Hyvin nukuttu on (enemmän kuin) puoliksi tehty

nicolewilkins.com

“Run when you can, walk if you have to, crawl if you must; just never give up.” Dean Karnazes 

Tuntuu ehkä oikealta ja hienolta tehdä samoin kuin The Ultra Marathon Man Dean Karnazes sanoo tai kuten punaisissa rintaliiveissä ja alkkareissa juokseva Nicole Wilkins kehottaa.

On kenties kunniakasta ja vähintäänkin näyttävää kiivetä perse edellä puuhun.

Nicolen  ja Deanin motivaatioviestien kaltaisia sanomaa on some pullollaan. Sisukkuus, päättäväisyys ja ihmisten motivointi ovat toki hienoja asioita.

Motivoitua voi liikaakin tai väärällä tavalla. Nytkin, pari viikkoa ennen Imatran 500 m:n ja 10 km:n kisoja tekisi mieli treenata niin perkeleesti, vähintään enemmän kuin tarpeeksi.

Aina joskus erehtyy ajattelemaan että kunto on jonkinlainen kuppi, jota voi täyttää piripintaan treenaamalla paljon ja vähän päälle.  

Mutta kunto onkin enemmän niin kuin vesi-ilmapallo. Liian isolla paineella mitään ei mene sisään ja liian isolla määrällä ylimääräinen kunto  ei valu maahan, vaan pallo räjähtää ja koko homma on aloitettava taas alusta. Rankka treeni lämmittää tovin kuin pissa housussa, mutta vasta kunnon lepo muuttaa sen hyväksi treeniksi.

Ainoastaan lepo mahdollistaa sen, että pystyy harjoittelemaan kunnolla, kuntoilusta voi nauttia ja sen että treenaaminen johtaa kehitykseen.  Jos näin jaksaa tehdä riittävän pitkään, voi sitten halutessaan kiivetä vaikka perse edellä puuhun. 

Omegawave

Viime kuukausina olen oppinut tulkitsemaan ylirasittumisen ennusmerkkejä paremmin. Siinä ovat osaltaan  auttaneet sydänsähkökäyrää mittaava Omegawave ja sähköimpulssien kulkua lihaksissa mittaaava Checkmylevel.

Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, miltä tuntuu ja mitä mittarit silloin sanovat. Hiljalleen on käynyt niin, että osaan mielestäni tulkita itseäni paremmin.  Esimerkiksi tänään suunnistan punttisalille sen sijaan, että tekisin intervallivetoja.

Sekä Omegawave että Checkmylevel vahvistavat tuntemukseni  että eilinen 500 m:n testisoutu ja sen päälle tehdyt vedot ovat vielä kroppaan imeytymättä. Sen sijaan voimaharjoittelulle on tilausta. Mistä ne sen tietävät, ei aavistustakaan. 

Checkmylevel

Joinain päivinä  Omegawaven kaikki neljä lippua ovat puolitangossa ja Checkmylevel huutaa: "You have not recovered, SLOW DOWN!" Viimeistään silloin on pidettävä tauko liikunnasta.

Lepoa on  monenlaista. Jonain päivinä sydän ja aerobinen koneisto tarvitsevat lepoa, mutta lihakset ovat vielä valmiina ottamaan vastaan kuormaa.  Toisina päivinä taas lihakset nauttivat aerobisen liikunnan verenkiertoa lisäävästä ja palauttavasta vaikutuksesta. Nämä kaksi mittaria ovat oivallisia värkkejä kunnon eri osa-alueiden rääkkäämisen rytmittämisessä.

Lepopäivät ovat edelleen vaikeita.

“Se on kuin rahaa pankkiin kantaas, kun nuori mies nukkuu.” Aapeli-paappa.

Siitä ei ole kauan,  kun vielä kunnon nörtin tavoin istuin tietokoneen ääressä aina aamuöisin. Nukuin 4-5 tuntia ja heräsin aamulla kiroillen. Tätä jatkui noin 15 vuotta.

Beddit-unimittari

Aapeli-paappa oli viisas mies. Vähintään Dean Karnazesin veroinen. Rentoutumalla silloin, kun on sen aika, ja nukkumalla yöllä hyvin saa pidettyä lepopäivät minimissä ja jaksaa tehdä kunnolla sen, mitä haluaa.

Käyttämäni suomalainen Beddit-unimittari julkisti viime kuussa  Beddit Family -webbiliittymän. Sen lisäksi, että samaan selainliittymään saa koko perheen unitiedot, sieltä voi seura muunmuassa sitä,  miten nukkuminen on muuttunut ajan mitaan.

 Nykyään minä nukun näin:

Helmikuun alussa, 2.-10 päivä soudin paljon. Kaikkiaan noin 200km viikon aikana. Kuormituksen kasaantumisen näkee hyvin unenaikaisen leposykkeen kehityksestä. Viime viikonloppuna lepäsin.

Yhden yön hyvät unet näyttää tältä:

“Hyvin nukuttu on enemmän kuin puoliksi tehty.” Läskimaija.

Moon tikis!

