Tänään 50 km vedellä

Verensokeri 50km aikana, kun juomana Hartsportia ja ruokana 10 geeliä.

On niin kallis tämä juoksuharrastus, että tänään ajattelin kokeilla,  josko säästöä voisi saada siitä että juoksun aikana nauttii vain vettä.

Alunperin suunnittelin laittavani  juomareppuun suosikki retro-urheilujuomaani Hartsportia. Siinä on suolat, magnesiumit ja kaliumit valmiiksi. Mutta siinäpä onkin reilut 2 desiä sokeria puolen litran tiivistepullossa.

Täytänkin siis juomareppuni vain vedellä ja sekoitan sekaan vähän suolaa ja magnesiumia. Uskoisin, että tulee erilainen verensokerikäyrä kuin viimeksi.

Medtronic Finland muuten lupasi lähettää toisen verensokerianturin. Se kiinnitetään ultrajuoksua harrastavaan J*** N*******  (en tiedä haluatko nimeäsi julki :). Hänellä on tyypin yksi diabetes.  Itsenäisyyspäivänä juoksemme rinta rinnan maratonin.  Toivottavasti opimme jotain hyödyllistä kaikille jaettavaksi.

Siis, jos näet tänään ison miehen horjumassa Pyhäjärven rantapoluilla ja se pyytää ruokaa,  älä anna.

Lihaspiirakka | Myontec mBody-älyshortsit

Olen viimeisen parin viikon aikana elänyt Myontecin mBody-älyshortsit jalassani ison osan vapaa-ajastani.

Ne näyttävät tavallisilta kompressioshortseilta, mutta niissä on kätketty taika. Päällepäin mustilta koristeilta näyttävät suikaleet ovatkin lihasten sähkötoimintaa mittaavia kosketuspintoja.

Shortsit mittaavat lihasten toimintaa EMG (Elektromyografia)-mittauksella.  Lihaskuormaa kuvataan yksiköllä mikrovolttia sekunnissa (µV/s). Mikäli asian teoreettinen tausta kiinnostaa, suosittelen lukemaan Haaga-Helian ammattikorkeakoulun opiskelijoiden Markus Kangasvierin ja Aapo Konttisen opinnäytetyön. Siinä he tutkivat Myontecin tuotteella EMG-aktiivisuuden käyttäytymistä nousujohteisessa jalkakyykkytestissä. 

Tiivistettynä he totesivat mittauksen tarkaksi aina lähes  äärikuormitukseen asti. Opinnäytetyö löytyy tästä linkistä. 

Olen juossut nämä shortsit jalassa 55 km ja 50 km ultrajuoksut, tehnyt sisäsoutulaitteella HIIT-harjoituksia, polkenut polkupyörää ja juossut portaita.

Ennen ensimmäistä käyttökertaa kuvittelin kuuden tunnin juoksun älyhousut jalassa olevan toivoton taistelu epämukavuutta ja hiertymiä vastaan. Ajattelin jotenkin automaattisesti, että tuskinpa näissä on kyetty käyttömukavuutta ollenkaan  huomioimaan.

Mutta, ei minulle  tullut ainuttakaan hiertymää.

Nämä ovat  mukavammat kuin aiemmin käyttämäni kompressiohousut.

Ennenkuin tarjoan piirakkaa, mainittakoon vielä toistamiseen että nämä ovat  äly-shortsit, eivät  housut. Ne mittaavat  etu- ja takareisien toimintaa, eivät esimerkiksi pohkeita.
.

Voimanjako etu- ja takareisille eri lajeissa

50km ultra tasaista n. 06:00 / km vauhtia

Yllätyin: 50km juoksun aikana takareidet tekivät suurimman osan työstä, 56 prosenttia.

Tämä toistui molemmilla pitkillä juoksuilla.

Nämä ultrajuoksut pyrin juoksemaan mahdollisimman kevyesti. En siis mahdollisimman hiljaa, vaan mahdollisimman vaivatta, taloudellisesti.

