Lähdimme pojan kanssa matkaan seitsemältä aamulla, koska ilmoittautuminen piti olla tehty paikanpäällä 0820 mennessä. Kotona ilma näytti oikein aurinkoiselta ja näytti tulevan lämmin päivä, mutta Hämeenlinnan lähestyessä Mordor-mainen synkkä usva täytti maailman. Kun saavuimme perille, 450m päähän sijoitettuja merkkipoijuja ei järvellä näkynyt lainkaan. Ilma oli noin 14 asteista.
Ilmoittautuminen ja Bajama-rituaali saatiin suoritettua. Otin riskin ja menin naisten vessaan, kun siinä vaiheessa naisia ei ollut jonossa. Pois tullessa jono sitten jo olikin ja aiheutin pakokauhua kertomalla vessassa kokemastani naisesta-mieheksi metamorfoosista.
Usva oli sentään haihtunut, ja poijut kaukaisuudessa näkyivät jo hyvin.
No vähästä harjoittelusta huolimatta, en hukkunut ja 3000m metrin matka taittui suurinpiirtein samaa vauhtia, kuin viimevuonna 2500m. Aikaa kului 1h10min. Reitti kierrettiin kolmena kierroksena, ja oikeastaan vasta viimeisen kierroksen aikana aloin uskoa että jaksan kroolata pitätämättä välillä rintauinti-taukoja.
Tapahtuma oli edelleen varsin leppoisa ja hyväntuulinen, vaikka olikin kasvanut viimekertaisesta jo selvästi.
// 116.8 kg. Paino on kääntynyt nousuun, pitänee alkaa rajoittaa energian saantia rajusti, jos haaveilen tiputtavani painon alle 110 kilon ennen lokakuista Amsterdamin täysmaratonia. Muutoin ei voi polvet kestää.
