Parhaat matkat tunnistaa siitä, että matkan päämäärä menettää merkityksensä.
Päämäärä siellä polun päässä on vain yksi piste muiden joukossa ja matkan muihin elämyksiin suhteutettuna luultavasti suhteellisen mitätön. Nyt kun 53 päivää on jäljellä, minulle on aivan yhdentekevää saavunko tavoitteeseeni ja Vantaan maratonin maaliin alle 3 tunnissa 30 minuutissa.
Askel nousee jo nyt niin keveästi että koen saaneeni käyttöön aivan eri kulkuneuvon.
Painan nyt noin 14 kiloa vähemmän kuin kesäkuun puolivälissä. Noin kymmenen päivää sitten saavuin painovyöhykkeelle jossa olen vieraillut viimeksi noin 20 vuotta sitten. Ja koskaan aiemmin painovoimasuhde ei ole ollut se mikä nyt.
Nautin siitä, miltä minusta tuntuu.
Kirjoitin 10. toukokuuta "Ei tunnu hyvältä, en ymmärrä, ei kiinnosta, en pysty, en halua."
Nyt minusta tuntuu päinvastaiselta.
Jos tätä joskus lukee joku, joka on noissa toukokuun synkissä ja sumuisissa tunnelmissa, niin sanonpa tämän. Usvan takaa nousee aurinko.