Liity tiimiin, liiku ja voita On-kengät!

Liity tiimiin, liiku ja voita On-kengät!

EDIT 2.3.2013: Odotellaan vielä virallisia tuloksia (todennäköisesti huomiseen) ennen karnevaaleja, mutta näyttää siltä että mentiin parin viimeisen päivän aikana väkimäärässä ihan reilusti USA:sta ohi. Meillä 280 jäsentä nyt, USA:lla 269. Eli näyttää siltä, että voitto tuli jäsenmäärä-kategoriassa. \o/
Kalorimäärässä USA vei voiton, he ovat polttaneet 9125466 kcal kun me, toisena, 8198623 kcal. Kiitos kaikille liittyneille. Palataan asiaan jahka Endomondo.com on tiedottanut asiain laidan. :)

Viime kuussa kerroin Endomondo.com-palvelussa käynnissä olevasta Ultimate ENDOrser -kisasta, jossa eri maiden joukkueet kisaavat siitä a) mikä joukkue polttaa eniten kaloreita helmikuun loppuun mennessä ja b) missä joukkueessa on tuolloin eniten jäseniä.

Kun kisaa on nyt jäljellä tasan viikko, olemme hiljalleen hivuttautuneet toiseksi USA:n peesiin erinomaisiin tarkkailuasemiin. USA siis johtaa, Suomi toisena, Etelä-Afrikka perässämme kolmantena, Ranskan joukkue neljäntenä. Peli on siis ihan auki. Ja nyt on iskun paikka.

Juuri kun aprikoin että on tuossa aikalailla kirimistä, kolahti sähköpostiin maili On-Running kenkien Suomen maahantuojalta (ks. Facebook): "Hakkaa päälle Suomen poika!!!" :)

Homman nimi on tämä:

1. liity joukkueeseemme. Näin: 1) www.endomondo.com/signup ja 2) www.endomondo.com/teams/7892990 (join). Tarkemmat ohjeet alla.
   
2. kirjoita tähän blogitekstiin alle kommentti josta käy ilmi nimesi. Tämä siksi, että tiedän ketkä liittyivät tätä kautta. Voit laittaa sähköpostiakin (osoite tuossa oikealla), jos et halua julkaista nimeäsi.
   
3. tee ja kirjaa Endomondoon ainakin yksi liikuntasuorite.
   

Tehtyäsi tämän olet mukana 1. maaliskuuta suoritettavassa arvonnassa, jossa arvotaan vapaavalintainen pari Cloudsurfer, Cloudrunner (*) tai Cloudracer -kenkiä. Sinä valitset mallin ja koon. * Cloudrunner-kokoja maaliskuussa rajoitetusti. Katso video, ja lue lisää malleista täältä. Eikä tässä vielä kaikki. Jos voitamme, seuraa huikea bonuspalkinto: juoksen Onnit jalassa, pelkissä shortseissa ja Endomondo t-paidassa kymmenen kierrosta paikallisen järven jäälle tehdyllä n. 500 m jääradalla. Tapahtuma videoidaan. Tapahtuman turvallisuusvastaavana toimii legendaarinen Jason!

Lisäksi kaikki osallistujat saavat läjäpäin endorfiinejä, hyvää mieltä ja ehkä Endomondon kautta uusia liikuntatuttavuuksia.

Näin liityt joukkueeseen

- Jos sinulla on jo tili Endomondo.com -palvelussa, liity tiimiin klikkaamalla tästä ja valitsemalla "join".
- Jos et vielä käytä Endomondo.com -palvelua: luo tunnus Endomondoon tästä tästä ja liity sitten tiimin. Jos tarvit apua sivuston tai kännyohjelman käytössä tai asennuksessa, kysy niin autan.

