lauantai 29. maaliskuuta 2014

Garmin Virb Elite pyörälenkillä ja virtaa Melolla

Synttäripukki toi  Garmin Virb Elite HD-action kameran.  Kävin  pöristelemässä kamera pyörään kiinnitettynä pienen lenkin.

Videossa näkyy kuvan lisäksi nopeus, korkeus, syke sekä poljinkadenssi. Siihen saisi tuotua paljon muutakin Garmin-yhteensopivista ANT+-antureista, kuten vaikkapa poljinvoiman, lämpötilan, kallistuksen, kiihtyvyyden jne. Kartan saa tietty myös.

Se on aivan ihana.

Kamera oli huonosti  kiinni koska minulla ei ole vielä oikeaa pyörätelinettä. Lopulta tungin juomapullon aerosarvien väliin telineeseen ja nikkaroin kameran pullon päälle.  Siksi varsin toimivan oloisesta tärinänpoistosta huolimatta sitä tärinää nyt on kuvassa, pullo kameroineen pomppi välillä villisti. Kato ite! (video nopeutettu *2)

Copy & Paste tuotekuvauksesta:

VIRB Elite on 1080p:n True HD Action-kamera, jossa yhdistyvät edistynyt HD-videokuvaus, Wi-Fi-ominaisuus ja edistyneet GPS-toiminnot.

• 1080p:n HD-videokuvaus ja 16 megapikselin CMOS-kenno
• Chroma-näyttö: värillinen, tarkka, helppo määritys, toisto ja säädöt
• Erittäin herkkä GPS, kiihtyvyysmittari ja barometrinen korkeusmittari
• Wi-Fi-yhteys: käytä iPhonen® ja Android™-laitteiden maksuttomien mobiilisovellusten kanssa
• Ladattava 2000 mAh:n litiumioniakku, tallenna jopa yli 3 tuntia 1080p-laadulla 


Pössis on muutenkin huipussaan,  tänään oli ohjelmassa vuoden ensimmäinen pidempi juoksulenkki ja se sujui liki kiusallisen kevyesti.  Tämä (ks. Endomondo) reilun 17 kilometrin mittainen Nokianvirran Melon voimalan kohdalta ylittävä reitti on muuten minusta yksi tämän seudun parhaista!


torstai 20. maaliskuuta 2014

Mikä sun urheilutaustasi on?

- "Ai, täysmatka, kyllä sulla täytyy jotain taustaa olla."
- "Mikä sun urheilutaustasi on?"
- "No oot sä varmaan nuorempana kuitenkin harrastanut liikuntaa?"
- "Ai, ei mitään?"

Siinäpä sitten kehittelet. Siinä toivossa, että ensikerralla sauna- taikka muu keskustelu ei tyrehtyisi ennen alkujaan ajattelin nyt suorittaa niin sanotun kuivaharjoituksen.

  • Lapsuusiässä äitini ilmoitti minut satubalettiin. Kävin treeneissä ahkerasti. Kolmesti. Eräänä lauantaiaamuna minulle luvattiin että saan ihan itse polkupyörällä käydä ostamassa irtsarit Ranta-Kioskista. Valitsin tarkoin. "Noita raidallisia, merkkareita, pääkalloja.." Kymmenen minuuttia myöhemmin aloin maksamaan ostostani. Mitä taskussani olikaan. Balettitossut. Ei lompakkoa. Lähdin katselemaan muita harrastuksia.
  • Aivan pian, jo kymmenen vuoden ikäisenä kyvynetsijät löysivät minut.  Tulin valituksi maitokannukisoihin varamiehenä. Lajini oli kuulantyöntö. Kansainvälistä menestystä ei tullut, mutta kisakokemusta, rajusti! En tosin ensimmäisen Nivalan reissun jälkeen enää mahtunut joukkueeseen.    
  • Harjoitin jousiammuntaa Oulaisissa, jousiammuntaseura Sulka Ry:n riveissä ikävuosina 13-15. Lähimpänä valmentajajani toimi Pentti Vikström (7. Soulin Olympialaisissa 1998)  Merkittävimmät saavutukseni jousiammunnassa ovat: 13. sija piirinmestaruuskilpailuissa sekä erityisesti näytösluontoinen omenanhalkaisu koulun juhlissa. (Omena oli valmiiksi halkaistu, sshh!). Penalta sain lainaan lerppuaseman Spectravideo-328:aan ja siihen Nalle Puh -pelin. Toiset jätkät pelasivat Last Ninjaa kuusnepalla, mutta meitsipä jyräsi karhulla.
  • Saavutettuani jousiammunnassa kaiken, 15 ikävuoden iässä, päätin antautua juoksulle. Harjoittelin neljä kertaa ankarasti. Huippukunnon ajoitus onnistui täydellisesti. Siitä huolimatta kolmen tytön ryhmä, joiden takia osallistuin Oulaisten ympärijuoksuun, karkasi toisen kilometrin kohdalla.