Porrasjuoksu
.
Tein mittaukset juoksemalla Tampereella Pyynikin portaat viisi kertaa ylös ja alas. Tytär huusi vieressä HOP-HOP ja otti aikaa. Tarkoitus oli mennä ylös ja alas suurinpiirtein samaa vauhtia.

Reipasvauhtinen portaiden alasjuokseminen oli  lihaskuormaltaan per minuutti  vain samaa tasoa kuin rauhallinen ultrajuoksu.

Sen sijaan portaiden ylösjuoksu räjäytti potin: 8928 µV/s => 14138 µV/s. En ole päässyt vastaavaan kuormaan millään muulla keinoin.

Portaita ylös juostessa etureisiin kohdistuu 58 prosenttia tuosta julmetusta kokonaisrasituksesta.

Alaspäin mennessä suhteellisesti vielä isompi osuus osuu etureisille,  58 => 66%.

Näin siis vaikka kuorma on suhteellisen pieni, saa pitkillä alamäkiosuuksilla etureisiin kieroa kutinaa. Tuleepa mieleen mm.  Hoka Highland Fling ja notkuvat etureidet.

Soutu ja pyöräily


Sain vahvistuksen sille miltä se tuntuu ja mitä olen lukenut. Soutu ja pyöräily ovat jalkojen kuormituksen kannalta hyvin samanlaista liikuntaa. Pyöräilyssä 63% tehoista tulee minulla etureisistä, soudussa jalkojen osalta 66%. 

Tarkoitukseni on keskittyä joulu-huhtikuussa sisäsoutuun. Tämän perusteella voisi nyt ajatella, että keväällä on suhteellisen helppoa siirtyä triathlon-harjoitteluun. Ainakin jos tekee soudun rinnalla vähän täsmäpyöräilyä esimerkiksi hermotuksen ylläpitämiseksi.

Kaikenkaikkiaan näistä lihaskuormitusten jakautumisista oikeastaan ainut yllättävä uusi tieto oli tuo takareisien merkitys nimenomaan taloudellisesti juostessa.

Lihastasapaino

Sain jo ultrajuoksujen aikana alustavaa vinkkiä siitä, että lihakseni eivät ole aivan täydellisessä balanssissa. Itseasiassa samainen tieto on selvinnyt toista kautta InBody-mittauksistakin. Minulla on vasemmassa kehonpuoliskossa kaikenkaikkiaan vähemmän lihasta kuin oikeassa.

Ryhdyin kaivamaan tuota lihastasapainoasiasta tietoa irti. Mitä isompi rasitus, sitä selkeämmin tasapainoero näkyy.

Jo sisäsoutulaitteella HIIT-vetoja tehdessä kävi selvästi ilmi, että kautta linjan oikea jalka tekee enemmän työtä.

Tämä lihastasapainohomma oli pääsyy, jonka takia halusin mennä portaita juoksemaan. Ajattelin että sieltä saan sen pirulaisen oikein kunnolla ilmi. Ja sain!  Se jäi totisesti kiinni rysänpäältä.

Kun oikea takareisi teki työstä 22.8% viimeiselläkin kerralla kun nousin Pyynikin portaat ylös, vasen  kantoi pöytään vain 16.9 prosenttia piirakasta.

Maratonilla ja ultrajuoksuissa minulla kramppaa ylivoimaisesti useimmiten vasen takareisi.

Olen Myontecin väelle kiitoksen velkaa. En ole aikoihin tiennyt näin selvästi jotain asiaa, jonka korjaamiseen minun pitää panostaa.

Kramppeja

Yritin minä kramppejakin lihasdatasta etsiä, ja sellaisia sieltä löysinkin. Tässä kohtaa kuitenkin keinoni ja osaamiseni  loppuivat aivan kesken.

Jos näen kuvasta, että tuossa kohtaa lihastoiminta on häiriintynyt, niin entä sitten! Enhän minä tee sillä tiedolla mitään. Yritin kyllä etsiä  ennusmerkkejä joista olisi voinut päätellä että kramppi on tulossa, mutta en minä mitään nähnyt.

Myontecilta olen kuullut, että he ovat pystyneet joidenkin maratonjuoksijoiden datasta näkemään, että tuosta se kramppi lähti kehittymään. Se on minusta hurja homma.


