tiistai 22. marraskuuta 2011

Hirtän sinut kuumalla rautalangalla munista kattoon!

Jos et nyt heti lakkaa ******sta, hirtän sinut kuumalla rautalangalla munista kattoon! Sanoi ala-asteen puutyön opettaja viimevuosituhannella, kun pojat tekivät vääriä juttuja. Se toimi.

Koska eilen keskityin lähinnä sanalliseen surkutteluun, niin lyödään numerot pöytään: painan 119.2kg - se on noin kolme kiloa enemmän kuin kesällä. Koska painonnousu on katkaistava nyt, heti, laitetaan kovat piippuun: uhkailu, lahjonta, KIRISTYS.

Mietin, että mitä ns. "harmittomia" asioita inhoan, pelkään ja vältän eniten. Millä kiristäisin itseäni - siis jos jätetään pois mm. katto, munat ja kuumat rautalangat. Ne asiat ovat a) esiintyminen b) laulaminen ja c) ylipäätään kaikenlaiset sosiaaliset tilanteet tuntemattomien ihmisten kanssa.

Niinpä, teen nyt itseni kanssa sopimuksen: jos en ole 15.12.2011 mennessä katkaissut painonnousua ja vähintään palannut takaisin kesän lukemiin, esitän seuraavan kappaleen jossain paikallisessa karaoke-baarissa. Sekä ilmaisen kyseisen paikan ja ajankohdan julkisesti etukäteen, mm. täällä blogissa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Selkärangaton vuoristoradassa

... menee ihan lyttyyn, jos ei ole jonkinlaista keinotekoista tukirankaa.

Itselleni se tukiranka on rutiinit. Pystyn yllättämään itseni päättäväisyydellä sekä liikunnan että energian sisäänsyötön kontrollin suhteen, mikäli pitäydyn samassa ennalta tiedossa olevassa rutiinissa päivästä toiseen.

Jos rutiineihin tulee häiriö, kuten vaikkapa juoksulenkit katkaiseva flunssa, dominot kaatuvat. Kun yksi asia prakaa, seuraavaksi annan periksi jostain toisesta pienestä asiasta, se aiheuttaa seuraavan muutoksen ja lopulta asiat karkaavat täysin kontrollista.

Jos on esimerkiksi lenkillä, tai soutulaitteella, on hankala syödä jääkaappia tyhjäksi. Samoin, kun iltaisin on jotakuinkin samanlaiset rutiinit, on suhteellisen helppo kahlita primitiiviset ydintalvea varten syömisvietit. Ja jos ei itse onnistu itseään kontrolloimaan, niin sitten jotenkin säälittävästi esim. se toimii jonkinlaisena sosiaalisena kontrollina, jos tietää puolison olevan talossa. Tätä en oikeastaan edes ymmärrä, ehkä siinä on jotain samaa kuin salaa tupakoimisessa.

Nyt olin flunssassa ja viikonlopun yksin kotona lasten kanssa.

Yritän tässä sanoa, että asiat ovat menneet tän projektin kannalta päin sitä itteensä viime torstaista alkaen. Kuntoilut jäivät flunssaan, ja olen mättänyt joka ilta naamaan suurinpiirtein kaiken mitä kaapista löytyy.

Ja yllättävän paljon sitä löytyy. Eilen illalla katsoin elokuvan Nude Nuns with Big Guns (en suosittele, se on lumoavasta nimestään huolimatta todella surkea). Alastomat nunnat muistuttivat maitotuotteista ja niinpä inspiroiduin syömään jogurtin, ja sitten toisenkin. Ajattelin näiden jälkeen kömpiväni onnellisna ja kylläisenä sänkyyn.

Istahdin kuitenkin vielä ihan hetkeksi tietokoneelle, ja vilkaisin nopeasti keittön kulmakaappiin, tuonne yllätysten runsaudensarveen. Löysin sieltä Subwaysta peräisin olevan sipsipussin. Sieltä saa sellaisen terveellisen Subway-aterian yhteydessä. :) Koska olen reipas kuntoilijalaihduttajapoika, en tietenkään ollut sitä syönyt. Enintään laittaisin muutaman pikkusipsinpalan joskus iltasalaatin päälle. Söin sen nyt ilman salaattia! Sitten söin toisen samanlaisen. Ja kas, kaapissa oli myös tyttären synttärikakusta ylijäänyt pikkusuffelipussi. Ja oho, jääkaapista löysin kokonaisen palvikinkkuleikepaketin, ja ihan vaan pari voileipää. Kurlasin alas litran lonkerolla - ISO KURKO!!. Meni siinä vielä jotain muutakin, mutta en nyt sentään onneksi muista. Tämä kaikki tapahtui noin 1h aikana. Mikään ei edes maistunut hyvältä. Yhteensä tässä pirtelössä oli varmaankin arviolta jotain 2500kcal.



