Rankin urheilujumppailu, mihin olen tähän mennessä sekaantunut - 6h44min, 132 kilometriä ja 4555 kcal. // tarkemmat datat, ja reitti löytyy täältä
Olin vaihtanut vanhaan maastopyörääni ihan itse ultrakapeat täysliksit renkaat ja sen kyllä huomasi. Nimittäin olikohan jäänyt sisäkumi hieman rullalle, vai mitä, mutta jo noin kymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen POKS, shhhhhhhh. Ja rengas tyhjäksi. Olin ostanut ihmemönjää, joka paikkaa ja täyttää renkaan *suihk* vaan, joten sitä sisään. Niinpä päästiin ihmeen pian taas liikkeelle. Rengas ei kuitenkaan tullut ihan täyteen, mikä hieman masensi ja arvelutti. Matka jatkui jokatapauksessa vielä viitisen kilometriä, kunnes rengas sitten tyhjeni uudelleen ja lopullisesti.
Huoltoauto kurvasi paikalle varttia myöhemmin. Sisärengas vaihdettiin - ja pääsimme uudelleen liikkeelle. Tässä vaiheessa viimeisetkin pyöräilijät olivat ohittaneet meidät kymmenisen minuuttia aiemmin.
Sitten mentiinkin reipasta vauhtia. Ensimmäiset 60 kilometriä kilometrikeskinopeus kävi usein yli kolmenkymmenen. Peesin voima on, erityisesti alamäessä huima. Siinä pääse tällainen kokematonkin yllättävän kevyesti.
Ennen Muroleen kanavaa, ja hieman myöhemmin tullutta virallista taukopaikkaa oli pari pirullista mäkeä, jotka koettelivat jo aikalailla voimia ja tahtoa. Niistä kuitenkin selvittiin ja Muroleen etapilla hyväntuuliset järjestäjät tarjosivat jumalaisen hyvää lämmintä kanakeittoa. Nam. Vedin sitä kaksi kukkuralautasellista, kaksin käsin leipää ja mehua. Tankkasin uudet 2 litraa urheilujuomaa ja niin lähdimme eteenpäin.
Nyt tuli pahimmat kilometrit. 80-110 km kohdalla oli reisistä voimat jokseenkin loppu ja mäkiä tuli vastaan armotta. Onneksi on kuitenkin ystäviä. Ilman mahtavan ystävän vetoapua ja kannustusta - ja kiiltomatoja! :) - olisi varmasti käynyt mielessä keskeyttämisen ajatus.
Kun mittarissa oli noin 110 kilometriä viuhahtivat ohi pidemmän, 217 km lenkin pyöräilleet supermenijät. Heidän perässään mentiin loppumatka. Väsymys tuntui kokoajan vahvana läsnä, mutta sitä on jotenkin pyöräillessä hankla arvioida, onko ihan kuollut vai vieläkö jaksaa vähän. Kyllä sitä jaksoi, viimeiset 5 km olikin taas kivaa herkuttelua.
Mahtava kokemus. Pituutensa takia todella rankka. Kai siinä vaikutti sekin, että harjoitustunteja pyörällä kerkesi kertyä ennen Pirkkaa vain ehkä noin 7 kpl :)
Ensi vuonna uudestaan, jos vain mahdollista. Suosittelen!
ps. Nyt sunnuntaina, vain yhden välipäivän jälkeen, kävimme riipaisemassa 10 kilometrin juoksulenkin. Ei tuntunut missään! Ilmeisesti pyöräily on melko armollista myös nivelille.
ps2. Eväät reissulle muille miettijöille referenssiksi, riittivät itselleni hyvin: 2litraa Gatoradea (pullojen tankkaus puolivälissä), 2 * Siripiri hedelmäsokeripötköjä, 2 * Recovery patukoita. Tankkauspisteellä reillusti kanasoppaa.