Ajatelkaa, jos he saavat algoritmeihin ja ohjelmiin toteutettua krampintunnistuksen. Siinä käy äkkiä siten, että saamme taas uuden asian josta voimme voivotella jälkeläisillemme. "Voi kuulkaa, kyllä meidän nuoruudessamme maratonilla oli kramppeja....voi pojat, kramppeja oli, ei ole tänä päivänä kramppeja, on vain älyshortseja ja bikineitä, toivon ainakin että on myös bikineitä!"

Isi, miksi sinulla on shortsit päässä?

No siksi, että jotenkin se vaan  tuntui luontevalta vetäistä älyshortsit päähän ja mennä saunaan.

Liki samantien tuli mieleen  myös asentaa Runteqin juoksuanturit  löylykauhaan ja vihtaan.

Lopputulos on kertakaikkiaan hämmästyttävä!

"Kulkuset, kulkuset, otsalohkosta mitattuna".

Punainen: vihdontaa, sininen: löylynheittoa

Runteq Oy:n osakkaaksi

Jäin pohtimaan eilisiä sanojani, ja erityisesti näitä:

Eräätkin digi- ja medialan konkarit kirjoittelevat lehtiin ynnä huutelevat juhlatilaisuuksissa kännipäissään, kuinka NYT on tekojen aika ja NYT tarvitaan uusia kasvuyrityksiä. Jos sitten jostain  tämä kasvuyrityksen ihme löytyy, on sitä kaikin keinoin tuettava. On vaellettava sellaisen luokse,  hellittävä sahramein ja sanankääntein.  On luotava infrastruktuuria, yhteistyöverkkoja ja ekosysteemejä. Toimivat riskirahoitusmarkkinat! Varmistettava lainsäädännön ja regulaation toiminta kaikenlaisissa ja jopa teoreettisesti mahdottomissakin tilanteissa! Tuettava on, niin perkeleesti tuettava. Talvisodan henki. Käytännön toimia vain!
 
Sanoista tekoihin. 

Lähetin viime yönä ostositoumuksen Runteqin osakeantiin.  (Runteq Oy, Tampere)

Zoi rules the world!

Olen nyt  Runteqin mies.  Vapauttava tunne. Nyt tiedätte ja tiedän, etten ole näitä juttuja kirjoittaessani puolueeton. En ole oikeastaan koskaan ollutkaan. Haluan tuoda esille näiden suomalaisten yritysten uusia tuotteita.

Halusin kirjoittaa tästä blogiin nyt heti ennen seuraavia blogipostauksiani mm. Zoita koskien.

Olen  myös jokaisen muun suomalaisen liikuntateknologiayrityksen mies.  Jos voin jotenkin olla kenelle tahansa avuksi liikuntaharrastukseni ja nörttitaustani kautta, niin olen.  Olen lähtökohtaisesti kiinnostunut sellaisesta tekniikasta, joka liittyy jotenkin liikuntaan.

Ihossani on vielä paljon tyhjiä kohtia, joihin voi kiinnittää antureita. Älyvaatteitakin pitää aina välillä vaihtaa ja pestä.

Lannistumaton laboratoriorotta

Laboratoriorotta, Wikipedia

Tarkkaavainen sosiaalisten  tirkistysaukkojen lävitse kurkisteleva internet-käyttäjä on saattanut huomata viimeisten viikkojen aikana henkisessä olotilassani tapahtuneen muutoksen.  Mielialani  on vaihtunut innostuneesta, energisestä ja ideoita pulppuavasta hämmentyneen lamaantuneeksi.

Punaiset silmät tuijottavat tyhjyyteen.

Tähän on selitys.

Olen loka-marraskuussa  suorittamieni ihmiskokeiden aikana saanut huomaamattani mahdollisuuden tarkastella läheltä kahden testeissä mukana olleen suomalaisen yrityksen Kickstarter- ja Indiegogo-joukkorahoituspalveluissa julkaisemia tuotekehityshankkeita ja näiden yritysten ponnisteluja projektiensa eteen.

