Mogwai päivänvaloon

Riiviöt (Gremlins)-elokuvassa vuodelta 1984 Billy-poika saa joululahjaksi söpön pikku olion, Mogwain, ja sen hoito-ohjeet. Tärkein sääntö on "sitä ei saa missään nimessä ruokkia keski-yön jälkeen". Oheinen klippi kertoo, miksi.

Ahmimishäiriön kenties suurin voimavara on salailu. Sama se on varmaan kaikkien ongelmien kanssa.  Sillä surkealla hetkellä, kun jostain syystä olin hereillä yksin puolenyön jälkeen, kukaan ei nähnyt, ja ne nakkipaketti, tuliais-Toblerone, juustokimpale, sinappiputkilo, 10 leipää ja tonnikalapurkki vain olivat siinä.  Viisitoista minuuttia  myöhemmin möngin sänkyyn.

Kuvitellaan, että kärsit ahmimishäiriöstä. Löydät itsesi tuosta yllä kuvatusta tilanteesta: olet sammunut kohtuuttoman ylensyönnin, pöhön ja verensokeriryöpyn  sänkyysi sammuttamana, sitten aamulla yökötykseen, itseinhoon, häpeään ja avuttomuuden tunteeseen heränneenä, mikä helvetti minulla oikein on?

On seuraavien tapahtumien kannalta ratkaiseva hetki. Esitätkö, että kaikki on ok? 

Lopputuloksena inhoat itseäsi, aamiaista et pysty syömään, yököttää, lounaskin jää väliin ja päivälliselläkin pitää syödä vähän kevyemmin että eiliset kalorit saa säästetyksi, salailukin on raskasta, vituttaa. Illalla toistuu sama kuin eilen, mutta kovempana. Sama seuraavana aamuna. Mutta kaikille esität, että kaikki on ok. Häpeät itseäsi päivä päivältä enemmän.

Vai kerrotko herättyäsi vaimollesi, ystävällesi, facebookille tai blogillesi miten kävi? Minulla on ongelma.

Tullaan Mogwain hoidon toiseen sääntöön: "se ei saa joutua kirkkaaseen valoon, ei etenkään päivänvaloon, missä se voi kuolla. "

Keskiviikkona 23.11 kävin Nurmelan Juhan aloitteesta Lohjan Diabetesyhdistyksen tilaisuudessa puhumassa ahmimishäiriöstäni ja sen hallinnasta.


Etukäteen pelotti hirveästi mutta minusta tuntui että se on tehtävä.  Kokemus oli mullistava. Jo valmistellessani materiaalia esitystä varten opin paljon. Opin paljon mm. ahmimishäiriön syntyolosuhteista sekä niistä asioista, jotka ovat auttaneen sen kahlitsemisessa. 

Jouduin avaamaan omat salailun verhoni täydellisesti. Suorastaan tunsin kuinka oma ongelmani kärventyi, kun se joutui kirkkaaseen valoon.

Lohjalla eräs kuulijoista kertoi ettei ole ikinä aikaisemmin kertonut omasta syömishäiriöstään kellekään.

Nyt kun on kulunut kaksi viikkoa tuosta Lohjan mullistuksesta, olen tajunnut vielä yhden asian.  Olen haastanut itseäni fyysisesti, mutta miksi en uskalla haastaa itseäni sosiaalisesti. Mitä oikeastaan pelkään? 

Mitä väliä, vaikka olenkin sosiaalisesti kömpelö ja todennäköisesti sanon jotain naurettavaa. Minua ei hävetä syömishäiriöni eikä siitä puhuminen. Montaa muuta ihmistä vielä hävettää.

Jos sinulla on jokin yleisö, joka on kiinnostunut kuulemaan syömishäiriöstä ja sen kanssa selviämisestä, ota yhteyttä: jussi@fatventure.com

Resepti kisaviikolle. Panikoi oikein: levitä kaaosta!

Kisaviikolla olennaisinta on, että urheilun volyymiä vähennetään olennaisesti. Loppuviikosta on hyvä pitää ihan kokonaisia lepopäiviä.  Jos käyt juoksulenkillä, lopeta HETI kun juoksu alkaa tuntumaan hyvältä. Älä laiminlöi lepoa! Lepo on ensiarvoisen tärkeää jotta paniikille olennainen perushermostuneisuuden tila on riittävä.