Kuten huomaatte, puolimaratoneista, maratoneista saati sitten ultrajuoksuista tai aironmäneistä  on aivan turha haaveilla, jos sinulla ei ole liikuntahistoriaa. Lopeta haaveilu. Pure pullaa!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Introducing model T-80.0.Beta

Arvoisa Operaatiokeskuksen väki,  Ylikomentaja, Operaatio: Kotkanpesä-projektiryhmä  ja NSA:n päivystävä päivystäjä.

Haluamme korjata mahdollisen väärinkäsityksen ja ilmeisen mielipahan, jonka  12 vuorokautta sitten kirjoittamamme 50%-katsaus on teille negatiivisuudessaan ja epäsotilaallisuudessaan aiheuttanut. Todellinen tilanne on päinvastainen.

Haluamme esitellä teille nyt mallin T-80.0.
Ohessa todisteeksi videotallenne T-80:n  vierailusta paikalliseen ravintolaan.


Läskimaija Model  T-80.0.Beta on mallinumeronsa mukaisesti kehitysversio.

Suurmestari Yoda on  priorisoinut toistaiseksi valmennustyössään ennenkaikkea sellaisen pohjatyön, joka mahdollistaa etenemisen kohti mallia T-10 (*).

* Nimeämme mallit nokkelasti T-päiviä EagleMan -triathloniin.

Aktiivinen tuotekehitys päätetään arviolta 70 päivän kuluttua T-10-malliin. Viimeiset panostukset kohdennetaan erityisesti akkujen  uudelleenkennotukseen sekä bugikorjauksiin.

Palataksemme malliin T-80:
  • T-80 pystyy juoksemaan tunnin lenkin PK-sykkeillä raskaan punttitreenin päälle. T-140 ei pystynyt vastaavaan punttitreeniin, eikä varsinkaan PK-juoksuun  lihaskuntoilun jälkeen.
  • T-80 polkee trainerilla samalla keskisykkeellä 127 ja vastuksella 4.3 km /h kovempaa, kuin joulukuun malli. 
  • T-80 soutaa 2:05 / 500m keskisykkeellä < 125 BPM
  • T-80 juoksi  tänään 10km ennätyksen: 48 min 48 sek.
  • T-80 mallin paino on hiukan alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeava. Tätä kirjoittaessa n. 109.5 kg. Reilut 8 kiloa vähemmän kuin joulukuussa.  Havaittuamme selkä- ja flunssabugin pitkäkestoiseksi, lisäsimme Error MGMT-prosessin mukaisesti tietoisesti ja merkittävästi energian sisäänsyöttöä. Tulokset puhuvat puolestaan. Jatkossa laskemme painonpudotuksen prioriteettia kuitenkaan luopumatta alenevasta tavoitteesta.
Pyörä keskinopeus
Painon kehitys
10km ennätys

Testitilanteissa havaitsemamme hienomotoriikkaan ja loogiseen päättelykykyyn liittyvät rajoitteet tuskin muodostuvat ongelmaksi lajissa, jossa pohjimmiltaan ei ole mitään järkeä. Triathlon-tapahtumissa edetään uiden, pyöräillen ja juosten aivan inhimillisen suorituskyvyn äärirajoilla, mutta päädytään useimmiten hyvin lähelle lähtöpistettä.

