Tehtävä avaruudessa: PHASE II.

Tehtävä avaruudessa:  "The fastest marathon carrying a 60 lb pack is 4 hr 39 min 9 sec and was run by Toru Sakurai (Japan) at the Tokyo Marathon 2013 in Tokyo, Japan, on 24 February 2013. 60 lb is 27.22 Kg. Toru Sakurai is a Japanese army instructor." // Guinness World Records, Fastest marathon carrying a 60-lb pack

Olen jakanut tämän vuoden mielessäni kolmeen luonteeltaan erilaiseen vaiheeseen, joista ensimmäinen päättyi viime viikonloppuna. Keravalla soudettiin sisäsoutukauden loppuhuipennus, Ergomaraton SM.

Maratonkunto oli ennen lauantaita arvoitus.  Pisin soutuni ennen lauantaita oli alle puolitoistatuntinen, ja sekin reilusti alle maratonvauhdin. Edeltävällä viikolla tein pari kokeilua, joiden perusteella arvelin mahdollisen vauhdin olevan noin 01:55 / 500m.

Soudussa ei tällä kertaa sen kummempaa draamaa ollut. Ensimmäisen 20 km:n jälkeen keskinopeuteni oli 01:54,7 / 500 m. Lopussa näyttö pysähtyi keskinopeuteen 1:55,4 ja aikaan 2h:42m:20,7s.

Kotiin tuomisina oli SM-pronssia sarjasta miehet 40+ avoin.

Sarja oli kova. Hienoa saada joukkoon kokonaan uusi nimi: palomies Turusta, Timo Pursiheimo. Hän ryöväsi jo Imatralta kullan sekä 500 että 10 000 metriltä ja nyt vielä hopeaa ensimmäiseltä maratoniltaan!  Nesteen Soutajien Arvo Luts oli silti vieläkin kovempi,  ja voitti kultaa yli kolmen minuutin marginaalilla, ajalla 2:34:40.

Huippu homma, että vuosi vuodelta vastus vain kovenee.  Saa nähdä, minkälaisen pohjan Tehtävä Avaruudessa tekee soutukunnolle.

Aamun lähdön mitalistit. Kolmen ryhmä oikealla miehet 40+ avoin:
 kolmas oikealta Arvo Luts (kultaa), toinen oikealta  Timo Pursiheimo (hopeaa), oikealla Läskimaija (pronssia)

Alkuvuonna olen lähinnä yrittänyt nostaa lihas- ja peruskuntoa.

Olen kävellyt, uinut, soutanut, käynyt kuntosalilla ja vesijumpassakin melkein viikottain. Juoksemaan aloin vasta kuukausi sitten. Viikossa on ollut  keskimäärin 4-5 melko lyhyttä juoksulenkkiä, joista pari painoliivien kanssa. Toistaiseksi olen käyttänyt liiveissä 18 kilon vakiokuormaa.

Nyt alkaa uusi vaihe. Touko-heinäkuun aikana pyrin tiputtamaan painoa ensimmäiset noin 10 kg.  Resepti on vanha tuttu: ks. myydään kesälomamatka. Käyn kuntosalilla  nykyistä vieläkin harvemmin ja lisään pyöräilyn, uinnin ja juoksun määrää. Soudun merkitys lihaskunnon ylläpitäjänä kasvaa.

Heinäkuussa painan noin 95 kiloa ja alkaa kolmas vaihe. Silloin painopiste harjoittelussa siirtyy kestävyyden kehittämiseen ja lopuksi juoksuiskutuksen sietoon. Matka jatkuu Lahden triathlon täysmatkan kautta Vantaan maratoniin 8. lokakuuta.

ps. Viime viikonloppuna  Lontoon maratonilla  Dan Jones tavoitteli saman 28 kg reppumaratonin ennätyksen parantamista.  Nimeä ei kuitenkaan löydy Guinness World Recordsin julkaisemalta sivulta. Tästä lienee vedettävä se johtopäätös Toru Sakurain nimissä oleva ennätys on pysynyt voimassa jo  kolme vuotta siksi, että on melko kova.

500 m:n sisäsoutu: Vulgar display of power

Olen koukussa 500 m:n viikkotesteihin. Se on täydellinen fly or die -elämys. Soudussa jokainen iso lihasryhmä ja yhteensä 84 prosenttia kaikista kehon lihaksista on käytössä. // Biomechanics of rowing / Concept2.com,  breakingmuscle.com / respect the rower Siksi soutu rasittaa myös verenkiertojärjestelmää maksimaalisesti.

"The combination of both extreme volume load and extreme pressure load may explain why the largest increases in left ventricular internal dimension and left ventricular wall thickness are found in cyclists and rowers." // The Athlete’s Heart - A Meta-Analysis of Cardiac Structure and Function

"It's the densest form of cardio you can do."

Ihmisen rajuimmat tehonlähteet, alaktinen ja laktinen anaerobinen energiasysteemi, tarjoavat tehoa yhteensä  noin 60 sekunniksi.  500 m:n sisäsoutu kestää minulla reilut 80 sekuntia.   Väliin jää 20 sekunnin jakso tutkimatonta korpimaata.

500 m:n sisäsoutu on kuin keskushyökkääjän kovin vaihto MM-jääkiekon Suomi-Ruotsi-ottelussa. Kaikki on pantava peliin ja vähän ylikin. Jos et ole  kokeillut sitä ja antanut kaikkeasi, et ole kokenut mitään.

500 m:n ikäluokka -fight club

Maaliskuun alussa kirjoitin "Olen myös päättänyt, että mikäli 500 m:nennätykseni paranee vielä Imatralla, jatkan viikkotestejä vielä parin kuukauden ajan ja otan tavoitteeksi miehet 40+ avoin SE-tuloksen päivittämisen. Sarjan voimassaoleva Suomen ennätys on Mikkelin Soutajien Eero Häyrysen 12.3.2011 soutama 1:18,1." 

On helppo mennä laukomaan tuollaisia, kun tekstissä on mukana vähintään yksi  JOS.

Nyt kävi niin, että Viikkotestiennätys parani Imatralla 1,3 sekuntia. Sanasta miestä:

Jatkan 500 m:n viikkotestejä niin kauan, kunnes joko saavutan tuon tavoitteen 1:18,1 tai peräkkäin tulee kolme viikkotestiä ilman tulosparannusta.

Suunnitelma sallii kaksi epäonnistumista, mutta silti suurin ongelma on se, että tulosparannusten ketju pysyy ehjänä vain maksimaalisella rutistuksella. Vaikka 500 metrin soutu kestää vain reilut 80 sekuntia, se on niin kova koitos, että minulla ei ole kykyä antaa siinä kaikkeani. Ei ainakaan, jos se on vain yksi soutu muiden joukossa ilman erityistä latausta.

