Operaatio Smör viikko 3: takaisin kevään painossa

Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen? 

Operaation toisen viikon aikana tuli selväksi, että tuulilasipesunestepöniköiden, kovalevyjen ja muun epämääräisen painolastin kantaminen repussa tuottaa omituisen mielipuolisen voimantunteen.

"Hihihi, tässä sitä vaan juostaan, vaikka selässä on kaksi Lasolipönikkää ja vissypulloja."

Yhtälailla tuli kuitenkin selväksi toisaalta että  jo 14 kiloa tavallisessa selkärepussa laittaa vatsa-, selkä ja muut keskivartalon tukilihakset epäterveellisen kovalle koitokselle ja kaikenkaikkiaan juoksu muuttuu keikkuvaksi koikkeloinniksi.

Onneksi CompactFit:llä löytyi ratkaisu ongelmaan. Compactit-heavy painoliiveissä on 30 taskua, joihin voi kuhunkin sujauttaa kilon lyijymötikän.

Juoksu palautui kertaheitolla enemmän juoksun tuntuiseksi kun painot sai jaettua tasaisesti ympäri yläkehoa ja kun paino on lähempänä kehon keskipistettä ja paremmin kiinni sidottu.

Olen lisännyt painoa hitaammin kuin alunperin ajattelin. Olen päätynyt tähän siksi, että yllätyksekseni lihakset, keho ja keuhkot pysyvät mukana muutoksessa  paremmin kuin ennakolta arvelin.  Tässä operaatiossa ei olekaan kyse pelkästään taakan alle lyyhistymisestä, vaan myös taakkaan sopeutumisesta.

Aloitin homman 20 päivää sitten, ja olen nyt lisännyt painoa kymmenen kertaa kahden kilon erissä.  Ensimmäiset reilut 10 kiloa kulkivat mukana vaivatta. Sen jälkeen suurinpiirtein joka toisen juoksun jälkeen on tuntunut siltä että nyt on raja tulossa vastaan. Siihen väliin yksi ylimääräinen lepopäivä, ja taas seuraavalla lenkillä kroppa onkin sitä mieltä että homma hoituu.

Eilen päälläni oli 20 kilon lyijymötikkää, painoliivit ja lenkkivaatteet. Painoin 121.7 kg. Se on saman verran kuin maaliskuun puolivälissä ja ennen kesän suunnanmuutosta.

Juoksu sujui taas yllättävän hyvin, vaikka päällä oli 20 extrakiloa.  Tasaisella etenemistä voinee tosiaan kutsua juoksuksi, sen sijaan Emäkosken mäessä  oli pakko vaihtaa kävelyyn.  Ihan niinkuin silloin ennen. 

Painoliivit näkyvät jännällä tavalla juoksutekniikassa.  Oikeastaan olennaisin asia on tullut minulle yllätyksenä: keskikehon lihakset ovat se jolle muutos on suurin mullistus. Kyllä se jaloissakin tuntuu, mutta lenkin jälkeen erityisesti vatsalihaksissa tuntuu siltä, kuin olisi punttisalilla käynyt.

Painoliivit ja 20kg sen taskuissa tekevät sen, että keskikehon liikehdintä stabiloituu. Toisaalta on pakkokin keskittyä hallitsemaan liike lihaksilla. Jos painoliivit roikkuisivat vain suoraan selkärangan ympärillä ilman vatsa- ja selkälihaksia, voi vain kuvitella kuinka äkkiä ja kuinka kipeästi iskias vastaisi.

Samoin muutenkin tuntuu, että liivit erityisesti pakottavat keskittymään tekniikan kasassa pitämiseen. Liikkeiden on oltava symmetrisia ja hallittuja tai siitä rankaistaan heti.  Energia muuttuu liikkeeksi eteenpäin, turha pomppinen (bouncing) on juoksusta kadonnut. Meno ei ehkä ole lennokasta, mutta sotilaallisen tehokasta.

Runteq Zoi-yleiskuva 20kg juoksusta

Maakontaktiaika (stance) on kasvanut rajusti. Runteq Zoi pongaa sen minulle selkeäksi alueeksi johon keskittyä.   Juoksua se kuitenkin vielä on.  Juoksussa tyypillisesti noin 40% on maakontaktia ja 60% lentoa, kävelyssä toisinpäin. (Lue täältä lisää: Gait Biomechanics, Dr. Stephen M. Pribut)

Ehkä olen epänormaali mutta minusta on erittäin mielenkiintoista seurata miten keho ja sen liike sopeutuvat lisääntyvään painoon.

On tästä muutkin kiinnostuneet! Olemme sopineet EMG-lihasmittausshortseja kehittävän Myontecin ja Runteqin kanssa näin:

- kun kykenen kantamaan 30 kiloa juosten, tapaamme Pirkkahallissa. Juoksen rataa ympäri, lisätään kilo painoa per kierros, ja tutkitaan miten se vaikuttaa Runteqin mittaamaan juoksutekniikkaan ja Myontecin mittaamaan lihasaktiviteettiin.