Terveisiä laakian paikan harjootusleiriltä Laihialta.

Tulevana lauantaina nautiskellaan Joroisissa puolenmatkan triathlonista, ja minä olen huippukunnossa. Mikään yksittäinen seikka ei voisi olla tässä hetkessä tämän paremmin.

Rentouttava kesäloma on viimeistä alkavaa viikonloppua vaille finaalissa  ja triatloonijumppahommatkin ovat sujuneet kesälomailun ohessa vailla kommelluksia.

Tulimme eilen tänne Laihialle äitini luokse, ja aika-mahdollisuusikkuna salli jo perinteeksi muodostuneen Joroisten puolimatkalle  ihmisen täyrellisesti valmistavan viimeistelyharjoituksen toteuttamisen.

Sikäli mikäli joku toinenkin ihminen haluaisi myös täydellisesti tulla valmistetuksi, niin mainittakoon että varustepuolelta hän tarvitsee halkaisukirveen, pöllit muutaman motin pilkkomiseksi, mummon polkupyörän ja mieltymyksen mukaan myös lenkkitossut.

Kun pöllit on pilkottu, poljetaan mumman pyörällä vimmatusti ja kyläläisten hämmästykseksi Torstilan 5km lenkki. Pyörän säädöissä olennaista on tarkistaa, etteivät polvet aivan hakkaa kuljettajan leukaa tiukimpienkaan irtiottojen yhteydessä. Rerefenssitiedoksi mainittakoon että  henkilökohtaisesti sain ylläpidettyä kuvan pyörällä viimeisen kilomterin soratieosuuden loppuhuipentumakilometrin aikana 31-34 km /h nopeutta, joka herätti ihastusta tai vähintäänkin silminnänähtävää hämmästystä itseni lisäksi myös niiden lasten naamalla, jotka ohitin vain hieman ennen takaisin mökin pihaan kurvaamista. Satulalta laskeutumisen jälkeen siirrytään hirvimäiseen juoksuun, jota jatketaan aivan perille asti. Palautusjuomaksi suosittelen tässä tapauksessa kirnupiimää.

Näillä tavoilla ja metodeilla on mahdollista saavuttaa se täydellisen valmistautuneisuuden tila, jonka olen henkilökohtaisesti nyt saavuttanut.

Jos jokin seikka Joroisten puolimatkan triathlonissa menee jotenkin huonosti taikka ei-toivotusti, ei se kyllä millään tavalla johdu mistään asiasta, luonnonolosuhteesta taikka seikasta, sattumuksesta tai viimekuukausien aikana tekemättä jääneestä jumppasuoritteesta.

Mikä mahtavinta, Joroisille tulevat myös mm. Jason ja E, Tapsa sekä iloisesta Itä-Suomesta kokonainen lauma porukkaa, sekä ainakin pari blogin kautta toistaiseksi vain sähköisten tiedonvälityskeinojen kautta tutuksi tullutta ihmistä jotka ovat myös osallistumassa tapahtumaan.


Minut tunnistaa Joroisilla ainakin pyöräilyosuudella helposti, nimittäin aion koko Aero-kansan järkytykseksi pukea päälleni neonvärisen juomarepun.

ps. Ihan erillisenä seikkana mainittakoon, siksi että koen asiasta tietynlaista outoa ylpeyttä: olen syönyt viimevuoden aikana ihmiskokeenomaisesti arviolta 1100 - 1300 kananmunaa, pääasiassa aamiaisiksi keitettyinä. Eilen sitten kävin verikokeessa.  Kolestroliarvot olivat täydelliset: HDL 1.5, LDL 2.9.   Esimerkiksi meidän suvussamme on perintötietona jo useiden sukupolvien ajan välitetty käsitystä jonka mukaan kananmunien runsas syöminen on suurinpiirtein yhtä epäterveellistä kuin se että ajaisi Trabant-merkkisellä henkilöautolla betonista valmistetun koulurakennuksen seinään  jonkin luonnonoikun johdosta saavutetulla 98 km /h nopeudella.

Tähän loppuun haluaisin vielä välittää musiikkiterveisen.

Dementiakävelyä ja vähän -juoksuakin

Tällä viikolla kävi  sitten niin,  että sekaannuin kahteen asiaan, joihin en koskaan aikonut kajota: sauvakävelyyn, ja mäkitreeniin. Lajit ovat siinä mielessä samankaltaisia, että toisessa unohdetaan laittaa sukset jalkaan, ja toisessa mennään samaa reittiä ylös ja alas.

Sovimme sauvakävelytoimintaan johtaneista yksityiskohdista eräässä internetin pikaviestintäpalvelussa. Varastin vaimon sauvakävelimet ja hyppäsin Saab-merkkiseen henkilöautooni. Kokoonnuimme illan hämärtyessä eräällä Lamminpään pururadan varrella olevalla parkkipaikalla. Seurueeseen kuului minun lisäkseni sauvakävelyasiantuntija Jason, sekä muuan erityisesti pakastepurkkien piilottamiseen ja löytämiseen suuntautunut henkilö.

