Napatyrägate ja FIRC 2000m

Eilen vietettiin napatyrägaten kliimaksin kuukausijuhlapäivää.

Nyt jälkikäteen minulle on aivan selvää, miksi tilanne eskaloitui aaton aattona 23.12. räjähdyspisteeseen.

1. painoni oli noussut kuukaudessa 23.11 - 23.12 vajaat kymmenen kiloa, mahassa tuli ahdasta.
2. samanaikaisesti juoksin painoliivit päällä, jotka kohdistivat nimenoman navan yläpuolelle paineen.
3. aatonaattona sain yhtäkkisen rajun oksennuskohtauksen joka sitten räjäytti tilanteen siihen pisteeseen että päädyin sairaalaan.

Ehkä, jos jokin näistä kolmesta asista ei olisi tapahtunut, napatyrägate ei olisi saavuttanut leimahduspistettä tai se olisi tapahtunut myöhemmin.

Olen kuitenkin onnellinen että niin kävi. Tovin aikaa surkuttelin sitä, miten tämä sattumus nyt laittaa tehdyt suunnitelmat uusiksi, mutta sitten tilanne kääntyi toisinpäin. Ihan samaan tapaan kuin vuonna 2009 se toimi nyt herätyskellona. Motivaationi on noussut hetkessä aivan uudelle tasolle.

Navan seutu oli kolmisen viikkoa sen verran kipeä, että liikkuminen ei ollut kivaa.  Kaksi viikkoa sitten koitin varovasti soutulaitetta, ja se tuntui yllättävän hyvältä.

FIRC 2000m "osallistumisoikeus" 

Maanantaina 11.1 otin tavaksi sisällyttää työpäivään kaksi noin 8 minuutin soutua. Yksi soutu aamupäivällä, toinen iltapäivällä. Olen käyttänyt samaa ideaa joskus ennenkin, ja se on toiminut tosi hyvin. Se piristää ja tehostaa työntekoa merkittävästi. Näin:

- 1 km (n. 4min) kevyttä soutua,
- 1 km (n. 4min) siten, että 5-vetoa aivan täysillä, sitten loput 200 metristä rauhallisesti.

Yllätyin, miten nopeasti kunto ja soutukunto alkoi löytyä. Päätin, että jos 5-vedon hetkellinen voima ylittää tason nopeus alle 1:20 / 500m, niin annan itselleni luvan ilmoittautua sisäsoudun SM-2000 metrille. Osallistumisoikeustavoite motivoi, ja onnistuin.

Niinpä eilen lähdimme junalla tyttären kanssa kohti Helsinkiä, FIRC:iä ja matkamessuja.

Valmistautumiseni FIRC:iin sisälsi yhteensä 4.5 tuntia soutua, mukaanlukien joulukuun soudut. Joku toinen ei ehkä tässä tilanteessa katsoisi asialliseksi osallistua kilpailuun kun on tiedossa että kunto ei mahdollista edes omien aikaisempien tulosten haastamista saatikka sitten muiden kilpailijoiden.

Soutu oli kuitenkin menestys.

Suunnitelmani oli soutaa ensimmäiset 1500 metriä varmaa VK-soutua 1:45 - 1:50 vauhtia  ja kiristää loppua kohden niin että luukutan lopussa aivan täysiä. Aiemmin olen aloittanut liian kovaa, ja lopussa hyytynyt.

Tiesin, että suunnitelma johtaa kokonaisajaltaan heikoimpaan tulokseen ikinä. Niin kävikin, mutta sain silti tismalleen sen mitä halusin. Viimeiset 500 metriä sujuivat kiristyvää tahtia, ja lopussa tuntui että voin vielä jatkaa. Lunastin itseltäni osallistumisoikeuden 500 metrin SM-kilpailuun Imatralla 19.3 ja sain motivaation pyrkiä nipistämään pari sekunttia viime vuoden ajasta. Aion harjoitella sinne eri tavalla kuin viime vuonna, silloin keskityin lähes pelkästään maksimivoiman kasvattamiseen.

Matkamessuilla osallistuimme tyttären kanssa 28 eri arvontaan.

2016: Läskimaija Final Season

Kuluneiden kahden kuukauden aikana olen saanut jälleen kokea, kuinka heikko loitsu on.  Ei siihen tarvittu kuin joulua edeltävä kuukausi, sen sotkemat ruokailutottumukset, tyräkriisi ja sairaala,  joulu ja uusivuosi.

