torstai 15. maaliskuuta 2012

Sähköshokkihoitoa - InBody 720 Kehon koostumusanaalysi

Kävin viime viikolla TYKY-hengessä InBody 720 -kehon koostumisanalyysissa. Kyseessähän on hieman puntarin kaltainen laite. Mennään seisomaan metallijohtimille ja otetaan myöskin sähköä johtavista kahvoista kiinni.   "Menetelmä perustuu pienen sähkövirran johtamiseen kehon läpi. Koska vain kehon sisältämä vesi johtaa sähköä, voidaan kehon koostumus laskea mittaamalla kehon impedanssia, eli sen sähkövirralle aiheuttamaa vastusta"

Noh. Olen tutustunut tähän laitteeseen kerran ennenkin, noin 10 vuotta sitten. Silloin mittauksen suorittaneen asiantuntijan analyysi oli "Olet todella hyvässä kunnossa, jos olisit normaali 80-vuotias suomalainen mies." Ja röhönaurut päälle.
 Optimipainoni täydellisessä kehonkoostumuksessa olisi 99.7 kg., eli vielä yli kaksi kiloa vähemmän kuin jo varsin haasteelliselta tuntuva 102kg -tavoitepainoni. Tuo ei ole siis mikään kaavamainen BMI-kaavan mukainen arvo, vaan olisi ikäänkuin optimipaino nimenomaan minulle ja kehonrakenteelleni.

Vahinkoa on   tullut vuosien mittaan tehtyä niin paljon, että tulos oli odotettu: kehossani on siis edelleen 19.1 kiloa liikaa rasvaa. Rasvaa  on 28.7% painostani, kun normaaliarvo on 10-20 prosenttia. Eniten pielessä on se, että "Visceral fat" -indeksini ei mahdu vieläkään normaalivaihtelun piiriin, vaan pompahtaa reilusti ulos skaalalta. Sitä kuvastaa tuo kuvan oikean yläreunan laatikko. Visceral fat  on sitä tappajarasvaa, joka ympäröi sisäelimiä ja aiheuttaa kaiken pahan maailmassa.


Lihaksia on sopivasti, hiukan enemmän kuin normi-ihmisellä, mutta eipä tuota läskikuormaa muuten varmaan jaksaisikaan kuljettaa. Testistä käy ilmi erikseen mm. käsien, jalkojen ja keskivartalon läski/lihastasapaino, sekä eri puolten tasapaino. Minulla oikea käsi mm. on selvästi lihaksikkaampi kuin vasen. Jopa niin paljon, että testin tekijä kysyi että onko minulla kehossani jotain metallia nivelissä tms. En ainakaan muista muutakuin syöneeni lapsena joululahjaksi saamani sukellusvene-elektroniikkapelin patterit.

Oikeastaan ihan kiva ja motivoiva mittaus, joskin kyllä tuohon samaan havaintoon olisi pystynyt silmilläkin. Ja oli tilanne kymmenen vuoden takaiseen parantunut siltäkin osin, että  nyt testin tekijä  sanoi  "taidat urheilla aika paljon".

Tuossa äsken lenkillä, kun mietin tämän blogitekstin kirjoittamista, tuli mieleen että oivallinen tee-se-itse kehon koostumustyytyväisyysmittari on tarkkailla itseäsi ja sitä miten istut  sohvalla sosiaalisissa tilanteissa. Sukujuhlissa, syntymäpäivillä, tupareissa, yrityksen saunaillassa. Minä olen viimeiset 10 vuotta tottunut istumaan enenevässä määrin siten, että pidin käsiä mahan päällä. Mikäli tarjolla on sohvatyynyjä, sanomalehtiä tai vastaavaa, ja huomaat käyttäväsi myös niitä rasvaisen totuuden peittämiseen, kuten minä, olet vielä askeleen kauempana oman minäkuvasi optimitilanteesta. Tästä voi johtaa   hypoteesin: sohvatyynykompleksin esiintymystiheys  korreloi itsetunnon kehityksen kanssa.

2 kommenttia:

  1. IKINÄ EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ

    Kukaan ei ole liian lihava laihtuakseen!

    Mä olin ennen läski...mut mä muutuin! Jos mä voin muuttua mikset säkin vois! Kaikki on mahdollista!

