tiistai 29. syyskuuta 2015

Geenit puntarissa (2/2): Athletigen.com

Teetin viime vuonna 23andme.com-palvelussa geenitestin. » Lue lisää

Tänä keväänä kuulin Athletigen.com-palvelusta, joka on erikoistunut niiden geenien analysointiin ja tulkkaamiseen, jotka tutkimusten mukaan liittyvät  urheiluun - kestävyyteen, palautumiseen, aineenvaihduntaan, lihasten toimintaan jne.

Ainakin toistaiseksi 23andme.com:sta ladatun genome- zippipaketin voi ajaa Athletigen.com palvelussa ilmaiseksi. 

Mm. geenimarkkerisetti  rs11549465 (CC), rs6090314 (AG), rs884736 (CT), rs10500872 (TT),  rs11715829 (TT), rs12115454 (GG), rs12896790, (GG), rs4973706 (TT), rs6552828 (AA), rs10921078 (AG) ja rs8192678 (CT) sekä rs2267668 (AA) on hyvä juttu, koska ne on yhdistetty ihmisiin jotka voivat kätevämmin nostaa maksimaalista hapenottokykyään harjoittelulla.

Melko kryptistä. 

Athletigen.com analysoi  geenimarkkerisi, vertailee niitä tutkimuksiin, ja lopuksi tarjoaa löydöksensä yksinkertaisen käyttöliittymän kautta seitsemään selkeään osa-alueeseen jaoteltuna (motivation, power, anaerobic, endurance, metabolism, recovery, injury). Lisäksi se antaa tietoa siitä, mikä ruokavalio sinulle voisi sopia sekä muita aidosti hyödyllisen oloisia yksityiskohtia. Osan on varmasti kukin jo eläessään kokemuksen kautta itsestään oppinutkin.

Se vaikuttaa  pätevältä palvelulta, ja erityisesti siksi että tieto on onnistuttu pukemaan ymmärrettävään muotoon. 

Jos suhtautuisin liikuntaan  kilpailullisesti, tavoitteellisesti tai vakavasti, niin pyrkisin huomioimaan sen antaman osviitan elämässäni ja harjoittelussani. Ehkäpä jopa saattaisin keskittyä niihin lajeihin ja asioihin, joissa minulla olisi geneettisesti aavistuksen paremmat lähtökohdat kuin joillakuilla muilla. 

Laitoin sähköpostia Athletigen-palveluun kyselläkseni jatkosta. Sain kuulla,  että he haluavat erityisesti keskittyä tiedon esittämiseen ymmärrettävässä muodossa. Jatkossa on mahdollisesti tulossa mm. personoituja DNA:n huomioivia valmennusohjelmia. Niissä pyritään  ottamaan harjoittelussa, ravinnossa ja levossa huomioon se, mikä kenellekin parhaiten sopii.  Näin huippu-urheilussa varmaan tehdään jo nyt.

Palvelu tarjoaa mm. tällaisia näkymiä:


Motivaatio
Voima
Aineenvaihdunta
Palautuminen
Kestävyys
Loukkaantumisriski
Anaerobinen suoritusky
Ravinto

Vahvuusalueeni on geenien mukaan voima, palautuminen, motivaatio, aineenvaihdunta ja pieni loukkaantumisriski. Kestävyys on yksi heikoimmista osa-alueistani.  Jos otetaan satunnaiset 100 ihmistä, niin 62:lla heistä olisi kestävyys-kohdassa korkeampi geeni-score kuin minulla.  

On tälläkin kuitenkin pärjätty. Asiat ovat sillä tavoin sidoksissa, että mm. kestävyyttä on helpompi kehittää, jos  on hyvä palautumiskyky, motivoitunut eikä loukkaannu helposti.  Minusta on mielenkiintoista, että koen nimenomaan kestävyysliikunnan palkitsevimmaksi - ehkä juuri siksi, että olen luontaisesti siinä heikoimmilani?

Huomionarvoista on, että erot joita tutkimuksissa on joillain geenikombinaatioilla nähty ja joiden perusteella "arvosanat" annetaan ovat usein mikroskooppisen pieniä ja harvoin vaikuttavat yhtään mihinkään kuin korkeintaan huipputason urheilussa.
 
