Ahmimishäiriö, aina valmiina

Eilen oli painonhallinnallisesti vahvaa tekemistä ihan

iltaan asti. Ostin elokuviinkin vain 1.5 litraa C+Magnesium vissyä. Hyvä poika!

Ainostaan elokuvissa mätin puolikiloa irtokarkkia. Kotiin tultuani söin muulta perheeltä ylijääneet kaksi jättiannosta intialaista takeaway ruokaa. Iloisen jälleennäkemisen syömishäiriöni kanssa kruunasi se, että sulatin komediaelokuvaa katsomaan kokoontuneelta  perheeltä salaa chili-tomaatti-keittooni pussillisen edam-juustoraastetta. Söin siis myöhään illalla arviolta noin 5000-6000 kcal. Se vastaa  esimerkiksi noin viittä Hesburgerin megahampurilaista.

Tänä aamuna olen hakannut itseäni henkisesti. Heikko paska on se, joka pilaa viikkojen ja kuukausien työn vain siksi että on ollut vähän flunssainen olo ja arjen rutiinit ovat horjuneet.  Viikon mittaan kuitenkin on käynyt niin, että oirehtiminen ja aaltoliike on lisääntynyt.

Toisaalta, tekee hyvää tuntea itsensä eikä luulla tulleensa muuksi. Bedman lurkkii sisälläni aina valmiina ja tarttuu hanakasti jokaiseen oljenkorteen ruokkiakseen syömishäiriöni hallitsemattomaan rehotukseen.

Flunssatauko kuin tilauksesta

Kuuden nousujohteisen liikuntaviikon jälkeen tauko olikin oikeastaan jo tilauksessa.  Se järjestyikin kätevästi influenssan iskettyä perheeseeen.

Ilmeisesti virus onkin koittanut ottaa valtaa kehossa mutta ei ole harmikseen onnistunut jakaantumispyrkimyksissä. Olo on ollut keskiviikosta alkaen aavistuksen puolikuntoinen mutta nyt jo pian taas normaali.

Oikeastaan paras mahdollinen tapa ja ajankohta sairastaa kevään flunssa, jos se tähän jäi.

Lennän  ensi viikolla  San Fransiscoon. Tuskin maltan odottaa piilaaksoon tutustumista, shortsi-juoksuja ja Runteq Zoi Run-anturin  ensikosketusta Yhdysvaltain kamaraan. Ilmapiiriin akklimatisoitumiseksi  olen katsonut intensiivisesti Silicon Valley TV-sarjaa. 

Liikunta, painonkyttääjän kompastuskivi

Aika monesti minulta on kysytty, liikunnallako olet painosi tiputtanut.

Nyt tulee todellinen superhyperdieettivinkki: jos haluat pudottaa kiloja helposti ja nopeasti LOPETA LIIKUNTA.

Liikunta, erityisesti kunnon hikijumppa, tekee nopeasta painon pudottamisesta  tosi vaikeaa.  

Esimerkiksi jo pelkästään runsas ja nopea juoksumäärän lisääminen kerryttää lihaksiin kiloittain nestettä. Jos vielä lisäksi harrastat liikuntaa monimuotoisesti niin että koko kehon lihakset joutuvat korjaus-kehitttymis ja -kasvutöihin, teet projektistasi vielä vaikeamman.

Tuskasi lisääntyy päivä päivältä ajatusten myötä:

Paino ja liikuntamäärä per viikko

"Eilenkin uin, pumppasin rautaa, sisäsoudin ja juoksin yhteensä yli 2500 kilokalorin verran,  miksi painoni vain nousee?"

Seuraavana päivänä sitten heilutat raajojasi eri liikuntamuodoissa yhä enemmän ja syöt entistäkin vähemmän.  Painosi nousee entistä enemmän, kroppasi levittää stressihormoneita ja lopulta mielenterveytesikin romahtaa.

Kun liikunta lisätään kuvioon, kaava monimutkaistuu ja muutokset tapahtuvat parin-kolmen viikon viiveellä ja vähemmän suoraviivaisesti kuin pelkästään sisäänsyötettyjä kaloreita säädellessä. Tämä alkurekyyli tulee nimenomaan liikunnan määrää tai tehoa lisättäessä.  Siksi runsas liikunnanlisäys  ei sovi pelkästään nopeaa painonpudotusta tavoittelevalle ja pitkäjänteistä elämäntapamuutosta aloittavan on hyvä tiedostaa tämä välttyäkseen  eponnistumisen tunnetta tilanteessa jossa todellisuudessa menee hyvin.

