keskiviikko 29. elokuuta 2012

Lukujärjestys

Viikon tauko liikunnasta ottaa melko koville. Järkyttävät vieroitusoireet. Rutiinit hukassa, ihminen aivan tuuliajolla. Tänään tuntui kuitenkin jo siltä, että flunssa on voitettu ja uskaltauduin lenkille. Voi, että se tuntui ihanalta. UUH, ja ettenkö suorastaan sanoisi jopa LÄÄH, PUUH!

Mutta niin se vaan on: syksy tulee, illat pimenevät ja tänään tarvittiin kouluun kaivatun hiirenvirnan metsästykseen jo taskulamppukin. Pimenevien iltojen  myötä  himmenee helposti myös ainakin tämän ihmisen mieli. Sitä varten varaverkoksi ajattelin kokeilla jotain  uutta. Kerkesin nääs tykästyä harjoitusoppaaseen, jota seurasin ironman-jumppaa edeltäneet 24 viikkoa.  On jotenkin niin yksinkertaista vaan avata pumaska, ja katsoa sieltä että mitäs tänään piti tehdä. Nyt kun ei ollut pumaskaa, niin hukassahan sitä on. Voi että!

Joten, koitin nyt aiempien kokemusten ja surffailujen perusteella rakentaa itselleni edes jonkinlaisen jumppaohjelman seuraavaksi kolmeksi viikoksi: sillä ajatuksella että a) kukin päivä on etukäteen ohjelmoitu ja b) jonkinlainen kestävyyspohja/peruskunto kai nyt kuitenkin on jo olemassa c) Tampereen puolimaratonilla 23.9 menisi juoksu kepeästi.

Ei tämä nyt ihan löysä taida olla, mutta ei tässä nyt ihan laakereillakaan parane alkaa pyöriä! En kuitenkaan uskalla suositella tätä ohjelmaa nyt tässä vaiheessa kellekään muulle, koska se voi olla lähtökohtaisesti huono ja johtaa ihmisen turmioon, hapatukseen ja kaikkeen sen sellaiseen. Kerron sitten oliko hyvä vaiko katastrofaalinen. :)

LUKUJÄRJESTYS 3vkoa 28.8 - 23.9 hölkkään inasen lisää vauhtia
PÄIVÄTODOKommentti
TI28.8.1h15min  80-90% sykkeelläreipas
KE29.8.Juoksu 5 * 6 min reipas, 2 min välissä palautellenOptimaalinen toteuttavaksi esim. kakka-intervalleina
TO30.8.Juoksu 1h rauhassa, lopuksi 6 * 30 sekunnin vetoja cooper-vauhtia pikapalautuksella jos ei ihan hirveästi väsytä.PK-hölkkää+ vetoja
PE31.8.Uinti, sisäsoutu tai pyöräily 1h15minpalauttavaa. Edit: Toteutui 30 minuutin polskintana
LA01.9.Juoksu Hämeen Hölkkä 20 kmRauhassa, peruskunto-sykkeellä
SU02.9.Uinti ,pyöräily 1h 15min tai lepo jos siltä tuntuuPalauttavaa / lepo. Toteutui vain puutöinä ja pikku sisäpööräilynä
MA03.9.HIIT-vetoja  soutulaitteella 10 x 45 sec,  95-100% sykkeelläkova /HIIT
TI04.9.Juoksu 1h15min PK-vauhtia, rauhassa. Toteutui 1h30min, liian kovaa
KE05.9.Uinti tai pyöräily 1h30 minPalauttavaa. Toteutui sauvakävelynä
TO06.9Juoksu 10 x 1 min mäki ylös, rauhassa alasKalkunmäki esim. on just passelin inhottava. Toteutui: 6.28 * Mustavuori ylös ja alas. TAPPOHOMMA! :)
PE07.9Juoksu 1h30 min rauhassaJos joku kohta tuntuu olevan rikki, mee uimaan
LA08.9LEPO tai palauttava uintiLEPO
SU09.9Juoksu 2h30min rauhassa PK. Toteutui 1h50min mittaisena
MA10.9Uinti tai pyöräily 1h15minpalauttavaa. Toteutui: 35 min uinti, 50 min sisäsoutu ja nurmikonleikkuu :)
TI11.9Juoksu 8 * 4 min cooper-vauhtia, 1 min palautusvauhtihurjailu. Ei toteutunut, laiskotti.
KE12.91h15 uinti/sisäsoutu/pyöräilyrauhassa, PK<, palauttavaa. Korvasin tiistain väliinjätön, 10km vauhtikestävyyttä, n. 54 min.
TO13.9Juoksu 8*4 min intervallit cooper-vauhtia, 2 min palautuksetmedium-hurjaa vauhtihurjailua. Toteutuuikin 1h VK:na
PE14.9Uinti tai lepo.Toteutui vain 45 min pikkulenkkinä, koska reissu.
LA15.9Juoksu 45 min PK + 6 * 45 vedotvetoja. Reissussa, jäi väliin
SU16.9Juoksu 2h30 min PK-hölkkärauhassa. En mennyt rauhassa 15km, ja enari kympille
MA17.9Sisäsoutua, uintia tai lepopalautus/lepo. Toteutui: Uintia 30 min (melko kovaa), rauhallista sisäsoutua + koiranulkoilutusta
TI18.9Juoksu 3*4 min cooper-vauhtia, minuutin palautus. 10 min rauhassa, 3*4min uudestaanvauhtihurjailua. Toteutui: pikku uinnit ja 50 min kakka-intervalleja koiran kaa
KE19.9Uinti 1hLepo, jos altaassa, ei kuitenkaan kannata nukahtaa. Toteutui; vain 30 min kevyt iltajuoksulenkki, todnäk. huomenna voisi säästellä jalkoja ja vaikkapa soudella
TO20.9Juoksu 45 min rauhassa, 10 min vähän kovempaasemi-rauhassa
PE21.9Juoksu 1h 30 min rauhassa,enempi palauttavaa, lähes kävelyä tai jätä väliin jos ahistaa
LA22.9lepotarkoittaa siis LEPOA
SU23.9Tampere puolimaratonAlle 2h. Toteutui: 1:57:20

