Omien tavoitteiden saavuttamisen lisäksi minua motivoi ajatus siitä että siirrän nämä erikoisjoukkojen sotilaiden, palomiesten ja kansainvälisen tason ultra-juoksijoiden nimissä olevat ennätykset ihan tavallisen keski-ikäisenä liikuntaharrastuksen aloittaneen ahmimishäiriöisen nörtin nimiin.
Jokainen 20 paunan (9.1 kg) lisäys muuttaa juoksun luonnetta. (Linkit nykyisiin rinkkamaratonin Guinness-ennätyksiin: 20 paunaa, 40 paunaa, 60 paunaa, 80 paunaa ja 100 paunaa)
Yksi tulos pistää erityisesti silmään. Shogo Mochizukin Tokyo Maratonilla armeijan täyspakkauksen painoisen (18.2 kg) rinkan kanssa juoksema tulos on vain 10 minuuttia hitaampi kuin Mike Ellicockin hallussa oleva tulos, vaikka repun paino tuplaantui kahdestakymmenestä paunasta neljäänkymmeneen.
Maagiset 40 paunaa
Vuoteen 2015 asti 40 paunan ennätys oli Lee Rileyn hallussa ollut 04:01:17. Sitten ensin Junyong Pak (vuoden 2013 American Ninja Warrior, 2xToughest Mudder) tiputti ajan 3:12:57 ja Shogo Mochizuki (Trans Japan Alps Race reittiennätyksen halitija) juoksi samana vuonna vielä kuusi minuuttia nopeammin aikaan 3 tuntia 6 minuuttia 16 sekuntia. Vuoden 2015 jälkeen on yritetty, muttei onnistuttu. 40 paunaa lienee se kutkuttavin taakka siksi, että täyspakkausta vastaava paino vetää puoleensa armeijataustaisia juoksijoita ja muita hihhuleita kuin hunaja pörriäisiä.
Hyödynsin Runteqin tulevaa tuotettaan varten tekemää työtä, ja laskin kunkin ennätysmaratonin vaatiman tehontuoton olettaen että juoksutekniikka pysyisi samana ja juoksija painaa 117 kg (minun nykyinen painoni).
40 paunan aika nousee esiin kovimpana tuloksena.
Me painavampien rinkkojen kanssa juosseet emme ole käyttäneet läheskään yhtä paljon tehoa etenemiseen. Siis todennäköisesti, koska olemme painavampia ja ehkä absoluuttisesti ajatellen voimakkaampia, olemme tuottaneet jopa enemmän tehoa kuin keveämmän rinkan kanssa juosseet, mutta me olemme kuluttaneet tehosta suuremman osan johonkin muuhun.
Shogo taitava ninjajuoksija, Läskimaija kömpelö rymistelijä
Vaikka juoksija kevenisi 117 kilosta yhdeksäänkymmeneenviiteen kiloon, on tarvittava wattimäärä silti huima, jos hyötysuhde ei parane.
Siihen, kuinka nopeasti pystyy juoksemaan vaikuttaa tehontuotannon lisäksi se, miten taloudellista juoksu on. Toisin sanottuna, jos tekniikka on surkea, on mahdollista kuluttaa vaikka megawatin tehotuotannosta suurin osa pomppimiseen ja jarrutteluun rullaavan etenemisen sijaan.
Tekniikka ratkaisee, ei voima.
Tulokset heikkenevät voimakkaasti rinkan painon lisääntyessä varmaankin nimenomaan siksi, että juoksijan tekniikka murenee. Ainoastaan Mochizukin 40 paunan tulos eroaa joukosta.
 |
| 40 paunan tulos eroaa joukosta |
Avain 80 ja 100 paunan ennätysten haltuunottoon on, että tekniikka pysyy loppuun asti kasassa paremmin kuin nyt voimassa olevissa ennätystuloksissa. Minäkin pystyn kyllä juoksemaan tovin kovaa vauhtia raskaankin rinkan kanssa, mutta noin tunnin jälkeen tekniikka sortuu ja juoksu muuttuu askel askeleelta epätaloudellisemmaksi laahustamiseksi.
... mutta tekniikan ylläpito vaatii voimaa
Ratkaisu on lihaskunto ja iskutuksen sieto. Niiden on oltava sellaisella tasolla, että se mahdollistaa kelvollisella tekniikalla etenemisen koko maratonin ajan. Runteqin juoksutekniikkamittarin tuleva versio tulee näitä projekteja varten kuin tilauksesta, toivon sen avulla pystyväni seuraamaan juoksutekniikan muuttumista, ja löytämään hetken jolloin se tapahtuu.
Vaikka painavampi rinkka on juoksullisesti erilainen haaste kuin vaikka 20 kiloa kevyempi, arvelen, että vierailu raskaissa 80 ja 100 paunan rinkoissa vaaditaan, että vuonna 2019 voin realistisesti tavoitella myös 40 paunan ennätystä.
Suunnitelma on ensin tänä vuonna kasvattaa voimavarat ensin huippuunsa, ja sitten keventää omaa painoa 15-20 kiloa. Vuonna 2019 opettelen sitten juoksemaan kevyenä keijukaisena yli puolet keveämmän rinkan kanssa mieletöntä vauhtia. Vuonna 2020 poistan ehkä rinkan selästä ja pomppelihdin ympäriinsä lailla helium-pallon.
