Laitoin On Running Cloudrunner -kengät jalkaani ensimmäisen kerran kaksikymmentäkuusi päivää ja 160 kilometriä sitten. Tuon päivän ja nykyhetken väliin on mahtunut normaalien lenkkien lisäksi hieman juoksua radalla, yksi puolimaratoni ja viime sunnuntaina Pirkan hölkkä.
Lyhyt yhteenveto: juoksun fiilis on aivan mahtavan rullaava, ennätys kympille, puolimaralle ja Pirkan hölkkään ja ennätysmäärä kilometrejä kuukaudessa, ei mitään rasitusvammoja. Olen nyt Onnellinen juoksijapoika.
Juoksin aiemmin Asics Gel Kinsei 4-kengillä, joista pidin myös kovasti. Kinseit tuntuivat aikoinaan hyvältä valinnalta suojaamaan kokemattomia koipia kohtuuttoman painavan kehon iskuilta. Painoin tuolloin siis vielä parikymmentä kiloa enemmän kuin nyt (eli 115-135kg). Kinseit toimivatkin hyvin, ja kehtaan suositella niitä edelleenkin ensimmäiseksi juoksukengäksi raskaalle juoksijalle.
Viimeaikoina Kinseit kuitenkin alkoivat tuntua jotenkin järeiltä. Eikä siinä sitten enää muuta tarvittukaan, kuin se, että ystäväni eräänä päivänä vaihtoi Onneihin ja kertoi niiden olevan ihanat.
Epäilin kovasti sitä, että noinkohan ne voisivat näin raskaalla juoksijalla toimia. Pian kuitenkin löysin itseni kirjoittamassa sähköpostia kenkien maahantuojalle kysyen, että liekkö mitään kokemusta siitä miten kengät pelaavat yhteen Biisoni-sarjan juoksijoiden kanssa. Maahantuoja suositteli kokeilemaan nimenomaan Cloudrunner -mallia, jossa on enemmän vaimennusta kuin esim. ystäväni käyttämässä Cloudsurfereissa. Käytännössä siis nuo kengän pohjassa olevat ilmatyynyt ovat järeämmät. No näin sitten tähän kokeiluun lähdettiin.
Katsoppa tätä kuvaa (täältä tarkempaa selostusta), ja mieti miltä ihan ensimmäiset askeleet tuntuivat:
Juu-u! Eihän näissä mitään kantaa olekaan.Prkl! Kuinkas näiden kanssa nyt. Ensimmäinen lenkkini oli hyvin kokeileva pari-kolme kilometriä. Fiilis noiden ensimmäisten kilometrien jälkeen oli vähän sellainen: w000t?
Tuon ekan minilenkin jälkeen meni muutama päivä juoksutta, koska olin reissussa, mutta sitten pääsin ekalle oikeammalle kokeilulle. Aikaa kenkiin tutustumiseen oli poikieni judotreenien aikana 1.5 tuntia. Lähdin juoksentelmaan mahdollisimman rauhassa, ja meno tuntui hieman omituiselta. Hiljalleen, askel askeleelta tuntemus kuitenkin muuttui, askellus lähti rullaamaan ja kun tie kääntyi alamäkeen huomasin että painoin kaasua siinä kohtaa missä ennen jarruttelin. Kotona kävi ilmi, että olin juossut vajaat 16 kilometriä, ja alun tutustelun jälkeen uuden ennätykseni kymmenelle kilometrille.
Tuon lenkin jälkeisenä parina päivänä tuntui kivaa kutinaa pohkeissa. Kannan muoto muuntaa askelluksen ilmeisesti jotenkin sellaiseksi, että erityisesti pohkeisiin kohdistuu enemmän rasitusta. Tuo kutina on kuitenkin ollut ollut sellaista positiivista "jotain kivaa on tapahtumassa" -nipistelyä.
Kengät selviytyivät eilen erinomaisesti myös Pirkan hölkästä, joka juostiin tänä vuonna kohtuullisen märillä metsäpoluilla- ja teillä. En kaatunut, enkä pahemmin edes lipsunut. Ainut läheltäpiti-kompurointi tapahtui siksi, että napsin kuvia letkassa juostessa. Ei hyvä idea! :)
Minua ärsyttää kenkä yms. arvostelut, joissa ei sanota mitään negatiivista, joten täältä pesee:
- sivuttaispito kengissä on mielestäni huonompi kuin "tavallisissa" lenkkareissa, tämän huomaa radalla juostessa, kaltevalla tiellä ja kannoilla loikkiessa. Ei se tullut sinänsä yllätyksenä. Ajattelin pidon ennakolta itseasiassa huonommaksikin. Samoin osallistuin pieneen leikkimieliseen seitsenotteluun nämä kengät jalassa. Märällä radalla 100m pikajuoksun kiihdytysvaiheessa pito loppui kyllä armotta kesken - tässäkin taisi nimenomaan olla enemmän tarvetta sivuttaispidolle. Mitään pito-ongelmia en ole kuitenkaan huomannut märällä asfaltilla ilman rajoitintakaan ala/ylämäkeen juostessakaan, vaan tuo pieni pidon puute tuntuu liittyvän nimenomaan sivuttaisliikkeeseen.
- jalka ja nilkka elää kengässä vapaampaa elämää kuin ainakin noissa aiemmin käyttämissäni Kinsei nelosissa. Tämän huomasi sellaisena efektinä, että ensimmäisten luokkaa 80-100km aikana nilkoissa tuntui uudenlaista rasitusta. Vähän samanlaista kuin silloin kun aloitin juoksun. Tämänkin huomaa erityisesti kaltevilla pinnoilla juoksennellessa.
Summasummarum. En olisi uskonut, että näin suuren harppauksen juoksupössikseen voi saavuttaa vaihtamalla kengät. Kuitenkin, jos olet tuhdissa kunnossa ja koivet eivät vielä ole juoksuun tottuneet, voivat jotkut toiset kengät olla paremmat. Itselläni oli kuitenkin jo 3000 juoksukilometriä kolmelta vuodelta alla ennen näitä.
Niin tai näin, minulla On nyt kaksi asiaa joita en vaihda (siis ennenkuin kuluvat loppuun). Ne On ja On :)
