torstai 25. elokuuta 2011

Syksy saa (tana!)

Toinen tosiasia on, että päivämärään 16.10.2011 on enää 51 päivää. Tuolloin juostaan Amsterdamin kokomaraton. Sen läpäiseminen on vuoden päätavoite.

Jotta hieman laiminlyöty juoksukunto uskaltautuisi myös mukaan Amsterdamiin, olen ilmoittautunut seuraaviin:

- Varala puolimaraton 4.9.2011
- Tampere puolimaraton 25.9.2011
- Pirkan hölkkä 2.10.2011

...nuo on ajatus mennä läpi iiihan rauhallisina pitkinä lenkkeinä.

En tiedä onko tää nyt "helppo" tapa samalla laihtua, mutta ei tässä paljon muitakaan vaihtoehtoja jää :D

// 116.8 kg - painokäyräkin alistui taas pyrkimyksiini, ehkä osin siksi että otin taas päiväohjelmaan lounasaikaiset HIIT-sessiot soutulaitteella.


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Luuserimorkkis

On sitä, kun velttoilee koko päivän/illan, eli eilisen, ja lisäksi syö jääkaapista sekä pakasteesta kaiken mahdollisen. Mm. kolme kinuskijäätelöä, järjettömät määrät leipää, vajaa litra jugurttia, suklaata, sipsejä (jotenkin sellaisia nyt kerrankin oli joltakulta kaappiin jäänyt, kun kysyntää oli) no en jatka vaikka se olisi mahdollista.

Mutta perseestähän se. Yhdellä tällaisella romuttaa aina kivasti viikon tjsp aiempia aikaansaannoksia. Toisaalta!!! Muunmuassa maailmankuulu Britney Spears on juorulehtien mukaan ollut syömishäiriöinen ja hän on siitä huolimatta pystynyt suursaavutuksiin. Ehkä minäkin, jos ryhdyn vain käyttämään lyhyttä hametta ja vilauttelen haaroväliä aina taksiin noustessa. Luulisi, että vaikutus on vähintään vastaava, kun olen vielä iso karvainen mieskin.

// 128.5kg - grand l0054h!!!

ps. Päivälliseksi vedin Döner-Kebabin (iso).

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Vanajavesiuinti

Sain sittenkin aikaiseksi osallistua Vanajavesiuintiin Hämeenlinnassa viime lauantaina 13.8, vaikka uintiharjoittelut ovatkin kesällä jääneet pariin-kolmeen alle kilometrin polskintaan.

Lähdimme pojan kanssa matkaan seitsemältä aamulla, koska ilmoittautuminen piti olla tehty paikanpäällä 0820 mennessä. Kotona ilma näytti oikein aurinkoiselta ja näytti tulevan lämmin päivä, mutta Hämeenlinnan lähestyessä Mordor-mainen synkkä usva täytti maailman. Kun saavuimme perille, 450m päähän sijoitettuja merkkipoijuja ei järvellä näkynyt lainkaan. Ilma oli noin 14 asteista.

Ilmoittautuminen ja Bajama-rituaali saatiin suoritettua. Otin riskin ja menin naisten vessaan, kun siinä vaiheessa naisia ei ollut jonossa. Pois tullessa jono sitten jo olikin ja aiheutin pakokauhua kertomalla vessassa kokemastani naisesta-mieheksi metamorfoosista.

Usva oli sentään haihtunut, ja poijut kaukaisuudessa näkyivät jo hyvin.



No vähästä harjoittelusta huolimatta, en hukkunut ja 3000m metrin matka taittui suurinpiirtein samaa vauhtia, kuin viimevuonna 2500m. Aikaa kului 1h10min. Reitti kierrettiin kolmena kierroksena, ja oikeastaan vasta viimeisen kierroksen aikana aloin uskoa että jaksan kroolata pitätämättä välillä rintauinti-taukoja.

Tapahtuma oli edelleen varsin leppoisa ja hyväntuulinen, vaikka olikin kasvanut viimekertaisesta jo selvästi.

// 116.8 kg. Paino on kääntynyt nousuun, pitänee alkaa rajoittaa energian saantia rajusti, jos haaveilen tiputtavani painon alle 110 kilon ennen lokakuista Amsterdamin täysmaratonia. Muutoin ei voi polvet kestää.

maanantai 1. elokuuta 2011

Olympia-matkan Triathlon - been there, done that!

