Uusia ennätyksiä ja kalajuttuja

Juoksin tänään uuden ennätyksen kymmenelle kilometrille: 54:31. Siinä juostessa mietin, että miten paljon helpompaa se juoksu on nyt, about 25 kiloa kevyempänä, kuin reilu 2.5 vuotta sitten. Sanon sen kuvin.

Onko se sitten kumma, jos tulokset paranee. Pyydystä koukkuun - tavoitteena olisi vielä yksi turska pyydystää! :)

// Edit: Täältä muuten löytyy laskuri, joka tarjoaa suuntaa-antavaa viitettä siitä, miten painonmuutokset vaikuttavat juoksunopeuteen.

Biisoni-sarja

Opin vasta tovi sitten, että USA:n triathlonliitolla on ihan oma kilpailukategoriansa isoille atleeteille. Ja nyt luin, että ensi vuodesta alkaen sarjan luokitusta rukataan vielä siten, että rajat asettuvat seuraavasti.

Vuodesta 2013 alkaen painorajat tässä sarjassa kilpailuun ovat:
- 220 lbs (99.8kg) miehet (Clydesdale)
- 165 lbs (74.8 kg) naiset. (Athena)


Ja mitä kertoikaan kehonkoostumusmittaus aikoinaan ihannepainokseni ->

Mikä parasta tällainen painorajaperustainen kilpasarja näyttää olevan tarjolla vain USA:n maaperällä järjestettävissä triathlon-kilpailuissa. Sehän luo aivan uusia syitä ulkomaanmatkailulle!

Clydesdalen hevonen, lähde: Wikipedia

Olen muuten osallistunut muutamiin urheilutapahtumiin seuranimellä Etelä-Nokian Biisonit, sekinhän olisi tähän touhuun kuin mainostoimistosta tilattu ;D

“The USAT national board passed this resolution, 4/2/12, for the revision of the USAT Rule Book, Article III, General Rules and Conduct, Rule 3.2. The weight standards will commence in effect on January 1, 2013.

Female weight class (Athena) 165 pounds (previously 150 lbs)
Male weight class (Clydesdale) 220 pounds  (previously 200 lbs)”

Bob The Builder, räjähdysvaara!

 Kolme viikkoa, 357 kilometriä, neljä puhjennutta sisärengast ja yksi revennyt ulkorengas. Läskitriathlonistin elämä on täynnä räjähdyksiä ja vaarallisia tilanteita!

Sain uuden pyöräni tämän kuun 10. päivä, ensimmäinen rengasrikko tuli viisi päivää myöhemmin kun koossa oli ensimmäiset 100km. Talutin pyörän  kotiin, 13 km - oikein hyvä aerobinen harjoitus :)

Tämän jälkeen vein ratsun ensihuoltoon, jossa vaihteiden, jarrujen, pinnojen ja vanteiden säädön lisäksi vaihdatin alkuperäistakararenkaan (Vittoria Zafiro)  pyörähuollon suosittelemaan Schwalbe Ultremo HD -renkaaseen, siinä toivossa että rengasrikot harvenisivat.

Schwalbe aloittikin palvelunsa uljaasti, ajelin parit lyhyemmät lenkit täysin ongelmitta. Eilen, ennenkuin lähdimme ystäväni kanssa kiertämään Pyhäjärveä, muistin kuuluisan filosofin Kimi Räikkösen sanat "onni on ansaittava", ja ostin satulalaukkuun parit vararenkaat ja CO2-pikatäyttimen (Topeak CO2-inflator). Kymmenen kilometriä myöhemmin meno lässähti ja rengas suhisi rauhallisesti tyhjäksi. En löytänyt ulkorenkaasta mitään, joka olisi  vuodon aiheuttanut, joten arvelin syypääksi presta-venttiiliä joka oli jäänyt hieman auki. Täytin vain renkaan ja jatkoin matkaa. Kaksi kilometriä myöhemmin rengas oli jälleen tyhjä, ja pääsin harjoittelemaan sisäkumin vaihtoa.  Tässä vaiheessa ystävänikin kurvasi paikalle. Kävi ilmi, että maantiepyörän renkaan vaihto on lastenleikkiä verrattuna esim. heavy-duty maastopyörän renkaanvaihtoon. Uuden sisäkumin kanssa saimme 102km lenkin lämpimässä ajeltua rauhassa loppuun.

Schwalbe Ultremo HD - BOOM!

