Rinkan pakkaamisesta juoksuun

CompactFit + 30kg

Viime kuukausina olen kantanut lenkeilläni kasvavaa kuormaa lisäpainoja. Ajatukseni on, että siirrän taakkaa selkään sitä mukaa, kun laihdun. Tavoitteeni on juosta Vantaan maraton 8.10.2016 27.2 kg (60 paunaa) painavan rinkan kanssa, ja pyrkiä rikkomaan japanilaisen armeijan kouluttajan Toru Sakurain nimissä oleva nykyinen ennätys 4 tuntia, 39 minuuttia, 9 sekuntia.

Viime vuonna aloitin juoksut CompactFit heavy-painoliivien kanssa. Niihin saa ladattua 0-30 kiloa tiukasti sidottuna molemmin puolin kehoa. Painotaskut ovat sen verran korkealla, että liivit päällä on mahdollista tehdä jopa vatsalihasliikkeitä. Sopivat muutenkin erinomaisesti monipuoliseen liikkumiseen, ja niitä käytetäänkin mm. crossfitissä. Itse olen käyttänyt niitä juoksun lisäksi salitreeneissä mm. penkille hypätessä / porrasharjoituksissa.
Ennätyksen määritelmässä kuitenkin puhutaan juoksemisesta repun/rinkan (backpack) kanssa. Painoliivit eivät tätä määritelmää täytä. Ennenkaikkea taakka jakaantuu rinkassa eri lailla, lähes pelkästään selkäpuolelle, ja se ei ole yhtä kiinteästi sidottuna kroppaan kiinni.

wildpacker.com - how to pack a backpack

Käytyäni testilenkillä Savotta Jääkäririnkan kanssa selvisi että se sinänsä soveltuu erinomaisesti juoksuun. Partiota harrastava tytär oli mukana lenkillä, säädettiin rinkkaa muutaman kerran, ja pian se istui täydellisesti selkään, kädet mahtuivat viuhumaan ees taas normaalin tapaan. Kuorma rinkan sisällä aiheutti kuitenkin ongelman. Olin heittänyt kuormaksi rinkan pohjalle sen enempää miettimättä painoliivit sellaisenaan.  Jokaisella askeeella ne hypähtivät ylöspäin, ja iskivät takaisin juuri sillä hetkellä kun olisi pitänyt ponnistaa seuraavaan askeleeseen. Lisäksi ne kohdistivat ristiselkään sellaisia nuijan iskuja,  että jo vajaan kymmenen kilometrin testilenkin perusteella olin varma, että selkä ja iskias ei kestäisi sitä pahoinpitelyä paria tuntia.

Surffailin haulla "backpack weight distribution", ja päädyin wildpacker.com -sivustolle. Kuva aukaisi silmät, ja yön yli mietittyäni keksin miten saisin jaettua taakan rinkassa kuvan mukaisesti, ja vieläpä niin että se ei pahemmin hölsky.

Paikallisesta Säästötavaratalosta löysin kumimattoa ja ryhdyin askartelemaan.

Minulla oli jo valmiiksi painoliivien mukana tulleet lyijymötikät sekä liki ehtymättömät varastot jeesusteippiä. Jeesusteipillähän korjaan kaiken kengistä, ruohonleikkurin ja kevytmoottoripyörän kautta auton spoileirehin.




Lopputuloksena oli kiinteä kaksiosainen pötkylä. Toisessa päässä vain kumimattoa, toisessa päässä sisään leivottuna lyijypainot pyramidin muodossa. Sujautin sen rinkkaan siten, että pyramidin leveä pää jää ylös. Rinkan paino sisältöineen oli 20 kg.

Valtaosa painosta sijoittuu siis  lähelle niskaa, kuorman keskipiste on selkärangan kohdalla, mahdollisimman lähellä kroppaa. Päällään seisovan pyramidin lailla painon määrä suhteellisesti vähenee kohti pehvaa.

Näin lähdin viime lauantaina suhteellisin luottavaisin mielin Jupen Tuparipuolimaratonille Lohjalle. Summana rinkan pakkauksen osalta voin juoksemani puolimaratonin perusteella todeta, että aiemmin olen pakannut rinkan väärin. Tulen noudattamaan tässä kirjoituksessa kuvatun kaltaista painonjakamista jatkossa myös retkeillessä - toimi todella hyvin!

to be continued...

RetroFighter 2000, lempeä kuiskaus -90-luvulta

Wikipedia: Eurofighter Typhoon

"Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen monikäyttöinen hävittäjälentokone. Suunnittelussa on keskitytty erityisesti ketteryyteen yliäänennopeuksilla lennettäessä; aiemmat hävittäjälentokoneet ovat kyllä pystyneet suuriin yliäänennopeuksiin, mutta vain hetkellisesti ja koneiden liikehtimiskyky on ollut rajoitettu yliääninopeuksissa."

// Wikipedia: Eurofighter Typhoon

Felt S22 aka Pertti

Melkein kuin lopussa kuvailtaisiin aika-ajo/triathlon-ratsuani  Perttiä. Se mahdollistaa  yliääniajon, mutta  tällöin on tien syytä olla  suurinpiirtein suora, muista tienkäyttäjistä suhteellisen vapaa, hyväkuntoinen  ja yllätyksetön. Tylsä. Käytännössä triathlon-pyörän liikehtimiskyky on näistä seikoista johtuen rajoittunut perin puuduttaville pinnoitetuille kulkuväylille taajama-alueen ulkopuolella. Tämä taas johtaa siihen, että käyttökelpoisia ajoreittejä on kotoa lähtiessä vain muutama.  Se, että aero-asennossa kyyhöttäessä näkee eteensä vain rajatun sektorin verran maisemia, toki haittaa vähemmän kun ne on jo nähnyt monta kertaa. Haisee urheilulta.

Tämän asetelman puutteiden ratkaisuksi luotiin

RetroFighter 2000.

Park Pre Alu Comp 1997 aka RetroFighter

Rentoilu, liikehtiminen, ketteryys, monikäyttöisyys, matala liikkeellelähtökynnys, toimintavarmuus ja yliääniajokyky.

Vuonna 1997 hankkimani Park Pre Alucomp (knowyourbike.com) on alusta alkaen ollut aivan ihana pyörä.  Siitä huolimatta, että kävin sillä ensimmäisen triathlon-reissuni vuonna  2011, olin ajanut sillä tähän kesään mennessä vain vähän.

