tiistai 24. kesäkuuta 2014

The Hunt For the Red October: Sausages and Ketchup

Operaatio: Kotkanpesä saavutti huipentumansa vain kaksi viikkoa sitten. Olen ollut hieman huolestunut operaatiojohdon näkemyksestä onnistumiseni suhteen. Huolestunut lähinnä siksi, että Guantanamo Baykin on kuulemma täyteen buukattu.

Tänään sain huojennuksekseni varmistuksen siitä, että myös operaatiojohto on ollut panokseeni tyytyväinen. Kiistattomana osoituksena tästä on tehtävä, johon minut on nyt valittu.   Lainaus operaatiojohdon läntisen Atlantin laivaston lähettämästä raportista:

"Intermittent radar echo on sector B42. A 9´6´2014 positive magnetic identification: Sir, call me Beavis, Sir: this might be the U-100."


U-100? Naurahdin, hermostuneesti. Eihän se ole mahdollista. Sekopäät. U-100 on nähty viimeksi aikalaiskertomusten mukaan vuonna 2004.


Ajatus jäi kuitenkin vaivaaman. Entä, jos. Ehkä sittenkin.

Ehkä, todella, U-100 on tuolla jossain syvällä. Rohkaistuin lisää, kun katsoin tiedustelutietoja viimeaikaisista tutkakaiuista.

Se VOI olla mahdollista.


Päätin ottaa tehtävän vastaan.  Alle 100kg lihaksia menettämättä lokakuun 2014 loppuun mennessä.
Mahdollinen U-100 150kg-valepuvussa vuonna 2009.

Eikä siinä kaikki.  Niinkuin kaikissa seikkailuissa, on tässäkin hurja LoppuMonsteri, koetinkivi seivästettäväksi makkaratikkuun.

Lopullisen haasteena on kantaa repussa viidenkymmenen kilon taakka myöhemmin ilmoitettavalle juhlapaikalle, myöhemmin ilmoitettavana päivämääränä. Kantaa mikä? 50 kiloa, eli 125 makkarapakkausta, jotka olen tuolloin laihtunut Läskimaijan syntymästä alkaen. Sitten on bileet.