Ks. Kuopiolaisen Myontecin lihastoimintaa mittaavien mShorts-älyshortsien kuluttajaversio (Kickstarter-projektisivu, päättynyt)  ja Tamperelaisen Runteqin Zoi-juoksutekniikka-anturit (Indiegogo-projektisivu, käynnissä vielä viisi päivää).

Ensin järkytyin, sitten masennuin siitä, miten vahva kitka näillä yrityksillä on voitettavanaan.

Eräätkin digi- ja medialan konkarit kirjoittelevat lehtiin ynnä huutelevat juhlatilaisuuksissa kännipäissään, kuinka NYT on tekojen aika ja NYT tarvitaan uusia kasvuyrityksiä. Jos sitten jostain  tämä kasvuyrityksen ihme löytyy, on sitä kaikin keinoin tuettava. On vaellettava sellaisen luokse,  hellittävä sahramein ja sanankääntein.  On luotava infrastruktuuria, yhteistyöverkkoja ja ekosysteemejä. Toimivat riskirahoitusmarkkinat! Varmistettava lainsäädännön ja regulaation toiminta kaikenlaisissa ja jopa teoreettisesti mahdottomissakin tilanteissa! Tuettava on, niin perkeleesti tuettava. Talvisodan henki. Käytännön toimia vain!

Mutta älä hyvä ihminen vinkkaa tällaiselle ihmiselle,  että se on ihan käytännössä mahdollista se käytännön toimi. Klikkailemalla!

Se järkyttyy, piruparka.

Runteqin Zoi-juoksuantureiden ja -kännysovelluksen joukkorahoitusprojektia on jäljellä vielä viisi päivää.  Siihen voi osalllistua esitilaamalla tulevan tuotteen 79 euron hintaan (joka on muuten noin puolet siitä hinnasta, jolla tuote on tarkoitus tulla kauppoihin saataville).

Nyt olen pettymykseni ja järkytykseni käsitellyt.  Seuraavien viiden päivän aikana laitan kropan ja mielen likoon.  Käytettävissä on vielä ainakin julkinen alastomuus, muna-autot ja lörtsyt. Tällaiset asiat ovat viimepäivinä kiinnittäneet ihmisten huomiota. On vain mietittävä, miten tähän yhdistää anturit ja juoksun.

Ihan ensiksi ja seuraavaksi kuitenkin kirjoitan tarkemmin Myontecin mShortseista. Ehkä kuluttajatuotekin tulee vielä joskus saataville, vaikka tämänkertainen juna meni jo. 

Terkkuja digi-ja medialan tohtorismiehille ja konkareille. Kirjoitellaan!

Läskimaija 5v

Synnyin tiistaina 17. marraskuuta 2009 näissä tunnelmissa. 

Jonain toisena päivänä kirjoittaisin eeppisen tarinan. Siinä kerrottaisiin, miten viidessä vuodessa olen kulkenut pitkän matkan. Kuvailisin, kuinka muutuin itseensä pettyneestä, itseinhossa kylpevästä  ja saamattomasta luuserista iloa pulppuavaksi teräsmieheksi.

Saattaisin liimata aihetodisteiksi otoksia Endomondo-palveluun kerryttämistäni tilastoista. Monta kilometriä, tosi nopeasti.

Cooperkin yli 3 km. Kattokaa nyt, on se hurja!

Polku kulkee ylös kukkulalle, askel askeleelta korkeammalle.  Huipulta näkee kauas ja kaikki tuntuu mahdolliselta.  Askel kevenee kevenemistään, syöksyn eteenpäin kuin riivattu. Mutta miksi täällä on niin pimeää?

Marraskuu on marraskuu.

Jos jotain olen oppinut, näiden viiden vuoden aikana, se tulee nyt tässä.

Ei haittaa, jos on heikko.

(Johanna, keksisitkö tuohon ylle lyhyen yhden lauseen, joka  ytimöi sen että ihminen voi olla heikko, surkeakin, voimaton ja saamaton ja kaikki ovat joskus sellaisia tai valehtelevat. Myös me blogeissa rehvastelevat triathlonistit ja ultra-yber-ihmiset ja ehkä erityisesti me. Vai jätänkö sittenkin sulkuihin tämän vain ja lukija saa itse sen keksiä.)

