 |
| Kuva: adidas.com |
Sain viime kuussa kokeiltavakseni Adidaksen miCoach Smart Run -sporttikellon.
Kyseisen laitteen kimppuun pääseminen kuumotti useasta syystä: Ensinnäkin siinä on sisällä rutosti älyä ja antureita. Päälle on tuunattu Android ja annettu sille riittävästi prosessointitehoa antureiden hyötykäyttöön valjastamiseen. Toisekseen tämän Adidaksen sporttikellon alustan on
kehittänyt suomalainen Elektrobit, jossa olen itsekin viime vuosikymmenellä työskennellyt hikinörtin tehtävissä. Kolmanneksi, se näyttää aivan älyttömän hyvältä. Vai hä?
Huusin siis avaruuden tyhjyyteen palavan haluni kokeilla tätä laitetta, ja pian ja viimein koitti se päivä, että laite oli postista noudettavissa viikon testikäyttöä varten.
Internetissä on tuotteita koskevien blogikirjoitusten ja Youtube-videoiden yhteydessä muodostunut tavaksi ottaa näyttävä "unboxing" kuva ja luoda kuvailu siitä, miltä se oikein tuntuikaan, kun sitten jonkin laitteen sai käsiinsä. Yleensä nämä kuvat ovat oikein kauniisti aseteltuja, valotus on kohdallaan ja pikseleitä riittävästi, kaikki natsaa.
Kuvitelkaa 500-kiloinen ja kolmemetrinen äkkipikainen taisteluörkki, jonka suurinta herkkua on pääsiäispupu. Ja nyt tämä pääsiäispupun herkkupihvi on saapuneeseen Adidas miCoach Smart Run-pakkaukseen kätketty. Lopputulos näyttää tältä:
Adidaksen tuotepakkaus oli erinomaisen käyttäjäystävälliseksi suunniteltu, ja sen nopeaälyinen taisteluörkkimme selvitti vaikeuksitta hetkessä. Pakkauksen sisältö: kello (uuh!, komee!), laturi ja ohjekirjat olivat käsissä hetkessä.
Mutta sitten örkin nokkeluus joutui koetukselle. Testisettiin kuuluneet Jabra Sport Bluetooth -kuulokkeet oli naitettu tuotepakkaukseensa pirullisten nippusiteiden, rautalankojen ja niitä kiinnipitävien solmuloitsujen voimin. Hetken korvantaustaa kaivettuaan neuvokas örkkimme ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi vaan kohdisti lievässä raivonpuuskassa hallitsemattoman määrän energiaa BT-kuulokkeiden tuotepakkaukseen. Pakkaus räjähti kappaleiksi.
Unboxed! :)
Laitoin välittömästi rasiasta löytyneen aarteen vasempaan ranteeseeni. Tepastelin korostetun uhmakkaasti rinta röyhistettynä ympäri kotiamme, samaan tapaan kuin lauman johtajagorilla tekee napattuaan tertun mehukkaimman banaanin. Loin uhmakkaita katseita jälkeläisiini, jotka selvästi himoitsivat tätä laitetta. Minun, Aarre!
Mitäpä älyä tähän on sitten laitettu:
- 1.45 tuuman värikosketusnäyttö 184x184 pikseliä
- 1.2 Ghz dual core OMAP4430 -prosessori, jonka kellotaajuutta pystyy muistaakseni taikka arvatakseni liu'uttamaan vapaasti. Tämä piirre tekee siitä varsin oivallisen virrankulutuksen säätelyn kannalta.
- 410 milliampeeritunnin akku. "Maraton-moodissa", ilman Bluetooth-musiikintoistoa max. jumppakäyttöaika on lähes kahdeksan tuntia. Musiikin kanssa maraton-moodin käyttöaika puolittuu noin neljään.
- 512 megaa RAMmia ajonaikaiseen suoritukseen, siihen päälle 4 gigaa tallennustilaa. (Käyttäjälle näkyy kolme.)