Tampereen Mustavuori, korkeuseroa 69m

Eräässä aavistuksen jyrkemmässä ylämäessä puhisin närkästyneenä, että "ei nämä sauvat kyllä oikein hyvin pidä!" Jolloin sain kuulla, että niihin on sellaiset kumitapit ihan pantu päälle. Nekun otti pois, niin voi että ihanasti painuivat sinne puruun.

Sauvakävelimme reilun tunnin, ja kyllä se oli kivaa. Eikä siinä itteensä ees mitenkään hölmöksi tuntenut. Käsilläkin oli jotain "järkevää" tekemistä, toisinkuin normaalisti kävellessä jolloin yksi suurimpia ongelmia on sen miettiminen että mitä niillä käsillä tekisi. Lisäksi, kun oikein koitti harppoa pidempiä askeleita, niin kyllä erityisesti esim. takareidessä ja pohkeessa tuntui hyöryllistä vipinää. Kolmanneksi, sykkeet saa nostettua juuri sopivalle peruskuntoilutasolle ja vieläpä siten, että tuntuu että siinä heiluessa on ihan tekemisen makua, toisin kuin vaikkapa monasti hitaasti hölkkää jolkotellessa. No, eikai se auta kierrellä. Mukavaa se oli, ja saatan mennä toistekki!

Siinä sauvakävellessä kuitenkin miehinen itsetunto joutui koetukselle ja siinä määrin epävakaaseen tilaan, että muutamaa päivää myöhemmin paine jonkinlaisen urostelu-tyyppisen toiminnan suorittamiseksi oli kasvanut sietämättömäksi.  Ja kun aivan kätevästi saatavilla ei ollut autonrenkaita ja köyttä (siis suolla perässä hinattavaksi tietenkin!), niin menin sitten sinne  Mustallevuorelle.

Ei siitä sen enempää, kuudesti menin ylös ja yhtä monesti alas. Hikihän siinä tuli! Jatkossa voisi ehkä yhdistää nämä kaksi jaloa lajia, ja koittaa sauvasyöksymistä kyseisellä paikalla, eikä vähiten siksi, että meinasin useammin kuin kerran varsinkin rinnettä alas tullessa lentää perssiilleni.

Endomondo.com

Lukujärjestys

Viikon tauko liikunnasta ottaa melko koville. Järkyttävät vieroitusoireet. Rutiinit hukassa, ihminen aivan tuuliajolla. Tänään tuntui kuitenkin jo siltä, että flunssa on voitettu ja uskaltauduin lenkille. Voi, että se tuntui ihanalta. UUH, ja ettenkö suorastaan sanoisi jopa LÄÄH, PUUH!

Mutta niin se vaan on: syksy tulee, illat pimenevät ja tänään tarvittiin kouluun kaivatun hiirenvirnan metsästykseen jo taskulamppukin. Pimenevien iltojen  myötä  himmenee helposti myös ainakin tämän ihmisen mieli. Sitä varten varaverkoksi ajattelin kokeilla jotain  uutta. Kerkesin nääs tykästyä harjoitusoppaaseen, jota seurasin ironman-jumppaa edeltäneet 24 viikkoa.  On jotenkin niin yksinkertaista vaan avata pumaska, ja katsoa sieltä että mitäs tänään piti tehdä. Nyt kun ei ollut pumaskaa, niin hukassahan sitä on. Voi että!

Joten, koitin nyt aiempien kokemusten ja surffailujen perusteella rakentaa itselleni edes jonkinlaisen jumppaohjelman seuraavaksi kolmeksi viikoksi: sillä ajatuksella että a) kukin päivä on etukäteen ohjelmoitu ja b) jonkinlainen kestävyyspohja/peruskunto kai nyt kuitenkin on jo olemassa c) Tampereen puolimaratonilla 23.9 menisi juoksu kepeästi.

Ei tämä nyt ihan löysä taida olla, mutta ei tässä nyt ihan laakereillakaan parane alkaa pyöriä! En kuitenkaan uskalla suositella tätä ohjelmaa nyt tässä vaiheessa kellekään muulle, koska se voi olla lähtökohtaisesti huono ja johtaa ihmisen turmioon, hapatukseen ja kaikkeen sen sellaiseen. Kerron sitten oliko hyvä vaiko katastrofaalinen. :)

