Continental Ultra Gatorskin: Läskimaija approved!

Pari viikkoa sitten avauduin alati puhkeavista renkaista ja kerroin päättäneeni seuraavaksi kokeilla Continental Ultra Gatorskin -renkaita.

Nyt on noin 250 km ajettu, ja yhtään rengasta ei ole puhjennut. Tämä on nyt siis oikeasti poikkeuksellista. Aiemmat yritykset yhdistää 120kg elopainoni ja kapeat maantiepyörän renkaat ovat olleet varsin epäonnistuneita.

Aiemmin minulla oli 23 mm renkaat (Schwalbe Ultremo HD), ja ajattelin että mielelläni lasken keskinopeutta hieman, jos renkaiden kestäminen sitä vaatii.  Mutta nuo Gatorskinit ovatkin ihan ok rivakat. Nyt onkin nimittäin käynyt niin, että keskinopeudet eivät ole laskeneet vaan nousseet.

Jos siis olet painava, yrität silti harrastaa pyöräilyä, ja kärsit puhkeavista renkaista. Kokeileppa näitä!

Tänään pyöräilin kevään toistaiseksi pisimmän lenkin, 150.8 km Näsijärven ympäri. Samaa reittiä poljetaan huomenna Pirkan pyöräily. Reitti olikin aivan mahtava. 30 km ennen reitin puoliväliä, Muroleen kanavaa, alkoi sataa melko rajusti ja hetken jo kävi mielessä, että voisin olla mieluummin jossain muualla mutta kanavan kahvilassa nautittu sokerimunkki, kahvi ja sen jälkeen pian loppunut sade muuttivatkin tilanteen siten, että jälkimmäinen puolikas oli oikeataan helpoimmat pyöräilyt mitä olen tähän asti kokenut.

Ensi viikko meneekin sitten lähinnä Skotlannin nummilla juostessa, perhekesäautolomareissun yhteydessä. Juostaanko siellä muuten väärällä puolen tietä?!?!

Bob The Builder, räjähdysvaara!

 Kolme viikkoa, 357 kilometriä, neljä puhjennutta sisärengast ja yksi revennyt ulkorengas. Läskitriathlonistin elämä on täynnä räjähdyksiä ja vaarallisia tilanteita!

Sain uuden pyöräni tämän kuun 10. päivä, ensimmäinen rengasrikko tuli viisi päivää myöhemmin kun koossa oli ensimmäiset 100km. Talutin pyörän  kotiin, 13 km - oikein hyvä aerobinen harjoitus :)

Tämän jälkeen vein ratsun ensihuoltoon, jossa vaihteiden, jarrujen, pinnojen ja vanteiden säädön lisäksi vaihdatin alkuperäistakararenkaan (Vittoria Zafiro)  pyörähuollon suosittelemaan Schwalbe Ultremo HD -renkaaseen, siinä toivossa että rengasrikot harvenisivat.

Schwalbe aloittikin palvelunsa uljaasti, ajelin parit lyhyemmät lenkit täysin ongelmitta. Eilen, ennenkuin lähdimme ystäväni kanssa kiertämään Pyhäjärveä, muistin kuuluisan filosofin Kimi Räikkösen sanat "onni on ansaittava", ja ostin satulalaukkuun parit vararenkaat ja CO2-pikatäyttimen (Topeak CO2-inflator). Kymmenen kilometriä myöhemmin meno lässähti ja rengas suhisi rauhallisesti tyhjäksi. En löytänyt ulkorenkaasta mitään, joka olisi  vuodon aiheuttanut, joten arvelin syypääksi presta-venttiiliä joka oli jäänyt hieman auki. Täytin vain renkaan ja jatkoin matkaa. Kaksi kilometriä myöhemmin rengas oli jälleen tyhjä, ja pääsin harjoittelemaan sisäkumin vaihtoa.  Tässä vaiheessa ystävänikin kurvasi paikalle. Kävi ilmi, että maantiepyörän renkaan vaihto on lastenleikkiä verrattuna esim. heavy-duty maastopyörän renkaanvaihtoon. Uuden sisäkumin kanssa saimme 102km lenkin lämpimässä ajeltua rauhassa loppuun.

Schwalbe Ultremo HD - BOOM!

Tänään r ä j ä h t i. Lähdin lyhyelle tunnin lenkille, ja poljin juuri vimmatusti tavoitellen uutta keskinopeus- ja reittiennätystä. Mittarissa oli noin 35 km /h, kun BOOM!. Takarengas räjähti kerrasta tyhjäksi, ja 10m pyöräni edellä kävellyt tyttö hyppäsi säikähdyksestä ilmaan ja tien sivuun. Vaihdoin renkaan, nyt jo suorastaan helposti ja ilman draamaa. Turautin CO2-kapselin renkaaseen ja jatkoin matkaa. 200m myöhemmin - BOOM! Takarengas räjähti uudelleen. Solong, Schwalbe. Ulkorenkaan sivuvalli oli haljennut noin 20 cm matkalta (kuva) ja sisärengas pullisteli ulos kuin paksusuoli pistintaistelun jälkeen. Rengas ehti siis jakaa kanssani vain noin 200 kilometriä.

Seuraavaksi aion kokeilla läskitriathlonisti-foorumeilla paljon suosiota saaneita Continental Ultra Gatorskin -renkaita ja vaihdan 23mm leveistä 25mm -leveisiin.  Kirjailen kokemuksista muutaman sadan kilometrin kuluttua.

Bob The Builderista vain sen verran, että Ironman-raamatun treeniohjelmaa seuratessa on tullut tutuksi harjoittelun viikottainen jaksotus. Yksinkertaistettuna kolme viikkoa kasvavaa rasitusta, ja sitten selkeästi kevyempi lepoviikko. Kuvassa 1) lepoviikko, vain vajaat 5 tuntia urheilua, ja sitä seuranneet 9 , 13 ja 15 tunnin treeniviikot. Tällä systeemillä on kai tarkoitus vältellä mm. ylikuntoa. Ainakin toistaiseksi se on toiminut.

Ensi viikolla minä ja Felt, lempinimeltään Pertti, siis lähinnä lepäämme.

// 122.3 kg (noin -27kg!)  - paino on harjoitustuntien lisääntyessä lähtenyt johdonmukaiseen, joskin tarkoituksellisenkin rauhalliseen laskuun. Jos menisi kuin elokuvissa, Joroisten puolimatkan triathloniin mennessä , vajaan kuukauden kuluttua, olisi alle 120kg ja sitten Ironman-matkalla elokuussa, 115kg. Elokuvista puheenollen, jos joku tätä lukee, tuleeko mieleen elokuvia jotka kannustavat yrittämään? Tässä parit omat suosikit: Rocky (IV), Braveheart, Spartacus (Sarja), 300 ja sitten jotain ihan muuta ja suosikkini: The King's Speech. Onhan näitä!