- Tallennustilaa voi hyödyntää vaikkapa MP3-kappaleiden tallennukseen, nimittäin myös Bluetooth 4.0 piiri löytyy
- Kiihtyvyysanturi, ja GPS.
- WLAN ja USB (laitteen päässä ei USB-liitin vaan oma adapteri, jolla hoituu myös lataus)
- Mutta, se mikä vasta töräyttää! Watang! OPTINEN sykemittari Se peeveli mittaa sykkeen suoraan ranteesta ilman mitään rinnan ympäri vyötettäviä kuristuspantoja.
 |
| Optinen sykemittaus:OFF |
|
 |
| Optinen sykemittaus: ON |
|
MYÖNNÄ! Sinun läppäräsi oli vielä 2-3 vuotta sitten mopompi kuin tämä kello!
Spekseistä jäin kaipaaman oikeastaan vain kahta (ja puolta) asiaa: IPX8-vesitiiviys ja uintimoodi, ANT+ -tuki (mm. Garminin polkupyörän kadenssianturit). Näillä lisäyksillä laite sopisi käytettäväksi täysverisenä triathlon-treenikellona. Puolikas speksipuute on myös tuo akunkesto, mutta en usko sen olevan lopullinen ongelma. Sitäpaitsi, virransäästömahdollisuuksia on raudan ja softan yhteistyöllä todennäköisesti vielä optimoiden esiinkaivettavissa.
 |
| WLAN-verkon salasanansyöttö, onneksi vain kerran :) |
Laite osaa päivittää itse itseensä uuden softaversion kätevästi sen jälkeen, kunhan se on saatettu yhteyteen WLAN-verkon kanssa. Koekäytön aikana laitteeni hyppäsi pari softaversiota tuoreemmaksi. Siihen tuli mm. uutena tuo spekseissä mainitsemani maraton-moodi, jolla akusta otetaan irti enemmän käyttötunteja. Muitakin parannuksia tuli. Laite kehittyy siis ohjelmiston, ja sitä kautta parantuvien ominaisuuksien osalta vielä aktiivisesti. Yleisvaikutelma on se, että potentiaalia on raudassa ja alustasta runsaasti.
Käyttöönotto
Smart Runin käyttöönoton on laitteen testikäyttöön lähettänyt markkinointitoimisto ilmeisesti todennut olevan keskimäärin liian helppoa.
Kun olin kellon ranteeseeni laittanut, en millään päässyt kärryille siitä että miten *vetissä uuden käyttäjän olisi tarkoitus osata syöttää kelloon omat asetuksensa. Mm. Adidaksen verkkopalveluun kytkeytyminen oli mahdotonta. Vedin asiasta jo herneetkin nenään, melko syvälle ja hylkäsin laitteen yhdeksi päiväksi. En toki lue ikinä mitään käyttöohjeita, mutta sittten jossain vaiheessa tajusin että laitteen ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä olisi pitänyt tulla jonkinlainen käyttöönotto-wizardi, jolla nämä alkuasetuksetkin hoituvat.
NO. Tämä minun testikelloni oli jo tältä osin tuunattu. Koneessa oli missinmittoihin sopivan naishenkilön tiedot, eivätkä taisteluörkin. Kun tämän tajusin ja suoritin laitteelle perinpohjaisen resetin, pääsin normaalin käyttöönottoon.
Normaali uudenkäyttäjän käyttökokemus onkin aivan erilainen ja erinomainen. Sain asetukset suit sait kohdalleen ja pääsin laitteen kanssa saman tien sinuiksi. Vinkki mainostoimistolle: resetoikaa ne testilaitteet :D
Tujautetaanpa tähän kohtaan setti kuvia laitteesta:
 |
| Kello-moodeja on useita, tässä niistä yksi |
 |
| Lenkille lähtiessä voi valita harjoituksen tyypin ja saada korviin audio-ohjausta treenin suorittamiseksi. |
 |
| Mp3-musiikki-kirjastosta sopivaa musiikki treeniin |
 |
| ... ja mahdollisuus valita, haluaako keskittyä musiikkiin vai treenin läpiviennin puheopastukseen. |
 |
| Puhevalmentajan saa höpöttämään korviin kaikenlaista, mm. toki matkan, nopeuden sykkeen ja tavoitesykkeellä olon ja joukon muita asioita. |
 |
| Antureita voi halutessaan räpsiä tyystin pois päältä, jolla lienee voimallinen korrelaatio ainakin akunkulutukseen... |
 |
| Testasin myös softapäivityksen myötä tullutta marathon-moodia ja kaikki toimi normaalisti sen päällä ollessa. |
 |
| Lopulta päädyin keskimäärin valitsemaan vapaan ei-ohjatun harjoituksen. Sitten vain ulos, lenkille, ja start... |
Lenkille
Lähtiessä laite ottaa käyttöön (jos ne on päälle valittu) sykemittauksen ja GPS-paikannuksen.