Tänään r ä j ä h t i. Lähdin lyhyelle tunnin lenkille, ja poljin juuri vimmatusti tavoitellen uutta keskinopeus- ja reittiennätystä. Mittarissa oli noin 35 km /h, kun BOOM!. Takarengas räjähti kerrasta tyhjäksi, ja 10m pyöräni edellä kävellyt tyttö hyppäsi säikähdyksestä ilmaan ja tien sivuun. Vaihdoin renkaan, nyt jo suorastaan helposti ja ilman draamaa. Turautin CO2-kapselin renkaaseen ja jatkoin matkaa. 200m myöhemmin - BOOM! Takarengas räjähti uudelleen. Solong, Schwalbe. Ulkorenkaan sivuvalli oli haljennut noin 20 cm matkalta (kuva) ja sisärengas pullisteli ulos kuin paksusuoli pistintaistelun jälkeen. Rengas ehti siis jakaa kanssani vain noin 200 kilometriä.

Seuraavaksi aion kokeilla läskitriathlonisti-foorumeilla paljon suosiota saaneita Continental Ultra Gatorskin -renkaita ja vaihdan 23mm leveistä 25mm -leveisiin.  Kirjailen kokemuksista muutaman sadan kilometrin kuluttua.

Bob The Builderista vain sen verran, että Ironman-raamatun treeniohjelmaa seuratessa on tullut tutuksi harjoittelun viikottainen jaksotus. Yksinkertaistettuna kolme viikkoa kasvavaa rasitusta, ja sitten selkeästi kevyempi lepoviikko. Kuvassa 1) lepoviikko, vain vajaat 5 tuntia urheilua, ja sitä seuranneet 9 , 13 ja 15 tunnin treeniviikot. Tällä systeemillä on kai tarkoitus vältellä mm. ylikuntoa. Ainakin toistaiseksi se on toiminut.

Ensi viikolla minä ja Felt, lempinimeltään Pertti, siis lähinnä lepäämme.

// 122.3 kg (noin -27kg!)  - paino on harjoitustuntien lisääntyessä lähtenyt johdonmukaiseen, joskin tarkoituksellisenkin rauhalliseen laskuun. Jos menisi kuin elokuvissa, Joroisten puolimatkan triathloniin mennessä , vajaan kuukauden kuluttua, olisi alle 120kg ja sitten Ironman-matkalla elokuussa, 115kg. Elokuvista puheenollen, jos joku tätä lukee, tuleeko mieleen elokuvia jotka kannustavat yrittämään? Tässä parit omat suosikit: Rocky (IV), Braveheart, Spartacus (Sarja), 300 ja sitten jotain ihan muuta ja suosikkini: The King's Speech. Onhan näitä!

Camelbak-juomareppu pyörälenkillä

Juomareppu + maantiepyöräily! NO no NO - it is terribly un-aerodynamic, for gods sake, leave it home - huutavat foorumit!

Joopasen joo. Höpsistä!

Kokeilin tänään kevään ensimmäisellä hieman pidemmällä pyörälenkillä  vanhaa uskollista Camelbak Fairfax (1.5l) juomareppuani  ja kokemukset olivat ainoastaan positiiviset. (käytän tätä siis myös yli 1.5h -juoksulenkeillä)

Hankala kuvitella, että tuo ainakaan omalla vielä reilusti alle 30 km /h keskinopeudella ihan hirveä aerodynamiikka-taakkakaan olisi. Sen puolesta puhuu sekin että poljin tuo selässä nopeimman 50km varsin maltillisilla sykkeillä.  Puoltoistalitraa kulkee helposti mukana, tulee selästä letkun kautta suuhun kuin itsestään ilman hirveää imemistä, eikä käsiä tarvi irrottaa tangosta. Sitäpaitsi, juominen onnistuu, vaikka pysyisi aero-tangoilla. 

Kuuluu jatkossa vakiovarustukseen. Hankinta onnistuu vaikka varuste.netistä.

Ennen tämänpäiväistä kokeilua surffailin erilaisia muita pyöräilyjuottoautomaatteja, ja erityisesti sellaisia joissa saa pidettyä kädet koko ajan  tangossa. Tästä vertailusta (university.tri-sports.com) löytyy oikeastaan kaikki aero-tankoihin asennettavat, pillillä varustetut vaihtoehdot. Kiinnostuin testin priimuksesta Torhans 30:sta jopa siinä määrin, että hieroin muutamia minuutteja kursorilla tilausnappia a1multisport.co.uk:ssa, jossa oli ao. härveli tarjouksessa.

ps. Koska kaatumismahdollisuudet mm. juomapullosähläyksen kanssa olivat poissuljetut, joiduin improvisoimaan: niinpä kun ketjut lähtivät ylämäessä, koitin pyöritellä kampia eri suuntiin siinä toivossa että ketju hyppäisi takaisin hammasrattaille. Tovin liian pitkään. Vauhti loppui, ja kaaduin kyljelleni asfaltille majesteettisen hidastetusti, kuin kelopuu yksin suolla. Liikennettä ei onneksi siinä kohtaa ollut, joten häpeä, tuo vaurioista suurin, jäi rajalliseksi.