Mikä on Endomondo

Endomondo on helppokäyttöinen, maksuton liikuntakalenteri ja -yhteisö. Laitat lenkille lähtiessäsi kännykkäohjelman päälle ja palvelu pitää kirjaa liikkumisestasi. Liikkumiset voidaan siis tallentaa Endomondoon joko automaattisesti maksuttomalla kännykkäohjelmalla, käsin syöttämällä tai urheilukellosta siirtämällä. Se on helppoa ja kannustaa liikkumaan.
» www.endomondo.com

Ensimmäinen Ultra Sorvan kylässä

Juoksuttoman ja flunssan säestämän viikon jälkeen sain alle varsin onnistuneen ja uskoa vahvistavan lenkkeilyviikon. Otin käyttöön myös uuden parin Onneja. Askellus uudella kenkäparilla tuntui aivan toiselta. Nilkka oireili enää vain etäisesti, selkeästi siis vika oli loppuun juostuilla kengillä itse aiheutettu. Kyllä harmitti.

Lauantai-aamulla puuronsyönnin jälkeen olo tuntui batman- tai peräsmieshenkisen voimautetulta ja puin lenkkarit jalkaani ja lähdin juosten kohti Sorvan kylää, jossa TeamRahola järjesti jo perinteikkään juoksutapahtuman. Tarkoitus oli juosta 50 kilometriä.

Lähdin liikkeelle siinä määrin myöhässä että  jo pari kilometriä juostuani takaa kuului jo Jasonin italialaisen urheiluauton murahdus. Terävä tööttäys säikäytti pelloilla majailleet kurjet Putineineen lentoon. Parkaisin: "pääsiskö kyytiin". Ovi aukesi, kipusin sisään tyyneyttä uhkuvaan ohjaamoon. Pääsimme ajoissa  myös lähtöviivalle.

Starttasimme klo 10:00, tuntia ennen muita juoksijoita, koska illalla oli vielä muuta ohjelmaa ja olen hidas.  Matka juostiin viitenä 10km mittaisena lenkkinä, ensin 5km tien vartta yhteen suuntaan ja sitten takaisin.

Ensimmäisen kierroksen lähestyessä loppuaan juttelimme, ihmettelimme sitä kuinka 10km rauhallista lenkkiä ei edes huomaa missään. Palatessamme lähtöpaikalla vastaan rynni hämmästyttävän iso joukko hymyileviä juoksijoita. Kaikkiaan juoksijoita oli 47, joista kaksi nelijalkaista.

Näkymä Sorvan kylän sykkivästä ydinkeskustasta kohden Nokiaa.

Pongasin vastaantulijoista muutaman tutun naaman, olipa siellä Maailmanlopun maratonilla joulukuussa Nokia-debyyttinsä tehnyt Kalevi Saukkonenkin. 

Onko sitä! On, lämmintä mustikkasoppaa!!!

Lähdimme toiselle kierroksellemme hieman muun joukon perässä. Se olikin piristävä ajatus. Seuraavilla kierroksilla vastaan tulisi tiiviiseen tahtiin muita juoksijoita elävöittämään matkantekoa.

15km kohdalla odotti Mustikkasoppa-piste, jota olimme mielissämme himoinneet jo merkittävissä määrin. Herkullista!

Eikä siinä kaikki. Kotini on juoksureitin varrella ja paria kymmentä minuuttia aiemmin soitin pojalleni toiveen, joka myös toteutui.

Kilometrin 16 kohdalla meitä odotti isot kupilliset kuumaa, aitoa, hieman jäähtynytttä Nescafe-pikakahvia. Uh uh! Kyllä maistui!

Jason & cafe de la picnic con ultra

Eikä syöminen siihen loppunut! Jälleen kierroksen toisessa päässä nautimme vajan lämpimissä suojissa suolakeksejä, mehua ja muita herkkuja. Yhtä mässäystä!

Kilometrit kolmeenkymmeneen asti menivät melko huomaamattomasti kivoja jutustellen. Jossain kilometrin 35 paikkeilla vasen nilkkani alkoi antaa merkkejä kipuilusta. Matka jatkui kuitenkin edelleen suhteellisen vaivattomasti samaa tahtia.