Siitä huolimatta tai ehkä juuri ihminen pystyy asioihin. Minäkin. Sinäkin.

// 115.8 kg

Kramppailua tieteen puolesta: 55 + 50 km

Sanotaan, että jokainen pitkä juoksu on ainutlaatuinen kokemus.  Ei ole kahta samanlaista.  Saavuttuamme Viikin viiskytsviis juoksun lähtöpaikalle oli noin yksi aste pakkasta.

Riisuin ylävartaloni paljaaksi,  möngin Saabin peräkonttiin ja vedin luukun kiinni.

Auton ohitse kulki nainen, joka kysyi Jasonilta: "Onkohan tuolla miehellä kaikki kunnossa, kun se makaa alasti auton peräkontissa ja auto käynnissä."

Jason vastasi: "Meneekö pakoputkesta letku peräkonttiin?"

mBody-älyshortsit

Ei syytä huoleen! Kyseessä on  harmiton Omegawave-ECG-mittaus. Kömmin autosta lähtöviivalle juuri ajoissa.  Juoksun aikainen keskustelu jatkoi samaa surrealistista tarinaa. Sain hykerryttävää tyydytystä siitä ajatuksesta, että jokainen kramppi on kuin kultahippunen.

- "Jee, nyt mulla kramppaa vähän vasemmassa nivusessa!"
- "Ihana pitkä vihlaisu pohkeessa. Hei, se jatkuu  sisäreiteen asti"
- "Nyt minullakin vihlaisi nivusessa!", T riemastui.
- "Jipii, askel on alkanut ehkä vähän laahata."
- "Numero 7 asteikolla 1-10", sanoi Jason.

Kuopiolaisen Myontec-yrityksen mBody-älyshortsit mittaavat ja tallentavat  tiedon jokaisesta lihaksen supistumisesta ja rentoutumisesta. Krampin louhintaa!

Omegawaven ja mBodyn lisäksi  sekä jalassani että rintakehälle sykevyöhöön kiinnitittynä oli Tamperelaisen Runteqin anturit, jotka mittaavat jalan ja kehon liikettä, suuntaa, kadenssia, askeleen iskuvoimaa yms. tietoa.  Kyseiset anturit ovat nyt käynnissä olevaa Zoi-projektia edeltävää sukupolvea.  Olkapäähäni on kiinnitetty Medtronic-yrityksen Enlite Sensor-glukoosimittari, se kerää jatkuvasti tietoa verensokeristani.

Saavuimme Jasonin kanssa maaliin viisikymmentäviisi kilometriä ja 6h20min  myöhemmin. T oli perillä hieman aiemmin, koska hän keksi kesken kaiken parantaa tässä yhteydessä maratonennätystään.  

Toiset 50 kilometriä

Jo Viikin 55 kilometrin aikana tajusin,  että mittarihommien suhteen tästä tulee oikeastaan harjoitusjuoksu. Sain laitteet käyttööni niin nopeasti, että henkilölle, jonka on melko mahdotonta muistaa laittaa sukkia jalkaan,  tuli kerralla vähän liikaa muistettavaa.

Pari päivää mietin, mitä kaikkea olisin voinut tehdä paremin.

Tiistai-illalla latasin juomareppuun 3,5 litraa juomaa, ja 10 powerbar-geeliä. Laitoin herätyskellon soimaan keskiviikkoaamuna klo 05:45 ja  juoksin uudestaan 50 kilometriä. Tällä kertaa sain täyden setin sekä lihas-, verensokeri-,  että askel-dataa koko 5h25minuuttia kestävältä juoksulta.

Nyt minulle on käsissäni melkoinen potti tietoa. Sitä on niin paljon, että oikeastaan en vielä edes yritä sen kummemmin miettiä, mitä se tarkoittaa. Minun on tutkittava itse ja kysyttävä osviittaa niiltä, jotka jotain tietävät.