Painoni oli lokakuussa 97,5kg. Tänään 104,55 kg.

Olennaista kuitenkin on, että motivaatio kunnon ylläpitoon on romahtanut ja muutenkin mietin mitä järkeä missään on.  Olen ajautumassa viime kesäkuussa kuvaamaani pahanolon vorteksiin.

Tänä aamuna repäisin auki  Rovaniemen Kahvipaahtimon Tuomaksen minulle lähettämän Vantaan maratonin juhlakahveepaketin. Join vajaan litran Morpheus-pavuista paahdettua kahvia ja tein päätöksen.

"This is your last chance. After this, there is no turning back. You take the blue pill—the story ends, you wake up in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red pill—you stay in Wonderland, and I show you how deep the rabbit hole goes. Remember: all I'm offering is the truth. Nothing more." // Red pill and blue pill - Wikipedia

Mikäli jatkan samaan tapaan kuin viimeiset kaksi kuukautta, lihon kuukausittain reilut 2.5 kiloa ja painan vuoden 2016 päätteeksi 132,16 kiloa. Oloni on kokonaisvaltaisen surkea.

Jos sen sijaan havahdun nyt, painan ensi elokuussa 88 kiloa. Tunnen itseni todella vahvaksi ja energiseksi sekä henkisesti että fyysisesti. Vuoden päätteeksi murtaudun matriisista. Tämä on se vuosi, jonka aikana otan punaisen pillerin. Aloitan matkan kuuden viikon mittaisella alkusysäyksellä saadakseni kelkan oikeille raiteille. Tervetuloa mukaan! Myydään kesälomamatka - keskellä talvea.

Mindmap 2016 explosion

Kirjoitin eilen sairaalareissun olleen parasta, mitä minulle on viime aikoina tapahtunut. Navan mukana räjähtivät kuitenkin myös vuoden 2016 liikkumisten tukirakenteet.  Toimin ja motivoin itseni niin, että rakennan tulevaisuudesta mielikuvien ketjun, joka johtaa epämääräisen aika-avaruus-matkan läpi muutamien tunnettujen ennalta nähtävien ja ennustettavien saarekkeiden kautta. Niitä ovat jotkin harjoittelun yksityiskohdat, treenisuunnitelmat, liikuntatapahtumat, tavoitteet jne.

Vuodesta 2016 rakennusaineista tiesin seuraavaa:

- 2016: Läskimaija Final Season
- FIRC 2016 tammikuu
- Sisäsoudun SM-500m helmikuu
- Sisäsoutuliiga
- Kohtuullisella 5-10 kg lisäpainoharjoittelulla motivaatio ja voimaa.
- 10kg lisäpainotettuja harjoitus puoli- ja maratoneja kesä-syyskuussa
- Triathlon Täysmatka Lahti maastopyörällä ja muutenkin hupimielessä / elokuu.
- Marras/joulukuussa Epic Final Battle
- END OF STORY

Tyräylläri pilasi kaiken. Olo on epävarma ja varovainen.

Yhtäkkiä minulla ei ole enää aavistustakaan siitä miten vuosi 2016 menee. Se kuitenkin on varma, että se on Läskimaijan Final Season.

Heikkous on suurin voimavara

Jouduin tiistaina sairaalaan, koska suolistoni päätti paeta navan kautta. Kouristelevan oksennustaudin ja kramppaavien vatsalihasten takia normaalin napatyrän lisäksi tyräportista tunkeutui ulos massa, joka muodosti tulpan, verenkierto estyi, patti tummui ja kipu lisääntyi aste asteelta. Se on parasta mitä minulle on viime vuosina tapahtunut.

Minusta on viime vuosina usein tuntunut, että kaikki on vähän liian helppoa hyvien tähtien alla syntyneelle keskiluokkaiselle suomalaiselle. Työnteko, liikunta, elämä.

Kun äsken taas koiranulkoilutuslenkillä jokaisen askeleen tärähdyksessä  tunsin, että suolen mutka voi pulpahtaa navasta ulos, tulin tietoiseksi siitä miksi lähdin tähän hommaan vuonna 2009.

Ei viitsi nähdä vaivaa tullakseen vahvaksi, jos ei edes tiedä olevansa heikko.

Operaatio Smör: Vuosi 2010

Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen? 

Aikamatka alkoi reilu kuukausi sitten, 8. marraskuuta. Nyt olen palannut ajassa taaksepäin alkuvuoteen 2010. Painan 131.2 kg. Silloin osasin kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi: "ihankuin päälläni olisi ihmisturkis. Outo, broilerimainen olo. Erityisesti reisipaloissa." Ymmärrän, mitä tarkoitin. 

