SM-sisäsoutumaratonin (www.ergomaraton.fi) puuhamies Pentti Soini lähetti minulle eilen mojovan yllätyksen.
Hän oli löytänyt videota sisäsouduistani vuosilta 2012, 2013 ja 2014. Järkyttävää, mutta juuri sopivaa materiaalia vappuna julkaistavaksi. Tästä puuttuu ensimmäinen kerta Ergomaratonilla eli vuosi 2011 ja ensimmäiset 20 kiloa, mutta ihmisen mielikuvitushan on tunnetusti rajaton.
Vuoden 2012 ääniraita ei sovi perheen pienimmille. Hankala uskoa itsekään, että tuon ruhon päällä on Transgrancanaria (starter) -paita.
Kiitos Pentti, ja Keravan Urheilijoiden soutuporukka! Ja hyvää Wappua koko maailma!
"Mikä on päällimmäinen muistosi vuoden 2013 sisäsoutumaratonista?" Aivojen hermokudos pulpauttaa muistikuvan kääretortusta. Tai siis siitä, että Lehtosella sitä oli, minulla ei.
Tuota virhettä en toista! Kaksi päivää ennen SM-Ergomaraton 2014:ää etsin kylän mehevimmän kääretortun.
Eagleman-projektiin liittyvästä kuihdutuksesta johtuen pari edeltävää viikkoa olivat niukasti miinuskaloriset. Nyt söin kahdessa päivässä arviolta viikon eväät. Sitten vielä perjantaina pidättäydyin kofeiinista. Lopputulos: nukahdin työpöydän ääreen viimeiset tortun muruset sokerihumalaisessa suussa.
Tokkurassa olin vielä kisa-aamunakin. Sykemittari jäi kotiin. Sitten tajusin sen olevan vain hyvä juttu, halusin soutaa niin kovaa kuin jaksan, en niin kovaa kuin syke määrää. Muutenkin olo oli Keravalle ajellessa
levollinen, koska ihana huoltaja-tytär tuhisi vieressä sikeässä unessa.
Ennen Keravan Urheilijoiden Keupirtille kurvaamista tyhjensin kofeiinia huutaviin kiduksiini mega-annoksen kahvia. Perillä olo oli superladattu.
Soutuvajaan kävellessä otin kuvan, jonka alitajuisen viestin ymmärsin vasta myöhemmin.
Aamuaurinko paistoi vajan ovesta, oli jo kymmenisen astetta lämmintä. Aikaa oli sopivasti soutulaitteelle asettautumiseen, kuulumisten vaihtoon ja alkulämpöön. Pidimme tyttären kanssa huolto- ja strategiapalaverin.
1) Tytär juottaa isäänsä kun nälkäistä linnunpoikaa: Hart Sport+Hunaja+energiageeli -taikajuomalla (ks. Akvavitix) kymmenen minuutin välein letkulla suuhun.
2) Isä soutaa siten, että tytär kerkeää puoli kolmeksi yökylään.
Sitten jo kisan maestro Pentti Soini huusi "5, 4, 3, 2, 1, SOUTAKAA!"
Kun ensimmäiset parikymmentä minuuttia oli soudettu, mittarissa luki keskinopeus 1:53,2 / 500m.
Kotona olin tehnyt vain lyhyitä testivetoja tähän tahtiin. Vieressä viime vuoden voittaja Juha Karttunen kiskoi 1:52,8. Häkellyin väliaikatiedosta, hyvin menee! Mutta Heikki Keskinen, Juha Lehtonen ja Mikko Ylönen hengittivät niskaan. Vilkaisin oikealle puolelleni: järkkymättömän päättäväisiä ilmeitä.
Mutta vauhti pysyi. Aloin uskoa Yodan lähettämään tekstiviestiin: "Itse soutuliike voi alkaa tuntua raskaalta, mutta muista: olet kovassa kunnossa, kunto ei lopu kesken!"
Tytär juotti taikajuomaa kellontarkasti kymmenen minuutin välein. Päässä alkoi soida Row, row, row your boat -kappaleen heavy metal -versio. Suljin silmäni. Aika katosi.
Kun reilut kymmenen kilometriä eli noin 40 minuuttia, oli jäljellä tilanne oli elänyt:
Takon Soutajien Heikki Keskinen oli pitänyt tismalleen saman vauhdin kuin alussa ja noussut kärkeen. Oma vauhtini oli hiipunut vähän, mutta kuitenkin. Olimme nyt rinta rinnan Juha Karttusen kanssa toisena.
Kärsimystä tänne tultiinkin hakemaan. HOPEASIIPI. KOTKA. EAGLE-MAN. Jotenkin pahin tuska unohtui, ja ajattelin, että oikeastaan juuri tätä tarvitsen. Ajatus kirkastui, kun Tapsa ja hänen ratsunsa Rose kurvasivat parhaalla hetkellä apuuun.