Ensimmäisenä liikunnantäyteisenä kesänäni vuonna 2010 ja vielä seuraavanakin ajoin sillä hieman, mutta vuonna 2012 hankin triathlonpyörän. Pyöräilyni muuttui kuvailemakseni kyyryajoksi. En oikeastaan viime vuosina ole pitänyt pyöräilystä, sen harjoittelu on ollut välttämätön pakko jotta triathlon-täysmatkan voi kulkea.

Tänä kesänä tuo kaikki on muuttunut. Olen ajanut Feltillä vain vähän, mutta Park Prellä sitäkin enemmän. Elokuussa aloitin kampanjan "en käytä autoa alle 20 km:n matkoilla, jos liikun yksin." Kuljetuskapasiteettia paransin hankkimalla Varustelekasta selkärepuksi  Mil-Tec Assault Pack Large:n. Nyt pystyn hoitamaan viisihenkisen perheemme peruskauppareissun pyörällä.

Bontrager Hank slicksit, 2.2 tuumaa

Ainekset RetroFighter-projektille olivat ilmassa.

Yhtäkkiä huomasin, että pyöräily on älyttömän kivaa!

Retrofighterissa on 2.2 tuumaa leveät Bontrager Hank -sliksirenkaat. Niillä voi ajaa asfaltilla kurviin rajusti, rotvallireunojen yli loikkien kuin gaselli ja silti ne rullaavat liki yhtä hyvin kuin kapeat maantierenkaat.

Eron alkaa huomata selvemmin vasta reilusti yli 30 km /h nopeudessa.

Retrofighterissa ei myöskään ole kuraongelmaa.  Pika-asenteiset SKS Mud-X lokarit yhdistettynä pystytankoon asennettuun roiskeläppään ratkaisevat sen täydellisesti.

Modernisoitu ohjaamo

Vaikka enimmäkseen rullailenkin tätä nykyä kaupunkimaisemmassa maastossa, johon pysty ajoasento sopii parhaiten, aina joskus tulee eteen aivan mahtava suora. Silloin tekee mieli mennä kyyryyn, ja painaa menemään.

Kuin maailmankaikkeus olisi aavistanut haaveeni! Löysin Tori.fi:sta liki pakasta vedetetyt Vision Team TT Clip-on aerotangot erittäin edullisesti.

Asensin ne RetroFighteriin, ajoasento tuntuu kyyryssäkin olevan hämmentävän hyvin kohdallaan.


Viimeisen silauksen Retrofighterin ohjaamoon tekee  kännykän pyöräteline. Tekee ison eron, kun tietää  että a) näkee jos puhelin soi tai tulee viesti b) pystyy tarvittaessa jopa puhumaan kaiuttimen ja mikrofonin välityksellä.   Ei myöskään yhtään haittaa, että kännykän avulla voi vaivatta navigoida myös tuntemattomille uusille reiteille. Pyöräily saa autolumaisia piirteitä.

Nimikoitu kypärä

Haaveilen siitä, että jatkan Retrofighterilla ajamista läpi talven. Ainakin syksystä ja sateista pitäisi selvitä, hankin XXL:stä liikkumiseen sopivan Stormberg Sirdal kuoritakin ja housut. Nyt kun ne sateet alkaisivat, niin pääsisi kokeilemaan!

Vaihdan PK-seudulle suuntautuvat tylsät automatkatkin junaan, polkupyörään ja seikkailuun.

Kun ensi kesä koittaa, Nutcase ja Retrofighter suuntaavat ainakin yhdelle triathlonin täysmatkalle.

Blueant PUMP: älyttömän hyvät, vesitiiviit Bluetooth-kuulokkeet

Sain pettymyksekseni todeta Sony Xperia Z3 Compact -puhelimen olevan vesitiiviyden osalta pelkkä vitsi.

"Sony Xperia Z3 Compact on saanut IP68-luokituksen joka takaa puhelimen olevan aidosti vesitiivis. Voit siis huoletta pestä puhelimen juoksevan veden alla tai pudottaa sen kylpyammeeseen." // verkkokauppa.com

"Vesitiivis" kännykkä telakalla.

Otin vesitiiviiksi luvatulla puhelimellani laiturilta kuvan ahvenesta yritettyäni ensin varmistua lasten kanssa että kaikki luukut  tiivisteineen ovat visusti kiinni. Puhelin hajosi samantien.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tietoisesti altistin viime vuoden marraskuussa hankkimani vesitiiviin puhelimen vedelle.

Huoletonna vein puhelimen Verkkokauppa.com:in huoltotiskille. Olihan ongelma kuitenkin veden aiheuttama, sitä vastaan puhelin on erityisesti suojattu. Verkkokauppa.com:ista puhelin  lähetettiin Sonyn valtuuttamaan SCF Huoltoon. Puhelimen korjaus ei mennyt takuuseen. Huolto kehotti ostamaan uuden puhelimen.  Tein päätöksestä valituksen Sonylle. Sony vastasi:

"Kun lähetätte vesi- tai pölytiiviin laitteen korjaukseen Sonyn huoltopalveluun, korjausryhmämme varmistaa laitteenne testaamalla, että se vastaa yhä oman IP-luokituksensa vaatimuksia. Korjausryhmämme suorittaa laitteen painetestin, varmistaakseen, että tuote on tiivis IP-luokituksensa mukaan. Tässä tapauksessa laitteenne ei läpäissyt kyseistä painetestiä, joka tarkoittaa sitä, että laite ei ole tiivis IP-luokituksensa mukaan, suojakannet asianmukaisesti suljettuina, vaurioituneen tiivisteen seurauksena."

Lisäksi huolto yrittää veloittaa minulta 47 euron "tarkastusmaksun", koska vesitiivis puhelimeni vuotaa.  Tiivisteet eivät pidä. Siitä minua tarkastusmaksulla rangaistakoon.

Itse oletin, että vuoto on Sonyn ongelma, ei minun.

Vitsi on monty pythonmaisuudessaan kuitenkin sen verran hyvä, että plus-pisteet siitä.  Kuluttajanhan ei ole mitenkään mahdollista käyttää kännykkää siten, että vesitiiviyslupauksesta olisi mitään hyötyä. Toki voisit hankkia samanlaisen painetestauslaitteen kuin virallisessa huollossa ja testata kännysi vesitiiviyden päivittäin, mutta HÄHÄÄ! Jos sitten känny ei eräänä päivänä enää olekaan vesitiiviis, niin YOU LOSE, ei mene takuuseen koska vesitiivis kännykkäsi ei ollut vesitiivis! Ja viimeistään jos pudotat kännykän kerran, voi huolto vedota siihen että siinä on jälkiä putoamisesta.