LUKUJÄRJESTYS 3vkoa 28.8 - 23.9 hölkkään inasen lisää vauhtia
PÄIVÄ		TODO	Kommentti
TI	28.8.	1h15min  80-90% sykkeellä	reipas
KE	29.8.	Juoksu 5 * 6 min reipas, 2 min välissä palautellen	Optimaalinen toteuttavaksi esim. kakka-intervalleina
TO	30.8.	Juoksu 1h rauhassa, lopuksi 6 * 30 sekunnin vetoja cooper-vauhtia pikapalautuksella jos ei ihan hirveästi väsytä.	PK-hölkkää+ vetoja
PE	31.8.	Uinti, sisäsoutu tai pyöräily 1h15min	palauttavaa. Edit: Toteutui 30 minuutin polskintana
LA	01.9.	Juoksu Hämeen Hölkkä 20 km	Rauhassa, peruskunto-sykkeellä
SU	02.9.	Uinti ,pyöräily 1h 15min tai lepo jos siltä tuntuu	Palauttavaa / lepo. Toteutui vain puutöinä ja pikku sisäpööräilynä
MA	03.9.	HIIT-vetoja  soutulaitteella 10 x 45 sec,  95-100% sykkeellä	kova /HIIT
TI	04.9.	Juoksu 1h15min	PK-vauhtia, rauhassa. Toteutui 1h30min, liian kovaa
KE	05.9.	Uinti tai pyöräily 1h30 min	Palauttavaa. Toteutui sauvakävelynä
TO	06.9	Juoksu 10 x 1 min mäki ylös, rauhassa alas	Kalkunmäki esim. on just passelin inhottava. Toteutui: 6.28 * Mustavuori ylös ja alas. TAPPOHOMMA! :)
PE	07.9	Juoksu 1h30 min rauhassa	Jos joku kohta tuntuu olevan rikki, mee uimaan
LA	08.9	LEPO tai palauttava uinti	LEPO
SU	09.9	Juoksu 2h30min	rauhassa PK. Toteutui 1h50min mittaisena
MA	10.9	Uinti tai pyöräily 1h15min	palauttavaa. Toteutui: 35 min uinti, 50 min sisäsoutu ja nurmikonleikkuu :)
TI	11.9	Juoksu 8 * 4 min cooper-vauhtia, 1 min palautus	vauhtihurjailu. Ei toteutunut, laiskotti.
KE	12.9	1h15 uinti/sisäsoutu/pyöräily	rauhassa, PK<, palauttavaa. Korvasin tiistain väliinjätön, 10km vauhtikestävyyttä, n. 54 min.
TO	13.9	Juoksu 8*4 min intervallit cooper-vauhtia, 2 min palautukset	medium-hurjaa vauhtihurjailua. Toteutuuikin 1h VK:na
PE	14.9	Uinti tai lepo.	Toteutui vain 45 min pikkulenkkinä, koska reissu.
LA	15.9	Juoksu 45 min PK + 6 * 45 vedot	vetoja. Reissussa, jäi väliin
SU	16.9	Juoksu 2h30 min PK-hölkkä	rauhassa. En mennyt rauhassa 15km, ja enari kympille
MA	17.9	Sisäsoutua, uintia tai lepo	palautus/lepo. Toteutui: Uintia 30 min (melko kovaa), rauhallista sisäsoutua + koiranulkoilutusta
TI	18.9	Juoksu 3*4 min cooper-vauhtia, minuutin palautus. 10 min rauhassa, 3*4min uudestaan	vauhtihurjailua. Toteutui: pikku uinnit ja 50 min kakka-intervalleja koiran kaa
KE	19.9	Uinti 1h	Lepo, jos altaassa, ei kuitenkaan kannata nukahtaa. Toteutui; vain 30 min kevyt iltajuoksulenkki, todnäk. huomenna voisi säästellä jalkoja ja vaikkapa soudella
TO	20.9	Juoksu 45 min rauhassa, 10 min vähän kovempaa	semi-rauhassa
PE	21.9	Juoksu 1h 30 min rauhassa,	enempi palauttavaa, lähes kävelyä tai jätä väliin jos ahistaa
LA	22.9	lepo	tarkoittaa siis LEPOA
SU	23.9	Tampere puolimaraton	Alle 2h. Toteutui: 1:57:20

// Tuossa varmaan tuli apinoitua tuota kirjan Start to Finish: 24 Weeks to an Endurance Triathlon (Ironman) päivä/viikko-jakoa lisäten siihen juoksupainoa. Lisäksi oon surffaillut erinäisiä viikottaisia juoksuohjelmia - mutta niiden osalta en nyt osaa tarkemmin nimetä lähteitä.

Resepti kisaviikolle. Panikoi oikein: levitä kaaosta!

Kisaviikolla olennaisinta on, että urheilun volyymiä vähennetään olennaisesti. Loppuviikosta on hyvä pitää ihan kokonaisia lepopäiviä.  Jos käyt juoksulenkillä, lopeta HETI kun juoksu alkaa tuntumaan hyvältä. Älä laiminlöi lepoa! Lepo on ensiarvoisen tärkeää jotta paniikille olennainen perushermostuneisuuden tila on riittävä.

Vaikka vähennät liikuntaa, jatka viikon ensimmäisestä päivästä alkaen syömistä normaaliin tapaan. Keskity proteiinipitoisen sijaan hiilihydraatteihin. Nyt on hyvä aika kantaa kaupasta kotiin banaaniterttuja, mustikkasoppaa, lakritsia, smoothieita,  limsaa. Lupaa itsellesi, tai vielä parempaa: lapsillesi,  että loppuviikosta tehdään LÄTTYJÄ. Nimittäin 4-2 päivää ennen kisaa sinun tulee syömän itsesi kohtuuttomaan pöhöön. Pöhö on riittävä, kun tunnet itsesi dumboksi käydessäsi salaa ottamassa pari juoksuaskelta. Ruoki tätä tunnetta pukemalla päällesi ihonmyötäinen kisa-asusi. Juuri nyt on hyvä aika varmistaa, että  myös märkäpuku sopii varmasti päälle. EI MUUTEN SOVI!