Ensimmäisellä viikolla sen jälkeen, kun sain CompactFit-painoliivit käyttöön, lisäsin kiloja nopeasti.  Nyt tällä viikolla olen korottanut  vain kerran, 28 kiloon. Painoliivin viimeiset kaksi lyijykiloa otan käyttööni tänään.

Olen ottanut tämän viikon rauhassa, koska vaikka polvissa, selässä ja nivelissä muutenkaan ei tunnu lieviäkään rasitusvamman ensimerkkejä, on selvää että taakan lisäykseen sopeutuminen ottaa aikansa.

Minulle on syntynyt näiden painoliivillisten viikkojen aikana käsitys, että tämä saattaa tehdä ihmeitä kunnolle. Palaan näihin havaintoihin ja löytämiini PubMed-tutkimustuloksiin  ensi vuonna kun projekti on kokonaisuudessaan ohi ja sen tulokset selvillä.

Hyvä mittari on muiden muasssa sisäsoudun SM 2000m, FIRC 23.1.2016.  Aion valmistautua siihen lisäpainojuoksentelun lisäksi vain ihan muutamalla soututreenillä.

Ensi viikolla jatkuu rynnistys kohti vuotta 2009.  Minun on lisättävä vielä noin 24 kiloa, että olen vuoden 2009 painossani, 155kg.

Operaatio Smör viikko 3: takaisin kevään painossa

Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen? 

Operaation toisen viikon aikana tuli selväksi, että tuulilasipesunestepöniköiden, kovalevyjen ja muun epämääräisen painolastin kantaminen repussa tuottaa omituisen mielipuolisen voimantunteen.

"Hihihi, tässä sitä vaan juostaan, vaikka selässä on kaksi Lasolipönikkää ja vissypulloja."

Yhtälailla tuli kuitenkin selväksi toisaalta että  jo 14 kiloa tavallisessa selkärepussa laittaa vatsa-, selkä ja muut keskivartalon tukilihakset epäterveellisen kovalle koitokselle ja kaikenkaikkiaan juoksu muuttuu keikkuvaksi koikkeloinniksi.

Onneksi CompactFit:llä löytyi ratkaisu ongelmaan. Compactit-heavy painoliiveissä on 30 taskua, joihin voi kuhunkin sujauttaa kilon lyijymötikän.

Juoksu palautui kertaheitolla enemmän juoksun tuntuiseksi kun painot sai jaettua tasaisesti ympäri yläkehoa ja kun paino on lähempänä kehon keskipistettä ja paremmin kiinni sidottu.

Olen lisännyt painoa hitaammin kuin alunperin ajattelin. Olen päätynyt tähän siksi, että yllätyksekseni lihakset, keho ja keuhkot pysyvät mukana muutoksessa  paremmin kuin ennakolta arvelin.  Tässä operaatiossa ei olekaan kyse pelkästään taakan alle lyyhistymisestä, vaan myös taakkaan sopeutumisesta.

Aloitin homman 20 päivää sitten, ja olen nyt lisännyt painoa kymmenen kertaa kahden kilon erissä.  Ensimmäiset reilut 10 kiloa kulkivat mukana vaivatta. Sen jälkeen suurinpiirtein joka toisen juoksun jälkeen on tuntunut siltä että nyt on raja tulossa vastaan. Siihen väliin yksi ylimääräinen lepopäivä, ja taas seuraavalla lenkillä kroppa onkin sitä mieltä että homma hoituu.

Eilen päälläni oli 20 kilon lyijymötikkää, painoliivit ja lenkkivaatteet. Painoin 121.7 kg. Se on saman verran kuin maaliskuun puolivälissä ja ennen kesän suunnanmuutosta.

Juoksu sujui taas yllättävän hyvin, vaikka päällä oli 20 extrakiloa.  Tasaisella etenemistä voinee tosiaan kutsua juoksuksi, sen sijaan Emäkosken mäessä  oli pakko vaihtaa kävelyyn.  Ihan niinkuin silloin ennen. 

Painoliivit näkyvät jännällä tavalla juoksutekniikassa.  Oikeastaan olennaisin asia on tullut minulle yllätyksenä: keskikehon lihakset ovat se jolle muutos on suurin mullistus. Kyllä se jaloissakin tuntuu, mutta lenkin jälkeen erityisesti vatsalihaksissa tuntuu siltä, kuin olisi punttisalilla käynyt.

