Motivointia, lokerointia ja lintuperspektiiviä.

Jokainen vuosi Läskimaijan maailmanlopun 20.12.12  jälkeen olen halunnut teurastaa Läskimaijan. Laittaa sen lihoiksi, ja jättää sitten internettiin ikiajoiksi roikkumaan kuin ilmakuivatun kinkun. Vuoden 2015 lähestyessä loppuaan tiesin jo kokemuksesta hengen olevan sitkeässä, joten päätin jo joulukuussa 2015 että vuosi 2016 on Läskimaija final season.

Miksi lopettaa Maijana?

No siksi, että se oli alkuperäinen tarkoitukseni. Toteuttaa anonyymin edelleen satunnaisesti tupakoivan (sori vaan äiti), liikkumattoman paksun Läskimaijan unelma tulla Ironmaniksi kolmessa vuodessa. Nimenomaan Maijan, eikä vaikka Matin siksi, että minua ei edes arvattaisi mieheksi. Halusin jättää jälkeeni enintään tarinan, jolla on alku ja loppu ja ei kosketuspintaa todellisuuteen.

No identiteetti paljastui ja yhdistyi todelliseen minään. Se mitä Läskimaijana kirjoitin olikin monen mielestä yhtäkkiä minun sanomaani, siis ihmisenä eikä sarjakuvahahmona.  Se on kaikkea muuta kuin mitä alunperin halusin. Se on vaikeaa, hankalaa ja en pidä siitä. Ei minun alitajuntani kakofoniakaan kenellekään  kuulu. Nyt sitten erityisesti tänä vuonna kun olin omalla nimellä lehdissä rinkkajuoksentelun takia, tuntui erityisesti että tämä malli on mielenvikainen ja skitsofreeninen.

Miksi jatkaa

Pari viikkoa sitten aloin tajuta, että itseasiassa tämä on aivan mielettömän hyvä systeemi. Todennäköisesti se on syy, miksi olen vaikeuksista huolimatta saanut pysyttyä liikuntaraiteilla. Olen asettanut itselleni kiinnostavia päämääriä tulevaisuuteen ja myös saavuttanut niitä. Pitänyt ahmimishäiriön kurissa ja oppinut ymmärtämään sitä ja sen logiikkaa.

Läskimaija oikeastaan onkin ihan oma erillinen instanssinsa. Se olen minä, mutta lintuperspektiivissä. Irti arjen mikrotason ongelmista, nähden vähän kauemmas tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Niin on helpompi piirtää karttaa.

Viime viikon alussa pongasin Elisa-kirjasta norjalaisen huippu-urheilijoita sparranneen Erik Bertrand Larssenin kirjan Paras. Sen lisäksi, että se on mahtipontinen, melko amerikkalainen ja vähän
ärsyttävä se tuotti monta ahaa elämystä.

Jotenkin, automaattisesti, olen Läskimaijana toteuttanut useimpia mentaalivalmennuksen oppeja itseeni.

- astu ulos omasta arkipäivän kuplasta. Katso asioita ulkopuolelta.
- vertaa itseäsi itseesi, älä muihin.
- löydä arvosi.
- tee se kunnolla.
- mitä oikeastaan pelkäät, onko se konkreettista?
- aseta tavoite, jonka oikeasti haluat saavuttaa. .
- tee päätös. Kun päätös on tehty, ihokarvat nousevat pystyyn.
- kärsivällisyys
- suunnitelmallisuus
- virheet ja vastoinkäymiset ovat paras tapa oppia jotain uutta.
- harjoittaa voi muutakin kuin kehoaan.
- "Olen kova." Voimalauseet.
- sisäinen dialogi. Visualisointi.
- näytä siltä mikä haluat olla. Se miten toimit, vaikuttaa omaan itsevarmuuteesi.
- moodi. Löydä moodi jossa olet tehokkaimillasi. Minulle Läskimaija.

Tässä Bertrandin teesit. Ei minun. Tai siis nimenomaan minun, Läskimaijan, ja Bertrandin.

Tarviiko vielä selittää, miksi jatkan.  Läskimaija on maailman Paras personal trainer. Minulle.

Projekti: FireFit 112

Perttu Palotarkastaja

Tampereen puolimaratonilla tutustuin Perttuun, joka työskentelee Pirkanmaan pelastuslaitoksella. Jossain kohtaa puheeksi tuli palomiehen ammatti. Puhuttiin savusukeltajan varusteissa juostuista maratoneista ja vähän myöhemmin pelastuskoulun kuntotestistä. Kovaa hommaa. No Perttu heitti ajatuksen, että minäkin voisin kokeilla kuntotestiä. Sanoin, että ei siitä mitään tulisi. Käsilihasten voimat ovat aivan surkeat, ja penkkikin tekisi tiukkaa. Rinkkapuolimaran viimeiset kilometrit olivat melko rankkoja, ja ajatus kuntotestistä unohtui.