Lisäksi, todettakoon  että Wihollisen katala suunnitelma on epäonnistumassa: IronMan Eagleman-tapahtuman järjestävä TriColumbia-seura nimittäin joutui toimintakieltoon talousvaikeuksien takia. Näytti jo siltä, että kisa peruuntuu.  Tuoreiden tiedusteluraporttien mukaan IronMan-brändiä hallinnoiva  WTC-korporaatio ostaa tapahtuman, ja järjestää sen omine resursseineen. Huraa! // WTC to purchase, produce CTA events 
 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Hertzi-leijaa!

Päivän leffa: Kick-Ass (IMDB)
Haluan kertoa teille jotain yllättävää sisäpyöräilyn ihmeellisestä maailmasta.

Katselin pyöräilyn ohessa Netflixistä sattumalta eteen tulleen Kick-Ass huumoriväkivaltamättölehvan. Tykkäsin, ja niinpä pyörä surrasi liki huomaamatta  puolitoista tuntia.

Trainerini on Tacx Satori -merkkinen. Se on perinteinen  magnetismiin perustuva harjoitusvastus. Siinä polkupyörä asetetaan telineeseen siten, että takapyörän pyörimistä vastustaa rulla. Rullan pyörimistä  taas hankaloittaa kaksi toisiaan vastustavaa magneettia. Vastuksen tehoa voi säätää asteikolla 1-10. Tämän viritelmän polkemisesta syntyy jurnuttava ääni, jonka taajuus ja voimakkuus riippuu kolmesta tekijästä: alustasta jolle traineri on asetettu (kova lattia vs. matto), vastuksen taso, polkemistaajuus (polkaisua minuutissa).

Olen pannut merkille, että melko usein minun on katkaistava polkeminen luonnon kutsuun, etenkin jos nostan kadenssia eli kampikierrosten määrä per minuutti. Eikö olekin mielenkiintoista, tämän varmasti halusit kuulla!

Tilanne toistui niin usein, että aloin kiinnittää siihen huomiota ja käännyin tapani mukaan netin puoleen. Tähänkin asiaan sieltä löytyi täsmävastaus.

"Yhdeksällä yhdestätoista ummetuksesta kärsivästä tutkimukseen osallistuneesta 14-16 vuotiaasta henkilöstä suolen toiminta nopeutui, kun heidän vatsanseudulleen  johdettiin sinimuotoisella kantoaallolla 80-160 hertsin jytkettä.", kertoo tutkimus.

Daily transabdominal electrical stimulation at home increased defecation in children with slow-transit constipation: "sine waveform, 4 kHz carrier frequency, 80-160 Hz beat frequency, intensity <33 mA delivering interferential current (2 electrodes over epigastrium + 2 over kidneys) was applied 1 hour daily at home.  Results: Defecation increased in 9 of 11 children, and soiling decreased in 4 of 11 children."

Nyt ollaan taas jännän äärellä! Olen havainnut ilmiön esiintyvän erityisesti  n. kadenssilla 72-75. Tässä voisi nuori tutkija turhautua, koska eihän tämä  nyt natsaa ollenkaan referoimassani tutkimuksessa mainitun 80-160 hertsin kanssa.

Mutta! Tänään aukesivat Heurekan portit. Huomasin että tilanne toistuu vain, jos runttaan sisään riittävän ison vaihteen." HAMMASRATTAAT!!" kiljahdin silkasta riemusta ja säntäsin vessaan.

Wikipedia: Hammasratas
Hammasrattaat!  Ympyrä, halkaisija, kehä, pii, kehänopeus ja  välitysuhde! Surr-rurr! Pikkuriikkinen trainerin rulla pyörii ison renkaan pyörittämänä hurjaa vauhtia, saavuttaa tuon kriittisen hertsilukeman ja resonoi viettelevän sulosointunsa polkijan takalistoon.

Omenalla päähän!


torstai 13. maaliskuuta 2014

Adidas miCoach Smart Run: älyä ranteessa

Kuva: adidas.com
Sain viime kuussa kokeiltavakseni Adidaksen miCoach Smart Run -sporttikellon. 

