maanantai 29. elokuuta 2016

Tampere maraton: rasvaretki

 Reilu viikko sitten sunnuntaina kirjoitin Facebookiin näin:

"Kaippa tässä voi pikkuhiljaa teeskentelyn lopettaa. Harmittaa vietävästi. Kolmeen viikkoon en ole nyt kunnolla treenannut, kuin yksittäisiä kokeiluita vaikka just nyt pitäisi sitä kuntoa kaivaa esiin. Oli jokin ihan tavallinen flunssa, mutta siitä jäi jotain. Lihaksia kolottaa, eivät palaudu juoksukokeiluista, tavallinen nurmikonleikkuukin on liikaa. Tekisi vain mieli nukkua. Lähinnä tuntuu kuin joku rihmasto kiertäisi lihaksia ja koko kroppaa kuristaen..."

Eipä ole  ensimmäinen kerta, että juuri sillä hetkellä kun v-käyrä saavuttaa raja-arvonsa, alkaa käänne parempaan. Jo tiistaina juoksu tuntui mielettömän hyvältä. Keskiviikkona uskalsin jo heittää  rinkan selkään ja sain vahvistuksen siitä, että flunssa on mennyttä.


Niinpä päätin, että menen Tampere maratoniin juoksemaan yhden kierroksen,  ehkä puolimaratonkin 20 kilon rinkan kanssa.

Ennen flunssaa äärimmäisessä voimantunnossa olin lupautunut juoksemaan 4h20min tavoiteajan jäniksenä.  Stadionin kisakonttorissa minua odottivat numerolapun lisäksi ihanat pitkät vaaleanpunaiset pupun korvat.

Onneksi olimme jo ennen juoksua sopineet Mikan kanssa, että juoksemme samaa matkaa ja että jos ja kun minulla meno hyytyy, niin hän jatkaa ja vie junan maaliin.

Tampereella reitti juostaan neljänä reilun kymmenen kilometrin siivuna  Pyhäjärven rantamaisemissa ja mm. Arboretumin läpi. Maisemat olivat tänä vuonna normaaliakin piristävämmt Rauli-myrskyn piiskatessa järveltä vettä juoksijoiden niskaan ja rakentaessa kaatuneista puista esteitä reitille. Muutamassa kohdassa sai tehdä ihan tosissaan töitä, että pääsi eteenpäin. Minusta kuitenkin tuuli toi  enemmän  energiaa kuin otti, ja vesikylvyt ja puhuri lisäsivät lämmönhaihdutusta tehokkaasti.

Jokaisella neljästä kierroksesta oli aivan oma luonteensa.

- Ensimmäisten kymmenen kilometrin aikana rinkan kuormitus kasaantuu jalkoihin. 
Kahdenkymmenen minuutin paikkeilla herää kysymys, tasaantuuko rasitus koskaan ja riittävätkö voimat juoksuun.  En  tiedä mitä siinä sitten tapahtuu. Jotenkin alkushokin jälkeen meno kuitenkin kevenee.  Kenties liike muuttuu taloudellisemmaksi tai ehkä riittävästi energiaa tulee käyttöön.

- Toisen kierroksen puolessa välissä tuntuu mielettömän kevyeltä.  Ratinan stadionille johtava alamäkiosuus vain tehostaa tätä tunnetta. Tottakai jatkan kolmannelle kierrokselle. En enää edes muista, että oli tarkoitus juosta vain kymppi tai enintään puolimaraton.

 - Kolmas kierros. Alussa on raisu myötätuuli, mutta Arboretumin vastatuuliosuudella tapahtuu vatsalihaksissa selvä käänne. Ryhti pettää. Edessä on noin 3km hyvin lievästi nousevaa reittiä. 26. kilometrin kohdalla tunnun painuvani kasaan kaksinkerroin. Vatsalihakset alkavat kramppailla. Hetkeä myöhemmin  myös selkälihakset.  Kaikki muuttui muutamien minuuttien aikana. Ihmettelen, mistä se johtuu. Jätän rinkan pois selästä soutustadionin kohdalle. Päätän hölkätä Ratinaan ja keskeyttää sinne. Juoksu tuntuu   omituiselta. Äkkinäinen muutos rinkattomaksi tuntuu vähän siltä kuin pitkän laskettelupäivän jälkeen ottaisi monot pois. Ihan kuin olisin lego-robotti, jolla on aivan vääränlaiset koivet. Loikin ylöspäin, en eteenpäin.  Hetkeä myöhemmin minut saavuttaa 4:30 jänis ryhmänsä kanssa.  Jutut on hyvät,  iloiset, ja vatsalihaksetkin lakkaavat kramppailun ja stadionille mennessä jo juoksen eteen, enkä ylös.