Tällä viikolla Perttu lähetti minulle viestin:
"Juttelin porukan kanssa siitä palomiehen kuntotestistä, ideana hyvä mutta sun pitäis myös hommata lääkäriltä lupa.  Lihaskunto, polkupyöräergo ja toiminnallinen testirata. Täytyy vaan opettaa sut käyttään painelaitteita sitä toiminnalista varten. Ota tavoitteeksi sitten pelastuslaitosten pelastajien minimitaso."

Logitietojen mukaan noin kolme minuuttia myöhemmin vastasin: "Lyön tuon itseni osalta lukkoon nyt samantein."

Projekti FireFit 112

Projekti alkaa ensi tiistaina 1.11.2016 ja päättyy 112 päivää myöhemmin 20.2.2017. Ehkä kovin hankkeeni ikinä. Maanantaina 20.2. olen kuntoni puolesta kykenevä Pelastuslaitoksen pelastajakurssille:

Kuntotestit - Pelastusopisto

1) Penkkipunnerrus 45 kg painolla 60 sekunnissa: vähintään 25 toistoa
2) Istumaannousua 60 sekunnissa: vähintään 34 toistoa
3) Käsinkohonta vastaotteella: 6 kertaa
4) Jalkakyykky 45 kg painolla 60 sekunnissa: vähintään 23 kertaa.

Painan nyt kolmen viikon rötväyksen ja ylensyönnin jälkeen noin 110 kg. Leuanveto tulee olemaan todella kova rasti.

Lisäksi (ks. Ilta-Sanomat: Onko sinulla mitään asiaa palomieheksi..)

5) Juoksen Cooperissa vähintään 2800 m (2950 m + 0,5 pist. 3100 m + 1 pist.) (ks. pelastusopisto valintakoe)
6) Uin 12 minuutissa vähintään 400m
7) Suoritan suoran polkupyöräergometritestin, jossa selviää saavutanko palomiehen iänmukaisen tavoitetehon.Riskien takia suoritan testin Varalan Urheiluopistossa. "Testissä koehenkilö  kuormitetaan uupumukseen asti, jolloin saadaan selville todellinen maksimaalinen kestävyyskunto, lisäksi mitatun maksimisykkeen perusteella voidaan antaa oikeat harjoitussykkeet yleiskestävyyskuntoharjoitteluun."  (ks. PELASTUSHENKILÖSTÖN
FYYSISEN TYÖKYVYN SEURANTA- JA YLLÄPITO-OHJE )
8) Suoritan sopivaksi katsomallani tavalla Fobia-testit: korkeanpaikan kammo (esim. laskeutuminen Pyynikin näkötornista köyden varassa), suljetunpaikan kammo (esim. geokätkö: GC6Q292 Fobiat tutuksi)
9) Ja kirsikkana kakun päällä suoritan 

Toiminnallinen työkykykenttätesti sammutusvarusteissa (lainaukset Jylhä & Kinnunen palomiehen fyysisen kunnon työkykytesti)

9.1. ETENEMINEN 9a.  " 100m   kävely   tasaisella   alustalla   kantaen   kahta   76   mm:n letkukieppiä   kainalossaan,    letkukieppien paino on n.11kg/kp 9b. 100 m kävely tasaisella alustalla kantaen kahta letkukehikkoa, joissa molemmissa kehikoissa on  kolme 39/43 mm:n työletkua. Yhden letkukehikon paino on n.18 kg".

9.2 ."PORTAIDEN NOUSU Portaiden nousu ja lasku 20 m (vertikaalinousu matka) kantaen kahta letkukehikkoa, joissa molemmissa kehikoissa on kolme 39/43 mm:n työletkua. Yhden letkukehikon paino on n.18 kg. Portaat on ns. suorat portaat. Noustaan 5,5 kertaa portaat eli käännöksiä yhteensä 10, joista viimeinen portaiden puolessa välissä."

9. 3. MURTAUTUMINEN   Vanteettoman   kuorma-auton   renkaan   moukarointi,   jonka   kokonaishalkaisija   noin   103   cm,   rengasosan  leveys  noin  25  cm  ja  paino  noin  47  kg,    6  kg:n  lekalla  3  metriä  tasaisella  maalaamattomalla  betonialustalla.  Rengas  lähtee  liikkeelle  kun  sitä  vedetään    28-29  kg:n  voimalla.