Tarvitsen siis erityisjärjelyjä, että testit hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla. Olen mm. kantanut sisäsoutulaitteen ulos terassille pikkupakkasessa. -2 astetta pakkasta ja naapureiden hämmästyneet ilmeet kyllä antavatkin tietynlaisen lisäpotkun.

Lisäpotkuajatuksin otin yhteyttä miehet 40+ avoin -sarjan voittaneeseen Turun Atleettiklubin Heikki Vierelään (1:20,5 Imatralla) ja Miehet 50+ -sarjan voittaneeseen Takon Soutajien Heikki Keskiseen (1:22,0). Olemme sopineet, että 18. tai 19. huhtikuuta kokoonnumme Takon soutajien tiloihin Tampereelle. Tässä fight club -henkisessä kohtaamisessa tsemppaamme toinen toisemme omiin uusiin ennätyksiin.

47 vetoa: sisäsoudun SM 500m

Viime lauantaina soudettiin sisäsoudun SM-500m.

Tuo päivä ja sen vajaat puolitoista minuuttia tiivistäisivät kaiken sen mitä olen viimeisen  neljän kuukauden aikana tehnyt. Olen muuttanut itseäni kestävyysliikkujasta, ultrajuoksentelijasta ja ironmanista sisäsoutimen sprinttikoneeksi.  Pitkien juoksulenkkien sijaan olen käynyt punttisalilla 2-3 kertaa viikossa ja soutanut paljon.  Muutos on tuntunut mahtavalta.  Aivan samoin kuin juoksua ja liikuntaa aloittaessa. Tuntuu siltä kuin olisi jossain pelissä - viikko viikolta sain kehoon  upgreideja. Rautaa nousee enemmän ja sisäsoutulaitteesta irtoaa enemmän watteja.

Lauantaina lähdimme koko
perhe ajamaan Nokialta kohden Imatraa noin 09:30. Olimme perillä klo 14:00 eli 50 minuuttia ennen starttia. Matkalla nappaamani päänsärkylääkkeet saivat   kirkkaan auringonpaisteen provosoiman päänsäryn taittumaan.

Punajuurimehu ja kofeiini suhisivat verenkiertoon ja hermostoon, kun astuimme Imatran urheiluhallin saliin. Tuntui ja kuulosti samalta kuin  synnytyslaitokselle tullessa.
  
Lämmittelin rauhallisesti kevyellä sykkeellä 10 minuuttia. Loppuun 5 * 10 sekunnin all-in riuhtaisu minuutin palautuksella (Pubmed: The effect of an intermittent, high-intensity warm-up). Olo rauhoittui, kun näin mittarissa toistuvasti lukemat 1:16.  Kymmenen minuuttia starttiin, kävin kolmesti vessassa.

Vaimo seisoi aivan soutulaitteen takana. Lapset edessä ylhäällä tasanteella.  Vieressä Keravan Urheilijoiden Jarno ja Vesa ja vähän kauempana Hämeenlinnan Jaakko Nevalainen ja Turun Heikki Vierelä, joiden kanssa on vaihdettu soutukuulumisia viimeisen parin kuukauden aikana.  Vain 47 kovaa vetoa, ajattelin. Täysiä!

"Attention, Row!"

1. veto,  hyvä startti, mittari hyppäsi  heti lukemaan 1:35. 2. veto. 1:25, tänään lähtee! 3. 1:16, enää ei jännitä. Ei tarvi ajatella mitään. 4. 1:15, "Hyvä Jussi!", ääni on vaimon. Hengitä. 5. 1:17, nitrot alkavat loppua. Vielä yksi veto ATP-CP energiat on käytetty. 6. 1:18, nyt pidä tahti. 7. 1:19, seuraavat 50 anaerobista sekunttia ovat tärkeät. Pyruvaatti-laktaatti -konversio kyllä tuottaa riittävät tehot. Ne on vain ladattava oikeaoppisesti soutimen kahvaan. 8. 1:20, vaivun transsiin. Annan laktaattien kertyä. Identtisiä vetoja.  16.1:21, "Hyvä Jussi!!" 20. 1:25, Herätys!  Out of energy!! Laktaatin  määrä on saavuttanut kriittisen tason. 21. 1:26, "Puolimatka!!!" Cobra-Käsi Lehtonen huutaa aivan korvani takana 22. 1:22, adrenaliini-ryöppy, uusi vaihde. 28. 1:23, "Kaks sataa, kaks sataa!" 30. 1:28, "Paina! Paina!!" 32. 1:26, "Kaikki Peliin!!" 33. 1:25, "Paina!!" 35. 1:26, "Hyvä Jussi!!"...soutukone hyppii. 36. 1:27, "Loppuun asti!" 38. 1:25, "Paina!" 39. 1:27, "Paina!", apua, törmäänkö Vesaan 40. 1:26, "Tahtia!"  41. 1:28, "Tahtiin!" 42. 1:26, "Loppuun!" 43. 1:25, "Paina!!" 44. 1:27, "Paina!!" 45. 1:27, "Paina!!" 46. 1:26, "Paina!!" 47. 1:27, "Hyvä!!!!!!!!!!!!" 1:23,1.  Kiitos!

Miehet 40+ 3. Jukka Mertanen, Jarmo Siljamäki, 2. Läskimaija, 1. Heikki Vierelä

Matkaa Eero Häyrysen Miehet 40+ SE-tulokseen 1:18,10 on vielä viisi sekuntia.

Viimeinen 500m viikkotesti

Kirjoitin viime kirjoitukseni tarkoituksellisen kärkkäästi paristakin syystä.  Ensinnäkin siksi, että haluan alentaa kynnystäni kirjoittaa tänne myös negatiivisista asioista.

Lisäksi minua oli alkanut enenevässä määrin vaivata, miten ihmeessä motivoin itseni keväällä ja kesällä juoksuun, pyöräilyyn, uintiin ja soutuun.  Haluan pitää itseni sopivassa ironman-iskussa ja ultrajuoksentelukunnossakin, mutta olen ainakin nyt melko kyllästynyt kiertämään yksiä ja samoja monotonisia lenkkejä.

Eräs luotaantyöntävä ajatus on  tamperelaisille tutun Säijän lenkin pyöräily yhä uudelleen ja uudelleen. Se on muodostunut klassikkolenkiksi siksi, että se on sopivan mittainen, melko turvallinen ja rauhallinen ajettava ja pientä maastonmuodon vaihteluakin on. Maisematkin on periaatteessa ihan kivat, ainakin ensimmäiset 20 kertaa.  Toisaalta eihän se haittaa että maisemat ovat tutut, siinä pää kyyryssä aero-asennossa kiitäessä kun kyhjöttää  näkee jokatapauksessa vain edessä vilistävän asfaltin ja tuntee kärpästen rauhoittavan ropseen ajolaseihin.

