Ennakko-oletukseni oli, että vastaukset todennäköisesti
kasaantuvat jossain määrin enemmän jommallekummalle
puolelle. Tai ehkä ylipäätään olen itse yksin tämän kysymykseni kanssa.
125 ryhmään kuulunutta liikuntaharrastajaa vastasi
kysymykseen. Kaikista vastaajista 52% oli sitä mieltä, että keho asettaa rajat,
48% kallistui mielen puolelle. Useampi vastaaja kertoi vaihtaneensa vastausta
muutamaan kertaan. Yksikin olisi riittänyt siihen, että tulos olisi ollut
50-50.
Mistä tämä kertoo? Varmaankin vähintään siitä, että molemmat
tarvitaan, ja ilman toista on vain avuton puolikas.
Kävin vastaajien listan läpi, ja laskin miesten ja naisten
määrät. Ero on selvä jopa tällä otoksen koolla. Miehistä selvä valtaosa on sitä
mieltä, että keho asettaa rajat. Naisista taas niukka enemmistö näkee mielen roolin rajojen
asettajana tärkeämmäksi.
En ole oikein niitä ihmisiä, jotka uskovat miehen ja naisen
olevan lähtökohtaisesti kovinkaan erilaisia, mutta tutkitustikin eroja on
"For instance, on average, men are more likely better at
learning and performing a single task at hand, like cycling or navigating
directions, whereas women have superior memory and social cognition skills,
making them more equipped for multitasking and creating solutions that work for
a group. They have a mentalistic
approach, so to speak." http://www.uphs.upenn.edu/news/news_releases/2013/12/verma/
Niin tai näin. Itse uskon, että kehostaan voin nauttia
täysimääräisesti vain venyttämällä mielen rajoja. Itseäni innostaneessa
tutkimuksessa professori Samuel Marcora sai tuloksen: rasitustason ja
suorituksen vaativuuden tunne tulee päästä, ei kehosta. Samoin tutkikmuksessaon
todettu, että kuviteltu voimaharjoittelu lisää fyysistä voimaa.
"Perception of effort is the main limiting factor. The
higher the athlete's perception of effort, the closer it brings them to
exhaustion." http://edition.cnn.com/2015/10/20/sport/brain-training-push-performance/
”If Marcora’s theory is correct there will be some
interesting practical applications for runners. For example, if it’s true that
fatigue comes from brain activity instead of muscle activity, it should be
possible to induce fatigue just by thinking about running. And if this is true,
then it may be possible for runners to increase their fatigue resistance (i.e.
fitness) through visualization exercises, which may serve as a complement to
physical training or even as a substitute during periods of injury. Already
studies have shown that imagined strength training increases muscle strength.”
Jos haluat dipata syvemmälle aiheeseen, suosittelen mm.
näitä linkkejä.
- Scientific American: Your thought can release abilities
beyond normal limits:
https://www.scientificamerican.com/article/your-thoughts-can-release-abilities-beyond-normal-limits/
- CNN: Training the
braind to push the body beyond its limits
- Impossible HQ: Physical limits reveal mental limits
- Breaking Muscle.com Overcoming Self-Imposed Limitations:
Mind Training Strategies From Gym Jones
- Running.competitor.com: Is perceived effort all in your
brain & Endurance Fatigue – perception is everything.
| Ajatus siitä, että monet rajat ovat itseasiassa mielen
asettamia on itselleni äärimmäisen innostava. Rinkkamaraton-projektilla sain
maistaa näiden henkisten rajojen tutkailua. Fyysisesti en todennäköisesti ollut
vielä lähelläkään rajoja vaikka itsekin kyseenalaistin koko homman
mahdollisuuden. Minusta alkaa tuntua siltä, että vuonna 2017 haluaisin myös käydä tyrkkäämässä kumoon jonkin toisen kehon painoon ja liikkumiseen liittyvän raja-aidan, jonkin sellaisen jonka näin päässäni rajaksi kun vuonna 2009 aloitin liikkumisen raskaasti ylipainoisena. |