- Neljäs kierros. "Kyllä tästä paljon parempi muisto jää, jos en keskeytä vaan juoksen maaliin.". Näen jossain kaukana Mikan selän. Se karkaa minulta viitisen kerkaa, kun vatsalihakset aloittavat kramppailun uudelleen. Pysähdyn toistuvasti juttelemaan sekavia mutta siinä hetkessä omasta mielestäni järkevän ja hauskan oloisia asioita järjestäjille.  Viimeisen alamäkiosuuden alkaessa näen vielä kertaalleen Mikan oranssin paidan ja päätän että olisipa hieno juosta maaliviivalle yhtä aikaa. Sen teemme.  Hieno päätös.

Nyt kun on maratonista on kulunut kaksi päivää, olen tosi iloinen että lähdin Tampereelle ja erityisen kiitollinen siitä että olen tosi tyhmä.

Käteen jäi:

1)  tajusin, että en ottanut juoksun aikana mitään  energiaa, ja joinkin enimmäkseen pelkkää vettä.  Syytin aluksi ennenkaikkea myrskyä vatsa- ja selkälihasten antautumisesta, mutta todennäköisesti ne raukat eivät vain kyenneet tuottamaan riittävästi tehoa koska polttoaine loppui kesken. 

2) ykkönen oli jälkikäteen ajatellen idioottimainen tyhmä temppu, ja vähän riskaabelia. Olisin voinut ajaa ehkä itseni liiankin loppuun. Mutta toisaalta se oli tosi  hyvä juttu, pelkällä rasvanpoltollakin energia melkein riittii.

=> Vantaalla syön ainakin 400g hiilareita. 

3) rinkan painopiste on aavistuksen liian korkealla.

4) puolimaratonin verran kulki ilman mitään tunnetta energian loppumisesta. Tämän tiedon kanssa on paljon helpompi lähestyä tulevaa  Tamperen puolimaratonin  ennätysyritystä.

5) silloin, kun vatsan ja koko keskivartalon tukilihakset antoivat myöten, ja rinkka painoi kropan kasaan tunsin itseni  yhtä läskiksi, voimattomaksi ja surkeaksi kuin seitsemän vuotta sitten. Mahtava ja yhtäaikaa raivostuttava tunne.  Ei enää koskaan lisäkiloja nahan alle.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Dynaaminen Isometrinen Omena Sretch


Näinä teknologisten innovaatioiden ja satojen ulkomaisin sanoin nimettyjen liikuntamuotojen aikoina on joskus vaikea pysyä ajan hermolla. Tässä artikkelissa esittelen dynaamisen isometrisen omena stretchingin ja multidimensionaalisen cardio crossingin.

Perinteinen staattinen venyttely on vanhanaikaista, ja jo useiden tutkimusten kautta keskivertoihmiselle haitalliseksikin todettu.

Nykyaikaa on dynaaminen isometrinen omena stretching.

Metodissa kerätään maahan pudonneita mätiä omenoita hämmästyttävän  leveässä haara-asennossa seisten.  Tavoite on jalkoja kulloisestakin maakosketuspisteestä liikuttamatta noukkia omenat mahdollisimman laajalta alueelta hyödyntäen heiluriliikettä.  Metodi tuo esiin sekä isometrisen että dynaamisen venyttelyn edut.
multidimensional cardio cross.

Omena stretching on suositeltavaa tehdä yhdistelmätreeninä eli ns. brick-workouttina multidimensionaalisen cardio crossin kanssa. Aiemmin cardio cross tunnettiin nurmikonleikkuuna.

Cardio cross on erinomaista peruskuntoharjoittelua ja aktivoi monipuolisesti 98% kehon lihaksista.  Laji sai alkunsa Deuzer-ruohikonleikkureiden keksimisen myötä varhaisella 2010-luvulla.

Cardio crossin sijaan tai lisäksi brickiin voi kombinoida mainiosti myös coached-lead-walkkia, HIITtinä tai ilman.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Guinness World Record Attempt Applications Accepted!