ÄLÄ OSTA SONY XPERIA Z3 COMPACTia niin kauan kuin tämä on takuukäytäntö.  Z3:n uudessa mallissa nuo naurettavat läpät on (yllätys!) poistettu ja korvattu vesiitiivillä liittimillä, mutta en silti suosittele ostamaan Sonyn tuotteita, koska firma on selvästikin ankeuttajien valtaama. Jos joku Sonylla haluaa katsoa asiaa (ks. Service Request: 1-20285246721)

Kuvakaappaus: www.blueantpump.com

Mutta ei mitään niin huonoa, etteikö jotain tosi hyvääkin. Nimittäin siitä juontui mieleeni tuoda julki, että jo viime marraskuussa käyttöönottamani

BlueAnt PUMP HD

* Editors note 2019: Teksti koskien BlueAnt -pump kuulokkeita on luultavasti jo kovin vanhentunut. Löytyy varmasti jo parempia, jos ei tuote ole ajanmittaan huomattavasti parantunut.

Bluetooth-kuulokkeet ovat jäätävän hyvät.

Ei sitä tarvi enempää selitellä.

- Vielä liki vuoden käytön jälkeen akku kestää 4-5 tuntia musiikkitoistoa. Uudistetulla mallilla tämä lupaus on 8 tuntia. Siinä juoksee maratonit helposti.

- Kuulokkeet ovat vesitiiviit, siis tällä kertaa oikeasti vesitiiviit. Olen uinut niiden kanssa, ja ne vain pelaa. Olen juossut vesisateessa ja pakkasessa, ja pakkasvesisateessa. Ne vaan pelaa.

- Äänenlaatu on paras, mitä olen liikuntakäytössä ikinä kokenut. Jytisee, nääs. Rajusti. Tässä kohdin mainittakoon, että en totisesti ole ns. "high fidelity" mies, usein ne audiolaitteet joiden pitäisi asiantuntijoiden mukaan olla parasta a-luokkaa, ovat mielestäni olleet huonot ja päinvastoin. Sanotaanko niin, että tykkään näiden äänestä, sinä et ehkä tykkää.

- Ne näyttävät vähän isoilta,mutta ainakin minun korvaani ne sopivat täydellisesti. Juoksin mm. tänään kuulokkeet päässäni kolme tuntia kuunnellen Mehukkaimmat Ysärijyystöt -soittolistaa Spotifystä. En edes huomannut kuulokkeita.

Lue lisää http://blueantpump.com/


Jos haluat hyvät, vesitiiviit Bluetooth-kuulokkeeet, osta nämä.   Näitä luulisi saavan kaikista hyvien äänentoistolaitteiden myymisestä kiinnostuneista liikkeistä.

Mutta älä osta Sony Xperia Z3 Compactia ainakaan sen vesitiiviyden takia.

Garmin Virb Elite pyörälenkillä ja virtaa Melolla

Synttäripukki toi  Garmin Virb Elite HD-action kameran.  Kävin  pöristelemässä kamera pyörään kiinnitettynä pienen lenkin.

Videossa näkyy kuvan lisäksi nopeus, korkeus, syke sekä poljinkadenssi. Siihen saisi tuotua paljon muutakin Garmin-yhteensopivista ANT+-antureista, kuten vaikkapa poljinvoiman, lämpötilan, kallistuksen, kiihtyvyyden jne. Kartan saa tietty myös.

Se on aivan ihana.

Kamera oli huonosti  kiinni koska minulla ei ole vielä oikeaa pyörätelinettä. Lopulta tungin juomapullon aerosarvien väliin telineeseen ja nikkaroin kameran pullon päälle.  Siksi varsin toimivan oloisesta tärinänpoistosta huolimatta sitä tärinää nyt on kuvassa, pullo kameroineen pomppi välillä villisti. Kato ite! (video nopeutettu *2)

Copy & Paste tuotekuvauksesta:

VIRB Elite on 1080p:n True HD Action-kamera, jossa yhdistyvät edistynyt HD-videokuvaus, Wi-Fi-ominaisuus ja edistyneet GPS-toiminnot.

• 1080p:n HD-videokuvaus ja 16 megapikselin CMOS-kenno
• Chroma-näyttö: värillinen, tarkka, helppo määritys, toisto ja säädöt
• Erittäin herkkä GPS, kiihtyvyysmittari ja barometrinen korkeusmittari
• Wi-Fi-yhteys: käytä iPhonen® ja Android™-laitteiden maksuttomien mobiilisovellusten kanssa
• Ladattava 2000 mAh:n litiumioniakku, tallenna jopa yli 3 tuntia 1080p-laadulla 

Pössis on muutenkin huipussaan,  tänään oli ohjelmassa vuoden ensimmäinen pidempi juoksulenkki ja se sujui liki kiusallisen kevyesti.  Tämä (ks. Endomondo) reilun 17 kilometrin mittainen Nokianvirran Melon voimalan kohdalta ylittävä reitti on muuten minusta yksi tämän seudun parhaista!

Adidas miCoach Smart Run: älyä ranteessa

Kuva: adidas.com

Sain viime kuussa kokeiltavakseni Adidaksen miCoach Smart Run -sporttikellon. 

Kyseisen laitteen kimppuun pääseminen kuumotti useasta syystä: Ensinnäkin siinä on  sisällä rutosti älyä ja antureita. Päälle on  tuunattu Android ja annettu sille riittävästi prosessointitehoa antureiden hyötykäyttöön valjastamiseen. Toisekseen tämän Adidaksen sporttikellon  alustan on kehittänyt suomalainen Elektrobit, jossa olen itsekin viime vuosikymmenellä työskennellyt hikinörtin tehtävissä. Kolmanneksi, se näyttää aivan älyttömän hyvältä. Vai hä?

Huusin siis avaruuden tyhjyyteen palavan haluni kokeilla tätä laitetta, ja  pian ja viimein koitti se päivä, että laite oli postista noudettavissa viikon testikäyttöä varten.