Kyseisen laitteen kimppuun pääseminen kuumotti useasta syystä: Ensinnäkin siinä on  sisällä rutosti älyä ja antureita. Päälle on  tuunattu Android ja annettu sille riittävästi prosessointitehoa antureiden hyötykäyttöön valjastamiseen. Toisekseen tämän Adidaksen sporttikellon  alustan on kehittänyt suomalainen Elektrobit, jossa olen itsekin viime vuosikymmenellä työskennellyt hikinörtin tehtävissä. Kolmanneksi, se näyttää aivan älyttömän hyvältä. Vai hä?

Huusin siis avaruuden tyhjyyteen palavan haluni kokeilla tätä laitetta, ja  pian ja viimein koitti se päivä, että laite oli postista noudettavissa viikon testikäyttöä varten.

Internetissä on tuotteita koskevien blogikirjoitusten ja Youtube-videoiden yhteydessä muodostunut tavaksi ottaa näyttävä "unboxing" kuva ja luoda kuvailu siitä, miltä se oikein tuntuikaan, kun sitten jonkin laitteen sai käsiinsä.  Yleensä nämä kuvat ovat oikein kauniisti aseteltuja, valotus on kohdallaan ja pikseleitä riittävästi, kaikki natsaa.

Kuvitelkaa  500-kiloinen ja kolmemetrinen äkkipikainen taisteluörkki, jonka suurinta herkkua on pääsiäispupu. Ja nyt tämä pääsiäispupun herkkupihvi on saapuneeseen Adidas miCoach Smart Run-pakkaukseen kätketty. Lopputulos näyttää tältä:



 Adidaksen tuotepakkaus oli erinomaisen käyttäjäystävälliseksi suunniteltu, ja sen nopeaälyinen taisteluörkkimme selvitti vaikeuksitta hetkessä. Pakkauksen sisältö: kello (uuh!, komee!), laturi ja ohjekirjat olivat käsissä hetkessä.

Mutta sitten örkin nokkeluus joutui koetukselle. Testisettiin kuuluneet Jabra Sport Bluetooth -kuulokkeet oli naitettu tuotepakkaukseensa pirullisten  nippusiteiden, rautalankojen ja niitä kiinnipitävien solmuloitsujen voimin. Hetken korvantaustaa kaivettuaan neuvokas örkkimme ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi vaan kohdisti lievässä raivonpuuskassa hallitsemattoman määrän energiaa BT-kuulokkeiden tuotepakkaukseen. Pakkaus räjähti kappaleiksi.

Unboxed! :)


Laitoin välittömästi rasiasta löytyneen aarteen vasempaan ranteeseeni. Tepastelin korostetun uhmakkaasti rinta röyhistettynä ympäri kotiamme, samaan tapaan kuin lauman johtajagorilla tekee napattuaan tertun mehukkaimman banaanin.  Loin uhmakkaita katseita jälkeläisiini, jotka selvästi himoitsivat tätä laitetta.  Minun, Aarre!

Mitäpä älyä tähän on sitten laitettu:
  • 1.45 tuuman värikosketusnäyttö 184x184 pikseliä
  • 1.2 Ghz dual core OMAP4430 -prosessori,  jonka kellotaajuutta pystyy muistaakseni taikka arvatakseni liu'uttamaan vapaasti. Tämä piirre tekee siitä varsin oivallisen virrankulutuksen säätelyn kannalta.
  • 410 milliampeeritunnin akku. "Maraton-moodissa", ilman Bluetooth-musiikintoistoa max. jumppakäyttöaika on  lähes kahdeksan tuntia. Musiikin kanssa maraton-moodin käyttöaika puolittuu noin neljään. 
  • 512 megaa RAMmia ajonaikaiseen suoritukseen, siihen päälle 4 gigaa  tallennustilaa. (Käyttäjälle näkyy kolme.)
  • Tallennustilaa voi hyödyntää vaikkapa MP3-kappaleiden tallennukseen, nimittäin myös Bluetooth 4.0 piiri löytyy
  • Kiihtyvyysanturi, ja  GPS. 
  • WLAN  ja USB (laitteen päässä ei USB-liitin vaan oma adapteri, jolla hoituu myös lataus)
  • Mutta, se mikä vasta töräyttää! Watang! OPTINEN sykemittari Se peeveli mittaa sykkeen suoraan ranteesta ilman mitään rinnan ympäri vyötettäviä kuristuspantoja.
Optinen sykemittaus:OFF
Optinen sykemittaus: ON
MYÖNNÄ! Sinun läppäräsi oli vielä 2-3 vuotta sitten mopompi kuin tämä kello!