// Tuossa varmaan tuli apinoitua tuota kirjan Start to Finish: 24 Weeks to an Endurance Triathlon (Ironman) päivä/viikko-jakoa lisäten siihen juoksupainoa. Lisäksi oon surffaillut erinäisiä viikottaisia juoksuohjelmia - mutta niiden osalta en nyt osaa tarkemmin nimetä lähteitä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Turbulenssua

Noin viikko sitten tähän aikaan Pajulahden täysmatkan triathlon oli paketissa ja parin tunnin kotimatkakin jo tehtynä. Olo oli väsynyt, mutta jollain tavalla voimautettu. Jopa siinä määrin, että hetkisen ymmärsin mistä periamerikkalaiset kliseet juontavat."You can do it!"

Seuraavien parin päivän aikana tuo olo oikeastaan vain vahvistui. Jalat eivät kipeytyneetkään sen enempää kuin vaikkapa reippaan puolimaratonin jälkeen, massiivista kokonaisvaltaista väsymystä ei tullut, ja kaikenkaikkiaan jo keskiviikkona olo alkoi tuntua siltä että piakkoin olisi aika lähteä taas lenkille tai vähintään uimaan. Ehkä minut on luotu tällaista varten!

Huomasin surffailevani mm. toinen toistaan kiihkeämpien extreme-triathlonien (Celtman!), maratonien (Maraton Alpino Jarapalos) ja ei-niin-keveiden ulta-juoksujen (Ultra-trail du Mont Blanc) sivuilla etsien jotain seuraavaa suurhaastetta, johon sitoutua.

Luojan kiitos oikeastaan, sitten tuli kurkkukipu ja flunssa joka on edelleenkin päällä. Olo alkoi tuntua vähemmän teräsmieheltä.  Eli viikko on mennyt nyt sitten kuitenkin ilman liikuntaa. Se on todennäköisesti oikein hyvä juttu.

Luin muutama kuukausi sitten useampiakin kirjoituksia ironmanin jälkeisestä depressiosta (esim.Handling that Inevitable Post Ironman Letdown) - valmistaudut jotain varten kuukausia tai jopa vuosia, sitten yhtenä päivänä se jokin onkin sitten tehty ja PUFF! ohi.

Tunnistan nyt  kyllä mistä tuossa kirjoitellaan. Vaikka tuo kisa olikin vain yksi välietappi, niin sen tavoittelemista varten oli viritetty suuri osa niistä askareista ja päivittäisistä rutiineista jotka pitävät tämän kokonaisprojektin käynnissä. 

Nyt, kun edessä ei ole kohtuuttoman pitkää räpiköintiä, pyörän sotkemista ja hölkkää, tuntuu huomattavasti vaikeammalta perustella itselleni ja perheelleni miksi tätä pitäisi jatkaa.

Sekin ajatus on käynyt mielessä, että koko touhu on aika itsekästä. Mikä oikeus minulla on omistaa valtaosa vapaa-ajasta oman kehon palvomiseen, sitähän kuntoilu lopulta on, ja erilaisten oikeasti merkityksettömien haaveiden tavoitteluun. Mitä väliä sillä on, vaikka seuraavaksi raahautuisin pelkillä käsillä kiskoen alasti mahallani maaten  Nokialta Nuorgamiin.

NO.

En nyt koe olevani post-ironman depressiossa. Mutta olen silti miettinyt tätä hommaa. Pääasiallinen johtopäätös tiivistyy oheiseen opetusvideoon.  Se jokin on nyt tehty ja PUFF ohi, uutta matoa koukkuun.