Sama juttu kaikissa lajeissa.

Olen havainnut että usein ongelmat ratkeavat kun kissan nostaa pöydälle. Niin kävi nytkin, kun sunnuntaina kirjoitin motivaatiohuoleni tänne. Seuraavan yön ja päivän aikana keksin, miten poistan kaiken monotonisuuden treeneistä.

Garmin Fenix 3

Rakennan ensi kesän juoksu-, uinti-, pyöräily- ja soutuohjelman geokätköilyn ympärille (ks www.geocaching.com ja geocache.fi). Geokätköily on minulle jo muutaman tuhannen kätkölöydön kautta tuttu harrastus ja olen miettinyt liikunnan yhdistämistä siihen ennenkin. Nyt  vasta tajusin, että se ratkaisee ongelmani täydellisesti.  Toivoin samantien synttärilahjaksi Garmin Fenix 3-urheilukelloa. Sillä saan geokätköt ranteeseen ja voin huoletta vilistää ympäri maakuntaa pyöräillen, juosten, uiden ja soutaen geokätköjen perässä. Valitsen kullekin päivälle sellaisen setin kätköjä, että ne samalla toteuttavat lajikohtaisen treenitarpeen. Ei kahta samanlaista treenipäivää! Palaan asiaan keväämpänä. Nyt keskitytään soutuun vielä kuukausi, pari!

Operaatio: Ergomyrskyn alusta alkaen olen soutanut viikottain 500m testisoudun. Vaikka matka on raju, raastava ja anteeksiantamaton tai ehkä juuri siksi, se on viikon kohokohta.

Äsken soudin viimeisen viikkotestin ennen Imatraa (sisäsoudun SM-500m): 1:24,4.

12 kertaa 500m viikkotesti.

Testituloksen kehitys kertoo minulle  että edistystä on tapahtunut ja että harjoittelua kannattaa jatkaa. 

Nyt tiedän, että minulla on Imatralla  mahdollisuus tavoitteeseeni 1:21,9, jos kaikki menee täydellisesti ja  jos en sairastu, riko itseäni tai muuten vaan tyri nyt viimeisten kymmenen päivän aikana tai kisassa. Ei se silti helppoa ole, tarvitaan edellisviikkoja isompi kertaparannus.

Olen myös päättänyt, että mikäli 500m ennätykseni paranee vielä Imatralla, jatkan viikkotestejä vielä parin kuukauden ajan ja otan tavoitteeksi miehet 40+ avoin SE-tuloksen päivittämisen. Sarjan voimassaoleva Suomen ennätys on Mikkelin Soutajien Eero Häyrysen 12.3.2011 soutama 1:18,1.

Alataljalla saa räjähtävääkin voimaa

Totta puhuen en siis ole huolissani edellisen kirjoitukseni painokäyrästä.

Painokäyrä kertoo minulle   kuntosaliharjoittelun onnistumisesta. Rasva/lihas-suhteen entrauksen aika on myöhemmin keväällä. Sisäsoutulaitteen kiskoilla rasvatkin kulkevat kevyesti.

Energiasysteemit ja 2000 m:n strategia, henkinen surffilauta

Kirjoitin viimeksi: Laktaattitsunami vyöryy päälle.  On vain jaksettava soutaa anaerobisella tasolla, vaikka lihakset ja keuhkot huutavat tuskaa ja sydän hakkaa ulos rinnasta.  2000 metrin soudussa suurin haaste on pysyä henkisellä surffilaudalla ja aallon harjalla.

Mikä se henkinen surffilauta on? Sitä jäin miettimään. Surffilaudassa on runko, jonka päällä tasapainoillaan, vaikka erilaiset energia-aallot pyrkivät surffaajaa horjuttamaan.

Lueskelin jo viime vuonna erinäisiä strategioita eli kauhukertomuksia siitä, miten 2000 m:n soutu etenee ja miten se kannattaa soutaa. Tällä kertaa mieleen jäi mylläämään erityisesti kaksinkertaisen olympiamitalistin Erin Cafaron kirjoitus siitä, miten hän jakaa 2000 m:n neljään eri vaiheeseen.

Yritin rakentaa Erinin kirjoituksesta  mielikuvaa, mutta ei se oikein onnistunut. Jotenkin neljä tasapaksua 500 m:n blokkia ei ainakaan minulla vain toimi mielikuvana. Surffailin ympäriinsä ja päädyin trackstarusa.com -sivustolle lukemaan artikkelin How to run the 400 m. Siinä kiinnitettiin huomiota erityisesti ihmiskehon eri energiasysteemeihin ja siihen, kuinka lähdön jälkeisessä 5-10 sekunnissa on tärkeää maksimoida ATP-PC-energialähteen lyhyt energiapurske. Päädyin kertaamaan tietoja ihmiskehon energialähteistä artikkelista: Understanding Energy Systems: ATP-PC, Glycolytic, and Oxidative. Oh my!  (breakingmuscle.com).

Törmäsin mm. tällä sivulla diagrammiin, joka on alunperin teoksesta: DAVIS, B. et al. (2000) Physical Education and the Study of Sport. UK: Harcourt Publishers Ltd.

Käynnistin Excelin ja naputtelin sinne numeroita. Sain aikaiseksi samankaltaisen diagrammin ja siinä samalla syntyi strategia 2000 m:n soutuun.

Se jakaantuu neljään vaiheeseen, mutta ei selkeisiin 500 m:n blokkeihin. Suunnitelmani perustuu siihen, mitä energialähteitä on käytössä   2000 m:n soudun aikana.

Se menee näin:

1. TURBO BOOST (noin 8 sekuntia, ensimmäiset n. 70 metriä) Asettaudun Concept 2 -sisäsoutimeen. Kytken henkisesti Sport-toiminteen päälle Saabin hävittäjälentokonemaisen ohjaamon vaihdekepistä.  Kuvittelen sen murskaavan tehon, mikä lähtee mustan Saab 9-5 -henkilöauton turbosta. Se ei ole mikä tahansa Garret, se on upgreidattu Mitsubishi TD-04, custom ECU:lla. Ensimmäiset 8 sekuntia, noin 6-10 vetoa pumppaan ATP-PC-energiavarastoni ja adrenaliinini sisäsoutimen siipirattaaseen. Se vinkuu kiimaista ulvontaa kuin tuulimylly pyörremyrskyssä. Nopeusmittarissa pyörii jopa 1:2x / 500m lukemia.
2. FLEXI-FUEL  (noin 50 sekuntia, metrit 100-400 m) henkinen Saabini kykenee hyödyntämään turbon lisäksi anaerobista ja aerobista energiaa. "Anaerobisessa energiantuotossa glukoosista glykolyysissä syntynyt pyruvaatti pelkistetään laktaatiksi maitohappofermentaatiossa" (solunetti) "Suurin osa aerobisissa olosuheissa saatavasta energiasta saadaan oksidatiivisessa fosforylaatiossa" (solunetti). FLEXI-FUEL-vaiheessa ATP-PC-energia on ehtynyt, alan tykittää eteenpäin maitohappofermentaation voimin. Samanaikaisesti oksidatiivinen energiatuotanto käynnistyy. FLEXI FUEL-vaiheen lopuksi etenen lähes pelkästään aerobisen koneen varassa. Lopuksi vauhti asettuu lukemaan 1:38.
3. CRUISE (n. 5 minuuttia, metrit 400-1600) klikkaan aivoissani cruise controllin päälle. 1:38. Pidän nykyisen vauhdin. En laske vauhtia, vaikka edellä menevän perä tulisi vastaan.
4. PUSH IT TO THE LIMIT (viimeiset 400 metriä) tiedemiesten mukaan jäljellä on vain aerobinen energiatuotanto. Tietämättömät tylsiköt! Viimeisten 400 metrin aikana tutustutaan alkukantaiseen apinavoimaan.