Vielä varusteista. Olethan muistanut säästää viimeisen viikon puutelistalle jonkin mielestäsi olennaisen mutta oikeasti melko turhan varusteen. Jos olet aloittelija, kuten minä, aero-kypärä sopii mainiosti tähän tarkoitukseen. Tilaa kisaviikon maanantaina haaveilemasi aero-kypärä verkkokaupasta, josta ei käy selväksi, onko tuotetta varastossa. Muista tarkistaa toimituksen tila vasta keskiviikkona. Peru tilauksesi ja päätä olla hankkimatta mokomaa turhaa kapinetta, kun kuulet että sitä ei ole varastossa. Muuta mielipiteesi seuraavana päivänä ja tilaa sama tuote kalliimmalla hinnalla toisesta verkkokaupasta. Näin varmistat, että ulkopuolista jännitettä riittää aina kisaviikon loppuun asti.

Nyt olet todennäköisesti jo mestari henkilökohtaisella tasolla. Nyt on aika auttaa muita. Spread the panic!! Tässä taltio omakohtaisesta harjoitustyöstäni, aiheena suolatabletit (siis natriumkloridi, jota on mm. planeettamme merissä joitakin tuhansia miljardeja tonneja):

Koko paikkakuntani apteekkariresurssit valjastettiin käyttöön etsittäessä suolatabletteja! Ihan varovasti kysyin olisiko sellaisia, mutta ei ollut hyllyssä. NO! Pääorganisaattori-farmaseutti ryhtyi toimeen hokien "tässä ei nyt ole mitään hävittävää, vain voitettavaa!"

Yritin kyllä sanoa että ei ne nyt ihan välttämättömiä ole. Tukustakin olivat loppu. Sivuapteekista apteekkari voisi tuoda aamulla tullessaan. Mutta sitten soitettiin toisen ketjun apteekista, että täällä on hyllyssä yksi purkki. "Nyt sinun on kyllä parasta lähteä heti sinne." Käskettynä menin,  ja heti ovelta huusin tohkeissani  "onkos täällä niitä suolaAPTEEKKEJA".

Tässä näitä valmistautumisen keinoja! Lepo, ravinto ja varusteet! MUISTA NE!!

Paluu tulevaisuuteen: Nastolan täysmatkan triathlon pre-race - race

Vietin tiistain, keskiviikon ja torstain Pajulahdella, tulevan Nastolan täysmatkan triathlonin (19.8) maastossa uiden, pyöräillen ja juosten.  Kolmen päivän aikana kasaan tuli  täysmatkan 3.8km uintia, 181 km pyöräilyä ja 43 km juoksua, toistaiseksi voimassaoleva täysmatkan ennätykseni on siis 53 tuntia ;D 

Tämän yllättävän mahdollisuuden tarjosi se, että pojillani oli tuolloin judoleiri Pajulahden liikuntaopistolla. 

Vielä yllätyksellisempää oli se, kun tajusin että huoneemme sijaitsi noin kolmenkymmenviiden askeleen päässä  uinnin lähtöpisteeltä. 10 minuuttia tämän tajuamisen jälkeen olin uimassa.

uintireittikartta

Uinnin lähtöpaikalle on levitetty hiekkaa.  Mahdollisuuksia mm. jalkojen loukkaamiseen pikkukiviin potkimalla on silti, mutta hyvin niukalti. Jo  parin metrin kahlauksen jälkeen voi liukua uimaan. Uintireittiä ei ollut vielä poijuin merkitty  mutta kuten kuvan alla olevasta karttalinkistä (ao. linkki ym. löytyy  Nastolan Nasevan sivulta) käy ilmi, reitti on varsin selkeä. Vesi oli kirkasta, eikä siinä liiemmin ollut humusta saatikka muuta höttöä. Kylmääkään se ei ollut. Jos nyt ihan pakko jotain valittamista on keksiä, niin rantaviivaa seuraavalla osuudella oli vielä toistaiseksi kymmenkunta rapumertaa, tosin luultavasti oikea reitti kulkee hieman kauempana järvellä. Kaikin puolin passeli.

Kolme muutakin triathlonistia oli tutustumassa vesiin. Kenties törmäämme kisapäivänä! (Toivottovasti vain vertauskuvannollisesti :)

Pyöräilyreitillekin löysin heti aivan mahtavasti. Mutta ajettuani pari tuntia, hoksasin, että olin unohtanut kääntyä. Surrasin takaisin liikuntaopistolle, luonnollisesti eksyen vielä kertaalleen Nastolan keskustaan (Kyllä!, se on mahdollista).

