Ne näyttävät tavallisilta kompressioshortseilta, mutta niissä on kätketty taika. Päällepäin mustilta koristeilta näyttävät suikaleet ovatkin lihasten sähkötoimintaa mittaavia kosketuspintoja.
Shortsit mittaavat lihasten toimintaa EMG (Elektromyografia)-mittauksella. Lihaskuormaa kuvataan yksiköllä mikrovolttia sekunnissa (µV/s). Mikäli asian teoreettinen tausta kiinnostaa, suosittelen lukemaan Haaga-Helian ammattikorkeakoulun opiskelijoiden Markus Kangasvierin ja Aapo Konttisen opinnäytetyön. Siinä he tutkivat Myontecin tuotteella EMG-aktiivisuuden käyttäytymistä nousujohteisessa jalkakyykkytestissä.
Tiivistettynä he totesivat mittauksen tarkaksi aina lähes äärikuormitukseen asti. Opinnäytetyö löytyy tästä linkistä.
Olen juossut nämä shortsit jalassa 55 km ja 50 km ultrajuoksut, tehnyt sisäsoutulaitteella HIIT-harjoituksia, polkenut polkupyörää ja juossut portaita.
Ennen ensimmäistä käyttökertaa kuvittelin kuuden tunnin juoksun älyhousut jalassa olevan toivoton taistelu epämukavuutta ja hiertymiä vastaan. Ajattelin jotenkin automaattisesti, että tuskinpa näissä on kyetty käyttömukavuutta ollenkaan huomioimaan. Mutta, ei minulle tullut ainuttakaan hiertymää.
Nämä ovat mukavammat kuin aiemmin käyttämäni kompressiohousut.
Ennenkuin tarjoan piirakkaa, mainittakoon vielä toistamiseen että nämä ovat äly-shortsit, eivät housut. Ne mittaavat etu- ja takareisien toimintaa, eivät esimerkiksi pohkeita.
.
Voimanjako etu- ja takareisille eri lajeissa
50km ultra tasaista n. 06:00 / km vauhtia
Yllätyin: 50km juoksun aikana takareidet tekivät suurimman osan työstä, 56 prosenttia.
Tämä toistui molemmilla pitkillä juoksuilla.
Nämä ultrajuoksut pyrin juoksemaan mahdollisimman kevyesti. En siis mahdollisimman hiljaa, vaan mahdollisimman vaivatta, taloudellisesti.
Porrasjuoksu.
Tein mittaukset juoksemalla Tampereella Pyynikin portaat viisi kertaa ylös ja alas. Tytär huusi vieressä HOP-HOP ja otti aikaa. Tarkoitus oli mennä ylös ja alas suurinpiirtein samaa vauhtia.
Reipasvauhtinen portaiden alasjuokseminen oli lihaskuormaltaan per minuutti vain samaa tasoa kuin rauhallinen ultrajuoksu.
Portaita ylös juostessa etureisiin kohdistuu 58 prosenttia tuosta julmetusta kokonaisrasituksesta.
Alaspäin mennessä suhteellisesti vielä isompi osuus osuu etureisille, 58 => 66%.Näin siis vaikka kuorma on suhteellisen pieni, saa pitkillä alamäkiosuuksilla etureisiin kieroa kutinaa. Tuleepa mieleen mm. Hoka Highland Fling ja notkuvat etureidet.
Soutu ja pyöräily
Sain vahvistuksen sille miltä se tuntuu ja mitä olen lukenut. Soutu ja pyöräily ovat jalkojen kuormituksen kannalta hyvin samanlaista liikuntaa. Pyöräilyssä 63% tehoista tulee minulla etureisistä, soudussa jalkojen osalta 66%.
Tarkoitukseni on keskittyä joulu-huhtikuussa sisäsoutuun. Tämän perusteella voisi nyt ajatella, että keväällä on suhteellisen helppoa siirtyä triathlon-harjoitteluun. Ainakin jos tekee soudun rinnalla vähän täsmäpyöräilyä esimerkiksi hermotuksen ylläpitämiseksi.Kaikenkaikkiaan näistä lihaskuormitusten jakautumisista oikeastaan ainut yllättävä uusi tieto oli tuo takareisien merkitys nimenomaan taloudellisesti juostessa.
Lihastasapaino
Sain jo ultrajuoksujen aikana alustavaa vinkkiä siitä, että lihakseni eivät ole aivan täydellisessä balanssissa. Itseasiassa samainen tieto on selvinnyt toista kautta InBody-mittauksistakin. Minulla on vasemmassa kehonpuoliskossa kaikenkaikkiaan vähemmän lihasta kuin oikeassa.
Ryhdyin kaivamaan tuota lihastasapainoasiasta tietoa irti. Mitä isompi rasitus, sitä selkeämmin tasapainoero näkyy.Jo sisäsoutulaitteella HIIT-vetoja tehdessä kävi selvästi ilmi, että kautta linjan oikea jalka tekee enemmän työtä.
Tämä lihastasapainohomma oli pääsyy, jonka takia halusin mennä portaita juoksemaan. Ajattelin että sieltä saan sen pirulaisen oikein kunnolla ilmi. Ja sain! Se jäi totisesti kiinni rysänpäältä.Kun oikea takareisi teki työstä 22.8% viimeiselläkin kerralla kun nousin Pyynikin portaat ylös, vasen kantoi pöytään vain 16.9 prosenttia piirakasta.
Maratonilla ja ultrajuoksuissa minulla kramppaa ylivoimaisesti useimmiten vasen takareisi.
Olen Myontecin väelle kiitoksen velkaa. En ole aikoihin tiennyt näin selvästi jotain asiaa, jonka korjaamiseen minun pitää panostaa.
Kramppeja
Yritin minä kramppejakin lihasdatasta etsiä, ja sellaisia sieltä löysinkin. Tässä kohtaa kuitenkin keinoni ja osaamiseni loppuivat aivan kesken.Jos näen kuvasta, että tuossa kohtaa lihastoiminta on häiriintynyt, niin entä sitten! Enhän minä tee sillä tiedolla mitään. Yritin kyllä etsiä ennusmerkkejä joista olisi voinut päätellä että kramppi on tulossa, mutta en minä mitään nähnyt.
Myontecilta olen kuullut, että he ovat pystyneet joidenkin maratonjuoksijoiden datasta näkemään, että tuosta se kramppi lähti kehittymään. Se on minusta hurja homma.
Ajatelkaa, jos he saavat algoritmeihin ja ohjelmiin toteutettua krampintunnistuksen. Siinä käy äkkiä siten, että saamme taas uuden asian josta voimme voivotella jälkeläisillemme. "Voi kuulkaa, kyllä meidän nuoruudessamme maratonilla oli kramppeja....voi pojat, kramppeja oli, ei ole tänä päivänä kramppeja, on vain älyshortseja ja bikineitä, toivon ainakin että on myös bikineitä!"
Isi, miksi sinulla on shortsit päässä?
No siksi, että jotenkin se vaan tuntui luontevalta vetäistä älyshortsit päähän ja mennä saunaan.Liki samantien tuli mieleen myös asentaa Runteqin juoksuanturit löylykauhaan ja vihtaan.
Lopputulos on kertakaikkiaan hämmästyttävä!
|
|