Tätä mielikuvaa  vahvistan päässäni lauantaihin klo 12:15 asti. Push it to the limit.

Rento loppuliuku FIRC 2015:een

FIRC 2015, sisäsoudun SM 2000m on tulevana lauantaina.

Reilu viikko olin sitä mieltä että takana on ollut huono treeniviikko.

Takana oli  kolme nousujohteista viikkoa.   Kun en  itse osannut muuten levätä, vaan yritin repiä liikaa, teki mieli vallankaappauksen ja laittoi jarrut päälle. Hyvä niin.

Joulukuussa ja tammikuun alussa kävin paljon punttisalilla. Sain silti tammikuussa kasaan  260  hyvää soutukilometriä. Olen soutanut viikottain 500m testisoudun, sekin on motivoiva.

Silti tulevana viikonloppuna pitää tapahtua megaluokan ihme, että pääsisin vielä lähellekään Operaatiojohdon asettamaa tavoitetta: viiden prosentin sisään ikäluokan SM-tuloksesta ja aikaan 06:21,00. Itseasiassa tiedän jo etukäteen, että viimevuoden 06:44,4 tuloskin on kovaa valuuttaa. Jotenkin onnistuin silloin runttaamaan koko matkan apinan raivolla ja anaerobisilla sykkeillä.

Viiden prosentin tavoitteeseen yritän iskeä tosissani maaliskuussa 500m ja 10km matkoilla, ja huhtikuun lopussa maratonilla. Siksi olen yrittänyt rakentaa voimapohjaa  ja aloitin sen takia soudut turhan myöhään 2000m ajatellen.

Mutta megaluokan ihmehän se on jo elämä itsessään!

Viimeisen viikon ihmeen ainekset ovat uni, lepo ja rentoutuminen.

Olen nukkunut viime aikoina kuin pieni porsas (kuva Beddit-unimittarista). Uni on tullut parin minuutin sisällä nukkumaan menosta. Aamulla olen herännyt levänneenä. Omegawave on näyttänyt jo useamman päivän EXCELLENT lukemia, ja Anaerobic readiness lukema nousee päivä päivältä. Samaten Checkmylevel kertoo että lihakset ja hermosto palautuvat nopeasti.

Olen ollut luontaistuotehörhöilyä kohtaan aiemmin ennakkoluuloinen. Mutta onnistuneet kokemukset punajuurimehun kanssa ja vuosien tutkimustietokantalueskelut ovat vinksauttaneet tuota ajatusmaailmaa.

Sain Vogelilta Strath-nimistä yrttihiivavalmistetta, johon olin törmännyt muutamissa tutkimuksissa. Tutkimusten mukaan se lisää vastustuskykyä, parantaa suorituskykyä  (fyysinen ja psyykkinen suorituskyky, väsymys jne.), parantaa keskittymiskykyä, auttaa ravintoaineiden imeytymistä ja lisää virkeyttä.

Pullo jäi lojumaan jääkaappiin, kunnes 8.1 katsoin YLE Tiededokumentin Suolisto toiset aivomme. (dokumentti YLE Areenassa).

Olen nappaillut Strathia pullonsuusta siitä asti joka aamu.

Lisäksi olen syönyt magnesiumia tehostetusti nyt kuukauden. Suonenvedot ovat loppuneet ja uni parantunut.

Eikä siinä vielä kaikki rentoutumisen aseet.

Olen lukenut tänä vuonna joka ilta Seppo Jokisen dekkareita sen sijaan että olisin surffaillut internetissä tai muuten vain näpertänyt tietokonetta.

Tähän mennessä lukemani:
Koskinen ja siimamies. Hämeenlinna: Karisto, 1996.
Koskinen ja raadonsyöjä. Hämeenlinna: Karisto, 1997.
Koskinen ja pudotuspeli. Hämeenlinna: Karisto, 1998.
Koskinen ja taikashow. Hämeenlinna: Karisto, 1999.
Koskinen ja kreikkalainen kolmio. Hämeenlinna: Karisto, 2000.
Hukan enkelit. Hämeenlinna: Karisto, 2001
Piripolkka. Hämeenlinna: Karisto, 2002.
Vilpittömässä mielessä. Hämeenlinna: Karisto, 2003.
Suurta pahaa. Hämeenlinna: Karisto, 2004.
Sana sanaa vastaan. Hämeenlinna: Karisto, 2005.

Komisario Koskinen on hieno mies!

Laktaattitsunami vyöryy päälle.  On vain jaksettava soutaa anaerobisella tasolla, vaikka lihakset ja keuhkot huutavat tuskaa ja sydän hakkaa ulos rinnasta.  2000 metrin soudussa suurin haaste on pysyä henkisellä surffilaudalla ja aallon harjalla.

Tule ihme, olen valmis!

Operaatio: Ergomyrsky

Subject: Operaatio Ergomyrsky  | From: Operaatiokeskus  | To: Läskimaija   | Sun Jan  4 2015 18:59

Sinun tehtäväsi Läskimaija, mikäli päätät ottaa sen vastaan, on osallistua sisäsoudun SM-cupin kaikkiin neljään osakilpailuun sarjassa Miehet 40+ avoin. Soudat jokaisessa kilpailussa ajan, joka ylittää ikäsarjasi voimassaolevan  SE-tuloksen enintään 0-5 prosentilla.  Tämä on Operaatio: Ergomyrsky.

Jotain tällaista olin aavistellutkin. Edellinen virallinen tehtäväni, Operaatio: Kotkanpesä, julkistettiin joulukuun 5. 2013. Luovutin sen loppuraportin kesäkuussa 2014. Siitä asti Operaatiokeskus oli ylläpitänyt vaivaannuttavaa hiljaisuutta. Täytin loppuvuoden sekalaisilla puuhilla, ultrajuoksentelin ja tutustuin teknologia- ja tuotekehitysosaston uusimpiin innovaatioihin (lue niistä stressi, askel, verensokeri, lihakset). Marraskuussa sain vihiä, että jotain, jossa tarvitaan lihaksia, on tulossa.  Aloin käydä vimmatusti salilla.