Vahingosta viisastuneena katsoin seuraavana päivänä Googlen roadview:sta mitä missaamani risteyksen tieviitassa lukee (Orimattila 19), ja pääsin ajamaan rengasmatkan kokonaisuudessaan. Tuo 37km lenkki kierretään kisassa neljästi, ja siihen päälle siirtymät Pajulahdelta.  

pyöräreittikartta

Heti lähtö pyöräilyosuudelle pitää sisällään pitkän, ja lopuksi jyrkänkin nousun. Mutta eiköhän se mene siinä alkuinnossa puhkuessa. Nastola-Kuivanto välillä tie oli varsin röpelöistä, ja tärryytti jonkin verran. Tuo väli ei kuitenkaan kuulu montakertaa kierrettävään rengaslenkkiin, joten eipä sillä niin väliä.  Rengasrikkoja en tuolla osuudella tai muutenkaan koko reitillä saanut aikaan, toisaalta nuo alla olevat Continental Ultra Gatorskin -renkaat ovat jo muutenkin kestäneet tuhatkuntakilometriä ongelmitta.

Varsinainen 4*rengasreitti on varsin kumpuilevaa. Minun pyöräilykunnollani ja voima/paino-suhteella ainakin neljässä mäessä pitää käyttää myös etuvaihtajaa ja nopeus laski vääjäämättä lähemmäs ei-niin-mairittelevia 10 km/h lukemia. Alamäissä kannattaa ottaa enemmän momenttia kuin nyt tein.  Reitti ei ole mielestäni mitenkään kevyt, vaan esimerkiksi ainakin jonkin verran  raskaampi, kuin  Pirkan pyöräilyn reitti. Hankala tuota kuitenkaan arvioida, monesti uudet reitit tuntuvat raskaammilta.

Mutta entäpä juoksureitti sitten?

juoksureittikartta

Huhhuijaa! Luulot pois!

Viisi kertaa juostava Pajulahdentien varsi on pääosin loivahkoa nousua (tai vaihtoehtoisesti laskua), mutta kyllä itselläni sykkeet nousivat ja vauhti laski. Onneksi "huipulla" odottaa kääntöpaikka ja juomapiste. Ja tuo reittiin merkitty "metsälenkki".  JOS se sisältää esim. sen lyhyen, vain ehkä noin viidenkymmenkaskeleen mittaisen, jyrkän hapotusmäen, niin HUH HUH. Ehkä osansa oli sillä, että kokeilin tätä virallista juoksureittiä vasta viimeisenä päivänä kun oli jo jonkin verran väsymystä päällä, mutta jokatapauksessa useampaan kertaan mieleen tuli Transgrancanarian vuoret ;D  Voisi olla hyvä idea otttaa tuossa metsäänkoukkauskohdassa sijaitsevalta tankkauspisteeltä täysi picnic-varustus mukaan ja mennä tuo jyrkkä kohta rauhassa juoden ja popsien.

En aio kyllä jättää mitään sattumanvaraan, vaan lataan mukaan sankariheviä luukutettavaksi kuulokkeista siinä vaiheessa, jos alkaa tuntua paremmalta idealta antaa periksi ja luovuttaa.Siis esim tätä:

Noin muuten nyt on siis viimeiset kovat treenit tehty vähintään niin rankasti kuin manuaalissa sanotaan, ja kyllä tuo keikka itseluottamusta kasvatti. Mitään lihasta ei kolota tai kummemin väsytä. Sen huomasin, että kisan kannalta ehkä suurin pieni asia olisi se, että saisi kisaa edeltävänä yönä nukuttua kunnolla. Unen määrä tuntuu vaikuttavan treenien raskauteen rajuhkosti.

H-hetkeen  17 päivää, 7 tuntia. Maltan tuskin odottaa!

ps. Haussa olisi edelleen aerompi kypärä, joka mahtuu kokoa 60+ olevaan päähän. Jos olisi tällaista lainata tai käytettyä myydä, niin ottakaapa yhteyttä vaikka kommenttilomakkeen kautta. Samoin kisakiekkojen vuokraus/laina kiinnostaa, nuo Feltin S22:n vakio TTR4-vanteet ei kuulemma ole nopsimmasta päästä.

// 117.5 kg (~-31.5kg)

Puolikkaalta täysi matka täydelle matkalle

Päätin jättää jahnaamisen, ja ilmoittauduin ja maksoin jo tänään rekisteröitymisen täydenmatkan triathlonille Nastolaan 19.8.  Joroisten  puolikkaan jälkeen en tuntenut itseäni hakatuksi tai erityisen väsyneeksi, mutta samaan aikaan tuntui aivan varmalta että tuona päivänä rahkeet eivät olisi riittäneet vielä täydelle matkalle.

Aikaa on jäljellä neljä ja puoli viikkoa.  Se on vähän, mutta kuitenkin paljon ja juuri sopivasti.  Tiedän, että kuukauden päästä rahkeet riittävät ironman-matkaan.