Tulevina viikkoina palaan eri osa-alueisiin vielä uudelleen.

Verensokeria ja palautumista seurataan vielä ainakin 5 viikkoa. Tähän sain toissapäivänä vielä myös uuden ja olennaisen apuvälineen: Beddit-unimonitori  seuraa unenaikaista sykettä, hengitystä ja muita tietoja. Se on olennainen osa palapeliä.

Olen kuitenkin tästä datapotista  niin innoissani, että tarjoan tässä nyt esivilauksen siihen, mitä minulla nyt on.

Myontec mShorts älyshortsit - lihakset

Näkyvätköhän ne krampit, ja miltä ne näyttävät. Mitä muuta lihaksista selviää?  Pidin juoksun aikana tapahtumista kirjaa kännykkääni. Se olikin välillä mielenkiintoista, koska sormien lähmämäärä lisääntyi jokaisen nautitun Powerbar-geelin myötä.


- 00:31 oikea nilkka kipeytyy - 5.2km
- 01:09 (69min) väsymystä vasemmasassa jalassa - 11.7km
- 01:33 (93 min) vasen takareisi kramppaa - 15.3 km
- 02:33 (152 min) vasen etureisu kramppaa - 24.1 km
- 02:43 (163 min) askel pettää (vasen) - 26 km
- jne ...

Mitä tässä mielestäsi näkyy? Ensinnäkin kokonaiskuvasta käy ilmi lievä lihasepätasapaino. Se on InBody-mittauksen mukaan minulla varsin voimakasta ylävartalossa, mutta näköjään näkyy  myös jalkojen lihaksissa.  Kiinnitin näissä kahdessa 50+ km juoksussa huomiota siihen, että pääosa krampeista sattuu minulle vasempaan jalkaan. Siihen on siis syy.  

Ja kyllä, krampi näkyy.  Zoomataan kohtaan "- 01:33 (93 min) vasen takareisi kramppaa - 15.3 km "

Se on siinä. Huikean jännittävä ajatus on se, että tuolla jossain ajassa ennen kramppia on kenties jotain, joka on sen laukaissut.

Ajatelkaa, jos sen voisi ennustaa. Myös juoksun loppuvaiheilla vaivanneet neljä vihlaisua ristiselästä pehvan läpi reiteen näkyvät selvästi.

Konkreettisimman hyödyn mBody-shortsesta näin kuitenkin treenaajalle pitkän ajan kuluessa tai vaikkapa vammasta kuntoutumisesta.  Jos tällaista tietoa keräisi säännöllisesti, siitä kävisivät suoraan ilmi tilanne ja sen kehittyminen.

Zoi - Runteqin seuraavan sukupolven tuote

Runteq juoksuanturit - askel ja kehon liike

Odotin Runteq-dataan kiinnipääsyä kuin joulua, kolmesta syystä.

Vime tammikuussa pääsin jo kerran juoksemaan nämä anturit päällä (lue täältä).  Miten juoksuni on muuttunut sen jälkeen?

Entä, iten juoksuni muuttuu tuntien mittaan? Tapahtuuko jotain, jota en edes tajua?

Kolmanneksi, Runteqilla on parhaillaan menossa seuraavan sukupolven Zoi-tuotteen joukkorahoitusprojekti, jonka lopputuloksena syntyvät seuraavan sukupolven juoksuanturit sekä kännykkohjelma juoksijan käyttöön.

Juoksuni on muuttunut monella tapaa mieleseeni suuntaan.


Olen ilmiselvästi muuttunut kanta-askel-juoksijasta päkiä/midfoot-strikeriksi. Tämä näkyi joka ikisellä mittausjaksolla. Toiseksi, askel on tihentynyt on kasvanut 150 askeleesta yli 160 askeleeseen minuutissa. Kehon pomppivuus on alentunut selvästi. Askel osuu nyt keskemmäs painopistettä. Kaikenkaikkiaan juoksu on muuttunut taloudellisemmaksi. Kaikkea hyvää!