Vaikka vähennät liikuntaa, jatka viikon ensimmäisestä päivästä alkaen syömistä normaaliin tapaan. Keskity proteiinipitoisen sijaan hiilihydraatteihin. Nyt on hyvä aika kantaa kaupasta kotiin banaaniterttuja, mustikkasoppaa, lakritsia, smoothieita,  limsaa. Lupaa itsellesi, tai vielä parempaa: lapsillesi,  että loppuviikosta tehdään LÄTTYJÄ. Nimittäin 4-2 päivää ennen kisaa sinun tulee syömän itsesi kohtuuttomaan pöhöön. Pöhö on riittävä, kun tunnet itsesi dumboksi käydessäsi salaa ottamassa pari juoksuaskelta. Ruoki tätä tunnetta pukemalla päällesi ihonmyötäinen kisa-asusi. Juuri nyt on hyvä aika varmistaa, että  myös märkäpuku sopii varmasti päälle. EI MUUTEN SOVI!

Vielä varusteista. Olethan muistanut säästää viimeisen viikon puutelistalle jonkin mielestäsi olennaisen mutta oikeasti melko turhan varusteen. Jos olet aloittelija, kuten minä, aero-kypärä sopii mainiosti tähän tarkoitukseen. Tilaa kisaviikon maanantaina haaveilemasi aero-kypärä verkkokaupasta, josta ei käy selväksi, onko tuotetta varastossa. Muista tarkistaa toimituksen tila vasta keskiviikkona. Peru tilauksesi ja päätä olla hankkimatta mokomaa turhaa kapinetta, kun kuulet että sitä ei ole varastossa. Muuta mielipiteesi seuraavana päivänä ja tilaa sama tuote kalliimmalla hinnalla toisesta verkkokaupasta. Näin varmistat, että ulkopuolista jännitettä riittää aina kisaviikon loppuun asti.

Nyt olet todennäköisesti jo mestari henkilökohtaisella tasolla. Nyt on aika auttaa muita. Spread the panic!! Tässä taltio omakohtaisesta harjoitustyöstäni, aiheena suolatabletit (siis natriumkloridi, jota on mm. planeettamme merissä joitakin tuhansia miljardeja tonneja):

Koko paikkakuntani apteekkariresurssit valjastettiin käyttöön etsittäessä suolatabletteja! Ihan varovasti kysyin olisiko sellaisia, mutta ei ollut hyllyssä. NO! Pääorganisaattori-farmaseutti ryhtyi toimeen hokien "tässä ei nyt ole mitään hävittävää, vain voitettavaa!"

Yritin kyllä sanoa että ei ne nyt ihan välttämättömiä ole. Tukustakin olivat loppu. Sivuapteekista apteekkari voisi tuoda aamulla tullessaan. Mutta sitten soitettiin toisen ketjun apteekista, että täällä on hyllyssä yksi purkki. "Nyt sinun on kyllä parasta lähteä heti sinne." Käskettynä menin,  ja heti ovelta huusin tohkeissani  "onkos täällä niitä suolaAPTEEKKEJA".

Tässä näitä valmistautumisen keinoja! Lepo, ravinto ja varusteet! MUISTA NE!!

Race week - mikä muka voisi mennä pieleen!

Viimeisen kuukauden aikana, Joroisten puolimatkan jälkeen asetin muutamia tavoitteita jotka on syytä toteutua, ennenkuin olen valmis ironman-matkalle.

Kaikki on mennyt vähintään suunnitellusti tai paremmin. Viimeinen kova harjoitusjakso onnistui  yli toiveiden, kilometrejä läjäpäin, paino on tippunut kuukaudessa 4-5 kg). Kuluneen viikon aikana alkaneen keventelyjakson aikana suoritetut lenkit antavat olettaa, että palaset ovat kohdallaan. Olen aivan varma, etten ole koskaan ollut näin kovassa kunnossa.

En oikeastaan keksi juuri mitään, mitä olisi voinut tehdä vuoden aikana erilailla, että olisin saanut viritettyä konetta vielä paremmin.