Internetissä on tuotteita koskevien blogikirjoitusten ja Youtube-videoiden yhteydessä muodostunut tavaksi ottaa näyttävä "unboxing" kuva ja luoda kuvailu siitä, miltä se oikein tuntuikaan, kun sitten jonkin laitteen sai käsiinsä.  Yleensä nämä kuvat ovat oikein kauniisti aseteltuja, valotus on kohdallaan ja pikseleitä riittävästi, kaikki natsaa.

Kuvitelkaa  500-kiloinen ja kolmemetrinen äkkipikainen taisteluörkki, jonka suurinta herkkua on pääsiäispupu. Ja nyt tämä pääsiäispupun herkkupihvi on saapuneeseen Adidas miCoach Smart Run-pakkaukseen kätketty. Lopputulos näyttää tältä:

 Adidaksen tuotepakkaus oli erinomaisen käyttäjäystävälliseksi suunniteltu, ja sen nopeaälyinen taisteluörkkimme selvitti vaikeuksitta hetkessä. Pakkauksen sisältö: kello (uuh!, komee!), laturi ja ohjekirjat olivat käsissä hetkessä.

Mutta sitten örkin nokkeluus joutui koetukselle. Testisettiin kuuluneet Jabra Sport Bluetooth -kuulokkeet oli naitettu tuotepakkaukseensa pirullisten  nippusiteiden, rautalankojen ja niitä kiinnipitävien solmuloitsujen voimin. Hetken korvantaustaa kaivettuaan neuvokas örkkimme ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi vaan kohdisti lievässä raivonpuuskassa hallitsemattoman määrän energiaa BT-kuulokkeiden tuotepakkaukseen. Pakkaus räjähti kappaleiksi.

Unboxed! :)

Laitoin välittömästi rasiasta löytyneen aarteen vasempaan ranteeseeni. Tepastelin korostetun uhmakkaasti rinta röyhistettynä ympäri kotiamme, samaan tapaan kuin lauman johtajagorilla tekee napattuaan tertun mehukkaimman banaanin.  Loin uhmakkaita katseita jälkeläisiini, jotka selvästi himoitsivat tätä laitetta.  Minun, Aarre!

Mitäpä älyä tähän on sitten laitettu:

• 1.45 tuuman värikosketusnäyttö 184x184 pikseliä
• 1.2 Ghz dual core OMAP4430 -prosessori,  jonka kellotaajuutta pystyy muistaakseni taikka arvatakseni liu'uttamaan vapaasti. Tämä piirre tekee siitä varsin oivallisen virrankulutuksen säätelyn kannalta.
• 410 milliampeeritunnin akku. "Maraton-moodissa", ilman Bluetooth-musiikintoistoa max. jumppakäyttöaika on  lähes kahdeksan tuntia. Musiikin kanssa maraton-moodin käyttöaika puolittuu noin neljään. 
• 512 megaa RAMmia ajonaikaiseen suoritukseen, siihen päälle 4 gigaa  tallennustilaa. (Käyttäjälle näkyy kolme.)
• Tallennustilaa voi hyödyntää vaikkapa MP3-kappaleiden tallennukseen, nimittäin myös Bluetooth 4.0 piiri löytyy
• Kiihtyvyysanturi, ja  GPS. 
• WLAN  ja USB (laitteen päässä ei USB-liitin vaan oma adapteri, jolla hoituu myös lataus)
• Mutta, se mikä vasta töräyttää! Watang! OPTINEN sykemittari Se peeveli mittaa sykkeen suoraan ranteesta ilman mitään rinnan ympäri vyötettäviä kuristuspantoja.

Optinen sykemittaus:OFF

Optinen sykemittaus: ON

MYÖNNÄ! Sinun läppäräsi oli vielä 2-3 vuotta sitten mopompi kuin tämä kello!

Spekseistä jäin kaipaaman oikeastaan vain kahta (ja puolta) asiaa: IPX8-vesitiiviys ja uintimoodi, ANT+ -tuki (mm. Garminin polkupyörän kadenssianturit). Näillä lisäyksillä laite sopisi  käytettäväksi täysverisenä triathlon-treenikellona.  Puolikas speksipuute on myös tuo akunkesto, mutta en usko sen olevan lopullinen ongelma. Sitäpaitsi, virransäästömahdollisuuksia on raudan ja softan yhteistyöllä todennäköisesti vielä optimoiden esiinkaivettavissa.

WLAN-verkon salasanansyöttö, onneksi vain kerran :)

Laite osaa päivittää itse itseensä uuden softaversion kätevästi sen jälkeen, kunhan se on saatettu yhteyteen WLAN-verkon kanssa. Koekäytön aikana laitteeni hyppäsi pari softaversiota tuoreemmaksi. Siihen tuli mm. uutena tuo spekseissä mainitsemani maraton-moodi, jolla akusta otetaan irti enemmän käyttötunteja. Muitakin parannuksia tuli.  Laite kehittyy siis ohjelmiston, ja sitä kautta parantuvien ominaisuuksien osalta vielä aktiivisesti.  Yleisvaikutelma on se, että potentiaalia on raudassa ja alustasta runsaasti.

Käyttöönotto

Smart Runin käyttöönoton on  laitteen testikäyttöön lähettänyt markkinointitoimisto ilmeisesti todennut olevan keskimäärin liian helppoa.

Kun olin kellon ranteeseeni laittanut, en millään päässyt kärryille siitä että miten *vetissä uuden käyttäjän olisi tarkoitus osata  syöttää kelloon omat asetuksensa. Mm. Adidaksen verkkopalveluun kytkeytyminen oli mahdotonta. Vedin asiasta jo herneetkin nenään, melko syvälle ja hylkäsin laitteen yhdeksi päiväksi. En toki lue ikinä mitään käyttöohjeita, mutta  sittten jossain vaiheessa tajusin  että laitteen ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä olisi pitänyt tulla jonkinlainen käyttöönotto-wizardi, jolla nämä alkuasetuksetkin hoituvat.

NO. Tämä minun testikelloni oli jo tältä osin tuunattu. Koneessa oli missinmittoihin sopivan naishenkilön tiedot, eivätkä taisteluörkin. Kun tämän tajusin ja suoritin laitteelle perinpohjaisen resetin, pääsin normaalin käyttöönottoon.

