... tuossa viimeksi eilen retostelin Facebookissa, että "Haitanneeko se, että on jäätävässä kunnossa, kun talvikin on jo tulossa!"
Se pitääkin paikkansa. Vaikka Nastolan täysmatkasta (24.8) on tarkistuslaskujenkin jälkeen kulunut vain himpun reilu kuukausi, niin lyhyen flunssajakson jälkeen olen saanut syötettyä koneeseeni paljon enemmän juoksutreeniä kuin olisin ikinä täysmatkan jälkeen kuvitellut. Mikä ihmeellisintä, juoksut tuntuvat uponneen ja eilinen viimeinen 26km pitkis tuntui keveämmältä kuin ikinä.
Laskin Endomondosta, että tähän kuukauteen on mahtunut 4 kpl 20-30km hölkkää ja 2kpl n. 40km lenkkiä. Lisäksi tietty lyhyempiä kirmaisuja ja 12h sisäsoutua.
Eilen aloitin levon, ja siihen pääsin ilman minkäänlaista ylikunnon taikka rasitusvamman tuntoa.
Sitten huonot uutiset. Kerron sen kuvin.
Kuvassa viimeisen n. vuoden painokehitykseni alkaen about ensimmäisestä triathlonin täysmatkastani 2012.
Otetaan esimerkki: jos ihminen kykenee yhden nuotioillan aikana syömään melkein salaa itseltäänkin vaikkapa kymmenen makkaraa ja hamuamaan vielä kotiin tultua osansa ylijäämäherkuista, niin ei tuon kehon omistajaa ole kovin helppoa kuihduttaa. Vielä kun se perkele osaa arkielämässä, sanotaanko 80% ajasta, esittää niin tarkkaaa poikaa. Valitsee lounaaksi palsternakkakeiton, eikä ylikypsää herkullistapaistia, jos vain mahdollista.
Kun lähden Waarojen maratonin 86km ultra-matkalle ensi lauantaina klo 07:00, painan tankkauksen jälkeen todennäköisesti n. 117.5 kg.
Eikä siellä ole tasaista, kuin Pyhäjärven vakiokiertolenkillä, vaan aivan älyttömästi korkeuseroa. Ultrassa mennään oheinen reitti, KAHDESTI.
Joten. Tässä sitä taas ollaan, kilojen kanssa vuoren juurella. Onneksi en lähde Kolille yksin. Mukaan lähtee Jason, jäsen T, Janne, Noora, Hanne ja muitakin tuttuja. Kavereiden lisäksi, on minulla salainen asekin: vaimoni osti minulle ranskalaiselta helppoheikiltä kilon salamia <3 Ne, jotka liikkuvat seurassani eivät kaadu suolatasapainon järkkymisen takia - ehei!
Asenne on tämä.
Se pitääkin paikkansa. Vaikka Nastolan täysmatkasta (24.8) on tarkistuslaskujenkin jälkeen kulunut vain himpun reilu kuukausi, niin lyhyen flunssajakson jälkeen olen saanut syötettyä koneeseeni paljon enemmän juoksutreeniä kuin olisin ikinä täysmatkan jälkeen kuvitellut. Mikä ihmeellisintä, juoksut tuntuvat uponneen ja eilinen viimeinen 26km pitkis tuntui keveämmältä kuin ikinä.
Laskin Endomondosta, että tähän kuukauteen on mahtunut 4 kpl 20-30km hölkkää ja 2kpl n. 40km lenkkiä. Lisäksi tietty lyhyempiä kirmaisuja ja 12h sisäsoutua.
Eilen aloitin levon, ja siihen pääsin ilman minkäänlaista ylikunnon taikka rasitusvamman tuntoa.
Kuvassa viimeisen n. vuoden painokehitykseni alkaen about ensimmäisestä triathlonin täysmatkastani 2012.
Otetaan esimerkki: jos ihminen kykenee yhden nuotioillan aikana syömään melkein salaa itseltäänkin vaikkapa kymmenen makkaraa ja hamuamaan vielä kotiin tultua osansa ylijäämäherkuista, niin ei tuon kehon omistajaa ole kovin helppoa kuihduttaa. Vielä kun se perkele osaa arkielämässä, sanotaanko 80% ajasta, esittää niin tarkkaaa poikaa. Valitsee lounaaksi palsternakkakeiton, eikä ylikypsää herkullistapaistia, jos vain mahdollista.
Kun lähden Waarojen maratonin 86km ultra-matkalle ensi lauantaina klo 07:00, painan tankkauksen jälkeen todennäköisesti n. 117.5 kg.
Eikä siellä ole tasaista, kuin Pyhäjärven vakiokiertolenkillä, vaan aivan älyttömästi korkeuseroa. Ultrassa mennään oheinen reitti, KAHDESTI.Joten. Tässä sitä taas ollaan, kilojen kanssa vuoren juurella. Onneksi en lähde Kolille yksin. Mukaan lähtee Jason, jäsen T, Janne, Noora, Hanne ja muitakin tuttuja. Kavereiden lisäksi, on minulla salainen asekin: vaimoni osti minulle ranskalaiselta helppoheikiltä kilon salamia <3 Ne, jotka liikkuvat seurassani eivät kaadu suolatasapainon järkkymisen takia - ehei!
Asenne on tämä.