 In may, I wrote an at application at www.guinnessworldrecords.com

 Fastest marathon carrying a 60-lb pack

Practise half marathon at Helsinki City Run
"I want to break this record as a milestone in my journey from a 330 lbs (about 150 kg) heavily obese coach potato. I have already ran a marathon carrying about 127 kilograms. This time I will replace the 28 kilograms of fat as weight in my backpack. 

By doing this, I am hoping that overweight people might stop for a second to think about the huge potential they carry. They might be overweight, but not in bad shape. In fact, they are strong and powerful. "

The current record is held by Toru Sakurai, a Japanese army instructor. He finished the 2013 Tokyo Marathon in 4 hr 39 min 9 sec with a 60 lb backpack. 

Ever since I started moving at 2009, the extra weight has been a motivator for me. In a way, every extra lb of fat that I carry, gives me an exponential reward when working out.

With each step my fitness goes up, and at the same time every lost lb makes moving easier. I am secretly building a sports car engine, which is gradually revealed with every lb lost. I think overweight is a motivator, not a de-motivator.

For me, breaking this record is the final proof on the case. I will make my attempt at Vantaa marathon, Saturday, October 8th.
Grillfest, year 2009. Around 335 lbs (150+ kg)

I also filed an application to set the record for half marathon carrying a 60 lb pack which Guinness World Records accepted. I will be making this attempt at Tampere half marathon September, 10th. I am hoping to run under 2:15:00, but hopefully a few minutes faster.

Gear

I started running with a weight vest in 2015, adding more weights progressively and aggressively. After a couple of successfull months I ended up injured. Basically my belly button followed by a trail of guts popped out. Hernia umbilicalis. Not a recommended experience.

Also, when googling and gathering intel on other attempts to break weighted marathon records, I realized that the most difficult part is to train consistently and progressively and not get injured.  I chose  the following gear.
 
1) Savotta Jaeger Rucksack.

The Savotta Jaeger rucksack is an improved model of the paratrooper rucksack originally designed for the Finnish Defence Forces. As the slim shape allows free movement of arms, this rucksack is just like meant for running with heavy loads.

2) Runteq Zoi

Zoi kinematics sensor measures movement and analyses running technique. When running with an extra load it is critical to know when and how the technique fails. I use Zoi also to measure & minimize the bouncing of the rucksack. Get your Zoi Sensor here.

3) Myontec Mbody Shorts

The Mbody shorts use EMG (electromyography) to measure muscle activity. As the result I get insight on the muscle load balance (left / right, quads / hams). It is also the perfect tool to balance the rucksack optimally.

4) On Running Cloud shoes
The Swiss Cloud is the world's lightest (198g) fully cushioned running shoe.  I have used these for last few thousand kms.

Guinness World Records require me to provide with a lot of proof on the record (race organizer's statement, official course measurement, photos, videos, media coverage, witness statements). If you happen to participate in the Tampere Half Marathon or Vantaa Marathon I'd appreciate if you signed  the witness statement at the finish line.

perjantai 12. elokuuta 2016

Guinness World Records-ennätysyrityshakemukset hyväksytty

Toukokuussa tein tunnuksen www.guinnessworldrecords.com-sivustolle ja jätin kaksi hakemusta.   

Sitten 28.7 sain sähköpostin: "We are pleased to inform you that your application has been accepted..."

Eilen tuli toinen vastaava sähköposti. Tämä tarkoittaa sitä, että saan virallisesti tavoitella kahta Guinness-ennätystä:

a) Fastest marathon carrying a 60 lbs pack (maraton 27.2 kg rinkan kanssa) - ennätysyritys Vantaan maratonilla 8.10.

Voimassaoleva ennätys 4 tuntia, 39 minuuttia, 9 sekuntia on japanilaisen armeijakouluttajan Toru Sakurain nimissä, ja juostu vuoden 2013 Tokion maratonilla.

Ennätyksen rikkomista on koettanut mm. englantilainen Dan Jones mutta kuitenkaan onnistumatta.

Olen painanut enimmällään yli 150 kiloa ja juossut Amsterdamissa 2011 kokonaisen maratonin, kun painoin 127 kiloa.  Minua kiehtoo ajatus, että  ylipainoiset ihmiset ovatkin hyväkuntoisia ja että ylipaino ei ole haitta,vaan mahdollisuus.