En voi siis syyttää geenejäni, jos olen tyytymätön painooni tai en onnistu liikunnallisissa tavoitteissani.  Kun nyt tiedän sen, ehkä tutkimus kannatti.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Geenit puntarissa (1/2): 23andme.com

Geenitestit ovat tätänykyä CSI:n lisäksi tavallisen ihmisen ulottuvilla.

Siitä on reilu vuosi, kun sylkäisin putkiloon ja lähetin sen  Kaliforniaan 23andMe-geenitutkimuspalveluun analysoitavaksi. Pari viikkoa myöhemmin tulokset ilmestyivät webbipalveluun nähtäväkseni.
  
Selvisi, että minulla ei ole kohonnutta geneettistä riskiä mihinkään tutkittuun sairauteen, eikä minulla ole tässä testissä tutkittuja perinnöllisiä sairauksia .

Geneettinen riski sairastua...
Joidenkin lääkkeiden käytössä pitää olla tarkkana. Minulla on geenivariantti, jonka ansiosta kaikki vatsahappoja säätelevät lääkkeet eivät toimi normaalisti. Jos minulle annetaan joskus veritulppien ehkäisyyn käytettyä varfariinia (esim. Marevan), pitää olla tarkkana.

Geenien perusteella olen perso tupakalle, viinalle ja  elimistöni työstää kofeiinia nopeasti. Tiesin, ja vältän kahta ensimmäistä.

Silmäni ovat siniset (yllätys!), kipuherkkyyteni on kohonnut, kroppani vastaa tehokkaasti dieettiin ja treeniin, korvavaikkuni on märkää ja hajuaistini on suht koht normaali.  Olen tuoreemman geenistön osalta erittäin pohjoiseurooppalainen. Kuulun siihen populaatioon, joka hiippaili tänne Afrikan ja Lähi-Idän kautta. Jos joku haluaa kivittää sieltäpäin tulleita ihmisiä, niin täällä on siis yksi.

Vaste lääkeaineisiin
23andMe-palvelusta voi ladata DNA:nsa kätevästi zippi-pakettina itselleen talteen. Siten geenejään voi sitten vatvoa muillakin palveluilla.

Hiljalleen tietoa kertyy siitä, mitkä geenit yhdistyvät mihinkin sairauteen tai ominaisuuteen. Mitä useammat testauttavat itsensä ja kertovat sairautensa, sitä nopeammin tieto lisääntyy.

Yksi paikka, johon tällaisia tutkimuksia on koostettu, on SNPedia. Nörtit ovat kehittäneet työkalun (Promethease),  jolla oman geenipakettinsa voi ajaa palveluun ja verrata sitä valtavaan tutkimustietokantaan. Lopputuloksena on satoja sivuja tuloksia, joiden perusteella voi omasta mielenlaadustaan riippuen joko säikähtää tai ilahtua.


Tässä vaiheessa tutkimusmatkaani tajusin  että yhtä aikaa hommassa on ideaa, mutta ei järjen hiventäkään.  Jos nyt joku kysyisi, kannattaako tuo tutkimus tehdä, kannustaisin miettimään itse.

Mielestäni geenitutkimus ruokkii joko varmuutta tai epävarmuutta riippuen siitä minkälainen ihminen on.

Olisin voinut nähdä sieltä jonkin perinnöllisen sairauden, joka minulle tulee suurella todennäköisyydellä ja jonka mahdollisesti olen siirtänyt myös lapsilleni. Olisiko elämäni parantunut tästä tiedosta?

Geenejä, kombinaatiota ja tuloksia ja tutkimuksia on todella paljon. Tutkimukset ovat monessa tapauksessa osittain ristiriitaisia ja keskeneräisiä.

Tutkimus on vähän kuin uudenvuoden tina tai teelehdistä ennustaminen. Minusta tuntuu, että lukuunottamatta nyt jo tarkoin tutkittuja muutamia asioita (kuten lääkevasteet), tuloksista näkee sen, mitä haluaakin nähdä.   

On yksi asia mihin geenitestauksesta on ainakin hyötyä: sukututkimus.