Yllätys oli, että vaikka kuinka ja etsimällä etsin, en löytänyt kummastaakaan juoksusta mitään merkkejä askeleen muutoksesta koko yli 50 kilometrin matkalla.

Tähänhän  on juoksu hullulle vain yksi ratkaisu: on juostava pidempään.

Medtronic Enlite Sensor - verensokeri

Yksi tämän koko testailuidean syntyyn on, että minua kiinnostaa,  mitä verensokereille tapahtuu juoksun aikana ja sen jälkeen.  Molempien juoksujen aikana verensokeri nousi johdonmukaisesti koko juoksun ajan.

Eukäteen minulla mitään käsitystä siitä, mitä verensokerille tapahtuisi. Oli yllätys, että verensokereilla on nouseva trendi läpi juoksun. Medtronicin edustaja valaisi asiaa. Vaikuttava asia on mm. adrenaalin määrä verenkierrossa, mihin liikunta vaikuttaa. Lueskelin asiasta myös internetistä (mm. täällä ja täällä).

Tarkoitukseni on sukeltaa asiaan ja tutkia jatkossa erityisesti sitä,  miten (jos mitenkään) verensokereiden vaihteluun vaikuttaa se, mistä energiansa juoksun aikana ottaa (mm. hunaja, rasva, jne).

Mielenkiintoinen havainto löytyi, myös kun tarkastelin, mitä tapahtui ultrajuoksun jälkeisenä yönä. Katsopa tätä:

Verratuna niihin öihin, joita ennen en ole juoksennellut kuutta tuntia, käyrä on aivan erilainen.  Kysyin asiasta, ja Medtronicin edustaja kertoi, että "kyse on insuliinin vastavaikuttajahormonien (kortisoni) toiminnasta, joka on voimakkaimillaan juuri aamuyön tunneilla".  Joka tapauksessa on selvää, että pitkäkestoinen juoksentelu vaikuttaa aineenvaihduntaan ja sokeritasapainoon.

Lisäksi minulle on selvinnyt, että minulla olisi luultavasti tyypin 2 diabetes,  jos en olisi aloittanut aktiivista liikuntaa viisi vuotta sitten.  Nytkin joinakin aamuina verensokerit ovat niin korkealla, että jos sellaisena aamuna sattuisi paastoverensokeritestiin, työterveydenhuolto kiinnostuisi asiasta. Kuulemma n. 250 00 suomalaista sairastaa tietämättään tyypin 2 diabetesta. En ihmettele, sillä niin paljon tasot vaihtelevat, että yksittäinen pistokoe ei kerro mitään.

Erittäin mielenkiintoista on ollut myös seurata liki reaaliajassa, miten erilaiset ruoka-annokset ja aineet vaikuttavat verensokeriin.   Olen sitä kautta löytänyt uudenlaista motivaatiota syödä terveellisesti. Kun olen nyt nähnyt tietyistä syömisistä aiheutuvan  rajun verensokerin nousun kohti kymmentä ja siitä seuraavan lähes lamaannuttavan väsymyksen tunteen, asia on aivan eri tavalla konkreettinen.

Omegawave ECG - valmiustila / palautuminen

 

Omegawave kertoo sairaalatasoisen EKG-mittauksen avulla aerobisesta valmiustilasta,  stressitasosta, palautumisesta, palautumiskyvystä sekä väsymyksestä ja näistä asioista johdettavista trendeistä.

Minulle on selvinnyt, että palaudun nopeasti.  Vain puoli tuntia   50 km:n juoksun jälkeen yleisarvio on tasolla "active rest preferred".  Illalla se oli taas jo takaisin tasolla very good.

Toki jossain menee raja ja juuri sen etsimiseen ja tolkun säilyttämiseen Omegawave on omiaan. Tulen käyttämään Omegawavea seuraavat kuukaudet.

Kirjoitan Omegawavesta ja palautumisesta vielä uudelleen enemmän tiedon kanssa. Siihen tuo mielenkiintoisen lisän vasta eilen testikäyttöön saamani beddit-unimonitori.

Mitä vielä

Lopuksi haluan sanoa, etten tajua tästä  mitään. Haluan oppia lisää!