lauantai 27. lokakuuta 2018

Iloisia aikoja, Läskimaija

Olen ymmärtänyt, etten selkäydinkanavan ahtautumisen takia en ehkä enää koskaan juokse maratonia. Ensin harmitti, ja taistelin ajatusta vastaan.

Mutta se on niin, että erinomaiselta ei tunnu se, että kaikki on helppoa ja vaivatonta. Erinomaisen hyvältä tuntuu se, kun selviää ongelmasta, tai ongelmasta huolimatta.

Olen innostunut ja saan liikunnasta enemmän iloa kuin vuosiin.

Tänään kuntoutuksessa auttava valmentaja sanoi että "olet kehittynyt aivan helvetisti." Tajusin sen itsekin, ja se tuntui mahtavan palkitsevalta. Eikä puhuttu esimerkiksi voimasta tai nopeudesta, vaan siitä että pystyn tekemään keppikyykyn ilman että alaselkä rutisee ja lanneranka pyöristyy.

Tavallinen riittää, ja joskus voi tanssia.