Vain pikkiriikkinen osa maailman ihmisistä on tehnyt geenitutkimuksen, mutta silti minulla on 2-4 tason serkkuja palvelussa runsaasti.

Vaimonkin kanssa olen 5. tai 6. tason serkku.  Emme ole vielä saaneet selvitetyksi, missä yhteinen linkki on asunut.

Olen ollut yhteydessä muutamiin uusiin "sukulaisiini" palvelun kautta, ja se onkin ehkä koko tutkimuksen olennaisin anti.

Atleettisuutenikin on nyt  virallisesti määritelty! Ks. Geenit puntarissa (2/2): Athletigen.com


torstai 24. syyskuuta 2015

Mittarimadon tunnustuksia

Päätön piiskuri.
Äitini, viisas nainen, on minulle opettanut, että rehellisyys maan perii.

Ei tässä suoranaisesta petoksesta ole  kyse, mutta silti minusta tuntuu, että olen aikojen saatossa maalannut väärän kuvan. Tai ehkä se kuva oli silloin oikea, ja nyt taustapeilistä katsoen muuttunut.

Asiaan. Blogia pidempään seuranneet ehkä huomasivat, että viime vuoden lopulla minulla oli käytössä runsaasti mittareita. Mittasin marraskuussa mm. unta ja sen aikaista hengitystä ja  sykettä, palautumista sydänsähkökäyrän avulla, lihaksia eri tavoin, askelta, verensokeria ja muita tavanomaisempia juttuja.  Näistä hieman mm. tässä kirjoituksessa.

Pari kuukautta myöhemmin tammikuussa näin ensimmäiset konkreettiset merkit siitä, että jokin on pielessä.  Kestävyysliikunta tuntui vastenmieliseltä. Siitä alkoi kuukausien kamppailu, jonka aikana kohdistin väkisin mielenkiintoni kestävyysliikunnan sijaan voimailuun.  Flunssaa ja kaikenlaista pikkukremppaa oli ja meni. Väkisin punnersin pari kuukautta. Toukokuussa lihaskuntotiekin oli kuitenkin loppuunkatsottu ja törmäsin totaaliseen seinään.

Olen vakuuttunut siitä, että kylvin tämän ylikunto, infektioherkkyys-, ja mielenmätäsyndrooman tuolloin viime vuoden loka-marraskuussa. Liikaa, liian pian, kropalle ja päälle.

Homma meni överiksi.

Mittarit eivät kokonaistiltanteesta tajunneet tuolloin mitään, ja joitakin kuukausia myöhemmin oloni oli huonompi kuin koskaan.  Se oli hieno kokemus.

Täsmennän nyt tältä pohjalta pari oppimaani juttua.

- yksittäinen mittaustulos jostain asiasta  on vain pikkiriikkinen kurkistusaukko kokonaisuuteen
- ei ollut mittareiden vika, että ajoin kiville. Sumutin ja vaimensin kuitenkin omia aitoja tuntemuksiani yhtäaikaisesti sekä liiallisella, puutteellisella että yliarvostamallani "fakta"tiedolla.
- bulkkimittaustiedon kerääminen ja tulkitseminen on mielestäni turhaa, kenties jopa haitallista
- nykyään en käytä rennolla soutu/juoksu/pyöräilylenkillä edes sykemittaria.
 
Paras mittari kokonaisuudesta on jokaisella päässä ja tuntemuksissa sisäänrakennettuna.



perjantai 18. syyskuuta 2015

Espoon Rantamaraton - Zoi-Run II

Huomenna Espoon rantamaratonilla minut tunnistaa tästä. Ruudulla näkyy reaaliaikaista raakatietoa siitä, kuinka paljon kehoni pomppii ja kuinka paljon juoksussani on jarruttelua.
 
Miksi?

Siksi, että haluan auttaa Tamperelaista Runteq Oy:tä tuomaan julki, että  Zoi-juoksuanalyytiikka-anturin ja kännyappsin kehitys on nyt valmis tuotantoon. Laitetta alkaisi siis pukata hyvinkin pian tehtaalta, rahoitus  vaan puuttuu, ja siihen voi osallistua tästä: Invesdor-joukkorahoituspalvelu.