9.4. ETSIMINEN Ali- yli -ali tehtävä, jossa koehenkilö kävelee ensin 2 metriä ja alittaa sitten ensimmäisen riman  kävelee.... ja ylittää toisen riman kävelee jälleen... ja alittaa sitten kolmannen riman jonka jälkeen  kävelee 2 metriä  ja kiertää merkki keilan ja tulleessa jälleen alittaa- ylittää- alittaa rimat. Kierroksia yhteensä kolme. Aitojen korkeus on 60 cm ja leveys max. 150 cm. 

9.5. LETKUN RULLAUS  20m:n  39/43  mm:n  työletkun  rullaus   siten  että  letkun  toinen  pää     pysyy  paikallaan  ja  koehenkilö kävelee  rullattavan  letkun  mukana.  Rullaustapa   on  vapaa  (ns.  varastokiepille).

Kun  letku on rullattu ja asetetaan maahan valvoja pysäyttää kellon. 

VOI VIHMERÖ!  MURTAUTUMISTA, MOUKAROINTIA! .

Matka kohti FireFit-kuntoa alkaa ensi tiistaina!

EDIT 30.10.2016: Haluatko mukaan haasteeseen? Takomotraining innostui tästä projektista ja tarjoaa ilmaisen viikottaisen ohjelman joka johtaa kuntoon, jolla läpäistään pelastusopiston pääsykokeen kuntovaatimukset! Takomon haaste ja ohjelma alkaa kolmen viikon kuluttua, maanantaina 21.11.2016. Itse olen siis kolmen viikon etumatkalla, ja voin raportoida tulevaisuudesta! :) Ota Takomon 112 Challenge vastaan!

Huono häviäjä

Rinkkajuoksuprojekti on paketissa, ja olen alkanut sulatella suunnitelmaani lopettaa Läskimaija-blogi tähän seitsemään vuoteen tai sittenkin jatkaa Selänteen one more year -hengessä vielä, jos keksin hyvän, hauskan kivan ja kannustavan projektin. En ole tuon asian suhteen tullut hullua hurskaammaksi, mutta sen olen huomannut että suhteeni liikuntaan ja kilpailuun on tragikoomisen kompleksinen.

Aiemmin kirjoitin Kilpailemisesta, ja kerroin vihaavani sitä. Se on kuitenkin vain puolet totuudesta. Inhoan kilpailemista. Paitsi, jos olen paras.

Jos käytössäni olisi aikakone, menneisyydestäni löytyisi monta hetkeä, jossa pikku Maija tarttuu väistämättömän häviön edessä pelilautaan  ja viskoo raivon vallassa nappulat pitkin huonetta.

Inhoan kilpailua, mutta vielä enemmän inhoan häviämistä.

Ratkaisuksi tähän paradoksiin olen kehittänyt lähestymistavan, jota hyödynnän kattavasti kaikilla elämänaloilla. Muutamia valittuja taisteluita lukuunottamatta vältän kaikkea kilpailua ja siihen pakotettuna lyön läskiksi ja häviän tietoisesti. Tuolloin tiedän, etten edes yrittänyt.

Olen huono häviäjä. Lisäksi:

- En halua liikkua vain huvikseni. Päämäärätön rutiininomainen juoksentelu ei kiinnosta vaan tuntuu päättömältä.
- Kuitenkin nautin siitä tunteesta, kun olen liikkunut.
- En halua kilpailla ainakaan ketään sellaista vastaan, jonka voin joutua joskus kohtaamaan. Etäinen sarjakuvahahmomainen vastus maailman toisella laidalla on ok.
- Jos kuitenkin kilpailisin, haluaisin olla paras, mieluiten maailman.
- Oikeastaan haluaisin kiskoa kehostani irti ihan kaiken, mihin se pystyy.

Keksi siinä sitten kivoja kannustavia liikuntatavoitteita.

Vantaan maraton 8.10.2016: Ei täällä.

Vantaan maratonilla juoksin rinkan kanssa maratonin, mutta en oikeastaan kirjoita siitä. (Ks. Ilta-Sanomat, Kestävyysurheilu.fi, Vantaan Sanomat, Uusi Lahti)

On sosiaalinen ympäristön ja ystävien kanssa läsnä oleva palanen, liikettä, lihaksia ja motoriikkaa kontrolloiva osa, kuulo, näkö ja keskusyksikkö. Minulle mullistavinta juostessa tapahtunutta on se, kun  tajunnan osat ikäänkuin toisaalta erkanevat mutta toisalta välittävät toisilleen tiedon paremmin jäsenneltynä ja olennaisemmin kuin ikinä. 