Kakkaintervallit ja personal trainer

Personal  trainerini." Lentävävyyttä siihen askeleeseen"

Jotta en herättäisi kateutta, en ole ennen tätä päivää kehdannut julkistaa tätä tietoa: minulla on  kuntoiluprojektin alusta alkaen ollut käytössäni Suomen johtava personal trainer.

Hän on erittäin äkkipikainen ja kova suustaan, mutta osaa haukkumisen lisäksi antaa myös positiivista palautetta silloin kun sen aika on.

Myös valmentajani on kasvanut projektin aikana sekä henkisesti, että fyysisesti eikä loppuunpalamiseltakaan ole vältytty. Vuonna 2009 aloitimme liikuntaharrastuksen hitaasti pitenevin kävelylenkein, mutta sitten 2010 ja 2011 aikana juoksulenkkien määrä lisääntyi siinä määrin, että kävi ilmi että valmentaja oli liiallisen juoksemisen takia ylirasittunut ja kroonisen stressaantunut. Näinpä kesällä 2011 sovimme, että olen kypsä vastedes huolehtimaan pääasiassa itse rasittavampien harjoitteiden läpiviennistä.

Kuitenkin, aika-ajoin valmentaja lähtee edelleen mukaan kävelyn lisäksi juoksulenkeille. Näin myös tänään. Päivän teema oli kakka, pissa ja haistelu. Muu aika vauhtikestävyys-sykkeellä. Näin syntyi ironman-manuaalin mukainen reilun tunnin ei-ylirasittava n. 20:n 130/155 sykevaihtelun harjoite.

Muna-asentoon!

Felt S22 / 2011

Tietoisuus siitä, että tälle kesälle on hommattava uusi pyörä, on ollut läsnä viimeiset kuusi kuukautta, viime vuoden marraskuusta, jolloin tein päätöksen että Läskimaija-projektin lopullinen koetinkivi on Ironman-triathlonin suorittaminen syksyllä 2012.

Pyörän hankkiminen on edennyt eräänlaisena siivilöinti-iterointi-prosessina. Olen surffannut läpi noin gaziljoona foorumia, verkkokauppaa, ebaytä ja ostetaan -myydään foorumia. Ensin kerätäkseni tietoa siitä, minkälaisia pyöriä on ja mikä niitä erottaa toisistaan. Tutkittuani internetin syövereitä noin neljä kuukautta, päädyin johtopäätökseen: on mahdollisesti järjetöntä hankkia tällaista pyörää omaksi. Niinpä ryhdyin tutkailemaan mahdollisuutta vuokrata kunnollinen pyörä, ainakin nyt täksi ensimmäiseksi kesäksi. Tällaisten pyörien vuokraus on täällä Suomessa vielä aika harvinaista. Törmäsin kuitenkin erääseen toimijaan: Työsuhdepyörä. He liisaavat pyöriä samalla periaatteella kuin työsuhdeautoja liisataan. Kysyin tarjouksen ja tein laskelmia, mutta lopulta totesin että rahallisesti tätä järkevämpi vaihtoehto minulle yrittäjänä olisi esim. pyörän hankinta osamaksulla. Jollekulle, jolla on höveli työnantaja tuo voi kuitenkin olla hyväkin vaihtoehto.  Lähetin myös  muutaman kyselyn ulkomaille. Päädyin itseasiassa lähes yhteisymmärykseen englantilaisen Bike Leasing Company:n kanssa, mutta totesin viime metreillä että leasing ei kuitenkaan ole järkevä vaihtoehto - tai ehkä olisikin, jos vuokraus onnistuisi vastaavilla ehdoilla suomalaiselta yritykseltä.

Lopulta ainut järkevä vaihtoehto vaikutti olevan käytetyn tai ylivuotisen pyörän hommaaminen. Koska olen kuitenkin normaalia triathlonistia isompi, 194 cm pitkä, ei sopivia pyöriä juurikaan tullut vastaan ja epätoivo alkoi vallata sijaa. Vihdoin pari viikkoa sitten eräs tuttavani vinkkasi minulle saksalaisessa pyöräilyalan verkkokaupassa Fun-corner.de:ssä myynnissä olevan uuden Felt S22:n vuosimallia 2011, 60 cm rungolla.  Olin lukenut hyviä kokemuksia ao. verkkokaupasta useammalta foorumilta ja tällä tutullanikin oli onnistuneita ostokokemuksia, joten kynnys tilaukseen ei ollut kovin korkea. Käyttövalmis pyörä + polkimet tulivat maksamaan yhteensä vajaat 1100 euroa. Ei se vähän ole, mutta olen ehdottoman tyytyväinen ostokseen.