Jos nyt joku muu wearable-tekniikkaa kehittävä taho lukee tämän ja haluaa mukaan, niin kättä pystyyn ja kommenttia kenttään taikka mailia minulle osoitteeseen laskimaija @ fatventure.com

Niinkuin tästä voi lukea, olen innoissani projektista! Huraa!

Operaatio Smör: viikko 2 - välillä laiskotellen paras

Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen?

Ensimmäisen viikon jälkeen minulla oli kannossa 10kg lisäpainoa.  Sen jälkeen olen käynyt vain kahdella lisäpainotetulla juoksulenkillä: 15km kahdentoistakilon lisäpainon kanssa, ja 12.6 km neljäntoista kilon painolla.

Se ei johdu siitä, että olisin kyllästynyt projektiin.

Päinvastoin.

Olen surffaillut viimeiset kaksi viikkoa pubmedin tutkimustulostietokantaa ja löytänyt paljon mielenkiintoista mielen sytytysainetta. Tutkimuksista voi vetää sen johtopäätöksen, että reilusti lihavat ihmiset ovat oikeastaan supermiehiä ja naisia. Supervoimat kuitenkin paljastuvat vain jos he heittävät rasvaisen viittansa menemään.

Oikeastaan tämä on niin mielenkiintoista että haluan päästä kilojen lisäyksessä mahdollisimman pitkälle ehjänä.  Se onnistuu vain jos kroppa kerkeää tottua taakkaan.

Ensi viikolla saan käyttööni kunnolliset painoliivit. Yllätyksekseni eniten yllättyneitä kuorman kanssa juoksemisesta ovat olleet keskivartalon lihakset. Raskaan repun tasapainottaminen ja kropan hallinta juostessa on kovaa vatsalihastreeniä.  Saatan vain ajatella, mitä tapahtuisi jos esimerkiksi kaatuisin jäisellä asvaltilla ja yrittäisin pysäyttää liikkeen vatsalihaksilla...

... taidan myös ruuvata lenkkareihin nastat.

Operaatio Smör: ensimmäinen viikko

Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen?

Ensimmäiset kaksi päivää kannoin vain Camelbakin juomareppua. Sen säiliöön mahtuu 3 litraa vettä, ja sivutaskuihin vielä hieman muuta painoa.

Kun Camelbakin kapasiteetti loppui, vaihdoin selkään Varustelekasta hankkimani Mil-Tec Assault Packin. Sinne mahtuu esimerkiksi  6 * 1.5 litran juomapulloa.

Seuraavaksi siirryin yhdistelmään Camelbak edessä, ja Assault Pack takana. Tällä tavalla pääsen noin 14 kiloon. En tiedä mitä sitten teen, kai pitäisi hommata oikeat painoliivit vammojen välttämiseksi.

Eilen, 14 kilometrin lenkillä 10 kg lisäpainon kanssa keskinopeuteni oli  5:57 /km. Samalla efortilla ilman lisäpainoja olisin juossut noin 45 sekuntia kovempaa kilometritahtia. Ylämäissä piti jo tosissaan punnertaa.

Jo nyt yksi asia on selvä:

ylipainoinen ihminen joka painostaan huolimatta  jaksaa hoitaa päivittäiset askareensa on itseasiassa kovassa kunnossa.

Jännällä tavalla, vaikka tällä varustuksella juoksennellessa ei voi olla tuntematta itseään idiootiksi, minusta tuntuu että kerrankin teen jotain jossa on ideaa.

Paluu menneisyyteen: Operaatio Smör

60kg = 120 voipakettia.

Nyt alkavan projektin  alkusysäyksenä toimi Ismon  Facebookissa  esittämä kysymys:

"... SUURKIITOS 'Maijalle', satakuuskyt kiloinen ukko on alkanu hivuttautua lenkkipolulle, askel kerrallaan. Jos joskus ehdit avata niitä alku-ajan tunnelmia (jos ne muistissa on),olisin entistä kiitollisempi."

Painan nyt noin 60 kiloa vähemmän kuin marraskuussa 2009. 

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen?

  Uskon, että raskas taakka selässä kulkiessa pääsen noihin alkuajan tunnelmiin. Kirjoitan niistä projektin edetessä.

Käytännöllisyyssyistä en kuitenkaan kanniskele mukanani voipaketteja. Lisään painoa mukanani kantamaani reppuun ja painoliiveihin. Pidän tarvittavan määrän lepopäiviä, että kroppa pysyisi mukana painonlisäyksessä. Projektin tavoite ei ole itseni rikkominen.

Nyt lähden ensimmäisellä lisäpainotetulle lenkille. Ainakin tänään vielä juoksen.

Kiitos

Kevään ja kesän aikana tapahtui jotain, johon en aiemmin uskonut.

Kolme vuotta, 2009-2012.