    Olin koko lapsuuteni ajan ylipainoinen ja kiusattu...sain aina kuulla siitä! Ihan sama minne menin nii aina se tuli mun eteen...SE ESTE! Leikkipihalla, koulussa, jopa leffateatterissa ja kaupassa! Toiset pojat nauro ja osotteli, tytötkin omissa pikku porukoissaan hihitteli...varmaan nauro mulle!

    Voit vaan kuvitella mitä se teki nuoren pojankoltiaisen itsetunnolle...paska fiilishän siitä tuli ja mihin mä sit turvauduin? Kavereihin? No ei ollut, kukahan haluis olla kiusatun pulleen pojan kaveri....nii-i ei kukaan! Eli ainoo vaihtoehto joka mulle sit jäi oli ruoka! Mun parhaiks kavereiks (ainoiksi...) tuli mars-patukat, sipsipussit, energiajuomat ja limut...ne ei tuominnu mua vaan hyväksy mut just sellasena kun olin. Ne oli mun kanssa esteistä huolimatta! Jos joku tönäs mut koulun pihalla kumoon tai joku huus mulle et: ”mee himaas senkin läski! Ei kukaan sua halua!” niin oli mulla sentään joku johon turvautua...ei se kyllä jälkeenpäin ajatellen mitään tervettä ollut mutta pakko ne suhteet johonkin on muodostaa. Muilla oli kaverit ja harrastukset, mulla oli ruoka ja tietokonepelit.

    Sama meno jatku mulla aina melkeen kakskymppiseks asti. Sit se kolahti...mulla ei oo kavereita, oon reilusti yli 100 kiloa enkä pieniä poikkeuksia lukuunottamatta oo koskaan puhunu tytölle (saati sitten edes suudellut!!!) Mun oli pakko muuttua!!! En kestänyt itseäni enään! Aluksi kokeilin alottaa kaiken yksin koska häpesin itseäni liikaa!! Miten muka kehtaisin mennä pienten ja sirojen tyttöjen + lihaksikkaitten ja laihojen ukkojen kanssa samaan aikaan salille? Minä? Läski...Aloin sitten tekemään kävelylenkkejä ja punttisaleja iltamyöhään kun siellä ei muita ollut...Parn kuukauden aikana ei muutosta juurikaan näkynyt ja aloin ottamaan itteeni! MIKS MÄ EN LAIHDU!?!? Meinasin jo luovuttaa...

    Sitten kävi mun 21-vuotiaan elämäni paras asia! Mä löysin mun pelastuksen! Luin netistä löytämääni blogia jossa kehuttiin neljän liikunnanneuvojan perustamaa yritystä, joka tarjoaa liikuntapalveluita vain ylipainoisille! Mietin että mitä hävittävää mulla enään on? Päätin kokeilla, koska tiesin että siellä mua ei tuomittais mun koon takia!!! Nyt, kaks vuotta myöhemmin, oon 85kg (pituus 186) ja mulla on melkeen tyttöystäväkin ;) elämä hymyilee!!! Ja kuntoilu kuuluu mun elämään lähes päivittäin!!! Mä sain inspiraation! Kipinän!!! JA NYT MULLA ON PAREMPI FIILIS KUIN KOSKAAN ENNEN!!! Vihdoinkin musta tuntuu, että mun elämä on elämisen arvoinen!

    Kyllä pystyt siihen kun vaan jatkat samanlailla! Minäkin pystyin niin tiedän että myös sinäkin pystyt!!!! :) Tsemppiä jatkoon!

    Nimim: Used to be Fat

    VastaaPoista
  2. Mielestäni (eihalutussa) ylipainossa pahinta on se kontrollin menetys, miten voi kuvitella osaavansa hoitaa mitään muitakaan asioita maailmassa, jos ei osaa kontroloida edes omaa kehoaan ja niinkin primitiivistä asiaa kuin syömistä.

    Voin kuvitella, miten hienolta tuo tuntuu, kun olet ottanut ohjakset itselle. Ja kun tiedät miten hyvältä elämä nyt maistuu, niin varmasti myös motivaatiota tilanteen ylläpitoon riittää jatkossakin. Kiitos, kun kirjoitit! :)

    VastaaPoista