Normaali uudenkäyttäjän käyttökokemus onkin aivan erilainen ja erinomainen. Sain asetukset suit sait kohdalleen ja pääsin laitteen kanssa saman tien sinuiksi. Vinkki mainostoimistolle: resetoikaa ne testilaitteet :D

 Tujautetaanpa tähän kohtaan setti kuvia laitteesta:

Kello-moodeja on useita, tässä niistä yksi

Lenkille lähtiessä voi valita harjoituksen tyypin ja saada korviin audio-ohjausta treenin suorittamiseksi.

Mp3-musiikki-kirjastosta sopivaa musiikki treeniin

... ja mahdollisuus valita,  haluaako keskittyä musiikkiin vai treenin läpiviennin puheopastukseen.

Puhevalmentajan saa höpöttämään korviin kaikenlaista, mm. toki matkan, nopeuden sykkeen ja tavoitesykkeellä olon ja joukon muita asioita.

Antureita voi halutessaan räpsiä tyystin pois päältä, jolla lienee voimallinen korrelaatio ainakin akunkulutukseen...

Testasin myös  softapäivityksen myötä tullutta marathon-moodia ja kaikki toimi normaalisti sen päällä ollessa.

Lopulta päädyin keskimäärin valitsemaan vapaan ei-ohjatun harjoituksen. Sitten vain ulos, lenkille, ja start...

Lenkille

Lähtiessä laite ottaa käyttöön (jos ne on päälle valittu) sykemittauksen ja GPS-paikannuksen. 

Syke löytyi keskimäärin likimain heti. Pidin lenkillä päälläni myös Garminin Forerunner 310XT-kelloani, ja sen sykevyötä. Lukemat Adidaksen ranteesta mittaamiin verrattuina olivat jotakuinkin identtiset. Hetken mielijohteesta tungin lunta ranteen ja kellon väliin ja ajattelin, että sillä saan sen sotkettua. Sykelukemat tulivat tästä huolimatta luotettavasti.  Sykkeen mittaus ranteesta toimi ainakin minun kohdallani täydellisesti. Jostain syystä olin vähän skeptinen tämän suhteen. Turhaan.

Mutta haa! Silloinhan mittaus ranteesta  muodostuu ongelmaksi, jos haluat pakkasella pitää  kellon takin päällä  nähdäksesi sykkeen jatkuvasti. Takin läpipä sykemittaus ei toimikaan toisin kuin erillisen perinteisen sykepannan kanssa! Toisaalta, kellon saa ilmoittamaan sykelukeman ja sykealueella pysymisen BT-kuulokkeisiin.

GPS-signaalia jouduin odottelemaan hieman pidempään kuin mihin olen tottunut Garminin laitteiden kanssa. Garminilla GPS-fixin saanti on vuosien mittaan hioitunut mielestäni varmaksi ja nopeaksi. Tässä on Adidaksen kellossa parannettavaa. En ottanut satoja GPS-fiksejä, ja sateellittisäät vaihtelevat. Joskus sijainti lukittuu nopeammin, joskus hitaammin, mutta fiksin löytö tuntui hitaammalta. Ei puhuta isosta ongelmasta, etenkään silloin jos ei ole tottunut 20-30 sekuntia nopeammin löytyvään fixiin, mutta tässä kohtaa huomasin negatiivisen eron verrattuna siihen mihin itse olen Garminin kanssa tottunut.

Musiikki raikasi kellosta bluetoothin yli Jabran BT-kuulokkeisiin kunnon jytinällä ja laadukkaasti.  Puhutun treenipalautteen ja musiikin yhteystyö pelasi mallikkaasti. Palaute tulee kyllä melko pitkin lausein ja pitkin sanoin, jotka voisi  kompressoida lyhyemmäksi. Jos esimerkiksi  elämässään on jo tuhat kertaa lenkillä kuullut "per kilometer" tai "heart beats per minute", voisi nämä muuttaa muotoon "km" ja  "BPM". Tällöin kerkeäisi keskittyä paremmin olennaiseen, eli WASPiin! :)

Näyttö on selkeä ja siinä näkyy kaikki olennainen.  Kosketusnäytön juoksunaikainen näpertely onnistui vaivatta, syke/nopeus/jne -näkymästä pääsee muihin näyttöihin sivulle pyyhkäisemällä, vaikkapa musiikkia vaihtamaan. Kunkin alitoiminnon sisällä lisää valintoja löytyy sitten alas/ylös pyyhkimällä. 

En keksi näytöstä ja käyttöliittymän jumpanaikaisesta hallinnoimisesta mitään valittamista..

Lenkin jälkeen juoksusuorite heilahtaa, elikkäs synkronoituu automaattisesti wlanin ylitse Adidaksen miCoach-webbipalveluun. Tuonne webbipalveluun siis kertyy ja siellä voi pyöritellä monipuolisia tilastoja samaan tapaan kuin vaikka Endomondossa, HeiaHeiassa ja muissa Sports Tracker -webbipalveluissa. miCoach -webbipalvelusta mainittakoon vielä mm. se, että  se pelaa urheilukellon kanssa yhteen. Webbipalvelusta voi ladata laitteeseen harjoitusohjelmia jne. Samoin voi kätevästi merkata millä kengillä on juossut jne.

Tässä kohtaa löytyy kuitenkin itseäni eniten laitteessa ahdistava piirre. Adidaksen kello on naitettu toimimaan erityisen hyvin yhteen Adidaksen webbisivuston kanssa. Kätevää mahdollisuutta tietojen siirtämiseen muihin verkkopalveluihin ei ole. 

Mahdollisesti jonkinlainen GPX-import-tiedonsiirto mahdollisuus on joskus tulossa, mutta en sulata tällaisia suljettuja hiekkalaatikoita. Kun laitteessa kerran on siihen mahdollisuus ja webbipalvelut tarjoavat  rajapinnat niin minkä ihmeen takia tätä ei pantaisi pelaamaan suoraan yhteen. Esimerkiksi minulla on Endomondo-palvelussa dataa vuoden 2010 alusta alkaen, 1762 liikuntasuoritetta. Laitteet, pelit ja vehkeet vaihtuvat, mutta kynnys johonkin toiseen datakeruupisteeseeen siirtymiseen olisi tosi kova.

Laittakaapa tämä vehje pelaamaan yhteen Endomondon ja HeiaHeia:n ja muiden kanssa, niin tätä myydään rutosti!

