Silti kehtaan nyt tässä kirjoittaa asiasta, joka minua aina silloin tällöin askarruttaa maratonia koskevaa keskustelua kuunnellessa tai maratonharjoittelusta lukiessa.
1. Usein kuultua: maratonjuoksu on epäterveellinen, suorastaan hengenvaarallinen iso kertarasitus nivelille, sydämelle ja keuhkoille. (tyypillisesti ei juoksevan, tai kerran maratonin juosseen suusta)
2. Usein harjoitusohjelmista luettua: "Älä liioittele lenkin pituutta" Otan esimerkiksi lainauksen Juoksija-lehdestä:
"Selvästi alle 3.30 aikaan tähtääville pitkä lenkki on maratonjaksolla pisimmillään 2,5 tuntia, ja ohjelmaan kuuluu muutama ylipitkä 25–30 kilometrin harjoitus" http://www.juoksija-lehti.fi/Harjoittelu/Maraton/tabid/3003/ArticleID/6/Default.aspx
Minun mielestäni tämä on pölhöä.
Jotenkin maailmaan ja ihmisten ajatuksiin on ehkä juurtunut ajatus, että maraton oli se reissu, jonka kreikkalainen sotilas juoksi taannoin Marathonista Ateenaan. Ja sitten kuoli.
Ei ole ihme, jos "maratonjuoksu on epäterveellisen iso kertarasitus" jos maraton on henkilön a) pisin ja b) kovavauhtisin lenkki ja c) usein siksi jää lajissaan ainoaksi isoksi kertarasitukseksi.
Minusta maratonjuoksu on kivaa, terveellistä eikä oikeastaan edes kovin iso rasitus.
Jos nivelet, polvet, sydän ja keuhkot ovat entuudestaan tottuneet yli maratonin mittaiseen juoksenteluun, se on todellinen nautinto. Tästä herkusta pääsin nauttimaan viime vuonna Vantaan maratonilla. Pystyin juoksemaan elämäni kepeimmän maratonin, ja maalissa olo oli pirteä.
Ihmisiä, mieliä, ajatuksia ja tavoitteita on juoksussakin joka lähtöön. Mikä on minulle hyvä, on ehkä sinulle ahdistus. Pääasia kai, että nauttii siitä miten tekee.
