Miksi en.
Todellisuudessa minulla on ollut liikunnan suhteen mielenkiinto hukassa viikon verran. Olen kyllä jokusen kerran jotain tehnyt, mutta ne teot ovat tuntuneet vastenmieliseltä eikä palkintona ole liikunnan jälkeen normaali ilahtunut pössis vaan mielenkiinnon lisämenetys. Tämmöinen yllättävä mielenkiinnon katoaminen kehittää pikkuhiljaa keskitason vitutuksen.
Mittarien Omegawaven ja Checkmylevelin mukaan olen muuten hirveen hienossa vedossa. Tottakai, kun on ollut kevyt viikko. Mutta napan puutetta ne ei mittaa. Nuo mittarit toimivat siis enemmän sinänsä tarpeellisena jarruna yli-innokkaalle treenaajalle, mutta sitä niistä ei näe että nappaako vai ei.
Ei tällaiset mielialavaihtelut ole minulle mitenkään poikkeuksellisia. Itseasiassa, olen aina ollut tuulilla seilaava. Rutiinihommat hoituu aina, mutta joskus purje vetää ylös ja eteenpäin. Silloin pystyn helposti enempään kuin kuvittelinkaan, sitten taas joskus mielen purje kiskoo alas ja sivulle niin että on täysi työ pitää purtilo kurssissa.
Minulle käy luokkaa keskimäärin vähintään kerran kuussa niin, että en ollenkaan ymmärrä mitä helvetin järkeä näissä minun tai kenenkään muunkaan kouhkauksissa on. Yhtään missään.
 |
| Wikipedia: Ameeba |
Onko yksisoluisella ameeballa aina hyvä pössis? Vai onko silläkin aina joskus nappa hukassa.
Ameebat liikkuvat muodostamalla solukalvostaan ulkonevia väliaikaisia valejalkoja. Valejalkojen takia ne näyttävät liikkuessaan jatkuvasti muuttavan muotoaan.
No mutta perkele. Kova jätkä.
Koitan minäkin ottaa esimerkkiä, ja suoriutua huomenna yhteistreeneihin. Kasvatan siitä väliaikaisen valejalan. Sillä lailla liike jatkuu.
