Hyvä treeniviikko
Harjoittelu on sujunut mukavasti huhti-toukokuun vaihteesta alkaen, jolloin aloin keskittyä autontyöntöön.
- Lue lisää projektista (www.nokianrenkaat.fi)
ps. Olen poistanut kommentit käytöstä täältä blogista, mutta keskustelu, kommentit, kyssärit ovat tervetulleita tätä koskevassa Facebook-postauksessa.
Varovaisen alun jälkeen olen nyt päässyt vaiheeseen, jossa voin alkaa ottaa tehoa irti ja miettiä, miten saisi auton kulkemaan vielä kovempaa. Tekniikka alkaa olla hallussa ja liike tulee selkäytimestä taloudellisemmin ja yhtenäisenä sarjana.
Autontyöntöä oppii parhaiten autoa työntämällä, mutta sen lisäksi pyrin nyt keräämään voimaa (erityisesti esim. pohkeisiin, reisiin, pakaroihin, epikäs- ja olkalihakseen) ja lisäksi tehoa ja vauhtikestävyyttä.
Tällä viikolla olen käyttänyt liikuntaan yhteensä 18 tuntia, josta autontyöntöä 3 tuntia, punttisalia 3 tuntia, pilatesta/corea 4 tuntia, juoksua 2 tuntia, kävelyä 6 tuntia ja uintia tunti. Tuntimäärä voi tuntua paljolta, mutta esim. koiran kanssa ulkoillut tunnit ovat palauttavia ja auttavat jaksamaan.
Minulla ei ole ohjelmaa päivä- tai edes viikkotasolle. Olen kyllä miettinyt ja jutellut PT-Matin ja muiden ihmisten kanssa, minkälaisia tekemisiä viikkoon kannattaa mahduttaa, mikä toimii parhaiten, miten järjestää treenit ja miten harjoittelua muovata projektin edetessä. Mutta kuitenkin teen hommat fiiliksen perusteella.
Päivät rakentuvat pilateksen ympärille. Työpäivinä teen lounasaikaan n. 20 minuutin pilates/core-harjoituksen, jonka aikana haistelen, mitä kroppa sinä päivänä haluaa eniten tehdä. Sen mukaan syötän sille ne jutut mitä viikon treeni-ruokalistassa on. Tai jos mikään ei kiinnosta, en tee mitään tai teen jotain ihan muuta.
On ollut huikean hauskaa. Niin vaihtelevaa, että kyllästyä ei kerkeä, kehitys on kohisevaa ja aina oppii jotain uutta. Auton työntäminen voi tuntua äkkiseltään luolamiehen murr-murr-hommalta, mutta se on lajina hirveän hauska, monipuolinen ja vaativa. Kun tavoite on työntää 1880 kg painavaa autoa maili (1,61 km) noin 12-15 minuuttiin, tarvitaan monipuolisesti voimaa mutta myös vauhtikestävyyttä.
 |
| Audi S4 |
 |
| Saab 9-5 NG |
 |
| Saab 97-X |
Tavoite on toisaalta tuottaa mahdollisimman paljon työntövoimaa noin 15 minuutin ajan, mutta toisaalta minimoida tarvittava voima.
Minun tehtäväni on tuottaa mahdollisimman paljon voimaa, mutta vaadittavan tehon minimoinnissa minulla on onnekseni apuna Nokian Renkaat. Sillä tulee olemaan todennäköisesti huima merkitys. On oikeastaan ihan hykerryttävä treenata nyt autolla joka ei ole tarkoitukseen aivan optimi. Tällä hetkellä keveiten tasaisella kulkee yllättäen tuo viimeisen kuvan Saab 97-X. Se on kaasusäiliöineen autoista painavin, yli 2200 kg mutta se on viimeisen päälle huollettu voimansiirron osalta ja alla on huippurenkaat. Raskain auto on ollut rata-asetuksiin säädetty Audi S4, jossa on ilmeisen tiukat rengas- ja aurauskulmat. Nyt ymmärrän, miksi huollettu auto kuluttaa vähemmän bensaa.
Jatkossa keskityn edelleen pitkäkestoisen voimantuoton kehittämiseen , mutta erityisesti myös voiman taloudelliseen käyttöön ja tarvittavan voiman minimointiin.
- Lue lisää projektista (www.nokianrenkaat.fi)
ps. Olen poistanut kommentit käytöstä täältä blogista, mutta keskustelu, kommentit, kyssärit ovat tervetulleita tätä koskevassa Facebook-postauksessa.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2019
Erilaista ärsykettä
Osallistun ensi lauantaina Nokian Tyres Ironman 70.3 Finland tapahtumaan Lahdessa osana Nokian Renkaiden tiimiä.
