tiistai 17. heinäkuuta 2012

Puolikkaalta täysi matka täydelle matkalle

Päätin jättää jahnaamisen, ja ilmoittauduin ja maksoin jo tänään rekisteröitymisen täydenmatkan triathlonille Nastolaan 19.8.  Joroisten  puolikkaan jälkeen en tuntenut itseäni hakatuksi tai erityisen väsyneeksi, mutta samaan aikaan tuntui aivan varmalta että tuona päivänä rahkeet eivät olisi riittäneet vielä täydelle matkalle.

Aikaa on jäljellä neljä ja puoli viikkoa.  Se on vähän, mutta kuitenkin paljon ja juuri sopivasti.  Tiedän, että kuukauden päästä rahkeet riittävät ironman-matkaan.

Siihen on ainakin viisi syytä, nimittäin 19.8.2012:
1) Takana on itseluottamusta kasvattanut onnistunut puolimatka.
2) Painan useamman kilon vähemmän kuin nyt. Se ei vaadi mitään kummempaa dieettiä, minulla on edelleen niin korkea rasvaprosentti, että rasva tirisee tehokkaasti kunhan liikkuu.
3) Kunto on parempi. Ohjelmaan mahtuu tämän viikon keventelyn jälkeen vielä kaksi kovaa harjoitusviikkoa. Vaikka fyysinen kestävyys kasvaisi enää vain promilleja, kasvaa lisäksi pään kestävyys.
4)  Varusteet ja tankkaus ovat paremmat: viimeksi puutteita oli sekä juomassa, että syönnissä pyöräilyn aikana. Pyöräilyssä varusteet voisivat olla keveämmätkin/nopeammatkin, tästä lisää alla.
5) 1+2+3+4 = 10

Biggest Bang For Your Buck In Time Trial Equipment (cyclingtips.com.au)
Australialaisella CyclingTips -sivustolla on selkeä yhteenveto siitä, miten varusteet vaikuttavat pyöräilyvauhtiin (tai vaihtoehtoisesti tarvittavaan wattimäärään, eli raskauteen), ks. artikkeli: Biggest Bang For Your Buck In Time Trial Equipment.

Ei tuo varmasti mitään absoluuttista totuutta kerro, mutta kuten muualtakin olen lukenut, reteet kilpailukiekot eivät todellakaan ole listan kärjessä.

Kustannustehokkaimmin pyöräilynopeuteen voi vaikuttaa:

- pyöräilyasulla (skinsuit) // paita voisi mennä ostoslistalle, sillä säästyisi jumppaa vaihdoissakin, nyt vaihdoin paidan sekä pyörä-, että juoksuvaihdoissa.
- kypärällä  // Olisiko kenelläkään mahdollisista lukijoista lainata / vuokrata aero-kypärää kokoa jätti (60) tuoksi kisaviikonlopuksi 17. - 19.8?
- kengän suojilla // Näistä ei apua ajallisesti paljon ole, mutta ovat tuossa artikkelissa kustannustehokkaat siksi, että hinta on olematon verrattuna muuhun krääsään.
- ja tietty listan kärjessä aerobarit / pyörä, jotka minulta jo löytyykin.

Itseäni ei välttämättä niinkään kiinnosta niinkään pelkkä nopeus, mutta pyöräilyssä säästyvät watit voisivat olla juoksuosuudella tarpeen! Kannattaa lukea koko juttu.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Finntriathlon 2012: puoliksi teräsmies, puoliksi Mikki Hiiri

Kalastelimme serkkuni kanssa usein nuorna poikina Kyrönjoen koskilla, ja tulipa kerran mukaan siskoni tuleva mies. Loikimme (serkku edellä) tottuneesti padon yli, ja rupesimme virittelemään onkia kalastuskuntoon, kun huomasimme että puolivälissä patoa konttasi hieman hätääntyneen näköinen siskonmies ja suunnitteli juuri takaisinkääntymistä.

Silloin serkkuni huusi: "Kamoon! Oletko mies vai Mikki Hiiri!" Eihän siinä kukaan takaisin kääntyä voi.

No. Tehdäänpä tämä kompaktisti. Selvitin Joroisten Finntriathlon-puolimatkan aikaan 6:13:15. 




Swimming: 1.9km00:41:13, // meni kivasti, en riuhtonut, joten aika yllätti positiivisesti
Change 1:00:06:49
Biking (ylipitkä 94km):03:06:00 // keskinopeus 30.6 km /h, joka sekin oli positiivinen yllätys
Change 2:00:09:18 // kävin haistelemassa Baja-majaa, siksi kesti pitkään
Running (21.1km):02:09:59 // puolimaralle uusi ennätys
Running split 5,5 km:00:41:04
Running split 10,7 km:00:31:50
Running split 21,1 km:00:33:14
Running split 15,9 km:00:31:36

Great success! Siltikin koen olevani edelleen puoliksi Mikki Hiiri. Vaikka missään lajissa en ollut erityisen puhki, juoksun viimeisillä kilometreillä tuntui päivänselvältä että kisapäivän paino/kunto-kombinaatiolla minä en selviä tuplasti pidemmästä täydestä matkasta. Turha edes osallistua noista lähtökohdista. (piste)

Mitä jäi erityisesti mieleen:

- nukun yleensä hyvin, mutta edeltävänä yönä nukahdin vasta 04, herätyskello soi 05:30. Torkahtelin kyllä sitä ennenkin, aina herätessä hörppäsin mustikkamehua. Positiivisesti ajatellen tankkaus siis onnistui! :)

 - Stubb pyöräili kannustamassa joukkoja, ja voinkin nyt todeta, että Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin lausuman mukaan olen Hyvä, Hyvä!

