Näätähölkkä 10km, 29. elokuuta 2010, oli se hetki, jolloin Etelä-Nokian Biisonit haistelivat ensimmäisen kerran raikasta syysilmaa.
Tapahtuman ilmoittautumislomakkeella oli kohta "Seura", ja jotain siihen piti kirjoittaa. Kovin pitkällisen mietintäprosessin tulos tuo nimi ei ollut, eikä kisaraporttikaan ollut aivan kaikista yksityiskohtaisin. Siitä asti suhteeni biisoniin on kuitenkin kasvanut, ja siitä on tullut ystäväni. Biisoni tulee mukaan vähintään ilmoittautumista vaativiin tapahtumiin, ja onpa se läsnä joskus arkielämässäkin.
.
Pari viikkoa sitten kaverini T oli kuuntelemassa Jari Sarasvuota. Sitä kautta opin erään asian.
Mikä on kesyn nautakarjan ja biisoneiden ero?
Kun tummat pilvet nousevat taivaalle, ja lumimyrsky lähestyy, laittaa nautakarja päänsä yhteen, hanurit myrskyä kohden ja sitten ne hytisevät paikallaan pakkasessa vilusta täristen. Biisonit sensijaan, ne aistivat sieraimet väristen, nuuhkivat ja tunnustelevat päitään keinuttaen. Sitten kun on tiedossa, mistä suunnasta myräkkä nousee, lähtevät ne rynnimään suoraan myrskyä kohden niska kyyryssä, päättäväisesti. Tämän ne tekevät siksi, että se on nopein tie takaisin auringonpaisteeseen. // Lisää biisoneiden luonteenpiirteistä
Kiitos Jari ja T, siitä että toitte tämän tietoisuuteni.
Sama vinkki pätee muuten mielestäni muihinkin elämän myrskyihin ja tuiverruksiin. Urheutta, ja tuulta päin!