Olen vuosina 2012-2014 käynyt muutamia puoli- ja täysmatkan triathloneja, mutta nyt en ole parina viime vuotena pyöräillyt tai uinut harjoittelumielessä.
- tänä vuonna olen uinut noin 50 metriä.
- triathlon-pyörän vein tänään huoltoon. Olen ajanut sillä viimeksi vuonna 2015 ja kuulin huhua että sisäkumit ovat saattaneet hapertua.
- juoksu sujuu ihan hyvin.
Kun tarjoutui mahdollisuus suorittaa juoksun lisäksi kaksi muutakin lajia, innostuin heti.
On kiinnostavaa saada nähdä miten sinänsä riittävä yleiskunto mutta lajikohtainen harjoittelun puute näkyvät uinnissa, pyörällä ja niiden välityksellä juoksussa. Olen luottavainen että näistä lähtökohdista kuitenkin selviän sekä uinnista että pyöräilystä aikarajojen puitteissa, mutta seikkailu siitä varmasti tulee.
Uinnin otan rauhassa kellutellen, pyöräilyn eväsretkenä ja juoksun hassutellen. On jännittävää nähdä, miten lauantai etenee.
Olen vuosina 2012-2014 käynyt muutamia puoli- ja täysmatkan triathloneja, mutta nyt en ole parina viime vuotena pyöräillyt tai uinut harjoittelumielessä.
- tänä vuonna olen uinut noin 50 metriä.
- triathlon-pyörän vein tänään huoltoon. Olen ajanut sillä viimeksi vuonna 2015 ja kuulin huhua että sisäkumit ovat saattaneet hapertua.
- juoksu sujuu ihan hyvin.
 |
| Juoksuosuudella kannan selässä Hakkapeliitta R3 kitkarengasta. |
On kiinnostavaa saada nähdä miten sinänsä riittävä yleiskunto mutta lajikohtainen harjoittelun puute näkyvät uinnissa, pyörällä ja niiden välityksellä juoksussa. Olen luottavainen että näistä lähtökohdista kuitenkin selviän sekä uinnista että pyöräilystä aikarajojen puitteissa, mutta seikkailu siitä varmasti tulee.
Uinnin otan rauhassa kellutellen, pyöräilyn eväsretkenä ja juoksun hassutellen. On jännittävää nähdä, miten lauantai etenee.
tiistai 4. kesäkuuta 2019
Tavoitteeni on työntää autoa maili ennätysaikaan, mutta miksi?
Nokian Renkaat julkaisi juuri Guinnessin ennätysyritys -hankkeemme. Tavoitteena on työntää maili (1,61 km) 1880 kg painavaa autoa nopeammin kuin kukaan muu tähän mennessä (ks. nykyinen Guinnessin ennätys).
Minä työnnän autoa ja Nokian Renkaat tekee työntämisestä mahdollisimman kevyttä. Harjoittelu on ollut jo jonkin aikaa käynnissä täydellä höyryllä, joten on mukava päästä kertomaan projektista vapaasti ja selittämään miksi ja miksi juuri nyt.
Olen elänyt viimeiset 16 kuukautta selkäkipujen kanssa. Aluksi kipu kehittyi hitaasti ja oli lopulta jokapäiväistä. Jalatkaan eivät toimineet, vaan tuntui kuin valtaosa lihasvoimasta olisi poissa. Koiranulkoilutus-lenkillä piti välillä mennä maahan makaamaan, kun jalat eivät vain totelleet. Arki oli hankalaa, ja pahensin ongelmaa kokeilemalla vääriä keinoja.
Sain avuksi Ovaskan Matin. Hän alkoi auttaa minua selkäni kanssa. Sain lääkäriltä selkäydinkanavan ahtauma -diagnoosin, ja kannustavan käskyn jatkaa liikkumista. Sain Matilta oikeita harjoitteita ja motivaatiota, parempaa oloa ja toivoa. Selkä alkoi voida paremmin. Tämän vuoden alussa kivuttomat jaksot pitenivät ja hankalat päivät vähenivät. Aina välillä olin mukavuusalueella. Siihen rajalle olisi ollut helppo jäädä.
Selän hyvät ja huonot jaksot vaihtelivat. Tajusin, että jos haluan katkaista kierteen, minun on tehtävä paljon enemmän kuin on lyhyellä tähtäimellä välttämätöntä. Halusin kohdistaa ajatukset kaukaiseen tavoitteeseen ja tehdä asiat vielä paremmin, vaikka kipu ei olisikaan jokapäiväinen motivaatio.
