lauantai 5. lokakuuta 2019

Tavallinen keski-ikäinen nörttiukko

Autontyönnön Guinnessin ennätysyritys on kaavailtu lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla tapahtuvaksi. Paikka ja ajankohta eivät ole vielä varmoja, mutta sieltä se päivä on tulossa.

Jätin ennätysyritys-hakemuksen tammikuussa. Kyllä kannatti!  Aiemmin voimakkaasti oireillut selkä ei ole taianomaisesti vaihtunut joksikin toiseksi, mutta viime vuotisen kaltaiset kivut ja hermoratojen ongelmat ovat poissa. Se on ihanaa. Selkeä maali on aikaansaanut sen, että olen vienyt kuntoa määrätietoisesti koko vuoden  eteenpäin, vaikka selkä ei ole ollut akuutisti kipeä. Nimenomaan siksi lähdin tähän hommaan, en ennätyksen takia.

Masterplan

Jos olisin MM-mitalijahdissa oleva kilpaurheilija, en kai saisi sanoa että olen jo nyt tyytyväinen tulokseen, siis vaikka ennätys jäisi saavuttamatta. Olen tavallinen keski-ikäinen nörttiukko ja voin: olen todella tyytyväinen ja kiitollinen. Sen lisäksi että kunto on tikissä, vuosi on antanut hurjasti hengen riemua ja iloa.  Kiitos kaikille!

Kun keväällä ensimmäisiä kertoja työnsin autoa, syke nousi maksimiin 10 sekunnin aikana, jäi sinne ja romahti asfalttiin mukanani. Voimassaoleva ennätys on  kova.  Vähän harjoittelemalla iso mies saa auton työntämällä rullaamaan satakunta metriä tarvittavaa vauhtia, mutta riittävän voiman tuotto yli 12 minuutin, eli esim. cooperin testin keston, se ei ole keski-ikäisen nörttiukon luontaista hommaa.  Se on enempi Kroatian vahvimman farmarin juttuja.

Fastest time to push a car one mile

Nykyinen ennätys (www.guinnessworldrecords.com)
Toukokuussa tuntui siltä kuin pikkupoikana kiikarikiväärillä ampuessa. En saanut  maalitaulua edes tähtäimeen. Harjoittelun edetessä ennätys alkoi välillä vilahdella tähtäimen reunoilla. Nyt minusta tuntuu, että maali alkaa pysyä hiusristikossa - ainakin minulla on kelpo mahdollisuus yrittää ja ehkä onnistua.

Tavallinen keski-ikäinen nörttiukko on oikeastaan melko kova luu, kun se jotain saa päähänsä, innostuu, ryhtyy päättäväiseen toimeen ja saa apua.

Minun piti alunperin kirjoittaa siitä millä keinoin olen viime viikkoina virittänyt hapenottokykyä ja henkistä kanttia nextille levelille, mutta tästä tulikin nyt keski-ikäisten ukkojen ylistys. Hyvä me!