Kaiken kaikkiaan

Laite tuntui myös softan osalta yllättävän valmiilta siihen nähden, että se on ollut markkinoilla vasta muutamia kuukausia. Kyllä siinä vielä parannettavaa on, mutta se on tuntunut etenevän tässä alkuaikana hyvää tahtia.  Tässä valmiusasteessa on merkittävä ero esim. Kickstarter-joukkorahoitussivustolta vauhtia hakeneeseen Leikr-urheilukelloon. Minulla on sellainenkin tuolla laatikossa, mutta en ole siitä vielä kirjoittanut arvostelua. Se ei vielä minusta olisi tehnyt oikeutta laitteelle, joka on vielä raakile.

Uusissa laitteissa on aina lastentauteja. Se vaan pitää hyväksyä. Adidas miCoach Smart Run näyttää tältä osin vakuuttavalta tapaukselta. Se on selvästi lähdetty tekemään tosissaan, ja olen saanut sen vaikutelman, että lastentaudit lääkitään nopeasti ja päättäväisesti.

Hankkisin tämmöisen kellon itselleni, JOS harrastaisin enimmäkseen juoksua ja satunnaisesti pyöräilyä. Juoksuun tämä tarjoaa minusta jo nykyisellään pitkälti kaiken olennaisen helppokäyttöisessä paketissa. Musiikkien mukana kulkeminen on ehdoton plussa. Samoin sykkeen mittaus ranteesta.  Jonkinlainen pyöräilytilakin on olemassa, mutta tältä osin on tarjolla kehittyneempiäkin laitteita. Tämä ei siis ole varsinainen multisport-urheilukello erityisesti siksi, että sitä ei voi viedä veteen. Hankkisin, ennen kaikkea, JOS tämä laitettaisiin pelaamaan yhteen Endomondon kanssa.

Aika vakuuttavaa, että tällaisille markkinoille jossa mm. Garmin, Polar ja Suunto ovat pelanneet suhteellisen hitaan kehityksen peliä jo vuosia, tulee uusi peluri näin valmiilla tuotteella. Tämä on ominaisuuspotentiaaliltaan rutkasti muita edellä. Jos tätä viedään voimalla ja sinnikkäästi eteenpäin pari vuotta tässä käy niin, että koko ala joutuu tekemään harppauksen.

 Hyvä Adidas ja hyvä Elektrobit!

Runteq RunLab: tiedä miten juokset

Tammikuussa juoksulaktaattitestien  yhteydessä tarjoutui mahdollisuus Tamperelaisen Runteq-yrityksen  vielä testivaiheessa olevan tuotteen koekäyttöön:   kenkiini ja sykevyöhöni kiinnitettiin RunLab-anturit, jotka mittaavat kiihtyvyyksiä ja sen sellaista.  Lisäksi juoksin joka kierroksella valokennojen läpi: näin saatiin määritettyä mm. tarkka askelmäärä per tietty metrimäärä.

Olin kuullut ja lukenut Runteqista ja heidän Runlab-tuotteestaan jo muutamia artikkeleita. Dataa, antureita sekä mittaustietoa siitä miten juoksen: minkälainen askeleeni on, miten muu keho käyttäytyy. Mitä jumppaileva nörtti  voisikaan vielä toivoa!
 
Muutaman päivän kiihkeän odottelun jälkeen sain käyttäjätunnus- ja salasanaparin Runteq:in RunLab-web-palveluun ja pääsin tutustumaan tuloksiin.

Sisäänkirjautumisen jälkeen kouluarvosanoihin tottuneena ilahduin yleisindeksistä:

Runteq RunLab | Yleiskatsaus

RunLab indeksi 4.1 / 10. Eipä ollu nelonen ei! Rehellisyyden nimissä, pikkuisen otti aivoon että jaapasen jaa!  Mutta onneksi seuraava rivi toi merkittävää lohtua.

Keskivartalon hallinta:  ERITTÄIN HYVÄ. Eipä ole kaikki ne vuodet 40-kilon pelastusrengas vyötäröllä menneet hukkaan. Kovaa keskivartaloreeniä, 40-kilon hulavanteella ! "Jos keskivartalon hallinnan tulos on seitsemän tai yli, olet hyvällä tasolla. Heikko keskivartalon hallinta johtaa huonoon tasapainoon, heikkoon taloudellisuuteen ja kasvaneeseen loukkaantumisriskiin."
   

Rullaavuus-asiaan oli pantu aivan liian vähän punaisia pallukoita omiin mieltymyksiini nähden. Pirulaiset. Mutta oikeaan osui. Tätä seikkaa on joskus pari vuotta sitten juoksumatollakin katsottu, kun mietittiin miksi koivet ei kestä juoksua määrissä. Nimittäin edelleen on vähän tätä vaivaa: "Askelluksesi on kulmikasta ja harppovaa. Yritä lyhentää askeleen pituutta ja sijoittaa askeleesi mahdollisimman lähelle painopistettäsi.". Makes sense.

Pomppivuus oli Runlabin mukaan tasolla hyvä. Juoksuterminä vähemmän tuttu: "Pomppivuus kertoo vartalon ylös-alas liikkeen määrästä. Suuntaa askeleen työntövoima eteenpäin".  Kyllä tässäkin maalaisjärjellä jotain ideaa on. Jos ajattelisi jokaisen juoksuaskeleen olevan tykinlaukaus, vaikuttaa tykin suuntaus kantamaan per energiankäyttö. Kysykää vaikka legendaariselta Lordi Nelsonilta! Päätin kuitenkin tutustua asiaan tarkemmin.

Askeltiheys olikin jo entuudestaan tuttu, ja olen tuntenut sen suhteen hieman huonoa omaa tuntoa, koska muutamista yrityksistä huolimatta  tiheä askel vain tuntuu luonnottomalta. Runlab toisti samaa. Tyydyttävä. "Askeltiheys kertoo kuinka monta askelta juokset minuutissa. Hyvä arvo on noin 170-180 askelta minuutissa. Askeltiheyden kasvaessa juoksun tehokkuus paranee. Keskimääräinen askeltiheytesi on alle 170 askelta. Aseta tavoitteeksi sen nostaminen 5%:lla, esimerkiksi 157 askelta minuutissa."  Mittaustulos on varmasti oikea, mutta...