Syke löytyi keskimäärin likimain heti. Pidin lenkillä päälläni myös Garminin Forerunner 310XT-kelloani, ja sen sykevyötä. Lukemat Adidaksen ranteesta mittaamiin verrattuina olivat jotakuinkin identtiset. Hetken mielijohteesta tungin lunta ranteen ja kellon väliin ja ajattelin, että sillä saan sen sotkettua. Sykelukemat tulivat tästä huolimatta luotettavasti. Sykkeen mittaus ranteesta toimi ainakin minun kohdallani täydellisesti. Jostain syystä olin vähän skeptinen tämän suhteen. Turhaan.
Mutta haa! Silloinhan mittaus ranteesta muodostuu ongelmaksi, jos haluat pakkasella pitää kellon takin päällä nähdäksesi sykkeen jatkuvasti. Takin läpipä sykemittaus ei toimikaan toisin kuin erillisen perinteisen sykepannan kanssa! Toisaalta, kellon saa ilmoittamaan sykelukeman ja sykealueella pysymisen BT-kuulokkeisiin.
GPS-signaalia jouduin odottelemaan hieman pidempään kuin mihin olen tottunut Garminin laitteiden kanssa. Garminilla GPS-fixin saanti on vuosien mittaan hioitunut mielestäni varmaksi ja nopeaksi. Tässä on Adidaksen kellossa parannettavaa. En ottanut satoja GPS-fiksejä, ja sateellittisäät vaihtelevat. Joskus sijainti lukittuu nopeammin, joskus hitaammin, mutta fiksin löytö tuntui hitaammalta. Ei puhuta isosta ongelmasta, etenkään silloin jos ei ole tottunut 20-30 sekuntia nopeammin löytyvään fixiin, mutta tässä kohtaa huomasin negatiivisen eron verrattuna siihen mihin itse olen Garminin kanssa tottunut.
Musiikki raikasi kellosta bluetoothin yli Jabran BT-kuulokkeisiin kunnon jytinällä ja laadukkaasti. Puhutun treenipalautteen ja musiikin yhteystyö pelasi mallikkaasti. Palaute tulee kyllä melko pitkin lausein ja pitkin sanoin, jotka voisi kompressoida lyhyemmäksi. Jos esimerkiksi elämässään on jo tuhat kertaa lenkillä kuullut "per kilometer" tai "heart beats per minute", voisi nämä muuttaa muotoon "km" ja "BPM". Tällöin kerkeäisi keskittyä paremmin olennaiseen, eli WASPiin! :)
Näyttö on selkeä ja siinä näkyy kaikki olennainen. Kosketusnäytön juoksunaikainen näpertely onnistui vaivatta, syke/nopeus/jne -näkymästä pääsee muihin näyttöihin sivulle pyyhkäisemällä, vaikkapa musiikkia vaihtamaan. Kunkin alitoiminnon sisällä lisää valintoja löytyy sitten alas/ylös pyyhkimällä.
En keksi näytöstä ja käyttöliittymän jumpanaikaisesta hallinnoimisesta mitään valittamista..