Operaatiokeskuksen asettamat tavoitteet tuntuivat  mahdottomilta:  voisinko päästä viiden prosentin sisään voimassa olevista M40+ Suomen ennätyksistä.

Mahdotonta, ajattelin.  Ergomaraton kyllä sujui viime vuonna yllättävän hyvin. Lyhyitä, hurjaa maksimitehoa, laktaatin ja kivun sietoa vaativia vetoja en kuitenkaan ole juuri kokeillut. 500 m, 2000 m, 10 km ja maraton asettavat jokainen aivan omat vaatimuksensa. Sen huomasin jo viime vuonna, kun hetken mielijohteesta osallistuin maratonin lisäksi 2000 m soutuun.

Päätin tarttua haasteeseen. Operaatiojohdon ajatukset tuntuvat usein ensin hölmöiltä ja mahdottomilta. Niin ne tuntuivat nytkin, mutta sitten tajusin: Jedi Mindtricks. Tämä Operaatio on sitä parhaimmillaan.

• 31.1.  Finnish Open, 2km, Helsinki
• 14.3.  SM-500m, Imatra
• 15.3.  SM-10km, Imatra
• 25.-26.4.  Finnish Open, Maraton, Kerava 

Operaatio: Ergomyrsky on käynnissä.

Ergomaraton SM 2014: Hopeasiipi

"Mikä on päällimmäinen muistosi vuoden 2013 sisäsoutumaratonista?" Aivojen  hermokudos pulpauttaa  muistikuvan kääretortusta. Tai siis siitä, että Lehtosella sitä oli, minulla ei. Tuota virhettä en toista! Kaksi päivää ennen SM-Ergomaraton 2014:ää  etsin  kylän mehevimmän kääretortun. Eagleman-projektiin liittyvästä kuihdutuksesta johtuen  pari edeltävää viikkoa olivat niukasti miinuskaloriset. Nyt söin kahdessa päivässä arviolta viikon eväät. Sitten vielä perjantaina pidättäydyin kofeiinista. Lopputulos:  nukahdin työpöydän ääreen viimeiset tortun muruset sokerihumalaisessa suussa. Tokkurassa olin vielä kisa-aamunakin.  Sykemittari jäi kotiin. Sitten  tajusin sen olevan vain hyvä juttu, halusin soutaa niin kovaa kuin jaksan, en niin kovaa kuin syke määrää. Muutenkin olo oli Keravalle ajellessa levollinen,  koska ihana huoltaja-tytär tuhisi vieressä sikeässä unessa. Ennen Keravan Urheilijoiden Keupirtille kurvaamista tyhjensin  kofeiinia huutaviin kiduksiini mega-annoksen kahvia. Perillä olo  oli superladattu. Soutuvajaan kävellessä otin kuvan, jonka alitajuisen viestin ymmärsin vasta myöhemmin. Aamuaurinko paistoi vajan ovesta,  oli jo kymmenisen astetta lämmintä. Aikaa oli  sopivasti soutulaitteelle asettautumiseen, kuulumisten vaihtoon ja alkulämpöön. Pidimme tyttären kanssa huolto- ja strategiapalaverin. 1) Tytär juottaa isäänsä kun nälkäistä linnunpoikaa:  Hart Sport+Hunaja+energiageeli -taikajuomalla (ks. Akvavitix)  kymmenen minuutin välein letkulla suuhun. 2) Isä soutaa siten, että tytär kerkeää puoli kolmeksi yökylään. Sitten jo kisan maestro Pentti Soini huusi "5, 4, 3, 2, 1, SOUTAKAA!" Kun ensimmäiset parikymmentä minuuttia oli soudettu, mittarissa luki keskinopeus 1:53,2 / 500m. Kotona olin tehnyt vain lyhyitä testivetoja tähän tahtiin. Vieressä viime vuoden voittaja Juha Karttunen kiskoi 1:52,8.  Häkellyin väliaikatiedosta, hyvin menee! Mutta Heikki Keskinen, Juha Lehtonen ja Mikko Ylönen hengittivät niskaan. Vilkaisin oikealle puolelleni: järkkymättömän päättäväisiä ilmeitä. Mutta vauhti pysyi.  Aloin uskoa  Yodan  lähettämään tekstiviestiin: "Itse soutuliike voi alkaa tuntua raskaalta, mutta muista: olet kovassa kunnossa, kunto ei lopu kesken!" Tytär juotti taikajuomaa kellontarkasti kymmenen minuutin välein. Päässä alkoi soida Row, row, row your boat  -kappaleen heavy metal -versio. Suljin silmäni. Aika katosi. Kun reilut kymmenen kilometriä eli noin 40 minuuttia,  oli jäljellä tilanne oli elänyt: Takon Soutajien Heikki Keskinen oli pitänyt tismalleen saman vauhdin kuin alussa ja noussut kärkeen.  Oma vauhtini oli hiipunut vähän, mutta kuitenkin. Olimme nyt rinta rinnan Juha Karttusen kanssa  toisena. Kärsimystä tänne tultiinkin hakemaan. HOPEASIIPI. KOTKA. EAGLE-MAN. Jotenkin pahin tuska unohtui, ja ajattelin, että oikeastaan juuri tätä tarvitsen.  Ajatus kirkastui, kun Tapsa ja hänen ratsunsa Rose kurvasivat   parhaalla hetkellä apuuun. Keskinen oli mennyt menojaan. Marko Tompuri eteni vahvasti ja oli noussut jo neljänneksi. Näin, että kokenut Karttunen vastasi  ja nosti vauhtiaan. Minunkin pitäisi. Hopeasiivet ovat siinä - OTA ne! Sain Tapsalta tarkkaa tietoa tilanteesta ja olo vankistui.  Tilanne asettui: Keskinen, Läskimaija, Karttunen. Lopussa. 300 metriä ennen maalia latasin  loppukiriin. Takana ja sivuilla kannustettiin villisti. Mieletön tunnelma. 2:42:02,6,  keskinopeus 1:55,2 / 500m. Operaatio: Kotkanpesää  ajatellen tämä oli  parasta, mitä saattoi tapahtua. Nyt tiedän, että  kunto on kitkattomien rullien päällä selvästi viime vuotista kovempi. Olen ajatellut, että noinkohan vain paino on tippunut ja kunto on sama. Mutta soutu rasittaa samoja lihaksia, joita triathlonissa tarvitaan. Kunnonkin on siis pakko olla roimasti viimevuotista parempi. En saanut täältä pelkästään mitalia, sain hopeiset siivet. Eaglemaniin on 39 päivää. Osallistuin Ergomaratonille nyt neljättä kertaa. Siitä on muodostunut minulle kevään tärkein juttu. Kesä alkaa Keupirtillä. Kiitos!