Minä en tavoittele nopeaa painon pudotusta ja haluan liikkua. Tavoittelen kunnon nousua ja teho/paino-suhteen parannusta usean kuukauden kuluessa. Siksi entrasin taannoin esittelemääni kaaviota uuteen uskoon, siten että tavoitepainokäyrässä on etukäteen suurinpiirtein huomioituna se, minkälaista liikuntaa milloinkin harjoitan.  Siitä tuli tällainen.

Vaikka minulla on jo kokemuksen kautta tiedossa, miten liikunta vaikuttaa minulla painoon päivätasolla,  silti päivittäisiin lukemiin tulee usein takerrutuksi  liikaa.

Siksipä nyt merkkasin käyrään liikuntojen lisäksi muutaman tiedossa olevan painopiikin: Sisäsoudun Finnish Open 500m ja 10km (Imatra,19-20.3) ja Ergomaraton (Kerava, 23-24.4).


 

Napatyrägate ja FIRC 2000m

Eilen vietettiin napatyrägaten kliimaksin kuukausijuhlapäivää.

Nyt jälkikäteen minulle on aivan selvää, miksi tilanne eskaloitui aaton aattona 23.12. räjähdyspisteeseen.

1. painoni oli noussut kuukaudessa 23.11 - 23.12 vajaat kymmenen kiloa, mahassa tuli ahdasta.
2. samanaikaisesti juoksin painoliivit päällä, jotka kohdistivat nimenoman navan yläpuolelle paineen.
3. aatonaattona sain yhtäkkisen rajun oksennuskohtauksen joka sitten räjäytti tilanteen siihen pisteeseen että päädyin sairaalaan.

Ehkä, jos jokin näistä kolmesta asista ei olisi tapahtunut, napatyrägate ei olisi saavuttanut leimahduspistettä tai se olisi tapahtunut myöhemmin.

Olen kuitenkin onnellinen että niin kävi. Tovin aikaa surkuttelin sitä, miten tämä sattumus nyt laittaa tehdyt suunnitelmat uusiksi, mutta sitten tilanne kääntyi toisinpäin. Ihan samaan tapaan kuin vuonna 2009 se toimi nyt herätyskellona. Motivaationi on noussut hetkessä aivan uudelle tasolle.

Navan seutu oli kolmisen viikkoa sen verran kipeä, että liikkuminen ei ollut kivaa.  Kaksi viikkoa sitten koitin varovasti soutulaitetta, ja se tuntui yllättävän hyvältä.

FIRC 2000m "osallistumisoikeus" 

Maanantaina 11.1 otin tavaksi sisällyttää työpäivään kaksi noin 8 minuutin soutua. Yksi soutu aamupäivällä, toinen iltapäivällä. Olen käyttänyt samaa ideaa joskus ennenkin, ja se on toiminut tosi hyvin. Se piristää ja tehostaa työntekoa merkittävästi. Näin:

- 1 km (n. 4min) kevyttä soutua,
- 1 km (n. 4min) siten, että 5-vetoa aivan täysillä, sitten loput 200 metristä rauhallisesti.

Yllätyin, miten nopeasti kunto ja soutukunto alkoi löytyä. Päätin, että jos 5-vedon hetkellinen voima ylittää tason nopeus alle 1:20 / 500m, niin annan itselleni luvan ilmoittautua sisäsoudun SM-2000 metrille. Osallistumisoikeustavoite motivoi, ja onnistuin.

Niinpä eilen lähdimme junalla tyttären kanssa kohti Helsinkiä, FIRC:iä ja matkamessuja.

Valmistautumiseni FIRC:iin sisälsi yhteensä 4.5 tuntia soutua, mukaanlukien joulukuun soudut. Joku toinen ei ehkä tässä tilanteessa katsoisi asialliseksi osallistua kilpailuun kun on tiedossa että kunto ei mahdollista edes omien aikaisempien tulosten haastamista saatikka sitten muiden kilpailijoiden.

Soutu oli kuitenkin menestys.

Suunnitelmani oli soutaa ensimmäiset 1500 metriä varmaa VK-soutua 1:45 - 1:50 vauhtia  ja kiristää loppua kohden niin että luukutan lopussa aivan täysiä. Aiemmin olen aloittanut liian kovaa, ja lopussa hyytynyt.

Tiesin, että suunnitelma johtaa kokonaisajaltaan heikoimpaan tulokseen ikinä. Niin kävikin, mutta sain silti tismalleen sen mitä halusin. Viimeiset 500 metriä sujuivat kiristyvää tahtia, ja lopussa tuntui että voin vielä jatkaa. Lunastin itseltäni osallistumisoikeuden 500 metrin SM-kilpailuun Imatralla 19.3 ja sain motivaation pyrkiä nipistämään pari sekunttia viime vuoden ajasta. Aion harjoitella sinne eri tavalla kuin viime vuonna, silloin keskityin lähes pelkästään maksimivoiman kasvattamiseen.