Tukivaihe: erittäin hyvä.  "Tukivaihe on askeleen osuus, jolloin jalka koskettaa maata. Lyhyempi tukiaika mahdollistaa elastisen energian hyödyntämisen ja taloudellisemman suorituksen." Koska nyt kuitenkin ollaan jo tällä tasolla, aion tavoitella seuraavaa tasoa, eli levitoimista.

Askeltyyppi - tuo internet-keskusteluryhmien perusperkele kertoi jo etukäteen mututuntumalta tietämäni tiedon, olen: Kantapää: 48% / Keskijalka: 47% / Päkiä: 4% - astuja. Ihania lukuja!  "Noin 70% kuntojuoksijoista ovat kanta-astujia. Päkiä- ja keskijalan askelta pidetään yleisesti terveellisempänä kuin kanta-askelta. Juoksijoilla on olemassa henkilökohtaisia eroavaisuuksia." 


Web-liittymä antaa mahdollisuuden myös aivan ihanien mittaustulosgrafiikoiden tarkasteluun. Silläkin uhalla, että tämä on ehkä niin hardcore-kamaa että pitäisi K-18 luokitella, läväytän sen nyt tähän ihan levälleen:

Kolmannella mittauskierroksella näkyy hieman säröä tukivaihemittausdatassa, mutta muuten käppyrät käyttäytyvät ihanan uskottavasti. Pitäisiköhän tämä tulostaa A1-koossa ja laminoida seinälle!

Runteq-juoksu oli hyvä kokemus.

Ensinnäkin minulle selvisi, että  antureiden avulla voi mitata paljon asioita juoksusta, ja mitä ilmeisemmin saada aivan oikean mittaustuloksenkin.  Sain uudenlaista näkemystä siihen miten juoksen, ja joihinkin asioihin ajattelin kiinnittää huomiotakin. Lähinnä tämä asia  omalla kohdallani on tuo harppominen, ja se että keskityn hiukan  siihen että painopiste osuisi askelkohdan päälle. Ihmisellä on harrastuksensa parissa hyvä olla aika-ajoin joitakin selkeitä asioita joihin keskittyä.

THE END.

Meinasin alunperin kirjoittaa tämän Runteq-bloggauksen melkein heti samantien, mutta tässä on käynyt niin että olen useampana iltana sukeltanut tämän asian pariin.

Suosittelen nääs lopettamaan lukemisen tähän tai jo THE END:iin, jos pidät siitä, että asiat ovat oikein tai väärin. Yhdellä tavalla tai vähintään asteikolla 1-10. Päkiä hyvä, pomppivuus pe*stä jne. Sovitaan niin jos haluat.

Ensinnäkin nörttipornoa by Eveliina Sopio, Biomekaniikan Pro Gradu Tutkielma, Jyväskylän Yliopisto, Syksy 2013.   

Inertiaalianturit juoksun biomekaniikan tutkimisessa - vertailu perinteisiin analysointimenetelmiin
 "Inertiaaliantureiden avulla voidaan helposti ja edullisesti tutkia esimerkiksi nopeuksia, erilaisia nivelkulmia, kiihtyvyyksiä." 

"Inertiaaliantureiden toiminta perustuu siihen, että jokaisen kehon osan, johon anturi on kiinnitetty, orientaatio ja sijainti pystytään laskemaan erilaisilla algoritmeillä inertiaalianturin mittaaman datan perusteella. Antureiden mittaustekniikka voi perustua esimerkiksi kiihtyvyyden mittaamiseen maapallon koordinaattisysteemissä tai anturin omassa koordinaatistossa. On myös antureita, jotka mittaavat kiihtyvyyttä omasta koordinaatistostaan ja sijaintiaan toisiin antureihin nähden." 

Ihania sanoja. Anturi, data, koordinaattisysteemi. Uuh! Tutkielman pohdintaosuudessa todettin:

"Tämän tutkimuksen perusteella RunLab™-laitteesta voidaan sanoa, että sillä on mahdollista mitata vertikaalista liikettä luotettavasti. Laskukaavoja tai antureiden tarkkuutta pitäisi hieman korjata, jotta mittaustarkkuus mitattaessa tukiaikaa ja nopeuden hidastumista kontaktin aikana olisivat vastaavia kuin perinteisillä menetelmillä mitattuna. Mittaukset suoritettiin vuoden 2012 lopulla, jolloin RunLab™-laite oli vielä tuotekehitysvaiheessa.Tämän jälkeen dataa ja analyysien tuloksia on käytetty hyväksi parantamaan laitteen luotettavuutta ja tarkkuutta." 

Sen perusteella, miltä käppyräni nyt näyttivät niin mittaukset tukiaikaakin koskien ovat jo varsin hyvällä tasolla. Hyvä Runteq! 

Hyvää lukemista on tuo Eveliina Soipion tutkielma muutenkin, jos on tällainen vähän nörtti ja haluaa erilaisen näkökulman juoksuun. Oikeastaan minua ei missään vaiheessa kyllä nuo mittaustulokset sillä tavalla epäilyttäneetkään, mutta oli kiva lukea asiasta ihan tiukkaa tekstiä.

Mutta, tässä sielunrauhan menetysmahdollisuuksia niille jotka niitä haluavat.

Asioita on maailmassa mitattu kautta historian, mutta se tulkinta... tässä tukku tuoreita artikkeleita ja tutkimuksia:

... Ensinnäkin  tuntuu löytyvän melko vahva konsensus ja faktapohja sille, että juoksuaskeleen tiheys eli kadenssi on hyvä asia, mikäli tarkoitus on juosta paljon ja välttää vammautumista. Näinpä kai siksi, että tälllöin iskut jakaantuvat pienempiin murusiin. Cadence and injuries: Once more, with science

... nämä saman vahvan konseksuksen kannattajat usein ovat sitä mieltä, että se on päkiäjuoksu joka johtaa hyvään askeltiheyteen ja juoksun taloudellisuuteen. Mutta, mitä sanotte siitä että löytyy läjäpäin tutkimuksia, joiden mukaan kanta-askel kuluttaa vähemmän energiaa. Heel Strike Uses Less Energy Than Midfoot Strike

... sitten askeleen pomppivuudesta, saattaakin olla että Amiraali Nelsonin opit eivät enää pädekään. Viime vuoden lopulla julkaistiin mm. Espanjalainen tutkimus, joka toteaa pomppivan askeleen olevan taloudellisempi, kuin ei pomppivan. Are Bouncy Running Strides More Economical? 