Olin jo syksystä 2018 alkaen työntänyt salilla säännöllisesti ns. crossfit-laatikkoa. Jotta se onnistuu selän kannalta hyvin, kehon täytyy olla hallinnassa.
Tammikuun puolivälissä menin Guinnessin sivuille, ja löysin mitä etsin:
http://www.guinnessworldrecords.com/world-records/fastest-time-to-push-a-car-one-mile
Voimassa oleva ennätys on Kroatian vahvimman farmarin Mario Mlinaricin nimissä. Kesäkuussa 2009 Mario työnsi 1880 kg painavaa autoa mailin matkan aikaan15 minuuttia 21 sekuntia.
Jos selkävaivainen lähtee tuosta vain työntämään autoa, siinä ei luultavasti hyvin käy. Laitoin hakemuksen sisään, ja jatkoin harjoittelua. Kun sain huhtikuussa lähtöluvan, piti alkaa miettiä käytännön asioita. Mietin autoa, kitkaa, vierintävastusta ja renkaita.
Matti oli työllään osoittanut, kuinka paljon apua asiantuntija-avusta on. Asun Nokialla. Kirjoitin sähköpostin Nokian Renkaille ja kysyin suoraan:
"Olisiko Nokian Renkailla kiinnostusta osallistua Guinnessin ennätyksen tekoon? ... sain juuri virallisen "lähtöluvan" ja ohjeet. Koska olen nörtti, suhtaudun asiaan nörtin näkokulmasta. Asioita ei voi aina ratkaista pelkästään luolaörkkimäisesti voimalla. Ymmärrän, että renkaiden vierintävastus on tässä isossa roolissa."
Nokian Renkaat innostui hankkeesta. Yleensä ne villeimmät ideat tulevat minulta, mutta nyt on käynyt toisinkin päin. Jos yrityksessä paneudutaan töihin sellaisella innolla, sen on pakko näkyä myös tuotteessa.
Olen saanut harjoittelua varten käyttööni Audi S4:n, jota saan käydä työntämässä Renkaiden testiradalla. Minua auttaa joukko innostuneita rengasasiantuntijoita. Täydellistä.
Välillä mietin, olenko pikkupoika unelmoimassa, vai onko tämä ihan oikeasti totta.
Harjoittelu jatkuu kunnes auto kulkee riittävää vauhtia ja olemme valmiit ennätysyritykseen syys-lokakuussa.
Jatkossa kirjoitan siitä, miten harjoittelen, mitä mittaan autoa työntäessäni ja mitä opin. On maahan ja autoon kohdistuvia voimia, kitkaa ja vierintävastusta, vartalon asentoa ja voiman suuntaa, lihaskuormitusta ja jakaumaa. Tämä projekti on data-nörtin aarreaitta.
Minä työnnän autoa ja Nokian Renkaat tekee työntämisestä mahdollisimman kevyttä. Harjoittelu on ollut jo jonkin aikaa käynnissä täydellä höyryllä, joten on mukava päästä kertomaan projektista vapaasti ja selittämään miksi ja miksi juuri nyt.
Olen elänyt viimeiset 16 kuukautta selkäkipujen kanssa. Aluksi kipu kehittyi hitaasti ja oli lopulta jokapäiväistä. Jalatkaan eivät toimineet, vaan tuntui kuin valtaosa lihasvoimasta olisi poissa. Koiranulkoilutus-lenkillä piti välillä mennä maahan makaamaan, kun jalat eivät vain totelleet. Arki oli hankalaa, ja pahensin ongelmaa kokeilemalla vääriä keinoja.
Sain avuksi Ovaskan Matin. Hän alkoi auttaa minua selkäni kanssa. Sain lääkäriltä selkäydinkanavan ahtauma -diagnoosin, ja kannustavan käskyn jatkaa liikkumista. Sain Matilta oikeita harjoitteita ja motivaatiota, parempaa oloa ja toivoa. Selkä alkoi voida paremmin. Tämän vuoden alussa kivuttomat jaksot pitenivät ja hankalat päivät vähenivät. Aina välillä olin mukavuusalueella. Siihen rajalle olisi ollut helppo jäädä.
Selän hyvät ja huonot jaksot vaihtelivat. Tajusin, että jos haluan katkaista kierteen, minun on tehtävä paljon enemmän kuin on lyhyellä tähtäimellä välttämätöntä. Halusin kohdistaa ajatukset kaukaiseen tavoitteeseen ja tehdä asiat vielä paremmin, vaikka kipu ei olisikaan jokapäiväinen motivaatio.