Ulkopuolisen tarkkailijan silmiin näyttää siltä, että katse on tyhjä ja sisäänpäin kääntynyt. 

Oikeastaan minusta tuntuu, että juuri siitä onkin kyse. Tuossa tilassa ulkoa silmien kautta sisään välittyvä valo ja kuvat siirtyvät nimenomaan sisäänpäin. Sillä, mitä ympärillä tapahtuu ei ole merkitystä ennenkuin sillä on merkitys.

Aiemmin olen kokenut vastaavan tunteen vasta monta tuntia kestäneen liikuntasuorituksen jälkeen. Täyden matkan triathlonin loppuvaiheilla tai ultrajuoksussa. Rinkan kanssa juostessa olen saanut kokea sen jokaisella puolimaratonilla ja erityisesti Vantaan koko maratonilla.

MIELETöN KUHINA joka päässä käy ennen starttia. Olenko kunnossa, onko geelit mukana, tuliko rinkka punnittua, muistinko kiittää Eeri-Maria, onko kamera laturissa, toimiiko Endomondo. Tsemppiä sinullekin! Startti PAM! Onko kamera suorassa, toimiiko jalat. Jaksanko. Mikä tuo tunne pohkeessä oli? Riittääkö teho. No moi sullekin! Mahtava ilma hyvää juoksua!  Tippuuko mulla housut jalasta. Kulkeeko?  "Ai, 27 kiloa, hienoa juoksua sullekin.

BAM!

Rinkan kanssa jaksamisen kannalta vaikea ja mielenkiintoinen kohta on noin 30 minuutin paikkeilla.  Taktiikkani rinkkajuoksuissa on ulosmitata kukin kehon energiavarasto mahdollisimman tehokkaasti. Mahdollisimman kauas ja niin nopeasti kuin mahdollista ennenkuin vatsa/selkälihakset alkavat pettää ja juoksuasento sortua.

Juoksun alussa lihakset pursuavat tehokkaimpia mahdollisia energian lähteitä. Watteja on käytössä maksimimäärä.   Kun nämä energiat loppuvat, tulee eteen mahdoton tilanne ja epäjatkumo. Se on hankala tilanne. Joitakin minuutteja, hankala arvioida kestoa, tuntuu siltä kuin kaikki mitä sisällä ja ulkona ja päässä tapahtuu; informaatio, lihakset, sietokyky romahtaisivat vääjäämättä sisäänpäin.


BAM! HILJAISUUS.

Ja sitten. Tuntuu kuin aiemmin käytössä olleiden tietoisuuden palasten oheen nousisi jokin uusi, jolle kaikki välittyy järkevästi jäsenneltynä. Uusi taso. Tai sitten vain kaikki turha kuhina, hermojen sirinä ja ajatusten särinä loppuu.  En tunne kipua, tai tunnen mutta se ja kramptikin ovat vain edukseni tuotettua tietoa. Kuulen bändin soittavan ja näen lapset radan varressa. Keskustelu tuottaa iloa. Lauri viidan runo omassa lokerosaan. Ihana harmonia.

Kilometrit taittuvat kuin poimuajossa. Kaikki tapahtuu rauhallisesti, mutta ajan kulua ei silti huomaa.  "Maali näkyy! Manuaaliohjaukseen!"

Matka toiseen ulottuvuuteen. Sitä juoksu joskus ja parhaimmilaan on.

Vantaa maraton - liveseuranta

Huomenna  lauantaina 8.10 klo 11:00 alkaen juostaan Vantaan maraton. Itse juoksen 27.22 kg  (60 paunaa) painava rinkka selässäni. Yritän rikkoa voimassa olevan Guinnessin ennätyksen ao. hommassa. Lue taustoja täältä: Ilta-Sanomat.

Koska olen nörtti, olen nykertänyt tapahtuman etäseurantaa varten sivuston, jossa mikäli se sattumalta toimii voi seurata juoksun edistymistä. Seuranta löytyy osoitteesta http://www.fatventure.com/gwr/

En ota juoksuun mukaan läppäriä.. jos esimerkiksi tietokanta päättää seota tai bitti menee muuten solmuun, voi olla hyvinkin että sivusto menee pimeäksi. Siinä tapauksessa seurantaa voi jatkaa Endomondo-profiilini (eteneminen reitillä) ja Facebook-sivuni kautta (video). Myös Vantaan maraton tarjoaa live-seurantaa.

http://www.fatventure.com/gwr/