Operaatio Reconquest 111: viimeinen viikko.

"Vantaan maratonin aattona painan 98 kiloa nykyisten 120 kilon sijaan. Juoksen maratonin aikaan 03:29:59 ja putkahdan iloisin mielin uuteen maailmaan." // Operaatio: Reconquest 111


Tästä on nyt yksi osa tehtynä. Olen nyt kahtena aamuna peräkkäin painanut alle tavoitepainon.

Operaation alusta on reilut kolme kuukautta. Painan nyt reilut 22kg vähemmän. Erityisesti taakka on keventynyt vatsaonteloiden sisäelinten ympäriltä, ns. "eturessusta".

Juoksutkin ovat sujuneet.

Arvelen, että minulla on olematonta suurempi todennäköisyys onnistua myös Operaation jäljellä olevassa osassa. On haasteitakin. Esimerkiksi koipilihasten hermotus ei ole vielä ollenkaan tottunut pitkäkestoiseen alle 05:00 /km vauhdinpitoon.  Maraton aikaan 03h:30min tarkoittaa etenemistä n. 04:59/km keskitahtia.

Tuntuu siltä, että kestävyys alkaa riittää tuohon tahtiin, mutta jokainen askel on rytmitettävä tietoisesti. Sisäinen rytmin noitarumpu soittaa vielä vitosella alkavia kilometrivauhteja. Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Pössis. Se ratkaisee kaiken. Huomenna menen lähinnä tästä syystä vielä Pirkan hölkkään. Hyvän seuran, mustikkakeiton ja pössiksen takia. Vantaan maratonin lähestyminen tuottaa päähän tunnelmia, jotka välittyvät hyvin oheisesta videosta.

Ala sinäkin juoksutorveksi

Naurava torvijuoksija Espoon rantamaratonilla

Olen osallistunut viimeaikoina juoksutapahtumiin omituinen iPad-integroitu reppu selässäni. Jotkut ovat kysyneet, miksi.

Mikä on #juoksutorvi?
 
Juoksutorvi näkee maailmassa asian johon uskoo, joka tarvitsee apua ja jota kokee voivansa auttaa juoksemalla. Ja sitten juoksee ja kertoo asiasta muille.

Olen jo aiemmin melkein osallistunut tempauksiin, joissa hyväntekeväisyysmielessä juostaan jonkin asian puolesta, esimerkiksi kerätään kilometrejä, jotka sitten jotenkin mystisesti muuttuvat jonkin asian eduksi. Usein kuitenkin näissä matka tuntuu pitkältä ja mutkaiselta  siihen, että liike muuttuu ihan konkreettiseksi oikeaksi avuksi.

Runteq:in Zoi sopi täydellisesti ensimmäiseksi Juoksutorvi-projektikseni. Juoksutapahtumat  kun ovat juuri se paikka, jossa tuotehanke kuuluu tuoda esiin.  Uskoin, että voin olla avuksi sekä Runteqille että juoksijoille. Runteq saa tuotteen markkinoille ja juoksijat saavat tiedon.

Kokemus on ollut innostava. Jatkossa torvijuoksen erilaisten aatteiden, asioiden, yritysten ja organisaatioiden puolesta.

Torvijuoksu kannustaa epämukavuusalueelle

En olisi uskonut, että minä - sosiaalisesti rajoittunut sisäänpäin kääntynyt ujo nörtti - menisin juoksutapahtumaan joulukuuseksi koristeltuna siinä toiveessa, että ihmiset ottavat minuun kontaktia. Nyt niin on käynyt jo monta kertaa. Juoksutapahtumissa vallitseva iloinen ilmapiiri, liikunnan tuottamat endorfiinit ja hyvä olo mahdollistavat rajojen rikkomisen. Torvijuoksun jälkeen huomaan pystyväni paljon helpommin sosiaaliseen kanssakäymiseen myös normielämässä. Myös iloinen mieli siirtyy tapahtumasta elämään.