Toiseksi.  Nykyisen Maailmanlopun-projektin motivointi ja käynnissä pitäminen ei ole ollut oikeastaan vaikeaa, asiat lähtivät liikkeelle pakon edessä ja sitten etappi kerrallaan kuin itsestään. Mutta, nyt minusta tuntuu, että mahdollisen 20.12.2012 jälkeisen elämän suhteen nämä liikunta-asiat pitää kenties motivoida osin uudelleen. Esimerkiksi, jos satsaan tähän jatkossakin näin paljon aikaa, niin minun on voitava perustella itselleni (ja muillekin), että miksi. Vai onko? Ja mieluusti haluaisin, että tuo perustelu olisi sellainen, että sen tuomat edut käsittävät itseni lisäksi muitakin ihmisiä. Täh? Näyttääkö vähän, että suunnitelma jatkosta ei ole vielä ihan aukoton?  No ei tosiaankaan! :)

Ilmoittauduin Tampereen puolimaratonille (23.9) ja Pirkan Hölkkään (7.10.). Mayojen Maailmanlopun aatolle 20.12.2012 on muuten myös suunnitteilla juoksutapahtuma, johon tämän blogin lukijat ovat tervetulleita. Tuosta "tapahtumasta" lisää myöhemmin. :)

// Painossa hieman rekyyliä 116.8 kg  (n. -34 kg) mutta se oli odotettavissa.




tiistai 21. elokuuta 2012

Täysmatkan Triathlon Nastolassa 19.8.2012

Punajuuripunaa huuliin ja kisalappu päälle
// ks. Triathlon, täysmatka (Wikipedia)
// ja järjestävän seuran kisa-info (Nastolan Naseva)

Ihan ensimmäisenä kätevä aikaa säästävä vinkki kisa-aamun valmisteluihin: huulet saa helposti punattua edustuskuntoon hörppäämällä puolilitraa punajuurimehua ennen starttia, sitten onkin hyvä hetki mennä vessajonoon hämmentämään kanssakilpailijoita. (Punajuurimehun hyödyt kestävyysurheilun kannalta lienevät vielä kiistanalaisia, mutta voit tutustua aiheeseen täällä). Jos maha kestää, kuten minulla, on siinä ainakin raakasti hiilihydraatia.

En ole kuluneen 2.5 vuoden aikana vielä esitellyt pärstääni täällä blogissa, koska Läskimaija en ole "minä" vaan enempi "Batman", se on tämän projektin koodinimi. Pannaan nyt kuitenkin pärstä kuviin parista syystä 1) ystäväni otti läjäpäin hyviä kuvia, ne nyt vaan pitää käyttää 2) tapasin kisan aikana muutamia ihmisiä jotka osasivat yhdistää blogin ja naaman muutenkin. Oli muuten kiva tavata, nähdään tulevissa tapahtumissa :)

Kisaa edeltävä tankkaus onnistui erinomaisesti, nautin edellisillan hääjuhlissa mm. pari olutta, lihapullia, wasabia, lohta, salaattia, perunoita, nieriää ja neljä aivan pikkuriikkistä sitruunajuustokakun palasta.

Kisapäivä alkoi herätyskellon soitolla  hyvin sängyssä pyörityn yön jälkeen 03:35, ruiskun ja pukeutumisen jälkeen talutin polkupyörän hotellin hissiin ja autoon. Matkalle varaamani eväät unohdin minibaariin. Saavuin Pajulahden liikuntakeskukseen 05:20, ja kirjekuori numerolappuineen oli jo saatavissa. Aivan upea retro-KOP-kuolalappu!!!

Talutin pyörän ja varustepussit vaihtopaikalle, jossa muutama muukin jo asetteli ratsujaan telineisiin. Levitin ensin vaihtokamppeeni tavalla 1), sitten tavoilla 2 ja 3) ja lopulta tavalla 4). Onneksi vierustoverikseni sattui nerohenkilö, jolta opin nerokkaasti latomaan pyöräily ja juoksu varusteet jätesäkkiin peräjälkeen siten, että kaikki oli järjestyksessä ja hienosti saatavilla.  Minusta tulisi hyvä apina!

Kuin maalauksessa olisi uinut.
Kun kamat olivat paikallaan kietaisin naamaani vielä viimeisen 0.5 litran pullon punajuurimehua ja kävin pissalla kolmatta kertaa tälle aamulle. Rauhallisuuden tunne levisi virtsarakon lisäksi myös päähäni, kun huoltohenkilöstöksi, kameraryhmäksi sekä mentaalivalmentajaksi omaehtoisesti tarjoutunut ystäväni kurvasi paikalle.

Kun uinnin starttiin oli kahdeksan minuuttia, huomasin että rauhallisuuden tunteen lisäksi päässä ei juuri muuta ollutkaan. Nimittäin uimalakki oli jäänyt autoon. No, mentaalivalmentajani kipaisi lakin autosta ja kerkesimme rantaan hyvissä ajoin noin viisiminuuttia ennen lähtöä. Kävin pissalla aamun neljännen kerran. Kun lähtöön oli kolme minuuttia, oli märkäpuku vihdoin kiinni, lakki päässä ja uimalasitkin melkein valmiina.