Hieman lisää Runteq Zoi:sta, mikä se on, kokemuksistani siitä ja joitakin kuvia Zoi-appsista tästä.

Ilmestyn rekisteröitymispisteelle noin 11:30, ja tarkoitus on juoksennella maraton leppoisasti noin 4h15min-4h30min aikaan. Sano rohkeasti pöö, tai jokin muu avauspuheenvuoro jos rupatulututtaa. Suomen kieli on ihana.

torstai 17. syyskuuta 2015

Operaatio Reconquest 111: 3 kk, 2000 km, -20 kg

Operaatio: Reconquest 111 alusta on kulunut kolme kuukautta. Tuona aikana olen kulkenut melko matkan pään sisällä, mutta pyöräillen, juosten ja soutaenkin noin 2000 kilometriä.

Päivän paino oli 99,2 kg kesäkuun puolivälin 119,3 kg sijaan.

Viimeiset viitisen viikkoa Endomondon tekemä harjoitusohjelma on tähdännyt perusjuoksukunnon kehittämisen lisäksi myös nopeuden esiinhiomiseen. Kyllä se sieltä hiljalleen löytyykin.   Olen myös noudattanut kerettiläisiä ajatuksiani maratonharjoittelusta ja juossut leppoisasti Tampereen maratonin 29.8.2015 ja ensi lauantaina juoksentelen samoin rauhallisesti Espoon rantamaratonin.

Viikonlopuille kertyneet kovemmat juoksut näkyvät hauskasti painokäyrässä pumppauksena. Rasitus mikrovaurioittaa lihaksia hyvässä mielessä. Vaurioiden korjaamista ja entistä paremmin tarkoitukseen sopivien lihasten kehittämistä varten solut keräävät nestettä. Loppuviikkoa kohden nesteet poistuvat ja todellinen tilanne paljastuu huojuvan käyrän kätköistä.


Nyt vaan täytyy pitää mieli iloisena ja reippaana ilmassa leijuvasta mielenilmaisubuumista huolimatta. Kyllä se iloinen mieli välillä tiukassa on, mutta silloin reipas lenkki auttaa.  Minun mielestäni asiat hoituvat tekemällä, ei mieltä osoittamalla, siksi juoksen Espoon rantamaratonilla Zoi-Run II:n.


lauantai 12. syyskuuta 2015

Tänään Tampere Puolimaraton: Zoi-Run!

Zoi-anturit. Kuva, Runteq Facebook
Tänään lauantaina juostaan jälleen  Suomen pinkein puolimaraton.

Viime vuonna sain tallennettua keskustorilta lähtevän, mm.  Finlaysonin alueen, keskustan läpi, Näsijärven rantaa, Koskipuiston läpi ratinaan uskomattomissa maisemissa kulkevan reitin videolle.  Reitti on juoksevalle ihmiselle yksi parhaista tavoista tutustua Tampereeseen.

Tälläkin kerralla juoksen vimpainten kanssa.  Kannan selässäni iPad-taulutietokonetta, jossa vilistää reaaliajassa tieto kehoni pomppivuudesta ja siihen kohdistuvista iskuvoimista.

Teen tämän esitelläkseni palan Tamperetta, ja juhlistaakseni sitä että Tamperelainen Runteq on saanut uuden sukupolven Zoi-juoksuanalyytikka-anturinsa ja juoksuharrastajille suunnatun kännyappsinsa tuotantokuntoon.

Zoin idea on se, että antureiden tuottaman tiedon avulla ihmiset voivat juosta vähemmillä vammoilla, kevyemmin ja   kovempaa.  Nautinnollisemmin.

Appsin tekemän analyysin ja näkymän  avulla saa  juoksutekniikkansa vähän kuin lintuperspektiivin. Olen saanut näiden kanssa samankaltaisia ahaa-elämyksiä kuin joskus silloin kun Venla ja Anssi ovat radalla kädestä pitäen kertoneet minulle jotain juoksutekniikastani.