Olin jo syksystä 2018 alkaen työntänyt salilla säännöllisesti ns. crossfit-laatikkoa. Jotta se onnistuu selän kannalta hyvin, kehon täytyy olla hallinnassa.
 |
| Boksin päällä Ovaskan Matti |
Tammikuun puolivälissä menin Guinnessin sivuille, ja löysin mitä etsin:
http://www.guinnessworldrecords.com/world-records/fastest-time-to-push-a-car-one-mile
Voimassa oleva ennätys on Kroatian vahvimman farmarin Mario Mlinaricin nimissä. Kesäkuussa 2009 Mario työnsi 1880 kg painavaa autoa mailin matkan aikaan15 minuuttia 21 sekuntia.
Jos selkävaivainen lähtee tuosta vain työntämään autoa, siinä ei luultavasti hyvin käy. Laitoin hakemuksen sisään, ja jatkoin harjoittelua. Kun sain huhtikuussa lähtöluvan, piti alkaa miettiä käytännön asioita. Mietin autoa, kitkaa, vierintävastusta ja renkaita.
Matti oli työllään osoittanut, kuinka paljon apua asiantuntija-avusta on. Asun Nokialla. Kirjoitin sähköpostin Nokian Renkaille ja kysyin suoraan:
"Olisiko Nokian Renkailla kiinnostusta osallistua Guinnessin ennätyksen tekoon? ... sain juuri virallisen "lähtöluvan" ja ohjeet. Koska olen nörtti, suhtaudun asiaan nörtin näkokulmasta. Asioita ei voi aina ratkaista pelkästään luolaörkkimäisesti voimalla. Ymmärrän, että renkaiden vierintävastus on tässä isossa roolissa."
Nokian Renkaat innostui hankkeesta. Yleensä ne villeimmät ideat tulevat minulta, mutta nyt on käynyt toisinkin päin. Jos yrityksessä paneudutaan töihin sellaisella innolla, sen on pakko näkyä myös tuotteessa.
Olen saanut harjoittelua varten käyttööni Audi S4:n, jota saan käydä työntämässä Renkaiden testiradalla. Minua auttaa joukko innostuneita rengasasiantuntijoita. Täydellistä.
Välillä mietin, olenko pikkupoika unelmoimassa, vai onko tämä ihan oikeasti totta.
Harjoittelu jatkuu kunnes auto kulkee riittävää vauhtia ja olemme valmiit ennätysyritykseen syys-lokakuussa.
Jatkossa kirjoitan siitä, miten harjoittelen, mitä mittaan autoa työntäessäni ja mitä opin. On maahan ja autoon kohdistuvia voimia, kitkaa ja vierintävastusta, vartalon asentoa ja voiman suuntaa, lihaskuormitusta ja jakaumaa. Tämä projekti on data-nörtin aarreaitta.
lauantai 4. toukokuuta 2019
Tunnelmia Etelä-Karjalan sotilasmarssilta
Osallistuimme lauantaina 27.4 Pertun ja Juhan kanssa toista kertaa Etelä-Karjalan sotilasmarssin maantiemarssille partionimellä Tres Morons. Samaan aikaan järjestetään yön yli kestävä sotilashenkisiä tehtäviä sisältävä maastomarssi, lue siitä lisää täällä (www.sotilasmarssi.com)
"Maantiemarssi starttaa klo 6. Kilpailukeskuksena toimii Myllymäen laskettelukeskus Lappeenrannan Joutsenossa. Maantiemarssin matka on 50 km.
Marssin hyväksytysti suorittamiseen on aikaa enintään 12 h. Osallistujan
on kannettava repun kaltaisessa kantolaitteessa vähintään 10 kg taakka
mukanaan. Painoliivit tms. eivät ole sallittuja. Reitti kulkee tiellä ja
erilaisilla urilla, eikä se sisällä tehtäviä, eikä varsinaisia
suunnistusosuuksia. Marssille osallistuvan partion koko on 1-4 henkeä.
Marssin aikana on tarjolla vesihuolto rajoitetusti. Ulkopuolinen huolto
on kielletty. "
Sotilasmarssi on siintänyt haaveissa tärkeänä etappina. Vaikka vuoden aikana on tapahtunut paljon, en vielä maaliskuun alussa uskonut juoksevani. Tuntui, että olen rehkinyt selän hyvinvoinnin eteen parhaani mukaan, mutta se ei ole aivan riittänyt. Lähenevä marssi sai miettimään olisiko vielä jotain tehtävissä. Päätin kokeilla painonpudotusta. Huhtikuun loppuun mennessä taakka keveni 10kg, erityisesti vyötäröltä, ja sillä oli selkään kohdistuvalle rasitukselle ratkaiseva merkitys. Kyllä minä sen tiesin jo kauan sitten, en vain ollut saanut aikaiseksi. (ks. maan vetovoimasta)
Silti, tuntuu uskomattomalta, että pääsin osallistumaan.