Spekseistä jäin kaipaaman oikeastaan vain kahta (ja puolta) asiaa: IPX8-vesitiiviys ja uintimoodi, ANT+ -tuki (mm. Garminin polkupyörän kadenssianturit). Näillä lisäyksillä laite sopisi  käytettäväksi täysverisenä triathlon-treenikellona.  Puolikas speksipuute on myös tuo akunkesto, mutta en usko sen olevan lopullinen ongelma. Sitäpaitsi, virransäästömahdollisuuksia on raudan ja softan yhteistyöllä todennäköisesti vielä optimoiden esiinkaivettavissa.

WLAN-verkon salasanansyöttö, onneksi vain kerran :)
Laite osaa päivittää itse itseensä uuden softaversion kätevästi sen jälkeen, kunhan se on saatettu yhteyteen WLAN-verkon kanssa. Koekäytön aikana laitteeni hyppäsi pari softaversiota tuoreemmaksi. Siihen tuli mm. uutena tuo spekseissä mainitsemani maraton-moodi, jolla akusta otetaan irti enemmän käyttötunteja. Muitakin parannuksia tuli.  Laite kehittyy siis ohjelmiston, ja sitä kautta parantuvien ominaisuuksien osalta vielä aktiivisesti.  Yleisvaikutelma on se, että potentiaalia on raudassa ja alustasta runsaasti.

Käyttöönotto


Smart Runin käyttöönoton on  laitteen testikäyttöön lähettänyt markkinointitoimisto ilmeisesti todennut olevan keskimäärin liian helppoa.

Kun olin kellon ranteeseeni laittanut, en millään päässyt kärryille siitä että miten *vetissä uuden käyttäjän olisi tarkoitus osata  syöttää kelloon omat asetuksensa. Mm. Adidaksen verkkopalveluun kytkeytyminen oli mahdotonta. Vedin asiasta jo herneetkin nenään, melko syvälle ja hylkäsin laitteen yhdeksi päiväksi. En toki lue ikinä mitään käyttöohjeita, mutta  sittten jossain vaiheessa tajusin  että laitteen ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä olisi pitänyt tulla jonkinlainen käyttöönotto-wizardi, jolla nämä alkuasetuksetkin hoituvat.

NO. Tämä minun testikelloni oli jo tältä osin tuunattu. Koneessa oli missinmittoihin sopivan naishenkilön tiedot, eivätkä taisteluörkin. Kun tämän tajusin ja suoritin laitteelle perinpohjaisen resetin, pääsin normaalin käyttöönottoon.

Normaali uudenkäyttäjän käyttökokemus onkin aivan erilainen ja erinomainen. Sain asetukset suit sait kohdalleen ja pääsin laitteen kanssa saman tien sinuiksi. Vinkki mainostoimistolle: resetoikaa ne testilaitteet :D

 Tujautetaanpa tähän kohtaan setti kuvia laitteesta:

Kello-moodeja on useita, tässä niistä yksi

Lenkille lähtiessä voi valita harjoituksen tyypin ja saada korviin audio-ohjausta treenin suorittamiseksi.



Mp3-musiikki-kirjastosta sopivaa musiikki treeniin

... ja mahdollisuus valita,  haluaako keskittyä musiikkiin vai treenin läpiviennin puheopastukseen.



Puhevalmentajan saa höpöttämään korviin kaikenlaista, mm. toki matkan, nopeuden sykkeen ja tavoitesykkeellä olon ja joukon muita asioita.

Antureita voi halutessaan räpsiä tyystin pois päältä, jolla lienee voimallinen korrelaatio ainakin akunkulutukseen...