Lähdin uimaan viimeisenä. Missään vaiheessa ei tullut ahdasta, paniikkia taikka muutakaan epätoivon tunnetta. Pieni "justiinsa" elämys kylläkin kun oikea uimalasin linssi imaisi itsensä noin viidennellä kauhaisulla  täyteen vettä. En viitsinyt alkaa mihinkään tyhjennysoperaatioihin koska näkyvyys toisella silmällä oli täydellinen.

Matka ensimmäiselle poijulle, ja melkein toisellekin meni totutellessa veteen ja uintiin. Jonkinmoisen rauhallisen rennon tahdin sain päälle toisen uimakierroksen alkaessa. Vauhti kiihtyi hieman ja uinti keveni.

Hämmästyksekseni huomasin että mahdollisesti muutamia uimalakkeja jäi taakse - en ollut kuitenkaan aivan varma oliko näin, vai hölskyivätkö vain aivot päässä. Tästä innostuneena, ja kun kerran tilaa oli, kiersin jatkossa poijutkin aivan vierestä imien. Kyllä siinä varmaan muutama metri säästyi.

Vedestä nousin järjestäjän ajanoton mukaan ajassa 1.27.40. Nappasin kuvatodisteiden mukaan kaksi lasillista juomaa.  Vettä oli pyörinyt lasissa sen verran, että näköjään iskin alitajuisesti silmää vielä kauan vedestänousun jälkeenkin.

Ei väsyttänyt. Vähän huippasi.

Vaihtopaikalla söin geelin, join vielä muutaman desin urheilujuomaa ja suoritin ultimate testin: märkäpuvun lahkeiden riisunta yhdellä jalalla seisten. Helpompaa kuin kahdella jalalla seisten, mutta ei onnistuminen yhden jalan metodillakaan aivan itsestään selvältä tuntunut.

Pyörälle siirtyminen tuntui kivalta vaihtelulta eikä edessä oleva alun pitkähkö nousukaan tuntunut mahdottomalta haasteelta. Muutamaa minuuttia myöhemmin kyllä kävi mielessä, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi irroittaa kengät lukoista jos en sittenkään jaksa polkea ylös asti. Prosessorini on kuitenkin sen verran hitaahkoa sorttia, että siinä vaiheessa kun päätös olisi syntynyt oli mäki jo niin jyrkkä että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi joko polkea ylös asti tai kaatua. Hyvä niin. En nääs kaatunut :)

Kun siirtymämatka varsinaiselle pyörälenkille oli tehty, huomasin että nerokas magneettinen geelipullotelineeni oli pettänyt ja pullo tipahtanut jo vaihtopaikalle. Onneksi olin kuitenkin teipannut pyörään kiinni  jesarilla myös kolme erillistä geeliä. Meinasi siinä silti pieni paniikki iskeä. Pari kierrosta pyöräiltyäni, ja kun paine rakossa oli jälleen kasvanut sietämättömiin mittoihin, pysähdyin bussipysäkille. Kirjoitin kaverilleni tekstarin: "Kusella. Geelipullo tippu jo vaihtopakalle nyt lopu. Oon Kuivannosta 12km ettepäin. Sopisko juoksuvaihdossa munkkikahvit." Sitten puhelin soi, ajattelin että syytä vastata kun en tuntenut numeroa. Tyttäreni kaveri siellä kysyi, että voiko tytär leikkiä. Vastasin, että todennäköisesti mutta en nyt ole aivan varma.

Ystäväni oli jotenkin onnistunut tulkkaamaan sekavan viestini oikein, ja odotti Kuivannossa geeliläjän ja urheilujuoman kanssa. Pysähdyin. Moraali kohosi. Hämmästyin myös, kun minulta tultiin kysymään että olenko Läskimaija.  Olin tullut pyörästä tunnistetuksi. Sinä kenet tapasin, oli hauska tavata. Ja kiitos kannustuksesta myös juoksuosuudella. Aivan mahtavaa, kiitos. Jäi hyvä mieli. Näiden kohtaamisten jälkeen viimeinen kierros pyörällä tuntui, sanotaanko nyt,  lasten leikiltä.

Koko homma olisi jäänyt melkolailla varmasti kesken ilman tätä geelitäydennystä ja niistä saatua energia ja mentaalibuustia.



Juoksuvaihtoon tullessa en ollut vielä aivan viimeinen. (En muuten ole aivan varma, vaikka kuva olisi uintivaihdosta). Pari-kolme viimeistä tuntia oli pyöräilty sateessa, joten olo vaihdossa oli märempi kuin uidesta tullessa. Onneksi huoltaja-ässäni oli käynyt vetämässä jätesäkin varusteiden suojaksi ja sain jalkaani kuivat sukat ja kengät.