40 km kohdalla, viimeisellä kerralla Sorvan huoltopisteessä tarjolla oli karkkia. Mässäsimme sitä suihimme siinä määrin, että Jasonin sanoessa "Pitkänmatkanjuoksija tukehtui rakastamansa lajin parissa" oli varsin lähellä, ettei näin käynyt.

Kipu nilkassa kasvoi aste asteelta,  Jason  ehdotti että voidaan kyllä kääntyä takaisin jo maratonin kääntymäpaikalta. Se ei tuntunut kuitenkaan tarpeelliselta ja niinpä jatkoimme matkaa. Vaikka meitä juoksijoita oli liikkeellä enää vain muutamia, olivat huoltojoukot ajattelevaisesti jättäneet seuraavalle käännöspaikalle termoslaukkuun mustikkasoppaa ja mehua. Nautimme niitä antaumuksella.

Kotiristeyksen ohi linkuttaessa mielessä kävi etäisesti ajatus, että homman voisi jättää keskenkin. Toisaalta, matkanteko oli muuten mukavaa, eikä jäljellä ollut enää kuin vajaat neljä kilometriä, joten hylkäsin ajatuksen.

Homma meni pitkälti kävelyksi, kunnes huomasin että oikeastaan kävelyn jälkeen nilkkaan sattui vain enemmän. Jossain matkan varrella olimme ajatelleet, että kerkeämme maaliin melko kevyesti alle kuuden tunnin. Kävelystä johtuen aikaa kuitenkin paloi hurjasti ja vaikka kuinka yritin usuttaa Jasonia jatkamaan maaliin juosten, koska hän olisi alle tuon tuntimäärin helposti kerennyt,  hän vastasi ykskantaan "Ei käy. Ei ole reilua. Mennään yhdessä. Ei käy."  Höysteeksi tuli vielä joku tilannekomiikka, ja olisin pissinyt naurusta alleni, jos se olisi ollut siinä  tilanteessa mahdollista.

Maalissa oltiin ajassa 06:03 tai jotain sinnepäin. Matkamittariin kertyi aamun lähtöpaikallemenohölmöhökellys huomioiden 53.73km.

Herkuttelimme vielä maaliviivan henkisistä ja aineellisista antimista nopeasti mutta tehokkaasti.
Lenkkarit, lenkkivaatteet ja taikaviitta oli pikaisesti vaihdettava juhlakenkiin ja pukuun.

Illan juhlakinkereissä aiheutin hämmästystä pöytäseurueessa juomalla kaksikannullista kahvimaitoa (tai kermaa). Illalliseen liittyvässä huutokaupassa pyrin huutamaan kävelykepikseni Liiga-Ilveksen pelaajien nimikirjoittaman mailan, mutta  viimeisen korotuksen teki joku enemmän jääkiekosta kiinnostunut.

Ultrahanat on nyt siis avattu, jipiiiiiii!

EDIT: Seuraava vastaava tapahtuma järjestetään Sorvassa 6.4. Uuh. Ajatella, jos silloin jo lumetkin sulaneet. Nähdään Sorvan kylässä!

Tuhat ja yksi Onnellista kilometriä

Reilut 1000km Onneilla

Vaihdoin Onneihin viime vuoden elokuussa, ja tovia myöhemmin huomasin pystyväni juoksemaan Cloudrunnereilla enemmän ja kovempaa kuin aikaisemmin. Lue täältä.

Sama meno on jatkunut. Itseasiassa otsikko pitää sisällään valheen. "Tuhat ja yksi" vain sopi paremmin. Oikeasti olen juossut Onneilla viimeisen kuuden kuukauden aikana jo vajaat 1200 kilometriä. Kengät toimivat erinomaisesti myös kestävyysmielessä. Paremmin kuin ennakkoon arvelin.

Cloudrunnerit kestivät  ~110kg painoni  hienosti noin tuhat kilometriä.  Oikeille "talvikuukausille" kilometreistä ajoittuu reilut 750km, loput enempi syksy-kelillä. Erityisesti joillakin pitkillä lenkeillä yli -20C pakkasessa teki pahaa ajatella sitä, mille rasitukselle Cloud-tyynyt joutuivat.
 
