keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Mitä kolmessa vuodessa voi kunnolleen tehdä?

Vuoden vaihtuessa joku on kenties ja toivottavasti asettanut jonkinlaisia päätöksiä ja toiveita tulevaisuuden ja sen suhteen että kunto, paino tai olo olisi tulevaisuudessa toinen kuin  nyt.
Tähän kirjoitukseen totean vain faktat lyhyesti ja turautan todisteeksi muutaman käppyrän. Sisältäen sen, mitä satunnainen sohvan pohjalta revitty vakavasti ylipainoinen ihminen, tässä tapauksessa minä, voi kolmessa vuodessa voinnilleen tehdä.

Vaikka (ja etenkin jos), se satunnainen ihminen on läski ja vaikka se ei olisi koskaan kuntoillut tai edes pitänyt siitä, se ihminen pystyy muuttamaan olotilansa toiseksi. Pian satunnainen henkilö huomaa todennäköisesti jopa pitävänsä kuntoilusta. Hän huomaa pian myös saaneensa elämäänsä aivan uutta sisältöä.

Jos tällaisella satunnaisella henkilöllä on vielä taipuvaisuutta johonkin addiktioon, vaikkapa syömiseen, tietokonepeleihin, työntekoon taikka ehkä kenties ihan johonkin muuhun, ei pidä kantaa huolta! Se on vain etu, addiktion voi kohdistaa kuntoiluun, liikkuminen koukuttaa ihmeen nopeasti.

Voit tehdä kunnollesi ja voinnillesi sen mitä haluat.  Se ei vaadi mitään ihmetemppuja, ihmedieettejä taikka yliluonnollisia kykyjä.

Before
Oma lähtötilanteeni:
  •  paino n. 150 kg, BMI yli 40
  • 3km kävely oli kova suoritus. Juoksu mahdotonta.
  • en ole aiemmassa historiassani koskaan harrastanut kestävyysliikuntaa saatikka kilpaillut muuten paitsi maitokannukisoissa kuulantyönnössä.
Nykytilanne:
  • paino n. 113 kg (n. -40kg), BMI n. 30
  • pystyn juoksemaan maratonin  minä päivänä tahansa, täysmatkan triathlonin tarvittaessa, ultrajuoksumatkoja vasta ensi keväänä. 
  • nykyarvioni mukaan liikunta tulee olemaan osa elämääni aina. 

After


Käytyjä liikuntatapahtumia:
  1. 13.6.2010 Puolimaraton, Forssan Suvi-ilta
  2. 9.8.2010 Vanajavesiuinti 2500m 
  3. 29.8.2010 Nokian Näätähölkkä 2010
  4. 3.10.2010 Pirkan hölkkä 33km
  5. 24.10.2010 Hölkkäsin Rovaniemeltä Napapiirille - ja takaisin (vajaa 20km)
  6. 3.4.2011 Berliinin puolimaraton
  7. 16.4.2011 SM-sisäsoutumaraton
  8. 17.6.2011 Pirkan yöpyöräily
  9. 30.7.2011 Triathlon olympiamatka / Hämeenlinna
  10. 13.8.2011 Vanajavesiuinti 3km
  11. 4.9.2011 Varala puolimaraton
  12. 25.9.2011 Tampere puolimaraton
  13. 2.10.2011 Pirkan hölkkä 33km
  14. 16.10.2011 Amsterdamin maraton
  15. 10.3.2012 Trans Gran Canaria 24 vuorijuoksu 24km
  16. 1.5.2012 SM-sisäsoutumaraton
  17. 14.7.2012 Triathlon puolimatka Joroinen
  18. 19.8.2012 Triathlon täysmatka
  19. 1.9.2012  Hämeen Hölkkä ~20km
  20. 23.9.2012 Tampere puolimaraton
  21. 7.10.2012 Pirkan hölkkä 33km
  22. 3.11.2012 Rautaveden maraton
  23. 21.12.2012 Maailmanlopun maraton   
 
Liikuntakilometrit yhteensä per vuosi

Liikuntatunnit


Kalorit

Puolimaraton kehitys




Uinti, kilometriä tunnin aikana
50 km pyörällä

Olen ajatellut, että voisin koittaa jotenkin lähestyä näitä kolmea vuotta siitä näkökulmasta, että koittaisin jotenkin tiivistää sen erillisiä blogikirjoituksia kokonaisemmaksi tai tiiviimmäksi tarinaksi. Siinä toivossa, että siitä olisi jollekulle jotain hyötyä taikka iloa.

Oliskohan tuossa mitään ideaa taikka kenellekään apua. Ja jos olisi, mitä asioita siinä pitäisi sitten erityisesti koittaa miettiä tai tuoda julki.

12 kommenttia:

  1. Oot kyllä aika äijjä! Suunnatonta ihailua :)

    VastaaPoista
  2. On ollut hauska ja inspiroiva lukea tätä sun tarinaas, miten oot päässyt tommoseen kuntoon. En ole ihan alusta asti seurannut, niin yksi kysymys: mikä sai sut pois sieltä sohvanpohjalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun nyt tuota blogia kelailin tuonne (varsin niukkasanaiseen) alkuun, niin sieltä ilmeni ja muistui mieleen se yksittäinen tekiä mikä sinä iltana tapahtui kun rupesin tätä blogia kirjoittamaan. Silloin nimittäin tapahtui se, että vatsan tukisysteemit olivat saaneet mittansa täyteen ja napatyrä pullahti lopullisesti tähän maailmaan.