- juoksuosuudella  tatuoitu mies sanoi kaverilleen: Kato, tolla äijällä on reidet rautaa! "Kuiskasi" varmaan samat kaikkien muidenkin kohdalla, mutta joka tapauksessa kilometrivauhti nousi hetkellisesti.

- nännit unohtui teipata, joten verta alkoi perinteiseen tapaan valua 15 km kohdalla. Naureskelin itsekseni vähintään pari minuuttia ajatukselle, että nyt voisin imettää vampyyrilapsia!

- pyöräilyosuudella a) en osannut avata geelejä vauhdissa, joten päädyin lopulta paiskaamaan ne menemään b) en saanut lopuksi enää juomapulloani takaisin telineeseen, joten paiskasin senkin menemään. Menin siis pitkälti 1.5 litran juomareppuni varassa. Sen lisäksi napsin kunnon apinan tapaan neljä banaaninpuolikasta.

- juoksuosuudella pyrin vastaavasti, ja oppikirjojen vastaisesti, panostamaan hyvinsyöntiin. Juoksuosuuden jälkimmäisellä tankkauspisteellä minulla oli käsissäni joka kierroksella neljä muovimukia (vettä, urheilujuomaa, suolakurkkuja, rusinoita). Viimeisellä kerralla pyysin hampurilaisia, tai edes pizzaa, mutta lupasivat sen valmistuvan vasta ensi kierrokselle.

- uinnin alussa oli hässäkkää, ja kättä ja jalkaa tuli kylkeen jne mutta ei se hirveästi haitannut. Kovempaa ja erityisesti vähemmällä voimien käytöllä olisi kyllä pystynyt uimaan, jos olisi ollut rauhallisempaa.

- ensimmäistä ketaa liikuntaurallani pääsin todistamaan tilannetta, jossa sykkeeni eivät yksinkertaisesti enää nousseet. Ne junnasivat 150 nurkilla vaikka yritin kuinka kiriä juoksun lopussa. Olisiko niin, että  polttoaineeksi oli enää lähes pelkästään läskiä (ja lihaksia).

Painoin kisaa edeltävänä aamuna pyöreät 110kg.  Sen voin sentään sanoa, että yksikään minua isompi kaveri ei minusta juossut ohi. Yksi pyöräili, mutta ohitin sen juoksussa. Tuo ohittamani kaveri oli reilusti paksummassa kunnossa kuin minä mutta selvitti juoksun upean hienosti, vaikka siinä aikaa kestikin.

Kuntoa on siis parannettava, ja painoa laskettava.

Kunnolle ei enää ihmeitä ehdi tehdä, mutta painosta voisi 4-5 kg tippua. Samoin ohjelmassa on kyllä vielä kaksi "HARD" treeniviikkoa, joten ehkä kuntokin vielä hieman nousee, jos ei mikään tauti tai muu yllätys hyökkää.

Mikki Hiiri jätetään täysmatkalle Nastolaan 19.8.

// 109 kg. (-31kg)

torstai 12. heinäkuuta 2012

Akilleen hammas

Pakollinen draamapläjäys ennen Joroisten triathlon-puolimatkaa.

Mikäs se on sitten se paikka, joka prakaa H-hetkellä, mikä vaiva iskee? Onkos se akillesjännepenikkatauti, juoksijan polvi, vaiko suorastaan hieman eksoottisempi plantaarifaskiitti? NO EI!!!

Hampaat tietty! Liiallisella suun aukomisellahan ne läskitkin alunperin tuli hankittua!  Viime viikolla lohkesi paikka irti yläpurukalustosta. Ei kuitenkaan haitannut menoa, joten ajattelin odottaa oman hammaslääkärini lomilta paluuta. Eilen sitten reippaasti salaatti(!) päivällisellä sen vastakappalehammas alapuolelta halkesi. Ja tämä ei ole kivuton. Huomenna selviää, estääkö tuo hammas sankarteot viikonloppuna.

Freytagin pyramidi (Wikipedia)

Toisaalta, muutamat viimeviikot on menneetkin niin ongelmattomaksi, että jotain pientä, edes näennäistä, haastetta kaivattiinkin jottei jutun juoni vallan lässähdä!

"Kiihottavaan momenttiin" on nyt  02 vrk :08 h :47 min : 19 s.





// EDIT 12.7: Ei tulehrusta hampaassa, ei estettä Joroisiin osallistumiselle \o/

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sillä täytyy olla Latex/PVC -fetissi!