Olen siis testannut edellisen sukupolven versiota jo aiemmin. Ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2014, (ks. Runteq RunLab: tiedä miten juokset),  ja sitten  marraskuussa juoksin 50km ultrajuoksun antureiden kanssa.  Olen vakuuttunut siitä, että nämä laitteet pitää saada harrastejuoksijan saataville.

Tämän vuoden aikana Runteqin väki on tehnyt rajusti töitä. Kuvassa näkyvä anturi on pienempi, tarkempi ja parempi kuin edeltäjänsä. Sykevyöhön ja kenkään kiinnitettävät anturit lähettävät tietonsa bluetoothilla kännyappsiin. Sain appsin testattavaksi reilu viikko sitten, ja hämmästyin. Se on beta-vaiheessa, mutta  paritteli vaivatta anturin kanssa. Pläräsin minuutin appsin näkymiä ja tajusin mistä on kyse. Lähdin juoksemaan, ja sain tiedot. Juuri niin yksinkertaista kuin sen pitää ollakin.


Tämä kirjoitus ei ole testiraportti. Teen sellaisen myöhemmin kun olen kerennyt leikkiä näiden kanssa pidempään.

Tarkoitukseni on nyt vain kertoa, että tämä tällainen on nyt tässä vaiheessa, minusta se on tarpeen ja nyt se pitää saada tuotantoon. Runteqilla on menossa rahoituskierros tuotannon käynnistämiseksi.

Jos siis näet huomenna miehen, jolla on selässään iPad, huuda sille "Zoi!" Vilautan sinulle
Zoi-appsia  iPhonestani ja yritän parhaani mukaan muutenkin vastailla mahdolisiin kysymyksiin.

En ole kovin sosiaalinen ihminen, älä siis  hämmästy, jos en katso silmiin. Onneksi olen nyt aika hyvässä kunnossa. Jos paniikki iskee, juoksen karkuun.



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Operaatio Reconquest 111: Viimeiset 31 päivää

Operaatio Reconquest 111 alkoi 80 päivää sitten. Nyt tuntuu kuin siitä olisi jo melko pitkäänkin, vaikka oikeasti kolme kuukautta on mitättömän lyhyt aika.

En olisi tuolloin 16.6. uskonut, että olen tässä. En vaikka piirsin oiheisen kuvan vihreän viivan reitiksi tähän päivään.

Kiloillahan ei ole irrallisena asiana mitään merkitystä. Olen kerennyt oppia iloitsemaan siitä, että jaksan liikuttaa suurta massaa.

Juoksu on keveämpää kuin koskaan. Viimeaikoina kevyet juoksulenkit ovat sujuneet alle 130:n keskisykkeillä, kun aiemmin PK-juoksu on ollut mahdollista vasta noin 10 pykälää korkeammilla sykkeillä runsasjuoksuistenkin kuukausien jälkeen.

Ei se ole mikään ihme, että on kevyttä.

Juoksin pari viikkoa sitten työmatkalla reppu selässä Tikkurilasta Otaniemen Innopoliin. Reppu painoi vajaat 10 kiloa.  Painan nyt 18.2 kiloa vähemmän kuin  vajaat kolme kuukautta sitten.  Kuin olisin ennen aina juoksennellut ympäriinsä kahden repun kanssa.

Sinä, jolla on tällä hetkellä mukana reppu tai muutama. Ei kannata ajatella, että olenpa totisesti surkeassa kunnossa. Se ei ole totta. Jos jaksat siitä huolimatta liikkua vähänkin, olet  kovassa kunnossa.  Erikoisjoukkojen kovakuntoisimpienkin jamppojen meno käy raskaaksi, kun ne ottavat heikomman kaverin reput kantoon. Tiedän, olenhan katsonut paljon toimintaleffoja.

Vantaan maraton juostaan 10.10. Projektin viimeinen kuukausi on siis käsillä.  Syksyllä iltojen pimetessä minua alkaa usein ahdistaa.  Itsensä ahdistaminen on kenties ainoa keino pilata tämä projekti.

Nyt avain onneen on rentous.  Ovat luvanneet ainakin seuraavaksi kymmeneksi päiväksi auringonpaistetta, suorastaan intiaanikesää.  Sopii minulle!