Tuossa tapahtumassa ja tässä kerran vuodessa kokoontuvassa kokoonpanossa on jotain taianomaista. Voisi ajatella, että ryhmässä jokaisen heikko hetki murentaa menoa ja summana aika määrittyy kunkin huonoimmat hetket huomoiden.
Tänäkin vuonna kävi kuitenkin niin että jokainen meistä oli yhdessä enemmän.
 |
| Pokaali mukaan. Yksi kerta olisi voinut olla sattumaa. |
Sabaton. Vettä ojasta. Korpimiesten takaa-ajo. Voitto. Ei kilpailusta tai Korpimiehistä, vaan mielelle.
keskiviikko 16. tammikuuta 2019
Parasta aikaa
Eräs ihminen sanoi lukeneensa tätä blogia pitkästä aikaa. Ymmärsin hänen tulleen siihen käsitykseen, että selkävaivat kaatoivat juoksijan, ja nyt elämä on ikäänkuin odotusta kakkosluokassa, jos joskus voisi olla kuin ennen. Olen selvästikin onnistunut ilmaisemaan itseäni huonosti.
Onnellista aikaa ei ole se, kun kaikki on helppoa, ihan tuttua ja sujuu ongelmitta. Päinvastoin. Liian helppo elämä tekee levottomaksi ja onnettomaksi.
Parasta on se, kun kohtaan ongelmia ja joudun tekemään jotain uutta ja erilaista. Tulen onnelliseksi, kun siedän hankaluutta, ja teen kovasti töitä tilanteen eteen ja silloin tällöin onnistun.
Olin kyllästymässä vanhoihin juoksu-hommiin. Tavoitteiden asettaminen ja siten liikunta alkoi tuntua väkinäiseltä. Teki hyvää suistua siltä raiteelta, ja saada uudenlainen näkövinkkeli ja motivaation lähde liikuntaan. Suistumista on vaikea harkiten toteuttaa, koska mukavuudenhalu on väkevä. Usein vasta jälkikäteen huomaa, että se mikä tuntui aluksi ongelmalta olikin tarpeen ja hyvä juttu. Tässä kävi nyt niin.
Lyhyesti sanottuna, olen onnellinen.
Onnellista aikaa ei ole se, kun kaikki on helppoa, ihan tuttua ja sujuu ongelmitta. Päinvastoin. Liian helppo elämä tekee levottomaksi ja onnettomaksi.
Parasta on se, kun kohtaan ongelmia ja joudun tekemään jotain uutta ja erilaista. Tulen onnelliseksi, kun siedän hankaluutta, ja teen kovasti töitä tilanteen eteen ja silloin tällöin onnistun.
Olin kyllästymässä vanhoihin juoksu-hommiin. Tavoitteiden asettaminen ja siten liikunta alkoi tuntua väkinäiseltä. Teki hyvää suistua siltä raiteelta, ja saada uudenlainen näkövinkkeli ja motivaation lähde liikuntaan. Suistumista on vaikea harkiten toteuttaa, koska mukavuudenhalu on väkevä. Usein vasta jälkikäteen huomaa, että se mikä tuntui aluksi ongelmalta olikin tarpeen ja hyvä juttu. Tässä kävi nyt niin.
Lyhyesti sanottuna, olen onnellinen.
tiistai 15. tammikuuta 2019
Hörhöilystä motivaatiota
Ystäväni Perttu, jonka kanssa mm. osallistuimme viime vuonna Etelä-Karjalan Sotilasmarssille, vetää treeni-ryhmää Tamperelaisille Insinööreille. Ryhmän tavoitteena on osallistua toukokuussa Helsinki City Runiin.
Perttu kysyi, voisinko tulla kertomaan mitä liikunnan harrastaja voi itsestään mitata ja mitä mittaamisesta voi hyötyä.
Jaan tässä maanantaina 14.1.2019 pitämäni esityksen Powerpoint-slidet, josko niistä olisi jollekulle iloa.
Perttu kysyi, voisinko tulla kertomaan mitä liikunnan harrastaja voi itsestään mitata ja mitä mittaamisesta voi hyötyä.
Jaan tässä maanantaina 14.1.2019 pitämäni esityksen Powerpoint-slidet, josko niistä olisi jollekulle iloa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)