Mutta, ei niin hyvää ettei myös jotain moitittavaa. Nämäkään kengät eivät automaattisesti muuta idioottia älykkääksi. Siperia opettaa.

Huomasin ensimmäiset lievät merkit kenkien muutoksista  tuossa noin 200km sitten eli vajaan 1000km kohdalla. Ajattelin että Juoksen ja Säästän jo hankkimaani uutta paria vielä muutamat viikot. VIRHE. Penikat ja akillesjänne antoivat ensimmäisiä merkkejään kipuilusta.  Pari viikkoa sitten pidin vajaan viikon taukoa juoksusta.

Tarkkaile kenkiäsi. Kun huomaat ne täysin palvelleiksi, vaimennus antanut myöten, pohja kallistunut, pysy suunnitelmassa  hanki ja vaihda heti käyttöön uusi pari suosikkikenkiäsi. Tai älä hanki, ja kadu myöhemmin.

Läskimaija Goes Ultra.

Tässä on nyt tullut jo reilu kuukausi pyöriteltyä päässä sitä tosiasiaa, että Läskimaijan maailmanloppu 2012 on ohi.

Se on tehty. Se onnistui.  Entä nyt?

Tätä kirjoittaessa jo viisi viikkoa Maailmanlopusta kulunut.  Siis M-I-T-Ä nyt, kysyn itseltäni päivittäin!

Selvää on, että
a) ennen oli ennen ja nyt on nyt
b) minulle sopii asioiden suunnittelu parin vuoden jaksoissa, ainakin jos matkalla on joitakin kulloinkin suunnitteluhetkellä mahdottoman ja mahdollisen rajoissa olevia välihaasteita
c) tarvitsen tätä. Nautin siitä, että selviän jostain fyysisesti (ja henkisesti) haastavasta hommasta, joka tuntui aluksi lähes mahdottomalta.

Pariin kertaan olen tänne blogiin jotain jo kirjoittanutkin, mutta tuhonnut sitten tekstin pari minuuttia myöhemmin. Kirjoitus on ollut joko liian mahtipontinen, naurettava, jokseenkin turha tai milloin mitäkin.

Diipa ja daapa. Jostain syystä siis on tuntunut olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa muodostaa selkeää tekstimuotoon puettavissa olevaa ilmaisua siitä mitä kuuluu, ja mitä seuraavaksi.

On se oikeastaan itselläni ollut jo ajatuksissa jonkin aikaa. Joten, ehkäpä ei tehdä tästä nyt taidetta vaan pannaan toiveet ranskalaisin viivoin sen kummemmin sensuroimatta.

Yhtään kiertelemättä haluan seuraavilta vuosilta tämän, ja teen parhaani sen saamiseksi.

• Läskimaija ei kokenut  maailmanloppua.  Minä olen edelleen ihan se sama ihminen. Ihminen, joka kamppailee  päivittäin tai siis iltaisin ahmimishäiriön kanssa. Siis: syönkö tänään nuo menneen päivän ruuan jämät, entä nuo nakit, Olterman-juuston, älyttömän ohueet leikkeleet, koko maailman, vai enkö syö?

• Osallistun jatkossakin triathlon-tapahtumiin. Itkisin onnesta, jos joskus olisin niin  kovassa kunnossa että minut hyväksyttäisiin Hawaijin Ironman -kilpailuihin. Näin tuskin käy.
• Kirjoitan kirjan Läskimaija-vuosista  2009-2012
• 20.3.2015 on täydellinen auringonpimennys. Se on erityisesti perheelle ja ystäville omistettu juhlapäivä.
• Työni liittyy tulevaisuudessa jotenkin liikuntaan.
• Minusta tulee Ultra-juoksija. Syyskuussa vuonna 2015 osallistun Ultra-Trail Du Mont-Blanc in 168 km UTMB -matkalle.