Siihen on ainakin viisi syytä, nimittäin 19.8.2012:
1) Takana on itseluottamusta kasvattanut onnistunut puolimatka.
2) Painan useamman kilon vähemmän kuin nyt. Se ei vaadi mitään kummempaa dieettiä, minulla on edelleen niin korkea rasvaprosentti, että rasva tirisee tehokkaasti kunhan liikkuu.
3) Kunto on parempi. Ohjelmaan mahtuu tämän viikon keventelyn jälkeen vielä kaksi kovaa harjoitusviikkoa. Vaikka fyysinen kestävyys kasvaisi enää vain promilleja, kasvaa lisäksi pään kestävyys.
4)  Varusteet ja tankkaus ovat paremmat: viimeksi puutteita oli sekä juomassa, että syönnissä pyöräilyn aikana. Pyöräilyssä varusteet voisivat olla keveämmätkin/nopeammatkin, tästä lisää alla.
5) 1+2+3+4 = 10

Biggest Bang For Your Buck In Time Trial Equipment (cyclingtips.com.au)

Australialaisella CyclingTips -sivustolla on selkeä yhteenveto siitä, miten varusteet vaikuttavat pyöräilyvauhtiin (tai vaihtoehtoisesti tarvittavaan wattimäärään, eli raskauteen), ks. artikkeli: Biggest Bang For Your Buck In Time Trial Equipment.

Ei tuo varmasti mitään absoluuttista totuutta kerro, mutta kuten muualtakin olen lukenut, reteet kilpailukiekot eivät todellakaan ole listan kärjessä.

Kustannustehokkaimmin pyöräilynopeuteen voi vaikuttaa:

- pyöräilyasulla (skinsuit) // paita voisi mennä ostoslistalle, sillä säästyisi jumppaa vaihdoissakin, nyt vaihdoin paidan sekä pyörä-, että juoksuvaihdoissa.
- kypärällä  // Olisiko kenelläkään mahdollisista lukijoista lainata / vuokrata aero-kypärää kokoa jätti (60) tuoksi kisaviikonlopuksi 17. - 19.8?
- kengän suojilla // Näistä ei apua ajallisesti paljon ole, mutta ovat tuossa artikkelissa kustannustehokkaat siksi, että hinta on olematon verrattuna muuhun krääsään.
- ja tietty listan kärjessä aerobarit / pyörä, jotka minulta jo löytyykin.

Itseäni ei välttämättä niinkään kiinnosta niinkään pelkkä nopeus, mutta pyöräilyssä säästyvät watit voisivat olla juoksuosuudella tarpeen! Kannattaa lukea koko juttu.

Välineurheilua, bensankäryä PK-sykkeellä!

 Käsi ylös, kuka jaksaa lenkkeillä  puuduttavan hiljaista vauhtia pitääkseen sykkeen peruskuntovyöhykkeellä?!

Stop the press, nyt on saatavilla kätevä tuotepaketti joka mahdollistaa täydelliset perunkunto-lenkit!


Tähän ainutlaatuiseen tuotepakettiin kuuluu:

- riittävän raskas ruohonleikkuri, jossa pikkuvikoja. Esim. Hong Kong -tavaratalon Deuzer on ok!

 

- HIFI-lenkkarit, olennaista on että pottuvarpaiden kohdalla on tuuletusaukot.

Lisäksi tarvitset vain nurmikon.

Jos ei ole omaa, löytänet helposti jonkun henkilön, jonka pihan voit leikata. Nurmikon koollakaan ei ole väliä, lenkin pituutta voit säädellä leikkaamalla nurmikon moneen kertaan! Kätevää.

Missä muussa liikuntalajissa saat monipuolista liikuntaa sekä kohtuullista voimaharjoittelua optimaalisella ~105 sykkeellä! Oikein, et missään!

Ok. Myönnetään, ihan ensimmäisellä kerralla tunsin itseni ihan pikkuisen poikkeavaksi, kun leikkasin nurmikkoamme toiseen kertaan shakkikuvion muotoiseksi, mutta vain näin lenkin saa venytettyä riittävän pitkäksi. Sitäpaitsi, on siinä vähintään yhtä paljon ideaa kuin suksisauvojen kanssa vaappuminen kesähelteellä kävelyteillä!

Kakkaintervallit ja personal trainer

Personal  trainerini." Lentävävyyttä siihen askeleeseen"

Jotta en herättäisi kateutta, en ole ennen tätä päivää kehdannut julkistaa tätä tietoa: minulla on  kuntoiluprojektin alusta alkaen ollut käytössäni Suomen johtava personal trainer.

Hän on erittäin äkkipikainen ja kova suustaan, mutta osaa haukkumisen lisäksi antaa myös positiivista palautetta silloin kun sen aika on.

Myös valmentajani on kasvanut projektin aikana sekä henkisesti, että fyysisesti eikä loppuunpalamiseltakaan ole vältytty. Vuonna 2009 aloitimme liikuntaharrastuksen hitaasti pitenevin kävelylenkein, mutta sitten 2010 ja 2011 aikana juoksulenkkien määrä lisääntyi siinä määrin, että kävi ilmi että valmentaja oli liiallisen juoksemisen takia ylirasittunut ja kroonisen stressaantunut. Näinpä kesällä 2011 sovimme, että olen kypsä vastedes huolehtimaan pääasiassa itse rasittavampien harjoitteiden läpiviennistä.

