tiistai 17. heinäkuuta 2018

Toinen erä: selkäranka ja kohtuus kaikessa

* Tammikuussa lopetin tämän blogin kirjoittamisen, koska sille ei ollut tarvetta. Koska nyt on, kirjoitan.

Keväällä selkä kipeytyi toistuvasti ihan normaalista arjesta.

Hakkasin pari kuukautta päätä seinään, kunnes sain avukseni kuntosaliohjaaja-Matin. Painot jäivät telineisiin, ja alettiin keskittyä perustuksiin: asentoihin, liikeratoihin ja kehonhallintaan.  Asiat alkoivat liikkua oikeaan suuntaan, ja Matin kannustamana menin myös magneettikuvaukseen ja selkäasioihin erikoistuneelle lääkärille.

Kuvista ilmeni, että alaselässä on muutoksia. L4 ja L5 nikamat elävät tietyissä liikkeissä, ja liukuminen tapahtuu tavalla, joka kaventaa valmiiksi ahdasta selkäydinkanavaa. Tämä ahtaus ilmenee mm. kävellessä jalkojen puutumisena, pistelynä ja voimattomuutena.


Kun kerroin lääkärille rinkkajuoksuista ja aiemmasta suuresta ylipainostani, hän sanoi muutosten vaativan vuosia ja vuosikymmeniä, joten syy on luultavasti istumatyön ja aiemman liikkumattomuuteni summa ja ylipaino on siinä toiminut kertoimena. Rinkkajuoksu on ollut vain pieni korsi kamelin selkään.

Arvelen, että kohtuullinen rinkan tai lisäpainojen kanssa harjoittelu on hyödyllistä. Kun rasitus on hallinnassa, tapahtuu lähinnä suotuisia muutoksia ja kehitystä. Vuoden 2016 kuudenkymmenen paunan Guinnessin rinkkamaratonennätys ja siihen harjoittelu sujuivat ongelmitta ja hyvin: hallitusti, suunnitellusti ja vaiheittain.

Rinkkajuoksunkin haitat kuitenkin voittavat hyödyn,  jos jatkan juoksua vielä, kun kuorma ei ole enää hallinnassa. Silloin kun lihakset eivät enää tue riittävästi, selkärankani notkuu hervottomasti ja vääriin suuntiin. Näin minulla kävi esimerkiksi viime vuoden 80 paunan ennätysyrityksessä.

Ei tuo epäonnistunut ennätysyritys kuitenkaan aivan hukkaan mennyt. Ehkä nyt vihdoin sain riittävän hyvän opin siitä, että väkisin maaliin runnomisessa ei ole mitään sankarillista. Se on pelkästään tyhmää. Ja että minun ei kannata ollenkaan lähteä viivalle, jos jo etukäteen arvelen, että en ole harjoitellut tarpeeksi hyvin. Järkeily ja maratonin keskeyttäminen voi olla hankalaa, kun aivoni ovat jo urheilun hormonihuuruista sekaisin ja tavoite mielessä.

Oikeanlainen liike on lääke, ja sellaiset hommat, joissa selkä ei pysy kontrollissa saavat jäädä pois.  Voin luoda selkärangalle paremmat olosuhteet  muun muassa opettelemalla suotuisat liikeradat ja oppimalla tunnistamaan sen, missä asennossa minä ja selkäni milloinkin olemme, vahvistamalla vatsalihaksia ja oppimalla käyttämään niitä aktiivisesti, poistamalla lonkankoukistajien kireyttä, lisäämällä  liikkuvuutta ja pysymällä aktiivisena läpi päivän.

Olen löytänyt pilateksen, liikkuvuusharjoitukset ja soutanut ja pyöräillyt enemmän kuin aiempina vuosina. Juoksukin maistuu välillä. Juostessa on paljon helpompi pitää ranka täpäkkänä ja keskivartalo tiukkana kuin kävellessä. Kävely on vaikea laji ja kassajonossa seisominen  kaikista vaikein.

Julkinen blogikirjoittaminen on minulle ajattelun työkalu. Kun  asiansa yrittää esittää ja argumentoida siten että joku toinenkin ymmärtäisi, asiat joutuu päässään käsittelemään valmiiksi  kokonaisuuksiksi, lopputuloksiksi, syiksi ja seurauksiksi.  Muuten huomaan jauhavani samoja asioita uudestaan ja uudestaan ja änkyröiväni turhanpäiväisiä pikkuseikkoja. 

Ehkä kirjoitan jotain jatkossakin, jos se tuntuu hyödylliseltä.