Kaikki on mennyt vähintään suunnitellusti tai paremmin. Viimeinen kova harjoitusjakso onnistui yli toiveiden, kilometrejä läjäpäin, paino on tippunut kuukaudessa 4-5 kg). Kuluneen viikon aikana alkaneen keventelyjakson aikana suoritetut lenkit antavat olettaa, että palaset ovat kohdallaan. Olen aivan varma, etten ole koskaan ollut näin kovassa kunnossa.
En oikeastaan keksi juuri mitään, mitä olisi voinut tehdä vuoden aikana erilailla, että olisin saanut viritettyä konetta vielä paremmin.
Aina voi tietenkin epäonnistua. Noin äkkiseltään tulee mieleen ainakin seuraavat:
- voin tulla sairaaksi
- voin alkaa jännittää hirmuna, nukun tulevana viikkona aivan liian vähän. Univelka kasaantuu.
- olen kisaa edeltävänä lauantaina häissä, kenties ryyppään itseni umpikänniin ja en pysy aamulla pyörällä pystyssä
- en saa unta kisaa edeltävänä yönä, joten käytän aikana miettiessä mikä kaikki voi mennä ja menee pieleen
- ajan ylinopeutta Helsingistä Nastolaan ja minut karkotetaan maasta
- unohdan jonkun olennaisen varusteen, niitähän ei olekaan kuin noin 298, jos nippusiteitä ei lasketa.
- pyörää ei hyväksytä katsastuksessa, koska jarruissa on jotain väärin
- kypärää ei hyväksytä, koska se ei ole Suuren Gurun hyväksymä
- joku ui ylitseni ja potkaisee lasit päästäni
- jalka kramppaa uidessa
- käsi kramppaa uidessa
- selkä kramppaa uidessa
- aivot kramppaavat uidessa
- nielaisen vettä ja joudun paniikkiin
- vedestä noustessani potkaisen jalkani kiviin siten että varvas murtuu
- en saa märkäpukua päältäni, vetoketju on hajonnut.
- kaadun märkäpukua riisuessani ja loukkaan selkäni
- liukastun taluttaessani pyörää pyöräilyreitin alkupaikalle
- potkaisen jalkani polkimeen siten, että siihen tulee sentin syvä verta valuva haava. Pelastushenkilökunnalla on verifobia, juoksevat kirkuen karkuun (joka ikinen).
- rengas puhkeaa, suorastaan räjähtää, minua epäillään terroristiksi
- kaadun yrittäessäni juoda juomapullosta, avata geelejä tai ihan muuten vaan koska se on mahdollista (viimeksi tosiaan jäi geelit avaamatta)
- eksyn reitiltä.
- juon aivan liian vähän ja keskeytän nestehukan takia
- juoma on pilaantunut ja saan rajun mahataudin
- juon aivan liian paljon vettä. Keskeytän ja joudun sairaalan hyponatremian takia
- törmään toiseen pyöräilijään aiheuttaen massiviisen joukkotuhon
- pyörästä alkaa kuulua kirkuvaa ääntä, vaihteisto hajoaa tuhansiksi pieniksi kappaleiksi
- kettinki katkeaa, osat sinkoilevat ympäriinsä siten että kuolonuhreilta ei vältytä
- pyöräilysouuden päätteeksi unohdan irroittaa jalat lukkopolkimista ja kaadun toimitsijan päälle
- en löydä juoksuvarustepussiani.
- kun löydän varustepussini, huomaan sen olevan tyhjä
- vessaan on kuuden kilometrin jono, päätän paskoa housuuni, minua hävettää ja keskeytän
- solmin kengät jotenkin huonosti, tuntuu että jokin kiristää askelta. Sadan metrin kuluttua kaadun. En saa jalkoja irti toisistaan. Raahaudun käsillä kiskoen tuhatpäisen yleisön silmiltä piiloon itkemään.
- eksyn juoksun metsäosuudella, karhut syövät minut
- jalat kramppaavat 24 kilometrin kohdalla
- syön liikaa suolaa, jotta jalat eivät kramppaisi, ja keskeytän koska maha kramppaa
- polvet hajoavat
- akillesjänne hajoaa
- pää hajoaa
- oksettaa, energia ei imeydy ja olen muutenkin huono ihminen
- kuolen sydänkohtaukseen kiivetessä maalirakennelmalle
- juuri kun olen ylittämässä maaliviivaa, soittolistalla alkaa soida Lamb of God yhtyeen kappale Set to Fail. Päätän keskeyttää.
- minut hylätään, koska niin on tarkoitus.
Jotain varmasti unohtui,mutta aloitellaan näillä!
// 116.5 kg (~ -34kg)
Edit 16.8: Tajusin juuri, että tätä blogitekstiä kirjoittaessa oli juuri tullut 1000 päivää täyteen projektin alusta. \o/