... ja  lopuksi todettakoon että henkilökohtaisen luontaisen juoksuaskeleen muuttamisesta on kuulemma enemmän haittaa kuin hyötyä. Study: Changing Running Stride Does More Harm Than Good ;D

Kaiken tämän jälkeenkin olen sitä mieltä, että 1)  askel kannattaa ottaa 2) itse sain myös sen (viittaan nyt askeleeseen ;) mittaamisesta kicksejä ja 3) osaan ehkä joitakin korjaavia toimenpiteitä tehdä itsekin.

Mutta, arvelisin että Runteqista on erityisesti hyötyä valmentajille, shamaaneille, juoksun ulkopuoliselle tarkkailijalle, osana esim. juuri laktaatti- ja muitatestejä. Shamaani sitten voi sinua lisää auttaa mittausdatan tulkitsemisessa, jos niin haluat. Mielenkiintoista toki olisi jos tämän tiedon voisi kerätä vaikka vuosien varrelta, ja viedä automaattisesti Endomondoon tai muuhun Sportstrackeriin ja katsoa miten se vuosien mittaan kehittyy, vaikkapa painon ja juoksukokemuksen vaihdellessa. Myös joukkoistettu ja keskitetty datan keruu voisi tuoda tähän ihan uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia tuotekehittäjänkin näkökulmasta.

Safer Swimmer Float -uimakelluke/pussukka - ehkä jopa kumivenettä kätevämpi

Jo ihan ensimmäisillä varovaisilla avovesiuintikeikoilla vuonna 2010 kävi mielessä krampit, massiiviset suonenvedot, verkot, siimat, vesiskootterit ja veneet,  jättihauista puhumattaan. Kaikki ne pedot ja yllättävät vaaranmahdollisuudet jotka uimaria siellä synkissä vesissä vaanivat.  Olisi ehkä syytä olla mukana jonkinlainen turvaväline.

Ihmettelimme oikein koko perhe, että eikö tosiaan tähän tarkoitukseen jo ole jokin väline kehitetty, vähintään Ameriikassa. Mitään ei kuitenkaan tuolloin internetistä löytynyt.

Sitten kävi niin, että lelukaupassa oli myynnissä upea lasten rantaleluksi tarkoitettu Explorer 200 -kumivene. Sidoin sen keulaan tukevan hinausköyden pitkäksi lenkiksi ja omin kumiveneen  lähinnä omaan käyttööni. Lenkin toisen pään pyöräytin nilkan ympärille. Tällä tavoin kumivenettä perässä hinaten olen sitten porskuttanut tuttujen ja tuntemattomien ihmetykseksi ympäri läheistä lahtea. Aika usein, parhailla uintiretkillä, veneessä on lisäksi istunut matkaa turvaamassa ja juttuseurana joku lapsistamme.

Kumivene toimi tarkoituksessaan oikeastaan aika hyvin. Nilkan ympärille kiedottu köysikään ei ole minua pahemmin haitannut, koska en uidessa juurikaan käytä jalkojani. Kuljetuskapasiteetti oli myös ehdoton plussa.

Oli kumiveneessä kuitenkin huonotkin puolensa. Mm. taskuuntaitettavuus vaatisi hiphop-henkiset housut. Niinpä olin perin innoissani, kun jäsen T vinkkasi ponganneensa ihmeellisen uimakellukkeen, joka näytti kuin tarkoituksiini suunnitellulta. Kun tajusin, että David Hasselhoff baywatcheineen käytti ainakin kaukaa hyvin samannäköistä laitetta, tartuin välittömästi T:n tarjoukseen hommata ja lähettää moinen laite minullekin.


Tämä on nyt siis Safer Swimmer Float -niminen vehje. Sen voi shopata ja ihmetellä lisätietoja täällä. Kelluketta saa muutamaa eri kokoa, itse katsoin suurimman parhaiten sopivaksi - pienestä koosta tuskin on tässä erityistä hyötyä.

Se on tuollainen pussukka. Siinä on ilmatasku jonka voi puhaltaa täyteen pussukan kyljessä olevasta venttiilistä. Ilmataskun lisäksi siinä on vedenpitävä säilytystila-tasku johon voi laittaa vaikkapa kännykän, rahaa, energiageelejä tai mitä nyt haluaa uidessa mukaansa ottaa, esimerkiksi makkaran grillattavaksi lähisaaressa.

Täyteen puhallettuna pussukka näyttää melko pitkälti samalta kuin Baywatch-misujen  käyttämät jutut. Ei paha!

Pussi oli  helppo täyttää mukaanotettavilla asioilla ja sitten  ilmalla.  Koeuintireissulle otin varalta mukaan vanhan hiukka hajonneen kännykän, vaikka säilytystasku näyttikin hyvin vesitiiviiltä. Kun avasin pussin uimareissun jälkeen, olivat kaikki tavarat täysin kuivia.  Kävi mielessä, että mukaan olisi varmasti mahtunut vielä vaikkapa trip-mehupurkillinen juomaa.  Säilytystilan ja sinne mahtuvien eväiden avulla voisi siis hyvinkin ehkä ajatella tekevänsä pidempiäkin retkiuinteja.

Uimarin ja pussukan yhdistää remmi, jossa on uimarin vyötärön ympärille kietaistava kiinnike. Tämän kellukkeen kanssa pystyy siis jopa potkimaan aivan normaalisti.

Uidessa en pussukkaa oikeastaan edes huomannut. Se kulkee mukana huomaamatta, eikä se hidasta menoa missään määrin. Ja vaikka pussukkaa ei ole tarkoitettu pelastusrenkaan korvikkeeksi, niin sen varassa voi aivan hyvin pysytellä pitkäänkin pinnalla mikäli nyt sellainen massiivinen kramppitilanne iskisi kesken uimareissun järvenselällä. Ja ehkä ennenkaikkea, kyllä tuo oranssi poiju kiinnittää melko varmasti ainakin silmät auki ajavien veneilijöiden huomion riittävän ajoissa ennen uhkaavaa törmäystä.

Kaikenkaikkiaan hieno kapine, tulee olemaan varmasti ensi kesänäkin kovassa käytössä.

Tämä välinemuutos tuli siinäkin mielessä optimaalisessa elämäntilanteessa, että Explorer 200 -aluksestamme on pohja tyystin irronnut, eikä sitä enää olisikaan voinut käyttää henkilökuljetustarkoituksiin.