Juoksuosuus lähti jälleen hyvissä tunnelmissa. Olo tuntui lähes sietämättömän keveältä. Tuntui aivan mahdottomalta juosta etukäteen suunnittelemallani tavoitesykkeellä max. 140 sydämenläpsyä per  minuutti. Tapasin metsäosuudella juoksijan, joka kuunteli jotain metallikasta. Kysyin, mikä soi ja hän sanoi "Nyt menee Manowaria". Kävi mielessä, että niinköhän meillä on sama soittolista. Hän tunnisti minut Läskimaijaksi, ja siinä sitten mentiin useampi minuutti jutellen kivoja.  Kun soittolistalla tuli vastaan W.A.S.P:in kappale Animal, mopo karkasi lopullisesti käsistä, sanoin uudelle tuttavuudelleni että nyt täytyy mennä ja lähdin menemään. Tämän kohdan tunnistaa kätevästi metriikasta kappaleeseenkin sopivasta pupu-symbolista.


Uhoa riitti vielä ainakin seuraavat kymmenkunta kilometriä. Ja voimavarat mahdollistivat käsien noston kasvattajaseurani Etelä-Nokian Biisoneiden tervehdykseen. Seuran kannatus on muuten edelleen hyvin vakaalla pohjalla, jäsenmäärä on  yksi. Ensimmäiset kymmenen kilometriä kulkivat aivan liian kovaa. Keskitahti oli vain himpun päälle 6 minuuttia per kilometri, kun tavoitteeni keskinopeudeksi oli luokkaa 06:45 / km.

Ja niin. Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Ensin alkoivat pienet sähköiskun omaiset krampit, sitten alkoi mahassa kiertää ja nopeus laski olennaisesti. Taisinpa sanoa siinä mäessä ystävällenikin, että "nyt muuten vähän väsyttää".  Latasin juomapysäkeiltä kiihtyvässä määrin "extreme" merkattua juomaa, söin 3xsuolatabletit, kaverin tuoman munkin, colaa, suolakurkkuja, banaaneja, siripiriä. Pungersin seuraavat 20 minuuttia melko vastentahtoisesti.  Sitten olo alkoi helpottaa. Vauhti kyllä laski, ja sykkeet jäivät junnaamaan 120-135 nurkille. Kierroksia ei vaan riittänyt enempää.

Kaippa tässä oli kyse siitä, mistä viimeiselle juoksukierrokselle lähtiessä juttelin sarjassa M75-80 kilpailleen  herrasmiehen kanssa jolla oli juuri sillä hetkellä erittäin vaikeaa. "Tässä on nyt vaan kyse siitä, että elimistö alkaa polttaa rasvaa. Ja sitähän meillä riittää, joten ei mitään hätää. Annetaan mennä vaan."

Niin sitä sitten mentiin. Viimeisen kerran kääntöpaikalla käydessäni sain kukan ja kättelyn mieheltä, joka vaikutti ehkä vanhalta merikarhulta. Ainakin elämänkokemusta oli taustalla. Se teki tennaria. Kohtaamiset on kivoja.

Saamani kukka oli melko iso puska, mutta en raaskinut sitä kokonaisuudessaan heittää menemään, vaan otin pienen kukkasen muistoksi ja juoksinkin sitten viehkeästi kukka suussa maaliin.


Maalissa olin aikaan 13:13:40.

Kokemus oli huikea.




perjantai 17. elokuuta 2012

Resepti kisaviikolle. Panikoi oikein: levitä kaaosta!

Kisaviikolla olennaisinta on, että urheilun volyymiä vähennetään olennaisesti. Loppuviikosta on hyvä pitää ihan kokonaisia lepopäiviä.  Jos käyt juoksulenkillä, lopeta HETI kun juoksu alkaa tuntumaan hyvältä. Älä laiminlöi lepoa! Lepo on ensiarvoisen tärkeää jotta paniikille olennainen perushermostuneisuuden tila on riittävä.

Vaikka vähennät liikuntaa, jatka viikon ensimmäisestä päivästä alkaen syömistä normaaliin tapaan. Keskity proteiinipitoisen sijaan hiilihydraatteihin. Nyt on hyvä aika kantaa kaupasta kotiin banaaniterttuja, mustikkasoppaa, lakritsia, smoothieita,  limsaa. Lupaa itsellesi, tai vielä parempaa: lapsillesi,  että loppuviikosta tehdään LÄTTYJÄ. Nimittäin 4-2 päivää ennen kisaa sinun tulee syömän itsesi kohtuuttomaan pöhöön. Pöhö on riittävä, kun tunnet itsesi dumboksi käydessäsi salaa ottamassa pari juoksuaskelta. Ruoki tätä tunnetta pukemalla päällesi ihonmyötäinen kisa-asusi. Juuri nyt on hyvä aika varmistaa, että  myös märkäpuku sopii varmasti päälle. EI MUUTEN SOVI!

Vielä varusteista. Olethan muistanut säästää viimeisen viikon puutelistalle jonkin mielestäsi olennaisen mutta oikeasti melko turhan varusteen. Jos olet aloittelija, kuten minä, aero-kypärä sopii mainiosti tähän tarkoitukseen. Tilaa kisaviikon maanantaina haaveilemasi aero-kypärä verkkokaupasta, josta ei käy selväksi, onko tuotetta varastossa. Muista tarkistaa toimituksen tila vasta keskiviikkona. Peru tilauksesi ja päätä olla hankkimatta mokomaa turhaa kapinetta, kun kuulet että sitä ei ole varastossa. Muuta mielipiteesi seuraavana päivänä ja tilaa sama tuote kalliimmalla hinnalla toisesta verkkokaupasta. Näin varmistat, että ulkopuolista jännitettä riittää aina kisaviikon loppuun asti.