Aina voi tietenkin epäonnistua. Noin äkkiseltään tulee mieleen ainakin seuraavat:
- voin tulla sairaaksi
- voin alkaa jännittää hirmuna, nukun tulevana viikkona aivan liian vähän. Univelka kasaantuu.
- olen kisaa edeltävänä lauantaina häissä, kenties ryyppään itseni umpikänniin ja en pysy aamulla pyörällä pystyssä
- en saa unta kisaa edeltävänä yönä, joten käytän aikana miettiessä mikä kaikki voi mennä ja menee pieleen
- ajan ylinopeutta Helsingistä Nastolaan ja minut karkotetaan maasta
- unohdan jonkun olennaisen varusteen, niitähän ei olekaan kuin noin 298, jos nippusiteitä ei lasketa.
- pyörää ei hyväksytä katsastuksessa, koska jarruissa on jotain väärin
- kypärää ei hyväksytä, koska se ei ole Suuren Gurun hyväksymä
- joku ui ylitseni ja potkaisee lasit päästäni
- jalka kramppaa uidessa
- käsi kramppaa uidessa
- selkä kramppaa uidessa
- aivot kramppaavat uidessa
- nielaisen vettä ja joudun paniikkiin 
- vedestä noustessani potkaisen jalkani kiviin siten että varvas murtuu
- en saa märkäpukua päältäni, vetoketju on hajonnut.
- kaadun märkäpukua riisuessani ja loukkaan selkäni
- liukastun taluttaessani pyörää pyöräilyreitin alkupaikalle
- potkaisen jalkani polkimeen siten, että siihen tulee sentin syvä verta valuva haava. Pelastushenkilökunnalla on verifobia, juoksevat kirkuen karkuun (joka ikinen).
- rengas puhkeaa, suorastaan räjähtää,  minua epäillään terroristiksi
- kaadun yrittäessäni juoda juomapullosta, avata geelejä  tai ihan muuten vaan koska se on mahdollista (viimeksi tosiaan jäi geelit avaamatta)
- eksyn reitiltä.
- juon aivan liian vähän ja keskeytän nestehukan takia
- juoma on pilaantunut ja saan rajun mahataudin
- juon aivan liian paljon vettä. Keskeytän ja joudun sairaalan hyponatremian takia
- törmään toiseen pyöräilijään aiheuttaen massiviisen joukkotuhon
- pyörästä alkaa kuulua kirkuvaa ääntä, vaihteisto hajoaa tuhansiksi pieniksi kappaleiksi
- kettinki katkeaa, osat sinkoilevat ympäriinsä siten että kuolonuhreilta ei vältytä
- pyöräilysouuden päätteeksi unohdan irroittaa jalat lukkopolkimista ja kaadun toimitsijan päälle
- en löydä juoksuvarustepussiani.
- kun löydän varustepussini, huomaan sen olevan tyhjä
- vessaan on kuuden kilometrin jono, päätän paskoa housuuni, minua hävettää ja keskeytän
- solmin kengät jotenkin huonosti, tuntuu että jokin kiristää askelta. Sadan metrin kuluttua kaadun. En saa jalkoja irti toisistaan. Raahaudun käsillä kiskoen tuhatpäisen yleisön silmiltä piiloon itkemään.
- eksyn juoksun metsäosuudella, karhut syövät minut
- jalat kramppaavat 24 kilometrin kohdalla
- syön liikaa suolaa, jotta jalat eivät kramppaisi, ja keskeytän koska maha kramppaa
- polvet hajoavat
- akillesjänne hajoaa
- pää hajoaa
- oksettaa, energia ei imeydy ja olen muutenkin huono ihminen
- kuolen sydänkohtaukseen kiivetessä maalirakennelmalle
- juuri kun olen ylittämässä maaliviivaa, soittolistalla alkaa soida Lamb of God yhtyeen kappale Set to Fail. Päätän keskeyttää.
- minut hylätään, koska niin on tarkoitus.

Jotain varmasti unohtui,mutta aloitellaan näillä!

// 116.5 kg (~ -34kg)

Edit 16.8: Tajusin juuri, että tätä blogitekstiä kirjoittaessa oli juuri tullut 1000 päivää täyteen projektin alusta. \o/

Akilleen hammas

Pakollinen draamapläjäys ennen Joroisten triathlon-puolimatkaa.

Mikäs se on sitten se paikka, joka prakaa H-hetkellä, mikä vaiva iskee? Onkos se akillesjänne, penikkatauti, juoksijan polvi, vaiko suorastaan hieman eksoottisempi plantaarifaskiitti? NO EI!!!

Hampaat tietty! Liiallisella suun aukomisellahan ne läskitkin alunperin tuli hankittua!  Viime viikolla lohkesi paikka irti yläpurukalustosta. Ei kuitenkaan haitannut menoa, joten ajattelin odottaa oman hammaslääkärini lomilta paluuta. Eilen sitten reippaasti salaatti(!) päivällisellä sen vastakappalehammas alapuolelta halkesi. Ja tämä ei ole kivuton. Huomenna selviää, estääkö tuo hammas sankarteot viikonloppuna.

Freytagin pyramidi (Wikipedia)

Toisaalta, muutamat viimeviikot on menneetkin niin ongelmattomaksi, että jotain pientä, edes näennäistä, haastetta kaivattiinkin jottei jutun juoni vallan lässähdä!

