perjantai 6. syyskuuta 2013

Narkkarin sielu, urheilijan sydän

Jo paluumatkalla Nastolasta täysmatkan triathlonilta huomasin kuskin paikalla istuneen Jasonin kanssa jutellessa, että ääneni katosi välillä ja kurkku tuntui jopa pikkuisen hilpeästi kipeältä.  Enemmän kuitenkin hilpeältä, koska olin juuri kiskonut rajusti huumeita.

"Endorfiinit ovat elimistön tuottamia hormoneja tai välittäjäaineita, jotka stimuloivat samoja reseptoreita kuin opiaatit." // Wikipedia

Kuva Wikipedia: Opioidi
Opioidireseptorini pyöriskelivät ähkystä pullistellen levittäen autuasta kivunlievitystään, rauhallisuuden tunnetta ja kokonaisvaltaista euforiaa.

Huumetokkurassa siinä meni vielä tovi seuraavaakin päivää.
On kai se pakko myöntää: olin ihan pilvessä vielä iltapäivällä siskon pojan synttäreillä. Kukaan ei huomannut mitään, vaikka nauroin pitkään mm. taivaalla näkyvää suihkukoneen vanaa, se oli ihan tavallinen mutta niin hauska.

Illan mittaan nauru  hyytyi, ja kurkku kipeytyi.

Flunssa oli jo edellisviikolla vaaninut ja antanut lieviä merkkejä läheisyydestään, mutta iski kiinni vasta täysmatkan viimemetreillä ja paluumatkalla.

"Vieroitusoireet alkavat 6–24 tuntia viimeisen annoksen jälkeen, ovat voimakkaimmillaan 48–72 tunnin kuluttua ja kestävät 7–10 vuorokauden ajan."
Wikipedia: Endorfiini

Mä oon vetänyt endorfiinia jo reilusti yli kolme vuotta.

Se lähti liikkeelle ihan viattomista rauhallisista kävelyistä koiran kanssa. Kuitenkin hiljalleen lenkit pitenivät. Pian mukaan tulivat lyhyet juoksulenkit.  Aloin liikkua epäilyttävässä seurassa. Osallistuttuani ensimmäisellä puolimaratonille mulla meni kovaa. Menin Pirkan hölkkään, joka vuotena. Sitten ensimmäisellä maratonille - tietty Damiin, jossa kamaa saa kun menee vaan. Aloin kroolata aika syvissä vesissä jo. Oli siinä Transgrancanarian vuorijuoksu, joku toinen mara, kai kolmaskin. En pysynyt mukana laskuissa. Tuuttasin välillä pyörääkin kun en muuta saanut. Kiskoin mä Concept kakkostakin. Triathlonin olympia-, puoli-, ja täysmatkan jälkeen me sitten lähdettiin nistikaverini kanssa Glasgowiin. Me vedettiin opiaatteja nummilla jotain 14 tuntia yhtä soittoa.  Oli niitä reissuja muitakin.

"Vieroitusoireet ilmenevät voimakkaana haluna saada opiaattia, ahdistuneisuutena, ärtyisyytenä ja masentuneisuutena. Lisäksi voi esiintyä silmäterien laajentumista, kyynelvuotoa, ihon kananlihareaktio, hikoilua, kuumetta, unettomuutta, pahoinvointia, oksentelua, lihaskipuja, nuhaoireita ja ripulia." Lähde: www.terveyskirjasto.fi - huumeidenkäytön vieroitushoito

Sä et halua kokea endorfiinin vieroitusoireita. Ja Sä et todellakaan halua olla endorfiininarkkarin perheenjäsen, ystävä tai liikekumppani, kun se jää ilman shottiaan jo toista päivää, puhumattakaan viikosta. Sä saatat kestää vielä  sen jatkuvan valituksen, raastavan ruikutuksen asiasta kuin asiasta. Mutta kun se alkaa levittää negatiivista suhtautumistaan ympäristöön jokaisessa ajatuksessaan, kuin syöpää, sitä sä et kestä.

Se hikoilee, nukkuu huonosti ja pahoinvoi. Sillä on iho kananlihalla - ajattele.  Ja sun pitää rakastaa sitä aika paljon, että sä meet sen laajentuneiden kyynelehtimisestä punoittavien silmäterien kanssa kaveriksi CityMarkettiin ostamaan sille HartSportia. Sä meet ehkä mieluummin Siwaan.

Mut sit se taas vetää sitä endorfiiniaan, ja kaikki on hyvin.

Mä vedin tänään flunssan väistyttyä rajun kympillisen. Oon aika korkeella.

Hei, ja sit alkuviikosta mä kävin lääkärillä pitkittyneen kurkkukivun takia. Ja mä kerroin sille mun ultrahommista ja triatloneista, melko avoimesti. Se oli silminnähden innostunut, jopa siinä määrin että pehvansa luiskahti rullitetulta tuoliltaan liki kohtalokkain päänpöydänreunaanlyöntiseurauksin. Se kuunteli, ja määräs mut EKG:hen. Varmaan six että selviäisi voiko tän mun huumeriippuvuuden jotenkin vielä katkaista lääketieteellisin järkiperustein.