Miehet 40+: 3. Juha Karttunen, 1. Heikki Keskinen, 2. Läskimaija

Sisäsoudun SM 2000m: heittäkää se tuleen!

Operaation hermokeskuksen pitkillä kolkoilla käytävillä laahustavat univormumiehet ovat viime  kuukausina kurtistelleet. Kulmia.  Märältä betonilta haisevan käytäväverkoston neuvottelutilassa joukko harmaahiuksisia vakavia miehiä kävi keskustelun :

"Kyllähän se läski jaksaa juosta pitkään, jos ei  muuta vaihtoehtoa  ole ja jos sen paras kaveri juoksee vierellä ja pitää sen pään kasassa. " "Hidas se on. Eikä se tee mitään koskaan täysiä. Ja se keskeytti Kolilla." "Se on pantava kentälle. Tuleen. Kovuutta, perkele. Muuten Operaatio epäonnistuu. " "NSA:n pojat ilkkuvat meille jo". "Ottakaa yhteys."

Sisäsoudun 2000m on  juuri sitä:  parhaimmillaan (tai pahimmillaan) n. 6-8 minuuttia anaerobisella kynnyksellä ja sen yli. Rajalla. Kukin veto on kova, mutta ei kuitenkaan niin kova että voimantuotanto tyrehtyy omaan mahdottomuutensa.  Lihaksia hyödynnetään laajalla skaalalla. Noin 60 % tehosta tuotetaan jaloilla, erityisesti reisillä, loput 40% keskivartalon lihaksilla ja käsillä. Kovaa vedettäessä noin 3 minuutin kohdalla iskevä laktaattihyökyaalto on terävämpi kuin vaikkapa juoksussa. Se vyöryy laajalla rintamalla ja voimalla.

Eipä siis ihme, että  komentokeskuksen vakavat pojat innostuivat ajatuksesta.

Aloitin matkan kisapaikalle Helsingin Urheilutalolle tekemällä koukkauksen Pirkkalaan, josta nappasin kyytiin Seppo Järvisen. Miehen nimi ja naamakin oli tuttu jo mm. Nastolan täysmatkalta vuodelta 2012.  Seppo on kiertänyt triathlon- ja soutukisoja jo 80-luvulta alkaen.  Juttua riitti tauotta  perille asti.   Matka meni yhdessä hujauksessa, ja pian astuimmekin jo sisään Helsingin Urheilutalon ovesta.

Kiitos  Sepon Opelin kannentiiviste!  Pitkälti nimittäin sen ansiota lienee, että aika- ja tapahtuma-avaruuden säikeet asettuivat yhteismatkan kannalta suotuisiin asetelmiin.

Leveitä selkiä, väkeviä käsivarsia. Voimaa. Naiset 40+ tekivät juuri oman kisansa viimeistä tuhatta metriä. Jähmetyin katsomaan naamoja, joihin levisi päättäväisyyden lisäksi tuska.

Tuon näyn jälkeen säntäsin hätäpissalle.

Ryhdyin tutkailemaan lämmittelyvaihtoehtoja. Valmentajaltani Yodalta olin saanut ohjeen ryhtyä toimiin noin puoltatuntia ennen kisaa.

Pääsin elämäni ekaa kertaa pöristämään wattbikeä. Ei se ihan oudulta peliltä tuntunut. Nimittäin vastus muodostetaan samaan tapaan ilmalla kuin Concept 2 -soutulaitteissakin. Pöristelin sellaiset kymmenen minuuttia. Ihan lopuksi yritin säikäyttää viereisellä pyörällä polkevan herran veivaamalla pari kertaa täysiä 5 sekuntia. Ei säikähtänyt.

Kävin vielä vähän lämmittelemässä myös soutulaitteella, ja pian jo kuuluttaja kertoikin "Miehet 40+ startti, 10 minuuttia".

Ehdin soutulaitteelleni rauhassa panikoimaan toisena kilpailijana. Minua ennen oli kerennyt vain jo useammalta vuodelta Ergomaratonilta tuttu arkki-vih...ystäväni Mikko Ylönen. Vaihdettiin siinä parit sanatkin, jonka jälkeen keskityin hermostuneisiin mutta mahdollisimman näyttäviin viimeisiin teräviin lämmittelyvetoihin.

"Seuraavaksi vuorossa kauan odotettu Superlähtö, miehet 40+ avoin", kertoi kuulutus. Lähtömme olikin kaikista suosituin, 21 soutajaa oli siihen ilmoittautunut, 14 oli päässyt viivalle.

"GET READY!"

"GO!"

TSUMP, TSUMP, TSUMP. Soudin niin perkeleesti. Ja aivan liian kovaa. Soutulaitteen näyttö näytti 1:20-1:35 / 500m lukemia

"Ensimmäisen 200m jälkeen tilanne on Xxxx, Yyy ja Läskimaija"....

Mitä? Menen aivan liian kovaa. Laskin nopeuden 1:4x lukemiin.

Vilkuilin vasemmalla sivulla soutavan mittaria. Samaa tahtia.  Ja Ylöstä. Ylönen näyttää kovalta. Tietenkin.

1000 metrin kohtaa olin odottanut kauhulla.  Ja sieltä se tuli. Pelkäämäni laktaattivorteksit vetivätkin voimalla puoleensa ja kohti turmiota. Nopeus yritti valua kohti 1:5x alkuista lukemaa. Selvisin jotenkin 500 metriä.

1500m kohdalla kiskaisin kaasuhanasta, vauhdit nousivat selvästi. Sain pidettyä. 1750m kohdalla kiskaisin lisää. Kiihtyi vielä vähän.

6:44.4.  ja sijoitus 9.  - kovempaa kuin koskaan, mutta silti jäi kaivelemaan olisiko välillä 500-1500m ollut tehtävissä jotain. Mitaleista jäin lähes 20 sekunttia, eli valovuoden.

Ylönen uhkasi iskeä takaisin maratonmatkalla huhtikuussa. ;D

Ergomaraton SM 2013, pronssia ja kääretorttua!

Jo kolme vuotta erityisesti kevättalven askareisiin on kuulunut Concept2 -soutulaitteen suhteellisen tiivis käyttely. Niin tänäkin keväänä.

Soutelun ohessa suoritin Netflix TV-kursseina mm. kaikki olennaisimmat Yhdysvaltojen armeijan eliittijoukkojen koulutukset. Näihin kuuluvat mm. US Ranger, US Marine Recon ja  Navy EOD, ihan vain muutamia mainitakseni. Perehdyin brittiläisten  SAS-joukkojen toimintaan  neljänä vuotena tuotetun materiaalin kautta. CV:ssä maininnan arvoisia lienevät myös. neuvostovakoojan koulutus, ajoneuvon käsittelytaidot sekä tropiikissa selviäminen.

