Minä työnnän autoa ja Nokian Renkaat tekee työntämisestä mahdollisimman kevyttä. Harjoittelu on ollut jo jonkin aikaa käynnissä täydellä höyryllä, joten on mukava päästä kertomaan projektista vapaasti ja selittämään miksi ja miksi juuri nyt.
Olen elänyt viimeiset 16 kuukautta selkäkipujen kanssa. Aluksi kipu kehittyi hitaasti ja oli lopulta jokapäiväistä. Jalatkaan eivät toimineet, vaan tuntui kuin valtaosa lihasvoimasta olisi poissa. Koiranulkoilutus-lenkillä piti välillä mennä maahan makaamaan, kun jalat eivät vain totelleet. Arki oli hankalaa, ja pahensin ongelmaa kokeilemalla vääriä keinoja.
Sain avuksi Ovaskan Matin. Hän alkoi auttaa minua selkäni kanssa. Sain lääkäriltä selkäydinkanavan ahtauma -diagnoosin, ja kannustavan käskyn jatkaa liikkumista. Sain Matilta oikeita harjoitteita ja motivaatiota, parempaa oloa ja toivoa. Selkä alkoi voida paremmin. Tämän vuoden alussa kivuttomat jaksot pitenivät ja hankalat päivät vähenivät. Aina välillä olin mukavuusalueella. Siihen rajalle olisi ollut helppo jäädä.
Selän hyvät ja huonot jaksot vaihtelivat. Tajusin, että jos haluan katkaista kierteen, minun on tehtävä paljon enemmän kuin on lyhyellä tähtäimellä välttämätöntä. Halusin kohdistaa ajatukset kaukaiseen tavoitteeseen ja tehdä asiat vielä paremmin, vaikka kipu ei olisikaan jokapäiväinen motivaatio.
Olin jo syksystä 2018 alkaen työntänyt salilla säännöllisesti ns. crossfit-laatikkoa. Jotta se onnistuu selän kannalta hyvin, kehon täytyy olla hallinnassa.
 |
| Boksin päällä Ovaskan Matti |
Tammikuun puolivälissä menin Guinnessin sivuille, ja löysin mitä etsin:
http://www.guinnessworldrecords.com/world-records/fastest-time-to-push-a-car-one-mile
Voimassa oleva ennätys on Kroatian vahvimman farmarin Mario Mlinaricin nimissä. Kesäkuussa 2009 Mario työnsi 1880 kg painavaa autoa mailin matkan aikaan15 minuuttia 21 sekuntia.
Jos selkävaivainen lähtee tuosta vain työntämään autoa, siinä ei luultavasti hyvin käy. Laitoin hakemuksen sisään, ja jatkoin harjoittelua. Kun sain huhtikuussa lähtöluvan, piti alkaa miettiä käytännön asioita. Mietin autoa, kitkaa, vierintävastusta ja renkaita.
Matti oli työllään osoittanut, kuinka paljon apua asiantuntija-avusta on. Asun Nokialla. Kirjoitin sähköpostin Nokian Renkaille ja kysyin suoraan:
"Olisiko Nokian Renkailla kiinnostusta osallistua Guinnessin ennätyksen tekoon? ... sain juuri virallisen "lähtöluvan" ja ohjeet. Koska olen nörtti, suhtaudun asiaan nörtin näkokulmasta. Asioita ei voi aina ratkaista pelkästään luolaörkkimäisesti voimalla. Ymmärrän, että renkaiden vierintävastus on tässä isossa roolissa."
Nokian Renkaat innostui hankkeesta. Yleensä ne villeimmät ideat tulevat minulta, mutta nyt on käynyt toisinkin päin. Jos yrityksessä paneudutaan töihin sellaisella innolla, sen on pakko näkyä myös tuotteessa.
Olen saanut harjoittelua varten käyttööni Audi S4:n, jota saan käydä työntämässä Renkaiden testiradalla. Minua auttaa joukko innostuneita rengasasiantuntijoita. Täydellistä.
Välillä mietin, olenko pikkupoika unelmoimassa, vai onko tämä ihan oikeasti totta.
Harjoittelu jatkuu kunnes auto kulkee riittävää vauhtia ja olemme valmiit ennätysyritykseen syys-lokakuussa.
Jatkossa kirjoitan siitä, miten harjoittelen, mitä mittaan autoa työntäessäni ja mitä opin. On maahan ja autoon kohdistuvia voimia, kitkaa ja vierintävastusta, vartalon asentoa ja voiman suuntaa, lihaskuormitusta ja jakaumaa. Tämä projekti on data-nörtin aarreaitta.