Testasin myös  softapäivityksen myötä tullutta marathon-moodia ja kaikki toimi normaalisti sen päällä ollessa.

Lopulta päädyin keskimäärin valitsemaan vapaan ei-ohjatun harjoituksen. Sitten vain ulos, lenkille, ja start...


Lenkille

Lähtiessä laite ottaa käyttöön (jos ne on päälle valittu) sykemittauksen ja GPS-paikannuksen. 

Syke löytyi keskimäärin likimain heti. Pidin lenkillä päälläni myös Garminin Forerunner 310XT-kelloani, ja sen sykevyötä. Lukemat Adidaksen ranteesta mittaamiin verrattuina olivat jotakuinkin identtiset. Hetken mielijohteesta tungin lunta ranteen ja kellon väliin ja ajattelin, että sillä saan sen sotkettua. Sykelukemat tulivat tästä huolimatta luotettavasti.  Sykkeen mittaus ranteesta toimi ainakin minun kohdallani täydellisesti. Jostain syystä olin vähän skeptinen tämän suhteen. Turhaan.

Mutta haa! Silloinhan mittaus ranteesta  muodostuu ongelmaksi, jos haluat pakkasella pitää  kellon takin päällä  nähdäksesi sykkeen jatkuvasti. Takin läpipä sykemittaus ei toimikaan toisin kuin erillisen perinteisen sykepannan kanssa! Toisaalta, kellon saa ilmoittamaan sykelukeman ja sykealueella pysymisen BT-kuulokkeisiin.

GPS-signaalia jouduin odottelemaan hieman pidempään kuin mihin olen tottunut Garminin laitteiden kanssa. Garminilla GPS-fixin saanti on vuosien mittaan hioitunut mielestäni varmaksi ja nopeaksi. Tässä on Adidaksen kellossa parannettavaa. En ottanut satoja GPS-fiksejä, ja sateellittisäät vaihtelevat. Joskus sijainti lukittuu nopeammin, joskus hitaammin, mutta fiksin löytö tuntui hitaammalta. Ei puhuta isosta ongelmasta, etenkään silloin jos ei ole tottunut 20-30 sekuntia nopeammin löytyvään fixiin, mutta tässä kohtaa huomasin negatiivisen eron verrattuna siihen mihin itse olen Garminin kanssa tottunut.


Musiikki raikasi kellosta bluetoothin yli Jabran BT-kuulokkeisiin kunnon jytinällä ja laadukkaasti.  Puhutun treenipalautteen ja musiikin yhteystyö pelasi mallikkaasti. Palaute tulee kyllä melko pitkin lausein ja pitkin sanoin, jotka voisi  kompressoida lyhyemmäksi. Jos esimerkiksi  elämässään on jo tuhat kertaa lenkillä kuullut "per kilometer" tai "heart beats per minute", voisi nämä muuttaa muotoon "km" ja  "BPM". Tällöin kerkeäisi keskittyä paremmin olennaiseen, eli WASPiin! :)


Näyttö on selkeä ja siinä näkyy kaikki olennainen.  Kosketusnäytön juoksunaikainen näpertely onnistui vaivatta, syke/nopeus/jne -näkymästä pääsee muihin näyttöihin sivulle pyyhkäisemällä, vaikkapa musiikkia vaihtamaan. Kunkin alitoiminnon sisällä lisää valintoja löytyy sitten alas/ylös pyyhkimällä. 

En keksi näytöstä ja käyttöliittymän jumpanaikaisesta hallinnoimisesta mitään valittamista..

Lenkin jälkeen juoksusuorite heilahtaa, elikkäs synkronoituu automaattisesti wlanin ylitse Adidaksen miCoach-webbipalveluun. Tuonne webbipalveluun siis kertyy ja siellä voi pyöritellä monipuolisia tilastoja samaan tapaan kuin vaikka Endomondossa, HeiaHeiassa ja muissa Sports Tracker -webbipalveluissa. miCoach -webbipalvelusta mainittakoon vielä mm. se, että  se pelaa urheilukellon kanssa yhteen. Webbipalvelusta voi ladata laitteeseen harjoitusohjelmia jne. Samoin voi kätevästi merkata millä kengillä on juossut jne.