Itseasiassa edellisten vajaan viidentoista vuoden aikana kerryttämäni läskikerrokset perustuvat varmaan isolta osin nimenomaan tuollaiseen mättösyömishäiriöön.

Siitä ei ole varmaankaan kovinkaan iso askel johonkin oikeaan Bulimia-tyyppiseen.

Jotenkin kuvittelin, että olisin kasvattanut itselleni jo jonkinlaisen selkärangan - tai hienosti sanottuna "elämäntapamuutoksen", joka jotenkin jo ainakin auttavasti suojaisi näiltä mättökohtauksilta. Oho! Olenkin edelleen ihan oma itseni.

torstai 10. marraskuuta 2011

Battlestations!

Psykologinen sodankäynti tähtää suoraan sodankäynnin tärkeimpään ulottuvuuteen, tahtoon. Psykologinen sodankäynti liittyy informaatioon vaikutusketjussa informaatio-asenne-arvot-käyttäytyminen. Muunnos informaatiosta käyttäytymiseen tapahtuu ihmisessä, pääosin alitajuisten, psykologisten prosessien välityksellä. // Wikipedia

Penikkatauti on nyt levittänyt propagandaansa myrkyttämällä alitajuntaa, hermostoa ja mieltä 23.10 alkaen. Masennus, hermostuneisuus ja epätoivo lisääntyvät kuin mikrobit auringonpaisteeseen unohtuneessa kirnupiimässä. Iltaisia syömämaratoneja, keskittymisvaikeuksia, kiukuttelua kassajonossa väärin asemoidusta ostoskärrystä, meksikolaista alternative death-metallia. Merkit ovat vahvat.

Juuri kun olin lopullisesti antautumassa Penikkatauti Beastin eunukkiorjaksi, vastarintaliike sai hätäviestinsä läpi, ja mieleeni muistui aurinkoinen kevättalvi ja Concept 2.



Olen tehnyt nyt kaksi päivää tiukkaa vastarintaa. Concept 2 -taisteluasemani sijaitsee vain noin viiden ja puolen askeleen päässä työpisteestä. Tämä mahdollistaa salamasodan ja strategiset täsmäiskut masennuspropagandasoluihin. Karma alkaa kohota jälleen vihreälle vyöhykkeelle, mieli virkeäksi ja musiikkimaku vähemmän death metal pitoiseksi.




Keväällähän edellisen jalkakiusan yhteydessä innostuin soutamaan siinä määrin, että se soutu sai kliimaksinsa Ergo-maratonilla. Vähän olisi ajatuksena, että ensi vuonna voisi sipaista jonkin SM-matkankin, jos innostus jatkuu. Lisäksi törmäsin artikkeliin, josta kumpusin lisämotivaatiota: "Rowing is the endurance athlete’s secret weapon that no one wants to talk about"

torstai 3. marraskuuta 2011

Olen Iron Man!

Rakas päiväkirja,

tänään ruksailin päässäni monivalinnan, ja tein sen pohjalta päätöksen harjoitella ja osallistua Ironman-matkalle syksyllä 2012.

[x] onko hän menettänyt järkensä?
[x] voiko hän nähdä vai
[-] onko hän sokea?
[x] voiko hän kävellä ollenkaan?
[?] jos hän hyökkäävä hän putoaa?
[x] onko hän elossa
[-] vai kuollut?
[x] onko hän ajatukset sisällä hänen päänsä?

Suunnittelee hän kosto, että hän pian avautua. Nyt aika on täällä, sillä Iron Man levittää pelkoa. Raskaat saappaat lyijyn ~ täyttää uhrinsa täynnä kauhua. Juoksee yhtä nopeasti kuin ne voivat.



Iron Man, elää, taas!

// plan lyrification (c) Black Sabbath / Iron man & Google Translate.