"Kiihottavaan momenttiin" on nyt  02 vrk :08 h :47 min : 19 s.





// EDIT 12.7: Ei tulehrusta hampaassa, ei estettä Joroisiin osallistumiselle \o/

Sillä täytyy olla Latex/PVC -fetissi!

Onneksi en käytä GMailia. Nimittäin, jos olisin Googlen mainostenkohdistusalgoritmi, tarjoilisin itselleni jatkossa lähinnä Latex/PVC-fetissin kanssa yhteensopivia mainoksia.

1 x Bodyglide Skin Formula
1 x McNett Black Witch Adhesive

Voin selittää! Märkäpuvussa on reikä kinttuvälissä, ja tuo Black Witch -liima on kuulemma siihen hirmu hyvää! Ja ja ja ja Bodyglideä tarvin lähinnä nopeaan märkäpuvusta irtaantumiseen. Uskokaa pois!!

Ja ei siitä sen enempää! Ssshh!

Tänään pyörälenkillä keskinopeus ylitti 60 km lenkillä maagisen rajan, ja  näytti kotona  30.6 km /h!

Muutenkin nyt on aika hankala asettaa mitään aikatavoitteita Joroisiin puolimatkalle, vauhti on kehittynyt kaikissa lajeissa viimeisen kuukauden aikana hyvin harppauksin, mutta tärkeintä lienee mennä silleen rauhassa, että lopulta olen a) maalissa ja b) intoa riittää vielä elokuulle kokomatkalle.

Oikeastaan jaksaminen, tai siis voimien kesken loppuminen, ei jännitä lainkaan. Silti jännittää, ilmoittautumishässäkkä, varusteiden paikalleen toimittaminen vaihtopisteille, yleishässäkkä, uintiin lähtö lähes tuhannen muun uimarin kanssa yhtä aikaa, pyöräily väkijoukossa - olen pyöräillyt vain yksin.

Vai, näyttääkö tämä jotenkin olevan hallittua ja rauhallista?!

Seksiä, hierontaa ja videonauhoja

Tässä on meinannut kaikessa tohinassa jäädä toteamatta kaksikin merkittävää kokemuspiirin laajentumaa.

Ensinnäkin. Hieronta. Olen luonteeltani sellainen ikäänkuin lasikaapin sisällä kasvanut. Siinä mielessä, että alitajunnassani olen ajatellut vieraiden ihmisen kosketuksen olevan Ok lähinnä silloin, jos on kyse paritteluriiteistä tai vakavasta konfliktista.

Viime vuonna jo useampaankin kertaan tuntui, että lihakset ovat jumissa. Luotettavatkin lähteet suosittelivat avuksi hierontaa. Asia nyt on kuitenkin äskeisessä kappaleessa mainitun seikan takia jäänyt toteuttamatta.Vuoden vaihteessa tilanne oli kuitenkin taas päällä, ja kävin esittelemässä kipeää polveani fysioterapeutille. Brutus! Hänkin suositteli hierontaa. Lähes huomaamattani hän oli varannut ajan hierojalle. God damnit!

No. Odottelin jännityksellä hieronta-aikaan olevat pari viikkoa. Siinä noin 13 päivän ja muutaman tunnin aikana kerkesin mm. lukea aina yhtä luotettavia internetkeskusteluja mm. avainsanoilla "hieronta ei eroottista" ja "reisien hieronta ja erektio". Kokeilkaapa itte, mitä tulee! :)

Totuuden hetki. Edelleen, kun riisuin farkut jalasta ja kävin hierontapöydälle mahalleen maaten minua jännitti ja mietitytti. Mitä tästä seuraa. Voi ei, mitä tuli tehtyä!! No ei seurannut. Siis sitä. Mm. Reisien hieronta ja erektio: ei toteutunut \o/. Hierojan kosketus ei ole eroottinen. Nämä helpotuksen sanat mahdolliselle lukijalle, joka on myös elänyt kosketuksen lasikaapissa. Mene hierontaan. Se 1) auttaa 2) rentouttaa ja 3) mikäli hieroja sattuu vielä jakamaan samoja harrastuksia, vaihtuvat samalla myös kuulumiset. Kokemus vastaa ehkä hieman lääkärilläkäyntiä, mutta on miellyttävämpi.

Toiseksi. Videonauhat. Olen katsellut hyvän ystäväni suosituksesta TV-sarjan Spartacus, Blood and Sand sisäsoutelun ja pyöräilyn yhteydessä. Tiukkakin sessio menee kuin siivillä, kun Spartacus panee (miestä pinoon).



Mitä seuraavaksi dvd-katselimeen?

// 125.9kg