Mikään näistä koulutusohjelmista  ei kuitenkaan täydellisesti valmista ihmistä sisäsoutumaratonia, Ergomaratonin SM-kilpailua, varten.

Huomasin tämän heti pian saavuttuamme tapahtumakeskukseen  Keravan Urheilijoiden Keupirtille kilpaillakseni sarjassa  miehet 40+.

Vain hetkeä myöhemmin, kun tytär oli ottanut oheisen kuvan jossa näennäisen rentoutuneena pitelen kilpailuvälineen kahvoja käsissäni, tein järkyttävän havainnon jonka seurauksena paniikin ja riittämättömyyden tuntemukset alkoivat levitä mielessäni:

Vasemmalle puolelleni asettui seikkailu-urheilija Juha Lehtonen, ja nosti viereensä valikoiman karkkeja (tyttären tiedustelutyön perusteella mitä ilmeisimmin Fazer-korporaation kehittämiä Ässä Mix -tuoteperheeseen kuuluvia makeisia), sipsejä ja - tässä kohtaa viimeisimmätkin itsevarmuuteni rippeet karisivat - valmiiksi paloiteltuja paloja kääretorttua.

Palasin ajatuksissani  opiskeluaikaan ja siihen, kuinka olin Vikkulasta ostanut markalla kääretorttuja lounaaksi vähintään päivittäin. Kuinka olin saattanut unohtaa juureni, salaisen aseeni, kääretortun. Kohtalo ei antaisi tätä anteeksi.  Samoin ajatuksiin palasi juomareppuun sekoittamani noidan padan lailla sihissyt ja kuplinut battery hydro + gatoradejauhe + hera ja vesi -sekoitus. Kerettiläinen hipsteri! Siis minä! Kääretorttu, se se on tosimiesten energian lähde! 

Ajatus oli itselleni siinä määrin monimutkainen ja lamauttava, että aivan yllättäin huomasin kilpailun julistetun jo alkaneeksi.

Edellisellä viikolla olin  yrittänyt opetella soutamaan tavoitevauhtia, joksi olin asettanut 1:58 / 500m.

Ilahduin kun huomasin, että ainakin ensimmäiset kilometrit pysyin tässä tahdissa ilman kohtuutonta rimpuilemista. Ensimmäisen 15 minuutin jälkeen soutulaitteen mittari näytti keskinopeudeksi 1:57:90 / 500m.

Olimme sopineet tyttären kanssa tarkan strategian:  mikäli en näytä silmämääräisesti puolikuolleelta taikka ääntele omituisesti korahdellen, hän työntää juomarepun putken suuhuni noin 15 minuutin välein, muutoin oman harkinnan mukaan.   Battery-hydro-Gatorade-jauhe-vesi-Hera -sekoitus olikin todellinen elämys!

Vieressä Lehtosen Juha oli jo nappaillut makeisia suuhunsa, ja souti karkuun kovaa vauhtia. Kuulin jonkun mainitsevan lukemat 1:54:xx ja jotain. Kisan kärkimies Juha Karttunen eteni vielä kovempaa.

Elämä jatkui 15 minuutin siivuissa, ja olen melko varma, että vähintäänkin kerran näin sivusilmässäni  Lehtosen nappaavan kobramaisella otteella maasta kääretortun palan, heittävän sen ilmaan ja nappaavan sen vaivattoman näköisesti suihinsa kuin leikitellen ilman että soututahti häiriintyi lainkaan.

36 kilometrin, ja noin kahden tunnin kohdalla  muistin muutamia muita asioita, joita sunnuntaina klo 12:00 voisi tehdä sen sijaan että hinkkaa itseään rullilla metallitangon päällä. Onneksi juuri silloin kisaorganisaattori Pentti Soini heitti sisään soittimeen Gangnam stylen ja väänsi volyymit kaakkoon. Samalla henkioppaani Jasonin sanat kaikuivat voimallisna muuten ontossa pääkopassani:

"Vaikka et olisi harjoitellut mielestäsi täydellisesti, tunnet sinnikkyytesi paremmin kuin koskaan".

Samaan aikaan aurinko tuli esiin kuun takaa. Tapsa oli kiitänyt paikalle maastopyörällään, ja kysyi "miten menee". No nyt viimeistään meni älyttömän hyvin.

Tiesin, että jaksaisin pitää tahdin sopivana loppuun asti ja paikkani kisan kolmantena.

Samalla tajusin, että kokenut seikkailu-urheilija Lehtonen kääretorttuineen olisi saavuttamaton, ja Karttusen kerrottiin olevan jo viimeisellä tuhannella. 

Draaman ja Räikkösen nopeimpien kierrosten innoittamana kysyin Soinin Leenalta "mitkä ovat tähän asti kovimmat lukemat ruudulla loppukirissä".  Laskin tahtia noin 500 metriä ennen maalia ja keräilin voimiani. Sitten jäljellä oli 100 metriä.

Tuossa tilanteessa en muistanut niitä vaaratekijöitä, joita Battery-Gatorade-Hera80 -juoma yhdessä äärimmäisen ponnistuksen kanssa aiheuttaa ruuansulastuselmistölle ja suolistolle vaan latasin peliin kaiken, saaden  hetkellisesti ruudulle lukeman 1:16:xx / 500m. Wohoo!

Maalissa olin  kokonaisaikaan  2 tuntia 48 minuuttia 16 sekuntia.

Pian sain kaulaani elämäni ensimmäisen palkintosijaa kuvastavan mitalin: sisäsoutumaraton  SM-pronssia 2013 - miehet 40+.

Isot kiitokset kisan järjestäneille Keravan Urheilijoille ja erityisesti Soinin Pentille ja Leenalle. Ergomaraton tekee keväästä odottamisen arvoisen!

Onnea kisan voittaneelle Karttuselle ja toiseksi kiitäneelle Lehtoselle. Ensi vuonna haastan teidät ja itseni entistä rajummin. Kääretortulla, PRKL!!!

SM-mitalistit 2013 (Miehet 40+ h): Jussi Kallioniemi (pronssia), Juha Kartunen (kultaa) ja Juha Lehtonen (hopeaa) - sekä kisan puuhamies Pentti Soini.

ps. Ensi lauantaina starttaamme Jasonin kanssa Skotlannissa klo 06:00 (Suomessa 09:00) 85 kilometrin Hoka Highland Fling ultrajuoksulle. suunnitelmissa on mahdollistaa reaaliaikainen seuranta sateellittipaikannuksen ja Endomondo -palvelun avulla. Seuraaminen onnistuu valitsemalla lauantaina Endomondo-profiilissani näkyvä tuorein "Jussi Kallioniemi is out running" -jumppa.  Eli siis täällä (sitten ensi lauantaina 27.4., jos muistan kytkeä seurannan päälle) :D

Ergomaratoni ja juoksuloma

Innokkaimmat kerkesivät ehkä jo toivoa, että puolentoista kuukauden blogi-hiljaisuus tarkoittaa sitä, että olen vihdoin jättänyt mokoman kuntoiluhöpötyksen ja palannut vanhaan kunnon megamättöperinteeseen.

