Noh. Olen tutustunut tähän laitteeseen kerran ennenkin, noin 10 vuotta sitten. Silloin mittauksen suorittaneen asiantuntijan analyysi oli "Olet todella hyvässä kunnossa, jos olisit normaali 80-vuotias suomalainen mies." Ja röhönaurut päälle.
Optimipainoni täydellisessä kehonkoostumuksessa olisi 99.7 kg., eli vielä yli kaksi kiloa vähemmän kuin jo varsin haasteelliselta tuntuva 102kg -tavoitepainoni. Tuo ei ole siis mikään kaavamainen BMI-kaavan mukainen arvo, vaan olisi ikäänkuin optimipaino nimenomaan minulle ja kehonrakenteelleni.
Vahinkoa on tullut vuosien mittaan tehtyä niin paljon, että tulos oli odotettu: kehossani on siis edelleen 19.1 kiloa liikaa rasvaa. Rasvaa on 28.7% painostani, kun normaaliarvo on 10-20 prosenttia. Eniten pielessä on se, että "Visceral fat" -indeksini ei mahdu vieläkään normaalivaihtelun piiriin, vaan pompahtaa reilusti ulos skaalalta. Sitä kuvastaa tuo kuvan oikean yläreunan laatikko. Visceral fat on sitä tappajarasvaa, joka ympäröi sisäelimiä ja aiheuttaa kaiken pahan maailmassa.
Lihaksia on sopivasti, hiukan enemmän kuin normi-ihmisellä, mutta eipä tuota läskikuormaa muuten varmaan jaksaisikaan kuljettaa. Testistä käy ilmi erikseen mm. käsien, jalkojen ja keskivartalon läski/lihastasapaino, sekä eri puolten tasapaino. Minulla oikea käsi mm. on selvästi lihaksikkaampi kuin vasen. Jopa niin paljon, että testin tekijä kysyi että onko minulla kehossani jotain metallia nivelissä tms. En ainakaan muista muutakuin syöneeni lapsena joululahjaksi saamani sukellusvene-elektroniikkapelin patterit.
Oikeastaan ihan kiva ja motivoiva mittaus, joskin kyllä tuohon samaan havaintoon olisi pystynyt silmilläkin. Ja oli tilanne kymmenen vuoden takaiseen parantunut siltäkin osin, että nyt testin tekijä sanoi "taidat urheilla aika paljon".
Tuossa äsken lenkillä, kun mietin tämän blogitekstin kirjoittamista, tuli mieleen että oivallinen tee-se-itse kehon koostumustyytyväisyysmittari on tarkkailla itseäsi ja sitä miten istut sohvalla sosiaalisissa tilanteissa. Sukujuhlissa, syntymäpäivillä, tupareissa, yrityksen saunaillassa. Minä olen viimeiset 10 vuotta tottunut istumaan enenevässä määrin siten, että pidin käsiä mahan päällä. Mikäli tarjolla on sohvatyynyjä, sanomalehtiä tai vastaavaa, ja huomaat käyttäväsi myös niitä rasvaisen totuuden peittämiseen, kuten minä, olet vielä askeleen kauempana oman minäkuvasi optimitilanteesta. Tästä voi johtaa hypoteesin: sohvatyynykompleksin esiintymystiheys korreloi itsetunnon kehityksen kanssa.
