"Voiko 115-kiloinen ihminen juosta maratonin?" Googlailin epäuskoisena lokakuun alussa vuonna 2011, ennen ensimmäistä maratonia. Googlailin, mutta sen kokenutta sidosryhmää ei löytynyt. Löytyi lähinnä tällaista ja tällaista:
"Jos BMI:si on yli 30, jatka vielä leppoisampaa harjoittelua ja pudota painoasi. Kävelyhölkkä on turvallista nivelille, vasta kun ylipainoa on korkeintaan 10-15 kiloa ja lihaskuntosi on hyvä" // http://www.keventajat.fi/hyvinvointi/liikunta/kavelysta-holkaksi
... nämä BMI-yleistyshöpinät, kaikki keskusteluryhmien epäusko, ennakkoluulot ja niin edelleen. Sehän on ihan puutaheinää ja melkein rikollista masentamista.
Todellinen painoni ennen ensimmäistä maratonia oli noin 125 kiloa. Nimittäin tuolloin käyttämäni vaaka näytti väärin, ja aivan liian vähän. Onneksi. Jos olisin tiennyt oikean painoni, en olisi varmaan edes yrittänyt. Toiseksi, jos BMI:si on yli 30, ei se automaattisesti ole este. Voit mahdollisesti suorittaa vaikkapa triathlon täysmatkan.
Viime tiistaina juoksin aamulla Benalmadenan perinteisellä rantabulevardi-lenkillä melkein vahingossa uuden ennätyksen puolimaratonille:
1h:50m:55s. Paino oli tänään 110 kiloa. Vielä pari vuotta sitten jos tämä yhdistelmä olisi minulle kerrottu, olisin kehottanut jutun kertojaa heräämään.
"There is no spoon", sen nyt tietävät kaikki.
"Plastisuus fysiikassa on aineen ominaisuus, jossa voiman vaikutuksesta sen muotoon syntyy palautumattomia muodonmuutoksia. Plastisessa materiaalissa voidaan tehdä suuria muodonmuutoksia ilman, että kappale murtuu. Esimerkkejä plastisesta materiaalista ovat savi ja pehmeä teräs. " http://fi.wikipedia.org/wiki/Plastisuus
Stä ei siinä elokuvassa kerrottu, että mieli on oikeastaan savea.
Kun kerran tekee jonkun jutun, sen jälkeen se tuntuu täysin mahdolliselta, ei ihmeelliseltä venymiseltä. Miten sen saisi itselleen etukäteen vakuutetuksi, kun on tekemässä jotain itselle uutta? Jos esimerkiksi ei oikein usko, että 50 päivän kuluttua pyörä voi kulkea tavoitevauhtia.
ps. Jos satut käymään Espanjan aurinkorannikolla, siis Torremolinoksessa, Benalmadenassa tai Fuengirolan suunnalla, kokeilepa sinäkin tuota reittiä. Löydät sen täältä.
"Jos BMI:si on yli 30, jatka vielä leppoisampaa harjoittelua ja pudota painoasi. Kävelyhölkkä on turvallista nivelille, vasta kun ylipainoa on korkeintaan 10-15 kiloa ja lihaskuntosi on hyvä" // http://www.keventajat.fi/hyvinvointi/liikunta/kavelysta-holkaksi
... nämä BMI-yleistyshöpinät, kaikki keskusteluryhmien epäusko, ennakkoluulot ja niin edelleen. Sehän on ihan puutaheinää ja melkein rikollista masentamista.
Todellinen painoni ennen ensimmäistä maratonia oli noin 125 kiloa. Nimittäin tuolloin käyttämäni vaaka näytti väärin, ja aivan liian vähän. Onneksi. Jos olisin tiennyt oikean painoni, en olisi varmaan edes yrittänyt. Toiseksi, jos BMI:si on yli 30, ei se automaattisesti ole este. Voit mahdollisesti suorittaa vaikkapa triathlon täysmatkan.
Viime tiistaina juoksin aamulla Benalmadenan perinteisellä rantabulevardi-lenkillä melkein vahingossa uuden ennätyksen puolimaratonille:
1h:50m:55s. Paino oli tänään 110 kiloa. Vielä pari vuotta sitten jos tämä yhdistelmä olisi minulle kerrottu, olisin kehottanut jutun kertojaa heräämään."There is no spoon", sen nyt tietävät kaikki.
"Plastisuus fysiikassa on aineen ominaisuus, jossa voiman vaikutuksesta sen muotoon syntyy palautumattomia muodonmuutoksia. Plastisessa materiaalissa voidaan tehdä suuria muodonmuutoksia ilman, että kappale murtuu. Esimerkkejä plastisesta materiaalista ovat savi ja pehmeä teräs. " http://fi.wikipedia.org/wiki/Plastisuus
Stä ei siinä elokuvassa kerrottu, että mieli on oikeastaan savea.
Kun kerran tekee jonkun jutun, sen jälkeen se tuntuu täysin mahdolliselta, ei ihmeelliseltä venymiseltä. Miten sen saisi itselleen etukäteen vakuutetuksi, kun on tekemässä jotain itselle uutta? Jos esimerkiksi ei oikein usko, että 50 päivän kuluttua pyörä voi kulkea tavoitevauhtia.
ps. Jos satut käymään Espanjan aurinkorannikolla, siis Torremolinoksessa, Benalmadenassa tai Fuengirolan suunnalla, kokeilepa sinäkin tuota reittiä. Löydät sen täältä.