Torvijuoksu motivoi

Olin viime viikon lopulla pienessä ahdingossa liikkumisteni kanssa. En ollut päästä liikkeelle. En ole varma, olisinko saanut sunnuntaina aikaiseksi suunnittelemaani neljän tunnin rauhallista hölkkää, jos en olisi kertonut meneväni Kauppiin Torvijuoksulle.

Kun on omaa itseään ja pikku mielialavaihteluita suurempi syy, liikkeelle lähtöä ei tarvinnut edes miettiä.

Ryhdy sinäkin Torvijuoksijaksi

Maailmassa on monta sellaista hyvää asiaa, joiden puolesta liikkua.  Hyvä esimerkki on kantasolurekisteri. Tapahtumissa  on  usein myös paikallinen ulottuvuus, joten esimerkiksi jostain ajankohtaisesta avuntarpeesta kertominen sopisi hyvin Torvijuoksun aiheeksi.

Jokainen voi itse miettiä asian, jonka puolesta juoksee, ja toteuttaa homman itse. Tai jos kiinnostuit, kirjoita kommenttiin ja järjestetään jotain yhteistä.

Ole rohkeasti Torvi.

Geenit puntarissa (2/2): Athletigen.com

Teetin viime vuonna 23andme.com-palvelussa geenitestin. » Lue lisää

Tänä keväänä kuulin Athletigen.com-palvelusta, joka on erikoistunut niiden geenien analysointiin ja tulkkaamiseen, jotka tutkimusten mukaan liittyvät  urheiluun - kestävyyteen, palautumiseen, aineenvaihduntaan, lihasten toimintaan jne.

Ainakin toistaiseksi 23andme.com:sta ladatun genome- zippipaketin voi ajaa Athletigen.com palvelussa ilmaiseksi. 

Mm. geenimarkkerisetti  rs11549465 (CC), rs6090314 (AG), rs884736 (CT), rs10500872 (TT),  rs11715829 (TT), rs12115454 (GG), rs12896790, (GG), rs4973706 (TT), rs6552828 (AA), rs10921078 (AG) ja rs8192678 (CT) sekä rs2267668 (AA) on hyvä juttu, koska ne on yhdistetty ihmisiin jotka voivat kätevämmin nostaa maksimaalista hapenottokykyään harjoittelulla.

Melko kryptistä. 

Athletigen.com analysoi  geenimarkkerisi, vertailee niitä tutkimuksiin, ja lopuksi tarjoaa löydöksensä yksinkertaisen käyttöliittymän kautta seitsemään selkeään osa-alueeseen jaoteltuna (motivation, power, anaerobic, endurance, metabolism, recovery, injury). Lisäksi se antaa tietoa siitä, mikä ruokavalio sinulle voisi sopia sekä muita aidosti hyödyllisen oloisia yksityiskohtia. Osan on varmasti kukin jo eläessään kokemuksen kautta itsestään oppinutkin.

Se vaikuttaa  pätevältä palvelulta, ja erityisesti siksi että tieto on onnistuttu pukemaan ymmärrettävään muotoon. 

Jos suhtautuisin liikuntaan  kilpailullisesti, tavoitteellisesti tai vakavasti, niin pyrkisin huomioimaan sen antaman osviitan elämässäni ja harjoittelussani. Ehkäpä jopa saattaisin keskittyä niihin lajeihin ja asioihin, joissa minulla olisi geneettisesti aavistuksen paremmat lähtökohdat kuin joillakuilla muilla. 

Laitoin sähköpostia Athletigen-palveluun kyselläkseni jatkosta. Sain kuulla,  että he haluavat erityisesti keskittyä tiedon esittämiseen ymmärrettävässä muodossa. Jatkossa on mahdollisesti tulossa mm. personoituja DNA:n huomioivia valmennusohjelmia. Niissä pyritään  ottamaan harjoittelussa, ravinnossa ja levossa huomioon se, mikä kenellekin parhaiten sopii.  Näin huippu-urheilussa varmaan tehdään jo nyt.