Nyt olet todennäköisesti jo mestari henkilökohtaisella tasolla. Nyt on aika auttaa muita. Spread the panic!! Tässä taltio omakohtaisesta harjoitustyöstäni, aiheena suolatabletit (siis natriumkloridi, jota on mm. planeettamme merissä joitakin tuhansia miljardeja tonneja):

Koko paikkakuntani apteekkariresurssit valjastettiin käyttöön etsittäessä suolatabletteja! Ihan varovasti kysyin olisiko sellaisia, mutta ei ollut hyllyssä. NO! Pääorganisaattori-farmaseutti ryhtyi toimeen hokien "tässä ei nyt ole mitään hävittävää, vain voitettavaa!"

Yritin kyllä sanoa että ei ne nyt ihan välttämättömiä ole. Tukustakin olivat loppu. Sivuapteekista apteekkari voisi tuoda aamulla tullessaan. Mutta sitten soitettiin toisen ketjun apteekista, että täällä on hyllyssä yksi purkki. "Nyt sinun on kyllä parasta lähteä heti sinne." Käskettynä menin,  ja heti ovelta huusin tohkeissani  "onkos täällä niitä suolaAPTEEKKEJA".

Tässä näitä valmistautumisen keinoja! Lepo, ravinto ja varusteet! MUISTA NE!!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Race week - mikä muka voisi mennä pieleen!

Viimeisen kuukauden aikana, Joroisten puolimatkan jälkeen asetin muutamia tavoitteita jotka on syytä toteutua, ennenkuin olen valmis ironman-matkalle.

Kaikki on mennyt vähintään suunnitellusti tai paremmin. Viimeinen kova harjoitusjakso onnistui  yli toiveiden, kilometrejä läjäpäin, paino on tippunut kuukaudessa 4-5 kg). Kuluneen viikon aikana alkaneen keventelyjakson aikana suoritetut lenkit antavat olettaa, että palaset ovat kohdallaan. Olen aivan varma, etten ole koskaan ollut näin kovassa kunnossa.

En oikeastaan keksi juuri mitään, mitä olisi voinut tehdä vuoden aikana erilailla, että olisin saanut viritettyä konetta vielä paremmin.

Aina voi tietenkin epäonnistua. Noin äkkiseltään tulee mieleen ainakin seuraavat:
- voin tulla sairaaksi
- voin alkaa jännittää hirmuna, nukun tulevana viikkona aivan liian vähän. Univelka kasaantuu.
- olen kisaa edeltävänä lauantaina häissä, kenties ryyppään itseni umpikänniin ja en pysy aamulla pyörällä pystyssä
- en saa unta kisaa edeltävänä yönä, joten käytän aikana miettiessä mikä kaikki voi mennä ja menee pieleen
- ajan ylinopeutta Helsingistä Nastolaan ja minut karkotetaan maasta
- unohdan jonkun olennaisen varusteen, niitähän ei olekaan kuin noin 298, jos nippusiteitä ei lasketa.
- pyörää ei hyväksytä katsastuksessa, koska jarruissa on jotain väärin
- kypärää ei hyväksytä, koska se ei ole Suuren Gurun hyväksymä
- joku ui ylitseni ja potkaisee lasit päästäni
- jalka kramppaa uidessa
- käsi kramppaa uidessa
- selkä kramppaa uidessa
- aivot kramppaavat uidessa
- nielaisen vettä ja joudun paniikkiin 
- vedestä noustessani potkaisen jalkani kiviin siten että varvas murtuu
- en saa märkäpukua päältäni, vetoketju on hajonnut.
- kaadun märkäpukua riisuessani ja loukkaan selkäni
- liukastun taluttaessani pyörää pyöräilyreitin alkupaikalle
- potkaisen jalkani polkimeen siten, että siihen tulee sentin syvä verta valuva haava. Pelastushenkilökunnalla on verifobia, juoksevat kirkuen karkuun (joka ikinen).
- rengas puhkeaa, suorastaan räjähtää,  minua epäillään terroristiksi
- kaadun yrittäessäni juoda juomapullosta, avata geelejä  tai ihan muuten vaan koska se on mahdollista (viimeksi tosiaan jäi geelit avaamatta)
- eksyn reitiltä.
- juon aivan liian vähän ja keskeytän nestehukan takia
- juoma on pilaantunut ja saan rajun mahataudin
- juon aivan liian paljon vettä. Keskeytän ja joudun sairaalan hyponatremian takia
- törmään toiseen pyöräilijään aiheuttaen massiviisen joukkotuhon
- pyörästä alkaa kuulua kirkuvaa ääntä, vaihteisto hajoaa tuhansiksi pieniksi kappaleiksi
- kettinki katkeaa, osat sinkoilevat ympäriinsä siten että kuolonuhreilta ei vältytä
- pyöräilysouuden päätteeksi unohdan irroittaa jalat lukkopolkimista ja kaadun toimitsijan päälle
- en löydä juoksuvarustepussiani.
- kun löydän varustepussini, huomaan sen olevan tyhjä
- vessaan on kuuden kilometrin jono, päätän paskoa housuuni, minua hävettää ja keskeytän
- solmin kengät jotenkin huonosti, tuntuu että jokin kiristää askelta. Sadan metrin kuluttua kaadun. En saa jalkoja irti toisistaan. Raahaudun käsillä kiskoen tuhatpäisen yleisön silmiltä piiloon itkemään.
- eksyn juoksun metsäosuudella, karhut syövät minut
- jalat kramppaavat 24 kilometrin kohdalla
- syön liikaa suolaa, jotta jalat eivät kramppaisi, ja keskeytän koska maha kramppaa
- polvet hajoavat
- akillesjänne hajoaa
- pää hajoaa
- oksettaa, energia ei imeydy ja olen muutenkin huono ihminen
- kuolen sydänkohtaukseen kiivetessä maalirakennelmalle
- juuri kun olen ylittämässä maaliviivaa, soittolistalla alkaa soida Lamb of God yhtyeen kappale Set to Fail. Päätän keskeyttää.
- minut hylätään, koska niin on tarkoitus.