Wrong!!

Projekti on edennyt oikein kivasti. Olen seurannut noin tusinan viikkoa Ironman-ohjelmaa. Se on melko rankka, ja totta puhuen tuossa pari viikkoa sitten tuntui siltä, että vieteristä on kierrokset loppuneet. Olisi ehkä loppunutkin, mutta onneksi sitten tuli rutiinit katkaiseva sisäsoudun SM-maratoni, jossa sijoituin hienosti sarjani viimeiseksi (kysyjästä riippuen voin vastata myös olevani SM 5.).

Olen silti kiusallisen tyytyväinen! Viime vuoden aika parani peräti 11 minuuttia ja nyt en lopussa hyytynyt, vaan sen sijaan ärjyin kuni leijona viimeiset minuutit intoa puhkuen. Soutukeikan paras anti oli kuitenkin ehkä se, että sain kutsun osallistua kirkkovene-soutuihin. Olen aina tykännyt kirkkoveneistä, jopa niin paljon että olen piirrellytkin niitä! :)

Seuraavana päivänä lensimme Ryanairin lepattavin siivin Malagaan Espanjan kevätaurinkoiselle etelärannikolle. Viikon "ohjelma" oli muuten oikein rauhallinen, ja jotenkin ihan huomaamatta sitten juoksin kuudessa päivässä 82 kilometriä - se on reilusti enemmän kuin koskaan aiemmin ja erityisesti tänä vuonna. Näemmä on totta se, että lepo on merkittävä osa palautumista. Nimittäin nuo kilometrit, vaikkakin kaikki suurinpiirtein rauhallista PK-vauhtia, olisivat työviikon aikana varmasti johtaneet romahdukseen, polvivammaan, angstiin ja tiesmihin. Päiväunet siis pysyvät ohjelmassa kotonakin, aina kun mahdollista ! :) Kelit Benalmadenassa olivat oikein hyvät muuten, paitsi viimeisen päivänä jolloin satoi vettä kuin Esterin takapuolesta. Juoksin silloin jo perinteeksi muodostuneen puolimaramatkan Benalmadena Costastas rantaa pitkin Torremolinokseen, ei ollut tungosta.

Ei tässä nyt ole mitään valittamista, valitetettavasti. Tällä viikolla saanen uuden fillarin, kirjoittelen siitä varmaan seuraavaksi.

// 123.8 kg

Battlestations!

Psykologinen sodankäynti tähtää suoraan sodankäynnin tärkeimpään ulottuvuuteen, tahtoon. Psykologinen sodankäynti liittyy informaatioon vaikutusketjussa informaatio-asenne-arvot-käyttäytyminen. Muunnos informaatiosta käyttäytymiseen tapahtuu ihmisessä, pääosin alitajuisten, psykologisten prosessien välityksellä. // Wikipedia

Penikkatauti on nyt levittänyt propagandaansa myrkyttämällä alitajuntaa, hermostoa ja mieltä 23.10 alkaen. Masennus, hermostuneisuus ja epätoivo lisääntyvät kuin mikrobit auringonpaisteeseen unohtuneessa kirnupiimässä. Iltaisia syömämaratoneja, keskittymisvaikeuksia, kiukuttelua kassajonossa väärin asemoidusta ostoskärrystä, meksikolaista alternative death-metallia. Merkit ovat vahvat.

Juuri kun olin lopullisesti antautumassa Penikkatauti Beastin eunukkiorjaksi, vastarintaliike sai hätäviestinsä läpi, ja mieleeni muistui aurinkoinen kevättalvi ja Concept 2.



Olen tehnyt nyt kaksi päivää tiukkaa vastarintaa. Concept 2 -taisteluasemani sijaitsee vain noin viiden ja puolen askeleen päässä työpisteestä. Tämä mahdollistaa salamasodan ja strategiset täsmäiskut masennuspropagandasoluihin. Karma alkaa kohota jälleen vihreälle vyöhykkeelle, mieli virkeäksi ja musiikkimaku vähemmän death metal pitoiseksi.




Keväällähän edellisen jalkakiusan yhteydessä innostuin soutamaan siinä määrin, että se soutu sai kliimaksinsa Ergo-maratonilla. Vähän olisi ajatuksena, että ensi vuonna voisi sipaista jonkin SM-matkankin, jos innostus jatkuu. Lisäksi törmäsin artikkeliin, josta kumpusin lisämotivaatiota: "Rowing is the endurance athlete’s secret weapon that no one wants to talk about"

Ego-maraton

Taas on egoa kasvatettu.

Sisäsoudin maratonmatkan Keravalla 16.4 SM-kisailijoiden kanssa, kisan ulkopuolella mustana tai oikeastaan hikisenä hevosena.

Lähdin rynnimään kistatunnelmissa ylitse omien kykyjeni, ja oikeastaan hämmästyin kun vasta 25 km kohdalla törmäsin seinään - samaan aikaan kun oikeat soutajat kiristivät tahtia. Maaliin kerkesin kuitenkin nippanappa alkuperäiseen tavoitteeseen ja alle kolmen tunnin, vaikka vauhti laski 01:57/500m :sta n. 20 sekuntia. Seinä on havaittavissa sykekäyrässäkin.

Valloita sykevuoresi!

Juuri kun olet aivan poikki, olet perillä! Tällaisista ylimäistä ei voi kuin pitää!

Tänään, kun läksin jumppaamaan soutulaitteella, ajattelin eteeni tuollaisen vuoren, joka jyrkkenee kohti huippua. Luulen, että oli ihan hyvää reeniä ja jos on vilkas mielikuvitus kuten itselläni se oli tavallaan ihan motivoivaakin.

Ensi kerralla kiipeän vielä korkeammalle!

Läskimaijan paluu

Epätoivon tapahtumista on kulunut jo kaksi kuukautta.

Läskimaija on perustanut uuden kapinallistukikohdan Concept 2 -planeetalle. Pahat voimat olivat lähettäneet laskimotulehduksen lisäksi, jo alunperin, salakavalan rasitusvamman polveen.

Läskimaija näkee näyn, jossa vanha iskiaspotilas käskee häntä menemään fysiomestari Anssin oppiin.

Odotettavissa Pimeä Uhka Berliinissä 3.4.

// n. 132 kg