Eihän siellä sydänkäyrässä mitään muuta näkynyt kuin viitteitä  osittaiseen oikeaan haarakatkokseen.

Mulla siis on ehkä ihan oikea Urheilijan Sydän

Vitsi, arvatkaa oonko mä onnellinen.
Moinen haarakatkos on mittavan Google-analyysin jälkeen todettavissa erittäin yleiseksi muutokseksi (huippu!)-urheilijan EKG:ssä. On täysin harmiton, ja suorituskykyyn vaikuttamaton. Erityisesti minua kuitenkin kiihottaa  ajatus paksuuntuneista kammion seinämistä. Jotka ovat myöskin aivan harmittomat, mutta niin järjettömän ihanat ja paksut.

EDIT:  lääkäri soitti ja vahvisti Google-johtopäätökset. Urheilijan sydän <3



13 kommenttia:

  1. Jussi, Jussi, Jussi. mistä sinä revit noita tarinoita. Ettei vain olisi nyt oikeita opiootteeja... Hauska tarina :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe :) Oli kyllä ainaskin eilisen reippaan lenkin ja parin viikon jumppatauvon jälkeen niin vahvat endorfiinit ettei tässä mittään tän oikeempia opiaatteja tarvihe!

      Poista
  2. Ja sit vielä pahennat muiden addiktioita levittämällä endorfiinien ilosanomaa :D Ei vaan, kiitos ihan älyttömän hauskoista ja hyvistä kirjotuksista. Voi olla että tässä tulee vielä itsekin siirryttyä maratonien maailmasta kohti triathloneita :) -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä! Ja Ultraa kanssa, kokeile ainakin, ei siinä mitään vaaraa oo! Jos tässä loppuvuodesta sattumatla järkätään taas jotain höpöultrahommaa, niin saat ensimmäisen annoksen ihan ilmaiseksi.. ;D

      Poista
    2. Heh, mahtavaa, kiitos! Just noin saadaan porukkaa koukkuun :D Hyviä treenejä! -S-

      Poista
  3. Joo, kyllä tässä nyt kävi niin, että lääkäri soitti äsken ja kerrankin osui Google-diagnoosi kohilleen. Ei siinä näy kuulemma muutakuin se, että sydänlihaksen massa on kasvanut, ja muita positivisia URHEILJAN SYDÄMMEN ilmijöitä kuten tuo haarakatkosasia. Eikun runtua vaan! JIPPIII!

    VastaaPoista
  4. Jos mun jalka on kunnossa niin ehditkö sinne Yyterin piikille? Nimensä perusteella sopii meille paremmin kuin hyvin.

    Hieno kirjoitus. Ei liene sattumaa että olet kaiken muun lisäksi triatloNISTI.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon merkannut ton Yyterin piikin 29.9. kalenteriin. Siinä kohtaa pitäisi olla tyhyjää ja tuosta on just sopivasti viikko sitten Vaarojen ultralle, joten tuo vois olla just passeli - jos sen osaa mennä rauhassa ilman että liikaa rääkkää koipia.

      Tuo sun jalkapohjan juttu kuulostaa muuten pikkuisen samalta mikä mulla oli tuossa keväällä juoksumäärien lisääntyessä rajusti. Se saattoi olla siinä kohtaa jotain plantaarifaskiittia tai jotain sellaista kai. Siihen hommaan auttaa ilmeisesti kinesioteipit noin yleisestikin ihan kohtuudella, jos se on se jänneasia siellä mikä on kireenä, niin sitä saadaan rauhottumaan. Ehkä ootkin jo kokeillut. Jos ei, niin voi kannattaa kokeilla jotain fysioterapaattia, joka noita teippejä käyttelee.

      Mutta eniveis - nää tulee ja menee nopeesti, oot ihan varmasti kunnossa kuun lopussa! Tsemppiä toipuiluun, ja nauti sen tuomasta vaihtelusta liikuntamuotoihin :)

      Poista
  5. Narkkari mikä narkkari =D

    On se kyllä siullakiin vähän riistäytynyt käsistä tuo koiranlenkitys..suorastaan lähtenyt lapasesta!=) Tuota huumeaddiktiutta on kyllä kieltämäti ilmassa, kumma juttu! Niin hieno uutinen tuo sydänhomma,jes! Ajattele, nyt voit huumautua vielä enemmän!!!

    Hieno kirjotus taas, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tän päiväinen puolimara maistui hyvältä. Mahtava päästä samoihin huumebileisiin kattoon miten se Koli oikein kolisee. Lasken päiviä :)

      Poista
  6. Kyllä narkkari toisen tuntee :). Samaa huumaavaa ainetta vedetään, tosin mä nautin niitä pienemmissä annoksissa sprintti-, perus- ja puolikkaina.

    Hieno kirjoitus! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä! Lueskelin juuri blogiasi, ja ollaan me näemmä oltu samoissa bileissäkin tykittämässä endorfiinia verenkiertoon. Nährään siis näissä merkeissä! :)

      Poista
  7. Kiitos mahtavasta loppuviikon piristyksestä.. ja kaipa tuossa jotain tuttua meininkiä oli :) Varsinkin tuo kiukuttelu jos ei pariin päivään SAA :D

    VastaaPoista