Jotain varmasti unohtui,mutta aloitellaan näillä!

// 116.5 kg (~ -34kg)

Edit 16.8: Tajusin juuri, että tätä blogitekstiä kirjoittaessa oli juuri tullut 1000 päivää täyteen projektin alusta. \o/



lauantai 4. elokuuta 2012

Läskimaija proudly presents! Omituinen Magneettinen Geelipulloteline siis niinq OMG!!

Surffailin tuossa eilen ratkaisuja energiageelin kätevään ja helposti käytettävään kuljetukseen pyörällä. No, eihän sellaisia löytynyt.

Kun pöydän nurkalle oli jäänyt jeesusteippiä, niin eihän siinä kauaa kestänyt kun täydellinen aerotankoon asennettava ratkaisu olikin jo valmis. Tarvitset:

- juomapullovyöstä sosialisoitu pullo, (esim. tällaisesta). Siihen mahtuu käsittääkseni about 6 geelituubillista.
- neodyymimagneetti (esim. täältä)
- jeesusteippiä
- kaksi rautanaulaa


Vaihe 1
Vaihe 1: länttää neodyymimagneetti keskelle jeesusteippiä






















Vaihe 2
Vaihe 2: pyöräytä jeesusteippi magneetteinen pullonympäri siten, että magneetti asettuu keskelle pulloa.





















Vaihe 3
 Vaihe 3: Aseta naulat vierekkäin aerotangon päälle.























Vaihe 4
 Vaihe 4: Pyöräytä jesarilla naulat tankoon kiinni.

Jipiii ja OMG! Omituinen Magneettinen Geelipulloteline on valmis!
















Ja sitten ihastellaan!


OMG! Omituinen Magneettinen Geelipulloteline!
OMG! Geelipullo telineessä!
WOOT OMG! Geelipullo telineessä yhdessä Profile Design Aero Drink juomapulllon kanssa. Perfect!



torstai 2. elokuuta 2012

Paluu tulevaisuuteen: Nastolan täysmatkan triathlon pre-race - race

Vietin tiistain, keskiviikon ja torstain Pajulahdella, tulevan Nastolan täysmatkan triathlonin (19.8) maastossa uiden, pyöräillen ja juosten.  Kolmen päivän aikana kasaan tuli  täysmatkan 3.8km uintia, 181 km pyöräilyä ja 43 km juoksua, toistaiseksi voimassaoleva täysmatkan ennätykseni on siis 53 tuntia ;D 

Tämän yllättävän mahdollisuuden tarjosi se, että pojillani oli tuolloin judoleiri Pajulahden liikuntaopistolla. 

Vielä yllätyksellisempää oli se, kun tajusin että huoneemme sijaitsi noin kolmenkymmenviiden askeleen päässä  uinnin lähtöpisteeltä. 10 minuuttia tämän tajuamisen jälkeen olin uimassa.

uintireittikartta
Uinnin lähtöpaikalle on levitetty hiekkaa.  Mahdollisuuksia mm. jalkojen loukkaamiseen pikkukiviin potkimalla on silti, mutta hyvin niukalti. Jo  parin metrin kahlauksen jälkeen voi liukua uimaan. Uintireittiä ei ollut vielä poijuin merkitty  mutta kuten kuvan alla olevasta karttalinkistä (ao. linkki ym. löytyy  Nastolan Nasevan sivulta) käy ilmi, reitti on varsin selkeä. Vesi oli kirkasta, eikä siinä liiemmin ollut humusta saatikka muuta höttöä. Kylmääkään se ei ollut. Jos nyt ihan pakko jotain valittamista on keksiä, niin rantaviivaa seuraavalla osuudella oli vielä toistaiseksi kymmenkunta rapumertaa, tosin luultavasti oikea reitti kulkee hieman kauempana järvellä. Kaikin puolin passeli.