Lenkin jälkeen juoksusuorite heilahtaa, elikkäs synkronoituu automaattisesti wlanin ylitse Adidaksen
miCoach-webbipalveluun. Tuonne webbipalveluun siis kertyy ja siellä voi pyöritellä monipuolisia tilastoja samaan tapaan kuin vaikka Endomondossa, HeiaHeiassa ja muissa Sports Tracker -webbipalveluissa. miCoach -webbipalvelusta mainittakoon vielä mm. se, että se pelaa urheilukellon kanssa yhteen. Webbipalvelusta voi ladata laitteeseen harjoitusohjelmia jne. Samoin voi kätevästi merkata millä kengillä on juossut jne.
Tässä kohtaa löytyy kuitenkin itseäni eniten laitteessa ahdistava piirre. Adidaksen kello on naitettu toimimaan erityisen hyvin yhteen Adidaksen webbisivuston kanssa. Kätevää mahdollisuutta tietojen siirtämiseen muihin verkkopalveluihin ei ole.
Mahdollisesti jonkinlainen GPX-import-tiedonsiirto mahdollisuus on joskus tulossa, mutta en sulata tällaisia suljettuja hiekkalaatikoita. Kun laitteessa kerran on siihen mahdollisuus ja webbipalvelut tarjoavat rajapinnat niin minkä ihmeen takia tätä ei pantaisi pelaamaan suoraan yhteen. Esimerkiksi minulla on Endomondo-palvelussa dataa vuoden 2010 alusta alkaen, 1762 liikuntasuoritetta. Laitteet, pelit ja vehkeet vaihtuvat, mutta kynnys johonkin toiseen datakeruupisteeseeen siirtymiseen olisi tosi kova.
Laittakaapa tämä vehje pelaamaan yhteen Endomondon ja HeiaHeia:n ja muiden kanssa, niin tätä myydään rutosti!
Kaiken kaikkiaan
Laite tuntui myös softan osalta yllättävän valmiilta siihen nähden, että se on ollut markkinoilla vasta muutamia kuukausia. Kyllä siinä vielä parannettavaa on, mutta se on tuntunut etenevän tässä alkuaikana hyvää tahtia. Tässä valmiusasteessa on merkittävä ero esim.
Kickstarter-joukkorahoitussivustolta vauhtia hakeneeseen
Leikr-urheilukelloon. Minulla on sellainenkin tuolla laatikossa, mutta en ole siitä vielä kirjoittanut arvostelua. Se ei vielä minusta olisi tehnyt oikeutta laitteelle, joka on vielä raakile.
Uusissa laitteissa on aina lastentauteja. Se vaan pitää hyväksyä. Adidas miCoach Smart Run näyttää tältä osin vakuuttavalta tapaukselta. Se on selvästi lähdetty tekemään tosissaan, ja olen saanut sen vaikutelman, että lastentaudit lääkitään nopeasti ja päättäväisesti.
Hankkisin tämmöisen kellon itselleni, JOS harrastaisin enimmäkseen juoksua ja satunnaisesti pyöräilyä. Juoksuun tämä tarjoaa minusta jo nykyisellään pitkälti kaiken olennaisen helppokäyttöisessä paketissa. Musiikkien mukana kulkeminen on ehdoton plussa. Samoin sykkeen mittaus ranteesta. Jonkinlainen pyöräilytilakin on olemassa, mutta tältä osin on tarjolla kehittyneempiäkin laitteita. Tämä ei siis ole varsinainen multisport-urheilukello erityisesti siksi, että sitä ei voi viedä veteen. Hankkisin, ennen kaikkea, JOS tämä laitettaisiin pelaamaan yhteen Endomondon kanssa.
Aika vakuuttavaa, että tällaisille markkinoille jossa mm. Garmin, Polar ja Suunto ovat pelanneet suhteellisen hitaan kehityksen peliä jo vuosia, tulee uusi peluri näin valmiilla tuotteella. Tämä on ominaisuuspotentiaaliltaan rutkasti muita edellä. Jos tätä viedään voimalla ja sinnikkäästi eteenpäin pari vuotta tässä käy niin, että koko ala joutuu tekemään harppauksen.
Hyvä Adidas ja hyvä Elektrobit!