      Oli siinä tietysti paljon muitakin kasautuvia juttuja, kuten muutenkin kokoajan aleneva itsetunto, kokonaisvaltainen jaksamattomuus ja itsensä piilottelu kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Mutta jos nyt yksi laukaiseva tekijä pitäisi mainita, niin se oli tuo tyrä.

      Se, että homma sitten pysyi käynnissä yli alun kriittisten vaiheiden on suurempi ihme, koska vastaavia kypsymisiä on ollut ennenkin. Sitä pitäisi pohdiskella tarkemmin, mutta luulen että siinä oli monta tekiää jotka muodostivat sopivan myötätuulen yksi iso yksittäinen asia oli reilun vuoden ikään tullut koira, joka vaati säännöllistä ja pidempää lenkitystä, toinen tekijä oli se että tutustuin samoihin aikoihin blogissa esiintyneeseen nimimerkki Jasoniin ja muihin ihmisiin jotka kannustivat eteenpäin, samoin töissä, kotona jne. oli sopiva tuulenvire. Mutta en tiedä, tämä pitäisi joskus purkaa tarkemmin auki :)

      Poista
  3. Kokeillaampa jos kommentti tällä kertaa sujahtaisi mobiililaitteelta, kun edelliseen
    postaukseen se ei onnistunut. Hieno yhteenveto projektista. Nousujohteisuus on erittäin selkeä urheiluissa ja samaan tapaan on tainnut myös blogimerkinnät lisääntyä vuosien aikana :). Rouvalle tuossa mainostelin, että tässä olisi nyt erinomainen kirjan paikka: painon pudotus ja elämäntaparemontit kiinnostavat ihmisiä. Vielä kun kyseessä on ns. Normaali-ihminen, joka pystyy ylittämään itsensä ja todella suuriin tekoihin. Kuten aiempi kommentoija totesi, olisi mukavaa lukea alkumotivaation tiivistymiseen johtaneet syyt, miksi valitsit menetelmän, jota tässä olet noudattanut (juoksu, triathlon yms.) ja kuinka hankalaa/helppoa kehittyminen on ollut? Osatavoitteet, motivointi, perheen tuki? Sinulla on sanan säilä hallussa ja tekstejäsi on erittäin mukava lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisköhän sitä ihan vaan piruuttaan tosiaan kokeilla askarrella vähän koeluontoisesti tuota kirjanmuotoa ja mittaa sitten tässä joskus joutessaan sen verran että näkisi tuleeko siitä mitään ja olisiko aineksia. Kokeilen ainakin.

      Jotenkin sulla on nuo tuntosarvet kyllä ultra-tarkat, koska osasit tuoltakin osin kannustuksen sanoja kirjailla. Kiitos syväluotaavasta kannustuksesta! :)

      Poista
  4. Huh huh...tajuat varmaan minkälaisen palveluksen olet itsellesi tehnyt! =) Huikea suoritus, onnittelut mielettömästä saavutuksesta!!! Yhdyn edellisiin kirjoittajiin ja tosiaan nää siun tekstit ja kirjotustyyli uppoaa meikäläiseen, monet kerrat maha kippurassa saanu nauraa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämän seikan tajuaminen tässä on vyörynyt nyt erityisesti viimekuukausina läpi. Sitä kautta koko ajan enemmän olen oppinut arvostamaan ystäviä ja perhettä, jonka avulla homma on käynnissä pysynyt ja toisaalta myös niitäkin ystäviä, jotka yrittivät potkia liikkeelle ja kannustaa jo silloin aiempina vuosina kun en siihen kuitenkaan viä sitten kyennyt.

      Mutta sepä tässä parasta onkin myös, että oppii arvostamaan noita elämän perusjuttuja kuten ystävyyksiä.

      Poista
  5. Hieno suoritus, onneksi olkoon! Voin kuvitella fiilikset, kun kertaa tuota muutosprosessia mielessään. Olisi toki kiva kuulla lisää noista asioista, joita on toivottu, erityisesti ehkä, kuinka hankalaa tai helppoa kehittyminen on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tuo onkin hankala kysymys, minkä esitit. Sen voin kuitenkin sanoa, että jossain kohtaa aivot vinksahti siihen ajatusmalliin että itseasiassa mukana kantamani lisäkilot onkin "salainen ase" eikä mikään vamma, ja on oikeastaan aika hienoa kun jaksaa lenkin painovyö päällä tehdä loppuun. Lisäksi, jokainen painovyöltä pois jäänyt kilo muuttuu kestävyydeksi, nopeudeksi tai molemmiksi. Eikä siinä vielä kaikki: jos kerran polvet ja nivelet on kestäneet vajaan 150 kilon painon kävellen, niin tulevaisuus kevyemmillä kiloilla juoksevana näyttää valoisemmalta.

      Mutta koitanpa tätä miettiä vähän lisää, josko muitakin muistoja putkahtelisi mieleen.

      Poista
  6. Mun respect vaan kasvaa. Jotenkin sen painonpudotuksenki kässää kunnolla, kun näki ton before kuva.

    Jussi oot rautaa!! Ja kaikki on sulle mahdollista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta!

      Sitä tarvitaankin, nimittäin aika heiluria on tämä meno edelleen ja äsken mm. ihan vahingossa löysin kaapista lapsilta syömättä jääneet lauvantaikarkkipussit ja söin ne samalta istumalta. Samanlaista heiluria meinaa olla tuo liikkuminenkin.

      Mutta jos tässä porukalla toinen toistamme vähän potkiskellaan, niin kyllä se ehkä tai siis tietysti tästä :)

      Poista
  7. No wauuuuu, huikeeta mikä sissi!!! :)
    Kaikki rispekti sinne ja menestetystä!!!

    VastaaPoista