Aloitin vuoden 2009 lopulla muutoksen. Tuolloin  painoni saavutti 155 kiloa ja tuntui siltä, että olen fyysisesti repeämässä liitoksistani. Vihasin jaksamattomuutani ja itseäni. Heitin ankkurin Mayojen maailmanlopun päivään 21.12.2012. Se oli kaukana, mutta silti riittävän lähellä. Kolmessa vuodessa tapahtui paljon.

Maailmanlopun räjähdysvoima sysäsi eteenpäin. Vuotta myöhemmin olimme Jasonin kanssa Skotlannin nummilla 85 km:n ultrajuoksulla (HOKA Highland Fling) ja pian toista ja kolmatta kertaa täysmatkan triathlonilla Nastolassa. Vuoden 2014 Operaatio: Kotkanpesä  ja sen sivujuonne Hopeasiipi olivat viimeiset intohimoiset projektini.

Vuoden 2014-2015 vaihteessa törmäsin meteoriittikenttään. Kaikki tuntui kikkailulta ja väkisin punnertamiselta.  Edessä oli täysstoppi.

Tuntui siltä, että liikuntani pelisäännöissä, fysiikan laeissa, on jonkin asian muututtava, että syntyy uusi mielenkiinto. Mutta kun on ajautunut virrattomana virran vietäväksi, on räpiköiminen hankalaa. Koin olevani umpikujassa.

Sitten tapahtui jotain.

111 päivää

Painoni putosi kevään  huippulukemasta 122 kilosta nykyiseen noin 97 kiloon. Juoksin ennätysmaratonini, vaikka olin ennen kesäkuuta käynyt vain parilla tuskaisella juoksulenkillä.

Miten se on mahdollista?  Siksi, että seuraavista syistä uskoin siihen:

Kiitos vaimolleni

Olin aiemmin siinä käsityksessä, että nopea painonpudotus ei oikeastaan edes ole mahdollista. Ei ainakaan ilman, että ihminen samalla muuttuu vihaiseksi, ärtyneeksi ja voimattomaksi.  Vaimoni on todistanut minulle toisin.

Hän aloitti oman mullistuksensa viime vuoden lopulla, ja on tiputtanut uskomattoman määrän kiloja. Samanaikaisesti hän on takonut itsensä mm. sellaiseen vesijumppakuntoon, että niitä moovseja ei  ironman-pohjalla tehdä samalla rytmillä. Eikä siinä vielä mitään. Lisäksi hän on ollut iloinen, reipas ja aikaansaapa. Tämä mullisti täysin käsitykseni dieeteistä.

On  vaimoni projektin ansiota, että tajusin että  rivakka painonpudotus muuttaa fysiikan lait. Olen mm. tehnyt kaikki täysmatkani yli 110 kilon painoisena, uudella painollani se on ihan eri laji.

Kiitos Vogelille ja Veli-Pekka Valkoselle

10pv punajuurimehut ennen Vantaan maratonia

Tapasin viime vuoden lopulla A.Vogel Suomen Eija Närhen ja Pirjo Rantasen kerrottuani ensin heille punajuurimehuaddiktiostani ja siitä, kuinka se on taikajuomani.  Pian tuon tapaamisen jälkeen ylikuntokuplani puhkesi täyteen kukkaan ja tultiin  kevään täysstoppiin.  Minulle oli kuitenkin Vogelin tapaamisesta jäänyt mieleen nimi Veli-Pekka Valkonen.

Lääkärivastaanoton lisäksi Veli-Pekka tekee tutkimustyötä, toimii yhteistyössä Suomen urheiluliiton kanssa ja on suosittu luennoitsija Suomessa. Veli-Pekka on myös laajamittaisesti perehtynyt ravintoon ja terveelliseen syömiseen, niin huippu-urheilijoiden kuin tavallisten kuntoilijoidenkin kohdalla. // www.fysiosporttis.fi

Yksi tapaaminen Veli-Pekan kanssa riitti siihen, että päähän rakentui selkeä mielikuva, mitä reilun kolmen kuukauden projektilla voisi saavuttaa ja miten se vaikuttaisi. Kirjoitin suunnitelman tällaisen reseptin muotoon. En tiedä ohjasivatko asetetut tavoitteet tekemistä vai olivatko ne vain niin hyvät, mutta paino osui tismalleen siihen maaliin, mikä Veli-Pekan kanssa suunniteltiin.

Kesän ja syksyn mittaan on tapahtunut siis aikamoinen asennemuutos ravinnon merkitystä kohtaan.  Osansa siihen oli vielä Suoliston salaisuus -kirjan lukemisella. Sillä on valtava vaikutus mitä suuhunsa laittaa, eikä pelkästään painoon vaan myös terveyteen, vastustuskykyyn ja mielialaan. Yhdessä oikeanlaisen liikunnan kanssa ne ovat paras lääke, jos joskus on tämän kirjoituksen noidankehässä.

Olen nyt siis vajaat 60 kg kevyempi kuin marraskuussa 2009. Olen ajatellut että seuraavat projektini liittyvät vanhaan painooni ja menneisyyteeni.