Palvelu tarjoaa mm. tällaisia näkymiä:

Motivaatio	Voima
Aineenvaihdunta	Palautuminen
Kestävyys	Loukkaantumisriski
Anaerobinen suoritusky	Ravinto

Vahvuusalueeni on geenien mukaan voima, palautuminen, motivaatio, aineenvaihdunta ja pieni loukkaantumisriski. Kestävyys on yksi heikoimmista osa-alueistani.  Jos otetaan satunnaiset 100 ihmistä, niin 62:lla heistä olisi kestävyys-kohdassa korkeampi geeni-score kuin minulla.  

On tälläkin kuitenkin pärjätty. Asiat ovat sillä tavoin sidoksissa, että mm. kestävyyttä on helpompi kehittää, jos  on hyvä palautumiskyky, motivoitunut eikä loukkaannu helposti.  Minusta on mielenkiintoista, että koen nimenomaan kestävyysliikunnan palkitsevimmaksi - ehkä juuri siksi, että olen luontaisesti siinä heikoimmilani?

Huomionarvoista on, että erot joita tutkimuksissa on joillain geenikombinaatioilla nähty ja joiden perusteella "arvosanat" annetaan ovat usein mikroskooppisen pieniä ja harvoin vaikuttavat yhtään mihinkään kuin korkeintaan huipputason urheilussa.
 
En voi siis syyttää geenejäni, jos olen tyytymätön painooni tai en onnistu liikunnallisissa tavoitteissani.  Kun nyt tiedän sen, ehkä tutkimus kannatti.

Geenit puntarissa (1/2): 23andme.com

Geenitestit ovat tätänykyä CSI:n lisäksi tavallisen ihmisen ulottuvilla.

Siitä on reilu vuosi, kun sylkäisin putkiloon ja lähetin sen  Kaliforniaan 23andMe-geenitutkimuspalveluun analysoitavaksi. Pari viikkoa myöhemmin tulokset ilmestyivät webbipalveluun nähtäväkseni.
  
Selvisi, että minulla ei ole kohonnutta geneettistä riskiä mihinkään tutkittuun sairauteen, eikä minulla ole tässä testissä tutkittuja perinnöllisiä sairauksia .

Geneettinen riski sairastua...

Joidenkin lääkkeiden käytössä pitää olla tarkkana. Minulla on geenivariantti, jonka ansiosta kaikki vatsahappoja säätelevät lääkkeet eivät toimi normaalisti. Jos minulle annetaan joskus veritulppien ehkäisyyn käytettyä varfariinia (esim. Marevan), pitää olla tarkkana.

Geenien perusteella olen perso tupakalle, viinalle ja  elimistöni työstää kofeiinia nopeasti. Tiesin, ja vältän kahta ensimmäistä.

Silmäni ovat siniset (yllätys!), kipuherkkyyteni on kohonnut, kroppani vastaa tehokkaasti dieettiin ja treeniin, korvavaikkuni on märkää ja hajuaistini on suht koht normaali.  Olen tuoreemman geenistön osalta erittäin pohjoiseurooppalainen. Kuulun siihen populaatioon, joka hiippaili tänne Afrikan ja Lähi-Idän kautta. Jos joku haluaa kivittää sieltäpäin tulleita ihmisiä, niin täällä on siis yksi.

Vaste lääkeaineisiin

23andMe-palvelusta voi ladata DNA:nsa kätevästi zippi-pakettina itselleen talteen. Siten geenejään voi sitten vatvoa muillakin palveluilla.

Hiljalleen tietoa kertyy siitä, mitkä geenit yhdistyvät mihinkin sairauteen tai ominaisuuteen. Mitä useammat testauttavat itsensä ja kertovat sairautensa, sitä nopeammin tieto lisääntyy.