Tässä kohtaa löytyy kuitenkin itseäni eniten laitteessa ahdistava piirre. Adidaksen kello on naitettu toimimaan erityisen hyvin yhteen Adidaksen webbisivuston kanssa. Kätevää mahdollisuutta tietojen siirtämiseen muihin verkkopalveluihin ei ole. 

Mahdollisesti jonkinlainen GPX-import-tiedonsiirto mahdollisuus on joskus tulossa, mutta en sulata tällaisia suljettuja hiekkalaatikoita. Kun laitteessa kerran on siihen mahdollisuus ja webbipalvelut tarjoavat  rajapinnat niin minkä ihmeen takia tätä ei pantaisi pelaamaan suoraan yhteen. Esimerkiksi minulla on Endomondo-palvelussa dataa vuoden 2010 alusta alkaen, 1762 liikuntasuoritetta. Laitteet, pelit ja vehkeet vaihtuvat, mutta kynnys johonkin toiseen datakeruupisteeseeen siirtymiseen olisi tosi kova.

Laittakaapa tämä vehje pelaamaan yhteen Endomondon ja HeiaHeia:n ja muiden kanssa, niin tätä myydään rutosti!

Kaiken kaikkiaan

Laite tuntui myös softan osalta yllättävän valmiilta siihen nähden, että se on ollut markkinoilla vasta muutamia kuukausia. Kyllä siinä vielä parannettavaa on, mutta se on tuntunut etenevän tässä alkuaikana hyvää tahtia.  Tässä valmiusasteessa on merkittävä ero esim. Kickstarter-joukkorahoitussivustolta vauhtia hakeneeseen Leikr-urheilukelloon. Minulla on sellainenkin tuolla laatikossa, mutta en ole siitä vielä kirjoittanut arvostelua. Se ei vielä minusta olisi tehnyt oikeutta laitteelle, joka on vielä raakile.

Uusissa laitteissa on aina lastentauteja. Se vaan pitää hyväksyä. Adidas miCoach Smart Run näyttää tältä osin vakuuttavalta tapaukselta. Se on selvästi lähdetty tekemään tosissaan, ja olen saanut sen vaikutelman, että lastentaudit lääkitään nopeasti ja päättäväisesti.

Hankkisin tämmöisen kellon itselleni, JOS harrastaisin enimmäkseen juoksua ja satunnaisesti pyöräilyä. Juoksuun tämä tarjoaa minusta jo nykyisellään pitkälti kaiken olennaisen helppokäyttöisessä paketissa. Musiikkien mukana kulkeminen on ehdoton plussa. Samoin sykkeen mittaus ranteesta.  Jonkinlainen pyöräilytilakin on olemassa, mutta tältä osin on tarjolla kehittyneempiäkin laitteita. Tämä ei siis ole varsinainen multisport-urheilukello erityisesti siksi, että sitä ei voi viedä veteen. Hankkisin, ennen kaikkea, JOS tämä laitettaisiin pelaamaan yhteen Endomondon kanssa.

Aika vakuuttavaa, että tällaisille markkinoille jossa mm. Garmin, Polar ja Suunto ovat pelanneet suhteellisen hitaan kehityksen peliä jo vuosia, tulee uusi peluri näin valmiilla tuotteella. Tämä on ominaisuuspotentiaaliltaan rutkasti muita edellä. Jos tätä viedään voimalla ja sinnikkäästi eteenpäin pari vuotta tässä käy niin, että koko ala joutuu tekemään harppauksen.

 Hyvä Adidas ja hyvä Elektrobit!

torstai 6. maaliskuuta 2014

50%

Puolet operaation 183 päivästä tulee täyteen tämän päivän aikana. Aamulla kun tänään heräsin, huomasin V-käyrän olevan lähellä maksimia. Kehonsisäiset endorfiini-varastot ovat vaarallisen matalalla.

