"
Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen monikäyttöinen hävittäjälentokone. Suunnittelussa on
keskitytty erityisesti ketteryyteen yliäänennopeuksilla lennettäessä; aiemmat hävittäjälentokoneet ovat kyllä pystyneet suuriin yliäänennopeuksiin, mutta vain hetkellisesti ja koneiden liikehtimiskyky on ollut rajoitettu yliääninopeuksissa."
// Wikipedia:
Eurofighter Typhoon
Melkein kuin lopussa kuvailtaisiin aika-ajo/triathlon-ratsuani Perttiä. Se mahdollistaa yliääniajon, mutta tällöin
on tien syytä olla suurinpiirtein suora, muista tienkäyttäjistä suhteellisen vapaa, hyväkuntoinen ja yllätyksetön. Tylsä. Käytännössä triathlon-pyörän liikehtimiskyky on näistä seikoista johtuen rajoittunut perin puuduttaville pinnoitetuille kulkuväylille taajama-alueen ulkopuolella. Tämä taas johtaa siihen, että käyttökelpoisia ajoreittejä on kotoa lähtiessä vain muutama. Se, että aero-asennossa kyyhöttäessä näkee eteensä vain rajatun sektorin verran maisemia, toki haittaa vähemmän kun ne on jo nähnyt monta kertaa. Haisee urheilulta.
Tämän asetelman puutteiden ratkaisuksi luotiin
RetroFighter 2000.
|
Park Pre Alu Comp 1997 aka RetroFighter |
Rentoilu, liikehtiminen, ketteryys, monikäyttöisyys, matala liikkeellelähtökynnys, toimintavarmuus ja yliääniajokyky.
Vuonna 1997 hankkimani Park Pre Alucomp (
knowyourbike.com) on alusta alkaen ollut aivan ihana pyörä. Siitä huolimatta, että kävin sillä
ensimmäisen triathlon-reissuni vuonna 2011, olin ajanut sillä tähän kesään mennessä vain vähän.
Ensimmäisenä liikunnantäyteisenä kesänäni vuonna 2010 ja vielä seuraavanakin ajoin sillä hieman, mutta vuonna 2012 hankin
triathlonpyörän. Pyöräilyni muuttui kuvailemakseni kyyryajoksi. En oikeastaan viime vuosina ole pitänyt pyöräilystä, sen harjoittelu on ollut välttämätön pakko jotta triathlon-täysmatkan voi kulkea.
Tänä kesänä tuo kaikki on muuttunut. Olen ajanut Feltillä vain vähän, mutta Park Prellä sitäkin enemmän. Elokuussa aloitin kampanjan "en käytä autoa alle 20 km:n matkoilla, jos liikun yksin." Kuljetuskapasiteettia paransin hankkimalla Varustelekasta selkärepuksi
Mil-Tec Assault Pack Large:n. Nyt pystyn hoitamaan viisihenkisen perheemme peruskauppareissun pyörällä.
|
Bontrager Hank slicksit, 2.2 tuumaa |
Ainekset RetroFighter-projektille olivat ilmassa.
Yhtäkkiä huomasin, että pyöräily on älyttömän kivaa!
Retrofighterissa on 2.2 tuumaa leveät
Bontrager Hank -sliksirenkaat. Niillä voi ajaa asfaltilla kurviin rajusti, rotvallireunojen yli loikkien kuin gaselli ja silti ne rullaavat liki yhtä hyvin kuin kapeat maantierenkaat.
Eron alkaa huomata selvemmin vasta reilusti yli 30 km /h nopeudessa.
Retrofighterissa ei myöskään ole kuraongelmaa. Pika-asenteiset
SKS Mud-X lokarit yhdistettynä pystytankoon asennettuun roiskeläppään ratkaisevat sen täydellisesti.
|
Modernisoitu ohjaamo |
Vaikka enimmäkseen rullailenkin tätä nykyä kaupunkimaisemmassa maastossa, johon pysty ajoasento sopii parhaiten, aina joskus tulee eteen aivan mahtava suora. Silloin tekee mieli mennä kyyryyn, ja painaa menemään.
Kuin maailmankaikkeus olisi aavistanut haaveeni! Löysin Tori.fi:sta liki pakasta vedetetyt
Vision Team TT Clip-on aerotangot erittäin edullisesti.
Asensin ne RetroFighteriin, ajoasento tuntuu kyyryssäkin olevan hämmentävän hyvin kohdallaan.
Viimeisen silauksen Retrofighterin ohjaamoon tekee
kännykän pyöräteline. Tekee ison eron, kun tietää että a) näkee jos puhelin soi tai tulee viesti b) pystyy tarvittaessa jopa puhumaan kaiuttimen ja mikrofonin välityksellä. Ei myöskään yhtään haittaa, että kännykän avulla voi vaivatta navigoida myös tuntemattomille uusille reiteille. Pyöräily saa autolumaisia piirteitä.
|
Nimikoitu kypärä |
Haaveilen siitä, että jatkan Retrofighterilla ajamista läpi talven. Ainakin syksystä ja sateista pitäisi selvitä, hankin XXL:stä liikkumiseen sopivan
Stormberg Sirdal kuoritakin ja housut. Nyt kun ne sateet alkaisivat, niin pääsisi kokeilemaan!
Vaihdan PK-seudulle suuntautuvat tylsät automatkatkin junaan, polkupyörään ja seikkailuun.
Kun ensi kesä koittaa, Nutcase ja Retrofighter suuntaavat ainakin yhdelle triathlonin täysmatkalle.