Minulle ainakin ylipaino ja siihen latautunut potentiaali antoi virtaa liikuntaharrastusta aloitellessa. Samoin tieto siitä, että olen ennenkin jaksanut juosta ison kuorman kanssa  himmentää epäilykseni, pystynkö tähän.

Paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa.

b) Fastest half marathon carrying a 60 lb pack (puolimaraton 27.2 kg rinkkaa kantaen) - ennätysyritys Tampere Puolimaratonilla 10.9.

Matkalle ei ole voimassa olevaa Guinnesin ennätystä. Sain Guinness World Recordsilta luvan yrittää tehdä se osana maratonprojektiani. Tavoitteeksi Guinnesille ilmoitin 2:20:00. Yritän kyllä juosta kovempaa.

Tähän asti pisin juoksuni rinkan kanssa on ollut vain puolimaratonin mittainen. Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Ottaakseni siitä selvää  c) osallistun myös Tampere Maratonille 27.8 

Kannan Tampereella hieman ennätysyrityksiä kevyempää 20 kg rinkkaa, ja minulla on päässäni jäniksen korvat. Jos tavoittelet maratonilla aikaa noin 4 h 20 min (vauhti noin 6 m 10 s / km), tule mukaan!

Varusteet:

Aloitin juoksun painoliivien kanssa syksyllä 2015. Lisäsin liiveihin kiloja päättäväisesti, johdonmukaisesti ja nopeaan tahtiin. Pari kuukautta sujuikin hyvin, mutta sitten homma katkesi akuuttiin napatyrään, joka oli ilmeisesti liian nopean muutoksen ja liivin aiheuttamaan paineen vaikutuksesta kovasti vihainen. Surffaillessani muita reppu-maraton-ennätyksiä yrittäneitä tajusin että tärkeintä on pystyä harjoittelemaan johdonmukaisesit mutta loukkaantumatta.

Olen pyytänyt ja saanut näiltä suomalaisilta yrityksiltä värkit projektia varten käyttööni, mutta  ne eivät eivät sponsoroi minua rahallisesti.  Halusin käyttööni nimenomaan nämä, koska ne tarjoavat mielestäni parhaat mahdollisuudet onnistua projektissa. 

* Savotta Jääkäririnkka (kuvissa selässä)

Surffauksen perusteella Savotta jääkäririnkka oli tukevuutensa ja käsille vapaan liikkuvuuden antavan kapean olemuksensa takia paras mahdollinen väline liki 30 kilon kuorman kuljettamiseen. En ole katunut.

* mBody-älyshortsit (kuvissa jalassa)

Älyshortsit mittaavat lihaskuormaa ja aktiivisuutta EMG-mittauksella. Niiden avulla olen saanut yllättävääkin apua mm. kuorman pakkaukseen ja kuormituksen optimaalisen jakoon. Housut kertovat lihaskuorman määrän jakautumisen oikealle ja vasemmalle, taka- ja etureiteen. Lisäksi ne ovat mukavimmat kompressoivat juoksushortsit, joita olen käyttänyt.

* Runteq Zoirun-juoksutekniikkamittari/valmentaja (kuvissa rinnassa)

Runteqissa olen pienosakkaana ja hallituksessa, koska Zoirun on mielestäni hyvä juttu. Jokaisen juoksijan pitäisi hommata käyttöönsä sellainen (tästä). Se antaa uuden näkövinkkelin juoksutekniikkaan ja ta juoksuharjoitteluun.

Ei kuitenkaan riitä, että  juoksen maratonin tai puolimaratonin riittävän kovaa.

Tarvitsen myös melkoisen määrän todistekappaleita virallisen ennätyksen dokumentoimiseksi: virallisen punnitusraportin ennen ja jälkeen juoksun,  reitin mittaustodistuksen,  juoksun järjestäjän lausunnon, todistajalausuntoja, kuvia, videota, media-artikkeleita. Mitä enemmän ja uskottavampaa evidenssiä toimitan Guinness World Recordsille, sitä varmemmin ennätys tullaan hyväksymään.

Jos siis tulet paikalle Tampereen puolimaratoniin tai Vantaan maratoniin, olisi hienoa jos voisit allekirjoittaa todistajalausunnon, jos ainekset ennätykseen ovat koossa.

Homma alkaa kahden viikon päästä Tampereella. Jännitys tiivistyy.