Kuitenkin, aika-ajoin valmentaja lähtee edelleen mukaan kävelyn lisäksi juoksulenkeille. Näin myös tänään. Päivän teema oli kakka, pissa ja haistelu. Muu aika vauhtikestävyys-sykkeellä. Näin syntyi ironman-manuaalin mukainen reilun tunnin ei-ylirasittava n. 20:n 130/155 sykevaihtelun harjoite.

Seksiä, hierontaa ja videonauhoja

Tässä on meinannut kaikessa tohinassa jäädä toteamatta kaksikin merkittävää kokemuspiirin laajentumaa.

Ensinnäkin. Hieronta. Olen luonteeltani sellainen ikäänkuin lasikaapin sisällä kasvanut. Siinä mielessä, että alitajunnassani olen ajatellut vieraiden ihmisen kosketuksen olevan Ok lähinnä silloin, jos on kyse paritteluriiteistä tai vakavasta konfliktista.

Viime vuonna jo useampaankin kertaan tuntui, että lihakset ovat jumissa. Luotettavatkin lähteet suosittelivat avuksi hierontaa. Asia nyt on kuitenkin äskeisessä kappaleessa mainitun seikan takia jäänyt toteuttamatta.Vuoden vaihteessa tilanne oli kuitenkin taas päällä, ja kävin esittelemässä kipeää polveani fysioterapeutille. Brutus! Hänkin suositteli hierontaa. Lähes huomaamattani hän oli varannut ajan hierojalle. God damnit!

No. Odottelin jännityksellä hieronta-aikaan olevat pari viikkoa. Siinä noin 13 päivän ja muutaman tunnin aikana kerkesin mm. lukea aina yhtä luotettavia internetkeskusteluja mm. avainsanoilla "hieronta ei eroottista" ja "reisien hieronta ja erektio". Kokeilkaapa itte, mitä tulee! :)

Totuuden hetki. Edelleen, kun riisuin farkut jalasta ja kävin hierontapöydälle mahalleen maaten minua jännitti ja mietitytti. Mitä tästä seuraa. Voi ei, mitä tuli tehtyä!! No ei seurannut. Siis sitä. Mm. Reisien hieronta ja erektio: ei toteutunut \o/. Hierojan kosketus ei ole eroottinen. Nämä helpotuksen sanat mahdolliselle lukijalle, joka on myös elänyt kosketuksen lasikaapissa. Mene hierontaan. Se 1) auttaa 2) rentouttaa ja 3) mikäli hieroja sattuu vielä jakamaan samoja harrastuksia, vaihtuvat samalla myös kuulumiset. Kokemus vastaa ehkä hieman lääkärilläkäyntiä, mutta on miellyttävämpi.

Toiseksi. Videonauhat. Olen katsellut hyvän ystäväni suosituksesta TV-sarjan Spartacus, Blood and Sand sisäsoutelun ja pyöräilyn yhteydessä. Tiukkakin sessio menee kuin siivillä, kun Spartacus panee (miestä pinoon).



Mitä seuraavaksi dvd-katselimeen?

// 125.9kg

Valloita sykevuoresi!

Juuri kun olet aivan poikki, olet perillä! Tällaisista ylimäistä ei voi kuin pitää!

Tänään, kun läksin jumppaamaan soutulaitteella, ajattelin eteeni tuollaisen vuoren, joka jyrkkenee kohti huippua. Luulen, että oli ihan hyvää reeniä ja jos on vilkas mielikuvitus kuten itselläni se oli tavallaan ihan motivoivaakin.

Ensi kerralla kiipeän vielä korkeammalle!

Mitäs HIITtoa!

Extreme Selkäkipu in just 15 minutes, welcome to High Intensity Interval Training!

Oli tässä kirjoituksessa tarkoitus kertoa siitä, kuinka rakastuin HIIT:iin (*) ja kuinka se on ihan yht'äkkiä saanut sekä kuntokehityksen, että rasvanpolton sekä mielialan aivan mahtavaksi ja täydelliseksi.

Mutta, oho! Jos yhtäkkiä repiikin ihan täpöllä, niin siinä voi käyrä niin että kun seuraavana aamuna herää, niin ei pääsekkään ylös sängystä, eikä yöllä virtsaamaan. Kappas! Selkä ihan paskeena.

Kirjoitankin sitten
joskus toiste tuosta lisää, kun tämä HIITon kovat selkäkrampit hellittävät.


* HIIT - High Intensity Interval Training

Imperiumin vatsaisku

Viimekerralla blogiin ikuistamani noususuhdanne sai taianomaisesti liikkeelle mystisen vatsareaktion: Mahapiiri-kultti on syntynyt! Se tarkoittaa 50+50+50 vatsalihasrutistusta joka ilta. Juoksukin on taas maistunut paremmalta.

// 135.7 kg