Felt S22  (Bikeradarin testi) oli siivilöitynyt kuukausien mittaan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jo useampaankin kertaan, joten kun pyörä vihdoin löytyi, maltoin tuskin odottaa sitä että pääsen koeajolle. Se päivä tuli viimein tiistaina.

Poljin reilut 52 km. Epäröin aero-tangoille menemistä ensimmäiset 10-20km, mutta viimein aloin viettää muna-asennossa pidempiä aikoja. Meno oli vaappuvaa, erittäin. En ollut säätänyt pyörää ollenkaan: penkki oli nokasta hieman liian pystyssä ja tangon pehmusteet liian matalalla. Genitaalialue huusi tuskaa, mutta ei mitenkään järisyttävästi. Kotona siirsin suoritteen Garminista Endomondoon, ja huomasin keskinopeuden olleen 26.9 km/h. Vaikka oikeat pyöräilijät menevätkin vähintään yli 30km /h, niin ottaen huomioon, että se oli kevään ensimmäinen ulkopyöräretki enkä tuntenut oloani lainkaan kodikkaaksi olin kyllä yllättänyt vauhdista.

Kun menin vessan kautta suihkuun, koin todellisen yllätyksen. Virtsaaminen sattui kuin olisi pissannut kuumaa laavaa. Tämä kipu virtsatessa jatkui kaksi päivää. Tänään uskaltauduin kuitenkin jo uudelle pyörälenkille. Nostin kädensijoja ylöspäin, levensin aero-tankojen väliä, käänsin penkin nokkaa alaspäin - ja kas vain meno tuntui jo huomattavati mukavammalta. Keskinopeuskin nousi muutaman kymmenyksen ja yli 27:n. Kuitenkin tuo kokemus virtsaputken runnomisesta oli sitä luokkaa, että luulen että jossain vaiheessa ennen pidempiä pyöräilyitä voisi olla hyvä ajatus sijoittaa tällaiseen ISM Adamo -satulaan. Kuva kertookin syyn :)

ps. Tänään kohulehdistö on levyttänyt valheellista tietoa, jonka mukaan Mayojen maailmanloppu ei tulekaan joulukuussa 2012. Haluan korostaa, että tämä on puppua!

Ergomaratoni ja juoksuloma

Innokkaimmat kerkesivät ehkä jo toivoa, että puolentoista kuukauden blogi-hiljaisuus tarkoittaa sitä, että olen vihdoin jättänyt mokoman kuntoiluhöpötyksen ja palannut vanhaan kunnon megamättöperinteeseen.

Wrong!!

Projekti on edennyt oikein kivasti. Olen seurannut noin tusinan viikkoa Ironman-ohjelmaa. Se on melko rankka, ja totta puhuen tuossa pari viikkoa sitten tuntui siltä, että vieteristä on kierrokset loppuneet. Olisi ehkä loppunutkin, mutta onneksi sitten tuli rutiinit katkaiseva sisäsoudun SM-maratoni, jossa sijoituin hienosti sarjani viimeiseksi (kysyjästä riippuen voin vastata myös olevani SM 5.).

Olen silti kiusallisen tyytyväinen! Viime vuoden aika parani peräti 11 minuuttia ja nyt en lopussa hyytynyt, vaan sen sijaan ärjyin kuni leijona viimeiset minuutit intoa puhkuen. Soutukeikan paras anti oli kuitenkin ehkä se, että sain kutsun osallistua kirkkovene-soutuihin. Olen aina tykännyt kirkkoveneistä, jopa niin paljon että olen piirrellytkin niitä! :)

Seuraavana päivänä lensimme Ryanairin lepattavin siivin Malagaan Espanjan kevätaurinkoiselle etelärannikolle. Viikon "ohjelma" oli muuten oikein rauhallinen, ja jotenkin ihan huomaamatta sitten juoksin kuudessa päivässä 82 kilometriä - se on reilusti enemmän kuin koskaan aiemmin ja erityisesti tänä vuonna. Näemmä on totta se, että lepo on merkittävä osa palautumista. Nimittäin nuo kilometrit, vaikkakin kaikki suurinpiirtein rauhallista PK-vauhtia, olisivat työviikon aikana varmasti johtaneet romahdukseen, polvivammaan, angstiin ja tiesmihin. Päiväunet siis pysyvät ohjelmassa kotonakin, aina kun mahdollista ! :) Kelit Benalmadenassa olivat oikein hyvät muuten, paitsi viimeisen päivänä jolloin satoi vettä kuin Esterin takapuolesta. Juoksin silloin jo perinteeksi muodostuneen puolimaramatkan Benalmadena Costastas rantaa pitkin Torremolinokseen, ei ollut tungosta.

Ei tässä nyt ole mitään valittamista, valitetettavasti. Tällä viikolla saanen uuden fillarin, kirjoittelen siitä varmaan seuraavaksi.

// 123.8 kg