Painoliivit ja 20kg sen taskuissa tekevät sen, että keskikehon liikehdintä stabiloituu. Toisaalta on pakkokin keskittyä hallitsemaan liike lihaksilla. Jos painoliivit roikkuisivat vain suoraan selkärangan ympärillä ilman vatsa- ja selkälihaksia, voi vain kuvitella kuinka äkkiä ja kuinka kipeästi iskias vastaisi.

Samoin muutenkin tuntuu, että liivit erityisesti pakottavat keskittymään tekniikan kasassa pitämiseen. Liikkeiden on oltava symmetrisia ja hallittuja tai siitä rankaistaan heti.  Energia muuttuu liikkeeksi eteenpäin, turha pomppinen (bouncing) on juoksusta kadonnut. Meno ei ehkä ole lennokasta, mutta sotilaallisen tehokasta.

Runteq Zoi-yleiskuva 20kg juoksusta

Maakontaktiaika (stance) on kasvanut rajusti. Runteq Zoi pongaa sen minulle selkeäksi alueeksi johon keskittyä.   Juoksua se kuitenkin vielä on.  Juoksussa tyypillisesti noin 40% on maakontaktia ja 60% lentoa, kävelyssä toisinpäin. (Lue täältä lisää: Gait Biomechanics, Dr. Stephen M. Pribut)

Ehkä olen epänormaali mutta minusta on erittäin mielenkiintoista seurata miten keho ja sen liike sopeutuvat lisääntyvään painoon.

On tästä muutkin kiinnostuneet! Olemme sopineet EMG-lihasmittausshortseja kehittävän Myontecin ja Runteqin kanssa näin:

- kun kykenen kantamaan 30 kiloa juosten, tapaamme Pirkkahallissa. Juoksen rataa ympäri, lisätään kilo painoa per kierros, ja tutkitaan miten se vaikuttaa Runteqin mittaamaan juoksutekniikkaan ja Myontecin mittaamaan lihasaktiviteettiin.

Jos nyt joku muu wearable-tekniikkaa kehittävä taho lukee tämän ja haluaa mukaan, niin kättä pystyyn ja kommenttia kenttään taikka mailia minulle osoitteeseen laskimaija @ fatventure.com

Niinkuin tästä voi lukea, olen innoissani projektista! Huraa!

Operaatio Smör: viikko 2 - välillä laiskotellen paras

Operaatio: Smör on käynnissä.

Tulevien kuukausien aikana sukellan muistoihin siitä, miltä tuntui olla entinen minä. Lisään päälleni 2 kg erissä painoa kunnes lopulta kannan 120 kpl voipakettia vastaavan kuorman. Silloin juoksu tuskin enää onnistuu,  mutta selviänkö edes jokailtaisesta 5 km:n koiranulkoilutuslenkistä kävellen?

Ensimmäisen viikon jälkeen minulla oli kannossa 10kg lisäpainoa.  Sen jälkeen olen käynyt vain kahdella lisäpainotetulla juoksulenkillä: 15km kahdentoistakilon lisäpainon kanssa, ja 12.6 km neljäntoista kilon painolla.

Se ei johdu siitä, että olisin kyllästynyt projektiin.

Päinvastoin.

Olen surffaillut viimeiset kaksi viikkoa pubmedin tutkimustulostietokantaa ja löytänyt paljon mielenkiintoista mielen sytytysainetta. Tutkimuksista voi vetää sen johtopäätöksen, että reilusti lihavat ihmiset ovat oikeastaan supermiehiä ja naisia. Supervoimat kuitenkin paljastuvat vain jos he heittävät rasvaisen viittansa menemään.

Oikeastaan tämä on niin mielenkiintoista että haluan päästä kilojen lisäyksessä mahdollisimman pitkälle ehjänä.  Se onnistuu vain jos kroppa kerkeää tottua taakkaan.

Ensi viikolla saan käyttööni kunnolliset painoliivit. Yllätyksekseni eniten yllättyneitä kuorman kanssa juoksemisesta ovat olleet keskivartalon lihakset. Raskaan repun tasapainottaminen ja kropan hallinta juostessa on kovaa vatsalihastreeniä.  Saatan vain ajatella, mitä tapahtuisi jos esimerkiksi kaatuisin jäisellä asvaltilla ja yrittäisin pysäyttää liikkeen vatsalihaksilla...

... taidan myös ruuvata lenkkareihin nastat.