Yksi paikka, johon tällaisia tutkimuksia on koostettu, on SNPedia. Nörtit ovat kehittäneet työkalun (Promethease),  jolla oman geenipakettinsa voi ajaa palveluun ja verrata sitä valtavaan tutkimustietokantaan. Lopputuloksena on satoja sivuja tuloksia, joiden perusteella voi omasta mielenlaadustaan riippuen joko säikähtää tai ilahtua.


Tässä vaiheessa tutkimusmatkaani tajusin  että yhtä aikaa hommassa on ideaa, mutta ei järjen hiventäkään.  Jos nyt joku kysyisi, kannattaako tuo tutkimus tehdä, kannustaisin miettimään itse.

Mielestäni geenitutkimus ruokkii joko varmuutta tai epävarmuutta riippuen siitä minkälainen ihminen on.

Olisin voinut nähdä sieltä jonkin perinnöllisen sairauden, joka minulle tulee suurella todennäköisyydellä ja jonka mahdollisesti olen siirtänyt myös lapsilleni. Olisiko elämäni parantunut tästä tiedosta?

Geenejä, kombinaatiota ja tuloksia ja tutkimuksia on todella paljon. Tutkimukset ovat monessa tapauksessa osittain ristiriitaisia ja keskeneräisiä.

Tutkimus on vähän kuin uudenvuoden tina tai teelehdistä ennustaminen. Minusta tuntuu, että lukuunottamatta nyt jo tarkoin tutkittuja muutamia asioita (kuten lääkevasteet), tuloksista näkee sen, mitä haluaakin nähdä.   

On yksi asia mihin geenitestauksesta on ainakin hyötyä: sukututkimus.

Vain pikkiriikkinen osa maailman ihmisistä on tehnyt geenitutkimuksen, mutta silti minulla on 2-4 tason serkkuja palvelussa runsaasti.

Vaimonkin kanssa olen 5. tai 6. tason serkku.  Emme ole vielä saaneet selvitetyksi, missä yhteinen linkki on asunut.

Olen ollut yhteydessä muutamiin uusiin "sukulaisiini" palvelun kautta, ja se onkin ehkä koko tutkimuksen olennaisin anti.

Atleettisuutenikin on nyt  virallisesti määritelty! Ks. Geenit puntarissa (2/2): Athletigen.com

Mittarimadon tunnustuksia

Päätön piiskuri.

Äitini, viisas nainen, on minulle opettanut, että rehellisyys maan perii.

Ei tässä suoranaisesta petoksesta ole  kyse, mutta silti minusta tuntuu, että olen aikojen saatossa maalannut väärän kuvan. Tai ehkä se kuva oli silloin oikea, ja nyt taustapeilistä katsoen muuttunut.

Asiaan. Blogia pidempään seuranneet ehkä huomasivat, että viime vuoden lopulla minulla oli käytössä runsaasti mittareita. Mittasin marraskuussa mm. unta ja sen aikaista hengitystä ja  sykettä, palautumista sydänsähkökäyrän avulla, lihaksia eri tavoin, askelta, verensokeria ja muita tavanomaisempia juttuja.  Näistä hieman mm. tässä kirjoituksessa.

Pari kuukautta myöhemmin tammikuussa näin ensimmäiset konkreettiset merkit siitä, että jokin on pielessä.  Kestävyysliikunta tuntui vastenmieliseltä. Siitä alkoi kuukausien kamppailu, jonka aikana kohdistin väkisin mielenkiintoni kestävyysliikunnan sijaan voimailuun.  Flunssaa ja kaikenlaista pikkukremppaa oli ja meni. Väkisin punnersin pari kuukautta. Toukokuussa lihaskuntotiekin oli kuitenkin loppuunkatsottu ja törmäsin totaaliseen seinään.

Olen vakuuttunut siitä, että kylvin tämän ylikunto, infektioherkkyys-, ja mielenmätäsyndrooman tuolloin viime vuoden loka-marraskuussa. Liikaa, liian pian, kropalle ja päälle.

Homma meni överiksi.