Keskinen oli mennyt menojaan. Marko Tompuri eteni vahvasti ja oli noussut jo neljänneksi. Näin, että kokenut Karttunen vastasi ja nosti vauhtiaan. Minunkin pitäisi. Hopeasiivet ovat siinä - OTA ne! Sain Tapsalta tarkkaa tietoa tilanteesta ja olo vankistui.
Tilanne asettui: Keskinen, Läskimaija, Karttunen.
Lopussa. 300 metriä ennen maalia latasin loppukiriin. Takana ja sivuilla kannustettiin villisti. Mieletön tunnelma.
2:42:02,6, keskinopeus 1:55,2 / 500m.
Operaatio: Kotkanpesää ajatellen tämä oli parasta, mitä saattoi tapahtua. Nyt tiedän, että kunto on kitkattomien rullien päällä selvästi viime vuotista kovempi. Olen ajatellut, että noinkohan vain paino on tippunut ja kunto on sama. Mutta soutu rasittaa samoja lihaksia, joita triathlonissa tarvitaan. Kunnonkin on siis pakko olla roimasti viimevuotista parempi.
En saanut täältä pelkästään mitalia, sain hopeiset siivet. Eaglemaniin on 39 päivää.
Osallistuin Ergomaratonille nyt neljättä kertaa. Siitä on muodostunut minulle kevään tärkein juttu. Kesä alkaa Keupirtillä. Kiitos!
Miehet 40+: 3. Juha Karttunen, 1. Heikki Keskinen, 2. Läskimaija
Nauttikaa nyt hyvät ihmiset edes siitä vähästä, mikä tästä pääsiäisestä on jäljellä.
Nimittäin ensi vuonna sitä ei välttämättä tule. Tuossa kuvassa on minun aamiaiseni. On ollut jo reilut kaksi vuotta. Aamiaisen lisäksi syön päivän mittaan arviolta 1-2 munaa eri muodoissa.
Olen siis syönyt nyt kahden vuoden aikana alakanttiin arvioiden n. 3150 kananmunaa.
JES! NYT SE VIHDOIN KUOLEE KOLESTROLIINSA.
Eipä kuole. Kävin pari viikkoa sitten verikokeissa. Kolestrolit ovat edelleen ihanteelliset. Runsaasti HDL:ää, melko niukasti LDL:ää ja trigly hyvinkin alhainen. Lisäksi veren paastosokeriarvo on ensimmäistä kertaa ehkä 10 vuoteen alle kuusi. Minulla ei siis enää myöskään ole metabolista oireyhtymää.
En tietenkään pysty puhumaan kuin omasta puolestani, mutta jo viime vuonna kirjoitin:
"Esimerkiksi
meidän suvussamme on perimätietona jo useiden sukupolvien ajan
välitetty käsitystä jonka mukaan kananmunien runsas syöminen on
suurinpiirtein yhtä epäterveellistä kuin se että ajaisi
Trabant-merkkisellä henkilöautolla betonista valmistetun
koulurakennuksen seinään jonkin luonnonoikun johdosta saavutetulla 98
km /h nopeudella."
Tiedostin aamulla, että Kotkanpesä-laskuri näyttää jo lähes ymmärrettävissä olevaa lukemaa. Operaatio: Kotkanpesään eli IRONMAN 70.3 EagleManiin on nyt 50 päivää.
Varmistin vielä Googlelta mitä muuta pitäisi tehdä.
Nyt käynnissä olevan vähän kevyemmän viikon jälkeen tulossa on viimeinen kova/kovin jakso, joka toivottavasti tekee vähän jotain ihmeitä, erityisesti esimerkiksi vauhtiin pyörällä. Painonpudotukseen en ole muutamaan viikkoon panostanut, kun alkoi tuntua siltä että ei jaksa ihan kunnolla tehdä asioita muilta osin.
26. ja 27.4 järjestetään Keravalla Ergomaraton SM, sisäsoutumaraton. En ole soutua tänä vuonna erityisesti harjoitellut, mutta oikeastaan juuri siksi odotan tapahtumaa erityisen innokkaasti. Pidän nimittäin lähes varmana, että noiden (toivottavasti) vajaan kolmen soututunnin viime hetkillä koen voimallisen ravistuksen tunteen, esimerkiksi läpitunkevan valon ja messiaanisen näyn, jossa selkeästi ja yksinkertaisesti minut evästetään Operaatio Kotkanpesän kriittisiä toteutushetkiä varten. Kiitos jo etukäteen!
Se on varmasti aivan yhtä hirvittävä ja ihana kokemus kuin aiempinakin vuosina.
