En taida olla enää BED-mies

Kirjoitin vuonna 2013 tekstin I'm a BED-man, jossa kuvasin ahmimishäiriötä. Muistan tilanteet joissa löysin itseni ahmimasta ja muistan hyvin miltä sitten tuntui.  Muistan ahdistuksen, aaltoliikkeet ja kontrollin puutteen tunteen, kuinka vihasin sitä joka söi ja oli syönyt ja kuinka ahdistus ja itseinho vain kasvattivat aaltoja.

Syön edelleen joskus paljon, mutta en ahdistu siitä. En syö salaa.  Syöminen on joskus iloinen asia, mutta useimmiten en mieti sitä ollenkaan.

Tämä blogi on viimeisiä asioita, joka enää ylläpitää ajatusta ahmimishäiriöstä ja siitä että se on minua ja elämääni määrittävä asia. Luulen, että minulla ei ole enää käsiteltävää ahmimishäiriön osalta ja että minun ei kannata tietoisesti ruokkia ajatusta ahmimishäiriöstä.  Taitaa olla parempi siirtää ajatukset muihin juttuihin.  En taida olla enää BED-man. 

Kuvittele sateenvarjon pyörivän helikopterin roottorin lapojen lailla, ja liikkeen tuottama nostovoima.