Mainitsinko jo, että Olympia-matkan triathlon. Kuulostaa paaljon hienommalta, kuin vaikka "varttimatka" tai "perusmatka". Eniveis, mä tein sen! Osallistuin olympia-matkalle Hämeenlinnassa triathlonin kuntosarjassa 30.7.

Oikeastaan jo ennen kisan alkua selvisi, että tänään kaikki menee hienosti. Sain parhaan mahdollisen numeron. Tuota numeroa odottaessa kävi ilmi, että paikalla oli ainakin pari-kolme muutakin ensikertalaista, se rauhoitti mieltä lisää.

Numerolapun saatuani ystävällinen mieshenkilö opasti, miten se kiinnitetään. Kävi ilmi, että lapun nurkka taitetaan, kierretään kuminauhan ympäri ja kiinnitetään siihen hakaneulla. Tällä kuminauhalla se sitten pannaan roikkumaan triathlonistiin, pyöräillessä lappu takana, juosessa edessä.

Tässä vaiheessa oli selvinnyt, että lähtöpaikka sijaitsi n. 500 metrin päässä siitä, mihi olin parkkeerannut autoni. Hieman myöhemmin minulle selvisi myös, että tämä tarkoitti sitä että varusteiden säilytykseen valitsemani nerokas pahvilaatikko-metodi ei sittenkään ollut nerokas. Jouduin kantamaan ensin paikalle laatikkoni, ja sitten vasta hakemaan pyörän - hieman kokeneemmat hurauttivat paikalle pyörällä varusteet urheilukassissa.

Myöhästyin kilpailuinfosta vain vartin, ja yritin seistä pokkana.

"Tällä miehellä sentään on kunnon renkaat!", sanoi vanhempi herrasmies joka katsasti pyörärivistöä ja pysähtyi sitten pyöräni kohdalle. Minullahan nimittäin on vanha maastopyörä, jossa SAIRAAN LEVEÄT Bontrager Hank läskirenkaat.

Kaikki muut olivat varustautuneet säälittävän kapeilla renkailla ja kaikenmaailman italialaispyörillä. Muutenkin, kun kääntelin päätä ja katsoin kilpakumppaneita, riemastuin: tämän lajin parissa on mahdollista todella satsata varusteisiin! :)

Pian tuli aika pukea päälle märkäpuku ja marssia rantaan. Ei jännittänyt hirveästi, koska viimevuotinen Vanajavesiuinti-kokemus oli kertonut sen, että avovesiuinti on uintia siinä missä muutkin. Uinti menikin kivasti, 1.5 km hieman reiluun puoleen tuntiin. Potkaisin joltain kanssakumppanilta lasit päästä, ja pyysin anteeksi.

Uinnista pyöräilyyn siirtyminen sujui kivasti, eikä uinti oikeastaan tuntunut jaloissa. Nappasin tässä vaiheessa yhden energiageelin ja hörpin hieman juomaa. Laitoin ajohanskat käteen, ja toiseenkin käteen, ja huomasin että muita meni molempien käsien sormien verran ohi vaihtopisteellä.

Pyöräily meni leppoisissa merkeissä. Keskinopeus vaihtoineen rauhallinen, hieman yli 24 km /h. Cervelo-kuskeja meni ohitse vasemmalta ja oikealta, ja aloin jo miettiä olenko kenties jäämässä jo viimeiseksi. Sitten onneksi sain kiinni erään toiisen ensikertalaisen. Tarjosin kaverille peesiapua, ja hän tarttui pyydykseen. Tuli tosi hyvä mieli, kun sain autettua jotakuta.

Vaihtopisteellä kaveri kiitti, lähti juoksemaan ja meni menojaan. Reitti oli aivan mahtava, koko ajan ihan Vanaja-veden rannassa. Onnekseni minulla oli aurinkolasit päässä, jotenkin nimittäin meinasin sujahtaa maaliportin ali ja läpi jo 2.5km kohdalla - onneksi joku yleisöstä huusi että "Älä vielä!". Jatkoin sitten kuuliaisesti vielä 7.5km lisää. Juoksu tuntui ihan kivalta, menin sellaista lenkkivauhtia, loppuaika juoksussa reilu tunti.

Uinti: 1.5km 00:33:32
Pyöräily 40km 01:40:35
Juoksu 10km 01:01:50

Luulenpa, että koitan tätä joskus toistekkin!

// 126.7 kg (-21.1kg)