Onneksi en käytä GMailia. Nimittäin, jos olisin Googlen mainostenkohdistusalgoritmi, tarjoilisin itselleni jatkossa lähinnä Latex/PVC-fetissin kanssa yhteensopivia mainoksia.

1 x Bodyglide Skin Formula
1 x McNett Black Witch Adhesive

Voin selittää! Märkäpuvussa on reikä kinttuvälissä, ja tuo Black Witch -liima on kuulemma siihen hirmu hyvää! Ja ja ja ja Bodyglideä tarvin lähinnä nopeaan märkäpuvusta irtaantumiseen. Uskokaa pois!!

Ja ei siitä sen enempää! Ssshh!

Tänään pyörälenkillä keskinopeus ylitti 60 km lenkillä maagisen rajan, ja  näytti kotona  30.6 km /h!

Muutenkin nyt on aika hankala asettaa mitään aikatavoitteita Joroisiin puolimatkalle, vauhti on kehittynyt kaikissa lajeissa viimeisen kuukauden aikana hyvin harppauksin, mutta tärkeintä lienee mennä silleen rauhassa, että lopulta olen a) maalissa ja b) intoa riittää vielä elokuulle kokomatkalle.

Oikeastaan jaksaminen, tai siis voimien kesken loppuminen, ei jännitä lainkaan. Silti jännittää, ilmoittautumishässäkkä, varusteiden paikalleen toimittaminen vaihtopisteille, yleishässäkkä, uintiin lähtö lähes tuhannen muun uimarin kanssa yhtä aikaa, pyöräily väkijoukossa - olen pyöräillyt vain yksin.

Vai, näyttääkö tämä jotenkin olevan hallittua ja rauhallista?!




tiistai 3. heinäkuuta 2012

Murakami puhui teltassa saunoessani

Ainiin.  Luin viime viikonloppuna  Haruki Murakamin (ks. Wikipedia) kirjan Mistä puhun kun puhun juoksemista.

Luin siitä suurimman osan teltassa Pohojanmaalla, vesisateessa vainioiden keskellä.  Ehkä olosuhteista johtuen en voi varsinaisesti puhua lukukokemuksesta. En tuntenut  edes lukevani kirjaa.

Ennemminkin tuntui siltä, kuin joskus kun istun uimahallin saunassa ja jokin elämää enemmän nähnyt mies kertoo kokemuksistaan rauhallisella äänellä kaikkien muiden kuunnellisella ihan hiljaa, löylyn sisahdudesten rytmittäessä tarinaa. Teksti soljui alitajuntaan vaivatta, ja sen enempää ajattelematta.

Lopuksi suljin kirjan ja aloin nukkua. En ajatellut kirjasta siinä vaiheessa oikeastaan mitään.

Kirja oli lainattu kirjastosta, ja joku aikaisemmista lukijoista oli merkannut lyijykynällä kohtia, jotka ilmeisesti olivat mieleenpainuvia.  Yksi niistä oli Harukin ultramaratonillaan toistelemat sanat.

En ole ihminen. Minä olen kone. Minun ei tarvitse tuntea mitään. Taaperra vain eteenpäin. Toistan sitä kuin mantraa.

Koska tuo kohta oli lyijykynällä oikein erikseen merkittäväksi merkattu, päädyin sitä toviksi miettimään. Juostessa, ja pyöräillessä on tosiaan monesti kipuja ja erilaisia tuntemuksia jotka ovat suuruusluokaltaan jotain olemattomasta kaiken vallitsevaan. Itse ajattelen enempi niin, että kipujen kieltämäminen on vähän höpöhommaa.Samoin esim. ajatus siitä, että maraton tai mikä tahansa JUOKSUkilpailu on pakko JUOSTA loppuun on minulle vieras. (jos antaa periksi yhdestä periaatteesta, antaa pian monesta muustakin. TÄH!?). Se ehkä selittääkin asiaa, periaatteen miehethän ovat ihan oma lajinsa :)  En välttämättä kokenut kovin monessa muussakaan kohdassa täydellistä sielunsukulaisuutta kirjailijan kanssa, mutta toisaalta, mitä kivaa se nyt sitten olisikaan!

Voin siis suositella ainakin sellaista yksilöä tästä teoksesta johon joku on merkannut lyijykynällä ainakin muutamia rivejä, joiden kohdalla et lue, vaan kuuntelet.

Voisikin katsella tään viimeiselle lomaviikolle jonkun hyvän kirjan tästä aihepiiristä. Saa suositellakin!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Lepo!

... on ohjelman teema seuraavat kaksi viikkoa.  Kahden edellisen viikon liikuntatunnit yhteensä: 39. Meinasin laittaa tähän muutamia lennokkaita diagrammeja kertomaan kuinka hirveesti on tullut reenattua viimeviikkoina ja kuinka ihanasti se tuntuisi vaikuttaneen. Mutta voiskin oikeasti koostaa sen tähän toisin: nyt väsyttää.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat hiukan normaalia kevyempiä ja sitten, 11 päivän päästä, on vuorossa Joroisten puolimatkan triathloni.

Ilon kautta, reippaasti!