keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Seksiä, hierontaa ja videonauhoja

Tässä on meinannut kaikessa tohinassa jäädä toteamatta kaksikin merkittävää kokemuspiirin laajentumaa.

Ensinnäkin. Hieronta. Olen luonteeltani sellainen ikäänkuin lasikaapin sisällä kasvanut. Siinä mielessä, että alitajunnassani olen ajatellut vieraiden ihmisen kosketuksen olevan Ok lähinnä silloin, jos on kyse paritteluriiteistä tai vakavasta konfliktista.

Viime vuonna jo useampaankin kertaan tuntui, että lihakset ovat jumissa. Luotettavatkin lähteet suosittelivat avuksi hierontaa. Asia nyt on kuitenkin äskeisessä kappaleessa mainitun seikan takia jäänyt toteuttamatta.Vuoden vaihteessa tilanne oli kuitenkin taas päällä, ja kävin esittelemässä kipeää polveani fysioterapeutille. Brutus! Hänkin suositteli hierontaa. Lähes huomaamattani hän oli varannut ajan hierojalle. God damnit!

No. Odottelin jännityksellä hieronta-aikaan olevat pari viikkoa. Siinä noin 13 päivän ja muutaman tunnin aikana kerkesin mm. lukea aina yhtä luotettavia internetkeskusteluja mm. avainsanoilla "hieronta ei eroottista" ja "reisien hieronta ja erektio". Kokeilkaapa itte, mitä tulee! :)

Totuuden hetki. Edelleen, kun riisuin farkut jalasta ja kävin hierontapöydälle mahalleen maaten minua jännitti ja mietitytti. Mitä tästä seuraa. Voi ei, mitä tuli tehtyä!! No ei seurannut. Siis sitä. Mm. Reisien hieronta ja erektio: ei toteutunut \o/. Hierojan kosketus ei ole eroottinen. Nämä helpotuksen sanat mahdolliselle lukijalle, joka on myös elänyt kosketuksen lasikaapissa. Mene hierontaan. Se 1) auttaa 2) rentouttaa ja 3) mikäli hieroja sattuu vielä jakamaan samoja harrastuksia, vaihtuvat samalla myös kuulumiset. Kokemus vastaa ehkä hieman lääkärilläkäyntiä, mutta on miellyttävämpi.

Toiseksi. Videonauhat. Olen katsellut hyvän ystäväni suosituksesta TV-sarjan Spartacus, Blood and Sand sisäsoutelun ja pyöräilyn yhteydessä. Tiukkakin sessio menee kuin siivillä, kun Spartacus panee (miestä pinoon).



Mitä seuraavaksi dvd-katselimeen?

// 125.9kg

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ihana, reipas ja iloinen tammikuu. Anteeksi!

Vuoden ensimmäiset viikot ovat menneet kivasti. Liikuntaa tuli tammikuussa noin 62 tuntia. Sisäsoutua, kävelyä, kuntopyöräilyä, juoksua ja uintia. Helmikuun taitteessa meni viikko flunssassa, mutta ihan hyvä vaan että tuli kunnolla kevyt viikko pari. Kelit on olleet mahtavat, paukkuvat pakkaset, kirkkaita öisiä kuutamoita, paljon lunta - oikea talvi!

Oikeastaan hankalinta on se, ettei oikein ole mitään kunnollista valittamisen aihetta. Onnellisuudella ja reippaalla ololla ei pidä sidosryhmiä vaivata. Olisi hyvä olla vähintään hieman epäkohtia jaettavaksi.

Kuukauden päästä menemme talvilomalle Kanarian saarille. Anteeksi.

ps. Olen ilmoittautunut 24 km Transgrancanaria-juoksulle. Se juostaan 3.3.