// 127kg. Pitkästä aikaa pieni lasku, eiköhän tästä painella alle sen 125:n ennen lokakuuta.
Olin vaihtanut vanhaan maastopyörääni ihan itse ultrakapeat täysliksit renkaat ja sen kyllä huomasi. Nimittäin olikohan jäänyt sisäkumi hieman rullalle, vai mitä, mutta jo noin kymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen POKS, shhhhhhhh. Ja rengas tyhjäksi. Olin ostanut ihmemönjää, joka paikkaa ja täyttää renkaan *suihk* vaan, joten sitä sisään. Niinpä päästiin ihmeen pian taas liikkeelle. Rengas ei kuitenkaan tullut ihan täyteen, mikä hieman masensi ja arvelutti. Matka jatkui jokatapauksessa vielä viitisen kilometriä, kunnes rengas sitten tyhjeni uudelleen ja lopullisesti.
Huoltoauto kurvasi paikalle varttia myöhemmin. Sisärengas vaihdettiin - ja pääsimme uudelleen liikkeelle. Tässä vaiheessa viimeisetkin pyöräilijät olivat ohittaneet meidät kymmenisen minuuttia aiemmin.
Sitten mentiinkin reipasta vauhtia. Ensimmäiset 60 kilometriä kilometrikeskinopeus kävi usein yli kolmenkymmenen. Peesin voima on, erityisesti alamäessä huima. Siinä pääse tällainen kokematonkin yllättävän kevyesti.
Ennen Muroleen kanavaa, ja hieman myöhemmin tullutta virallista taukopaikkaa oli pari pirullista mäkeä, jotka koettelivat jo aikalailla voimia ja tahtoa. Niistä kuitenkin selvittiin ja Muroleen etapilla hyväntuuliset järjestäjät tarjosivat jumalaisen hyvää lämmintä kanakeittoa. Nam. Vedin sitä kaksi kukkuralautasellista, kaksin käsin leipää ja mehua. Tankkasin uudet 2 litraa urheilujuomaa ja niin lähdimme eteenpäin.
Nyt tuli pahimmat kilometrit. 80-110 km kohdalla oli reisistä voimat jokseenkin loppu ja mäkiä tuli vastaan armotta. Onneksi on kuitenkin ystäviä. Ilman mahtavan ystävän vetoapua ja kannustusta - ja kiiltomatoja! :) - olisi varmasti käynyt mielessä keskeyttämisen ajatus.
Kun mittarissa oli noin 110 kilometriä viuhahtivat ohi pidemmän, 217 km lenkin pyöräilleet supermenijät. Heidän perässään mentiin loppumatka. Väsymys tuntui kokoajan vahvana läsnä, mutta sitä on jotenkin pyöräillessä hankla arvioida, onko ihan kuollut vai vieläkö jaksaa vähän. Kyllä sitä jaksoi, viimeiset 5 km olikin taas kivaa herkuttelua.
Mahtava kokemus. Pituutensa takia todella rankka. Kai siinä vaikutti sekin, että harjoitustunteja pyörällä kerkesi kertyä ennen Pirkkaa vain ehkä noin 7 kpl :)
Ensi vuonna uudestaan, jos vain mahdollista. Suosittelen!
ps. Nyt sunnuntaina, vain yhden välipäivän jälkeen, kävimme riipaisemassa 10 kilometrin juoksulenkin. Ei tuntunut missään! Ilmeisesti pyöräily on melko armollista myös nivelille.
ps2. Eväät reissulle muille miettijöille referenssiksi, riittivät itselleni hyvin: 2litraa Gatoradea (pullojen tankkaus puolivälissä), 2 * Siripiri hedelmäsokeripötköjä, 2 * Recovery patukoita. Tankkauspisteellä reillusti kanasoppaa.
// 127kg. Pitkästä aikaa pieni lasku, eiköhän tästä painella alle sen 125:n ennen lokakuuta.