Kolme muutakin triathlonistia oli tutustumassa vesiin. Kenties törmäämme kisapäivänä! (Toivottovasti vain vertauskuvannollisesti :)

Pyöräilyreitillekin löysin heti aivan mahtavasti. Mutta ajettuani pari tuntia, hoksasin, että olin unohtanut kääntyä. Surrasin takaisin liikuntaopistolle, luonnollisesti eksyen vielä kertaalleen Nastolan keskustaan (Kyllä!, se on mahdollista).

Vahingosta viisastuneena katsoin seuraavana päivänä Googlen roadview:sta mitä missaamani risteyksen tieviitassa lukee (Orimattila 19), ja pääsin ajamaan rengasmatkan kokonaisuudessaan. Tuo 37km lenkki kierretään kisassa neljästi, ja siihen päälle siirtymät Pajulahdelta.  

pyöräreittikartta

Heti lähtö pyöräilyosuudelle pitää sisällään pitkän, ja lopuksi jyrkänkin nousun. Mutta eiköhän se mene siinä alkuinnossa puhkuessa. Nastola-Kuivanto välillä tie oli varsin röpelöistä, ja tärryytti jonkin verran. Tuo väli ei kuitenkaan kuulu montakertaa kierrettävään rengaslenkkiin, joten eipä sillä niin väliä.  Rengasrikkoja en tuolla osuudella tai muutenkaan koko reitillä saanut aikaan, toisaalta nuo alla olevat Continental Ultra Gatorskin -renkaat ovat jo muutenkin kestäneet tuhatkuntakilometriä ongelmitta.

Varsinainen 4*rengasreitti on varsin kumpuilevaa. Minun pyöräilykunnollani ja voima/paino-suhteella ainakin neljässä mäessä pitää käyttää myös etuvaihtajaa ja nopeus laski vääjäämättä lähemmäs ei-niin-mairittelevia 10 km/h lukemia. Alamäissä kannattaa ottaa enemmän momenttia kuin nyt tein.  Reitti ei ole mielestäni mitenkään kevyt, vaan esimerkiksi ainakin jonkin verran  raskaampi, kuin  Pirkan pyöräilyn reitti. Hankala tuota kuitenkaan arvioida, monesti uudet reitit tuntuvat raskaammilta.

Mutta entäpä juoksureitti sitten?
juoksureittikartta

Huhhuijaa! Luulot pois!

Viisi kertaa juostava Pajulahdentien varsi on pääosin loivahkoa nousua (tai vaihtoehtoisesti laskua), mutta kyllä itselläni sykkeet nousivat ja vauhti laski. Onneksi "huipulla" odottaa kääntöpaikka ja juomapiste. Ja tuo reittiin merkitty "metsälenkki".  JOS se sisältää esim. sen lyhyen, vain ehkä noin viidenkymmenkaskeleen mittaisen, jyrkän hapotusmäen, niin HUH HUH. Ehkä osansa oli sillä, että kokeilin tätä virallista juoksureittiä vasta viimeisenä päivänä kun oli jo jonkin verran väsymystä päällä, mutta jokatapauksessa useampaan kertaan mieleen tuli Transgrancanarian vuoret ;D  Voisi olla hyvä idea otttaa tuossa metsäänkoukkauskohdassa sijaitsevalta tankkauspisteeltä täysi picnic-varustus mukaan ja mennä tuo jyrkkä kohta rauhassa juoden ja popsien.

En aio kyllä jättää mitään sattumanvaraan, vaan lataan mukaan sankariheviä luukutettavaksi kuulokkeista siinä vaiheessa, jos alkaa tuntua paremmalta idealta antaa periksi ja luovuttaa.Siis esim tätä:




Noin muuten nyt on siis viimeiset kovat treenit tehty vähintään niin rankasti kuin manuaalissa sanotaan, ja kyllä tuo keikka itseluottamusta kasvatti. Mitään lihasta ei kolota tai kummemin väsytä. Sen huomasin, että kisan kannalta ehkä suurin pieni asia olisi se, että saisi kisaa edeltävänä yönä nukuttua kunnolla. Unen määrä tuntuu vaikuttavan treenien raskauteen rajuhkosti.

H-hetkeen  17 päivää, 7 tuntia. Maltan tuskin odottaa!

ps. Haussa olisi edelleen aerompi kypärä, joka mahtuu kokoa 60+ olevaan päähän. Jos olisi tällaista lainata tai käytettyä myydä, niin ottakaapa yhteyttä vaikka kommenttilomakkeen kautta. Samoin kisakiekkojen vuokraus/laina kiinnostaa, nuo Feltin S22:n vakio TTR4-vanteet ei kuulemma ole nopsimmasta päästä.

// 117.5 kg (~-31.5kg)