Viimeiset reilu kolme viikkoa ovat menneet siten, että itseluottamus  on koetuksella. Flunssasta ja selän kenkkuilusta huolimatta olen pysynyt sen verran liikkeellä ja tehnyt kevyesti osan treeneistä, että EHKÄ merkittävää takapakkia ei ole tapahtunut. Ehkä. Jos nyt tästä rauhassa kiihdytettään, niin hyvä siitä varmaan tulee...ko?

Jos tähän vielä sattuisi toinen parin-kolmen viikon flunssa tai muu hidaste, niin kyllä menisi jo hankalaksi. Lopulta paljon on kiinni tuurista. Selät nitkuvat ja natkuvat, flunssia tulee, ja flunssia menee. Toisaalta, jos ei yritä, silloin on varma että mahdollisesta hyvästä tuuristakaan ei pääse nauttimaan.

Sitäpaitsi, aina  jonkun projektin jälkeen se, mikä eniten yllättää, on se miten nopeasti muutos lopulta tapahtui. Pari kuukautta johdonmukaista nousevaa *jotain* harjoitelleen, ja PIM! olet siinä *jossain* aivan toisella tasolla.

Esimerkiksi, jos olet nyt sellaisessa juoksukunnossa että jaksat juosta kymmenen kilometrin lenkin tai pari viikossa, halutessasi voit kolmen kuukauden kuluttua juosta 50 kilometrin ultran. Tai 80 kilometriä, jos käytät pari kuukautta enemmän.

Jalat toki vaativat toki totuttelua ultajuoksun iskumääriin, mutta kyllä siinä että kehitys tapahtuu näin nopeasti, on paljon kyse siitä muutoksesta joka tapahtuu päässä, olipa kyse sitten juoksusta tai triathlonista.

Uusitaan tämä puoliväliraportti vielä siis viikon-tai-kahden kuluttua aivan toisissa tunnelmissa. Nousujohteinen endorfiini-kuuri jatkuu tänään, luvassa onkin melkoinen Roller Coaster, aina kesäkuulle asti! :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Freytagia pukkaa

Freytagin pyramidi Wikipedia: juoni
21. tammikuuta kirjoitin 25% väliraporttia, kerroin että olen saanut treenit tehtyä ohjelman mukaan  täydellisesti, ja muutenkin homma tuntuu etenevän kuin kiskoilla.

Jostain syystä se tuntuu olevan näissä jumppaprojekteissa enemmän sääntö kuin poikkeus, että ei se niin ihan loppuun asti mene. Helmikuun toisella viikolla nitkautin hieman selkääni, se oli väliin hyvinkin lamauttava, mutta sain sen reilussa parissa viikossa jo melko hyvään kuntoon. Sitten siihen päälle iski tällä viikolla oikein kunnon flunssa.


Nyt tässä onkin sitten mennyt kohta jo reilut 20 päivää ei ihan oppikirjan mukaan. Ja kyllä, tämä  on nyt kovastikin kiihottava momentti.

Tänään, esimerkiksi, olisi ollut ohjelmassa 10km vauhtikestävyys-juoksu, mutta pitkällisten suggestopedisten henkisten karhunpainien jälkeen sain suostuteltua itseni olemaan sen tekemättä.  Flunssa on selvästi vielä päällä, ja en olisi tuonne menemällä mitään hyvää saanut aikaan.  Mutta hankala sitä on itselleen vakuutella. Kyllä se enempi tuolta videolta tässä tilanteessa tuntuu.


Mutta, katsotaanpa valoisat puolet!

a) sekä selkävaiva, että flunssa ovat talttuneet rehellisyyden nimissä kohtuullisen vaivattomasti. Flunssia sattuu keskimäärin suomalaiselle 2-3 vuodessa, se oli odotettavissa
b) projektista on vielä yli puolet jäljellä
c) painokäyrä näyttää tältä


d) luultavasti tämä flunssan aiheuttama kevyt viikko tuli juuri kuin tilauksesta ja tarpeeseen. Pieni hengähdys ennen loppukiihdytystä.
e) kun sitten flunssa on taltutettu ja pääsen esim. tekemään tuon kokeellisen VK-juoksuni, pelkään pahoin että menen tosi kovaa. :)