Jo eilen ensimmäisen lepopäivän jälkeen kirjoitin sormet vapisten Facebookissa etsineeni apua siihen, kuinka ihminenvoi lepopäivästä selvitä. On ohjeita uintiin, juoksuun, pyöräilyyn, täysmatkalle, ultraohjelmia on sitä tätä niksiä ja vinkkiä ihmisen vientiin äärirajoille. Mutta eipä ole kukaan koskaan lepopäivästä selvinnyt. Lepo se on hankala homma.
Tänään olo muuttui jo uhmakkaaksi.
Tiedän, että tämä viikko pitäisi ottaa kevyesti. Pitäisi, vaikka olo on salakavalan ylipirteä kahden raikuliviikon jälkeen. Kasasin salaa ovelaa suunnitelmaa, kuinka ensin juoksen uimahallille, uin oikein kunnolla, käyn punttisalilla ja sitten juoksen kotiin. Ja ainakin loppuun kovaa.
Sain jumppapuuhapussin valmiiksi ja tekstasin vaimolle "tänään rankaisen kehoani rajusti ja monilla tavoin", saman tien puhelin soi. Prkl! Jedi...erm Yoda Mindtricks! Mistä se arvasi, että olen juuri lähdössä.
Yoda se siellä tosiaan soitti.
Meinasin lähteä uhmakkaasti kertomaan suunnitelmaani kehon rankaisemiseksi, mutta pian huomasin rauhallisuuden tunteen virtaavaan kehooni. Sovimme kuitenkin, että saan vähän pyöräillä uimahallille ja uidakin ja illalla kevyesti punttia. Mutta huomenna en rehki.
Tämä tässä onkin viime kuina ollut suurin ero, on kovaa treeniä mutta on myös kunnon lepoa. Ennen menin tasaisesti dieselillä aina siihen asti kunnes löpö loppui.
"Voiko 115-kiloinen ihminen juosta maratonin?" Googlailin epäuskoisena lokakuun alussa vuonna 2011, ennen ensimmäistä maratonia. Googlailin, mutta sen kokenutta sidosryhmää ei löytynyt. Löytyi lähinnä tällaista ja tällaista:
"Jos BMI:si on yli 30, jatka vielä leppoisampaa harjoittelua ja
pudota painoasi. Kävelyhölkkä on turvallista nivelille, vasta kun
ylipainoa on korkeintaan 10-15 kiloa ja lihaskuntosi on hyvä" // http://www.keventajat.fi/hyvinvointi/liikunta/kavelysta-holkaksi
... nämä BMI-yleistyshöpinät, kaikki keskusteluryhmien epäusko, ennakkoluulot ja niin edelleen. Sehän on ihan puutaheinää ja melkein rikollista masentamista.
Todellinen painoni ennen ensimmäistä maratonia oli noin 125 kiloa. Nimittäin tuolloin käyttämäni vaaka näytti väärin, ja aivan liian vähän. Onneksi. Jos olisin tiennyt oikean painoni, en olisi varmaan edes yrittänyt. Toiseksi, jos BMI:si on yli 30, ei se automaattisesti ole este. Voit mahdollisesti suorittaa vaikkapa triathlon täysmatkan.
Viime tiistaina juoksin aamulla Benalmadenan perinteisellä rantabulevardi-lenkillä melkein vahingossa uuden ennätyksen puolimaratonille: 1h:50m:55s. Paino oli tänään 110 kiloa. Vielä pari vuotta sitten jos tämä yhdistelmä olisi minulle kerrottu, olisin kehottanut jutun kertojaa heräämään.
"Plastisuus fysiikassa on aineen ominaisuus, jossa voiman
vaikutuksesta sen muotoon syntyy palautumattomia muodonmuutoksia.
Plastisessa materiaalissa voidaan tehdä suuria muodonmuutoksia ilman,
että kappale murtuu. Esimerkkejä plastisesta materiaalista ovat savi ja pehmeä teräs. " http://fi.wikipedia.org/wiki/Plastisuus
Stä ei siinä elokuvassa kerrottu, että mieli on oikeastaan savea.
Kun kerran tekee jonkun jutun, sen jälkeen se tuntuu täysin mahdolliselta, ei ihmeelliseltä venymiseltä. Miten sen saisi itselleen etukäteen vakuutetuksi, kun on tekemässä jotain itselle uutta? Jos esimerkiksi ei oikein usko, että 50 päivän kuluttua pyörä voi kulkea tavoitevauhtia.
ps. Jos satut käymään Espanjan aurinkorannikolla, siis
Torremolinoksessa, Benalmadenassa tai Fuengirolan suunnalla,
kokeilepa sinäkin tuota reittiä. Löydät sen täältä.