Mittarit eivät kokonaistiltanteesta tajunneet tuolloin mitään, ja joitakin kuukausia myöhemmin oloni oli huonompi kuin koskaan.  Se oli hieno kokemus.

Täsmennän nyt tältä pohjalta pari oppimaani juttua.

- yksittäinen mittaustulos jostain asiasta  on vain pikkiriikkinen kurkistusaukko kokonaisuuteen
- ei ollut mittareiden vika, että ajoin kiville. Sumutin ja vaimensin kuitenkin omia aitoja tuntemuksiani yhtäaikaisesti sekä liiallisella, puutteellisella että yliarvostamallani "fakta"tiedolla.
- bulkkimittaustiedon kerääminen ja tulkitseminen on mielestäni turhaa, kenties jopa haitallista
- nykyään en käytä rennolla soutu/juoksu/pyöräilylenkillä edes sykemittaria.
 
Paras mittari kokonaisuudesta on jokaisella päässä ja tuntemuksissa sisäänrakennettuna.

Espoon Rantamaraton - Zoi-Run II

Huomenna Espoon rantamaratonilla minut tunnistaa tästä. Ruudulla näkyy reaaliaikaista raakatietoa siitä, kuinka paljon kehoni pomppii ja kuinka paljon juoksussani on jarruttelua.
 
Miksi?

Siksi, että haluan auttaa Tamperelaista Runteq Oy:tä tuomaan julki, että  Zoi-juoksuanalyytiikka-anturin ja kännyappsin kehitys on nyt valmis tuotantoon. Laitetta alkaisi siis pukata hyvinkin pian tehtaalta, rahoitus  vaan puuttuu, ja siihen voi osallistua tästä: Invesdor-joukkorahoituspalvelu.

Hieman lisää Runteq Zoi:sta, mikä se on, kokemuksistani siitä ja joitakin kuvia Zoi-appsista tästä.

Ilmestyn rekisteröitymispisteelle noin 11:30, ja tarkoitus on juoksennella maraton leppoisasti noin 4h15min-4h30min aikaan. Sano rohkeasti pöö, tai jokin muu avauspuheenvuoro jos rupatulututtaa. Suomen kieli on ihana.

Operaatio Reconquest 111: 3 kk, 2000 km, -20 kg

Operaatio: Reconquest 111 alusta on kulunut kolme kuukautta. Tuona aikana olen kulkenut melko matkan pään sisällä, mutta pyöräillen, juosten ja soutaenkin noin 2000 kilometriä.

Päivän paino oli 99,2 kg kesäkuun puolivälin 119,3 kg sijaan.

Viimeiset viitisen viikkoa Endomondon tekemä harjoitusohjelma on tähdännyt perusjuoksukunnon kehittämisen lisäksi myös nopeuden esiinhiomiseen. Kyllä se sieltä hiljalleen löytyykin.   Olen myös noudattanut kerettiläisiä ajatuksiani maratonharjoittelusta ja juossut leppoisasti Tampereen maratonin 29.8.2015 ja ensi lauantaina juoksentelen samoin rauhallisesti Espoon rantamaratonin.

Viikonlopuille kertyneet kovemmat juoksut näkyvät hauskasti painokäyrässä pumppauksena. Rasitus mikrovaurioittaa lihaksia hyvässä mielessä. Vaurioiden korjaamista ja entistä paremmin tarkoitukseen sopivien lihasten kehittämistä varten solut keräävät nestettä. Loppuviikkoa kohden nesteet poistuvat ja todellinen tilanne paljastuu huojuvan käyrän kätköistä.


Nyt vaan täytyy pitää mieli iloisena ja reippaana ilmassa leijuvasta mielenilmaisubuumista huolimatta. Kyllä se iloinen mieli välillä tiukassa on, mutta silloin reipas lenkki auttaa.  Minun mielestäni asiat hoituvat tekemällä, ei mieltä osoittamalla, siksi juoksen Espoon rantamaratonilla Zoi-Run II:n.