Matkamessuilla osallistuimme tyttären kanssa 28 eri arvontaan.

2016: Läskimaija Final Season

Kuluneiden kahden kuukauden aikana olen saanut jälleen kokea, kuinka heikko loitsu on.  Ei siihen tarvittu kuin joulua edeltävä kuukausi, sen sotkemat ruokailutottumukset, tyräkriisi ja sairaala,  joulu ja uusivuosi.

Painoni oli lokakuussa 97,5kg. Tänään 104,55 kg.

Olennaista kuitenkin on, että motivaatio kunnon ylläpitoon on romahtanut ja muutenkin mietin mitä järkeä missään on.  Olen ajautumassa viime kesäkuussa kuvaamaani pahanolon vorteksiin.

Tänä aamuna repäisin auki  Rovaniemen Kahvipaahtimon Tuomaksen minulle lähettämän Vantaan maratonin juhlakahveepaketin. Join vajaan litran Morpheus-pavuista paahdettua kahvia ja tein päätöksen.

"This is your last chance. After this, there is no turning back. You take the blue pill—the story ends, you wake up in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red pill—you stay in Wonderland, and I show you how deep the rabbit hole goes. Remember: all I'm offering is the truth. Nothing more." // Red pill and blue pill - Wikipedia

Mikäli jatkan samaan tapaan kuin viimeiset kaksi kuukautta, lihon kuukausittain reilut 2.5 kiloa ja painan vuoden 2016 päätteeksi 132,16 kiloa. Oloni on kokonaisvaltaisen surkea.

Jos sen sijaan havahdun nyt, painan ensi elokuussa 88 kiloa. Tunnen itseni todella vahvaksi ja energiseksi sekä henkisesti että fyysisesti. Vuoden päätteeksi murtaudun matriisista. Tämä on se vuosi, jonka aikana otan punaisen pillerin. Aloitan matkan kuuden viikon mittaisella alkusysäyksellä saadakseni kelkan oikeille raiteille. Tervetuloa mukaan! Myydään kesälomamatka - keskellä talvea.

Mindmap 2016 explosion

Kirjoitin eilen sairaalareissun olleen parasta, mitä minulle on viime aikoina tapahtunut. Navan mukana räjähtivät kuitenkin myös vuoden 2016 liikkumisten tukirakenteet.  Toimin ja motivoin itseni niin, että rakennan tulevaisuudesta mielikuvien ketjun, joka johtaa epämääräisen aika-avaruus-matkan läpi muutamien tunnettujen ennalta nähtävien ja ennustettavien saarekkeiden kautta. Niitä ovat jotkin harjoittelun yksityiskohdat, treenisuunnitelmat, liikuntatapahtumat, tavoitteet jne.

Vuodesta 2016 rakennusaineista tiesin seuraavaa:

- 2016: Läskimaija Final Season
- FIRC 2016 tammikuu
- Sisäsoudun SM-500m helmikuu
- Sisäsoutuliiga
- Kohtuullisella 5-10 kg lisäpainoharjoittelulla motivaatio ja voimaa.
- 10kg lisäpainotettuja harjoitus puoli- ja maratoneja kesä-syyskuussa
- Triathlon Täysmatka Lahti maastopyörällä ja muutenkin hupimielessä / elokuu.
- Marras/joulukuussa Epic Final Battle
- END OF STORY

Tyräylläri pilasi kaiken. Olo on epävarma ja varovainen.

Yhtäkkiä minulla ei ole enää aavistustakaan siitä miten vuosi 2016 menee. Se kuitenkin on varma, että se on Läskimaijan Final Season.

Heikkous on suurin voimavara

Jouduin tiistaina sairaalaan, koska suolistoni päätti paeta navan kautta. Kouristelevan oksennustaudin ja kramppaavien vatsalihasten takia normaalin napatyrän lisäksi tyräportista tunkeutui ulos massa, joka muodosti tulpan, verenkierto estyi, patti tummui ja kipu lisääntyi aste asteelta. Se on parasta mitä minulle on viime vuosina tapahtunut.

Minusta on viime vuosina usein tuntunut, että kaikki on vähän liian helppoa hyvien tähtien alla syntyneelle keskiluokkaiselle suomalaiselle. Työnteko, liikunta, elämä.

Kun äsken taas koiranulkoilutuslenkillä jokaisen askeleen tärähdyksessä  tunsin, että suolen mutka voi pulpahtaa navasta ulos, tulin tietoiseksi siitä miksi lähdin tähän hommaan vuonna 2009.

Ei viitsi nähdä vaivaa tullakseen vahvaksi, jos ei edes tiedä olevansa heikko.