Myydään: kesälomamatka

Operaatio: Reconquest 111 alkaa kuuden viikon alkusysäyksellä, jonka aikana aineenvaihdunta potkaistaan uudelle tasolle ja painonpudotus kunnolla käyntiin.

Turhan usein tulee lähdettyä matkalle niin, että on yksin liikenteessä.  Onko kesälomamatka vielä varaamatta? Tässä on nyt kyyti lähdössä!

- Matka kestää kuusi viikkoa, alkaa huomenna  perjantaina ja päättyy 6.8.2015. Mukaan voi hypätä tietenkin myös koska vain! - Matkakohteesta löydät jotain vanhaa mutta myös jotain aivan uutta itsestäsi. Nyt tarjouksessa: 0 euroa! Itseasiassa luultavasti säästät ruokakuluissa. Mietit kenties, että onpa se nyt tympeä kun tällaisia ehdottelee kesäloma-aikaan. Ahdistavaa, ankeata ja ikävää - eikö saakaan grillata ja syödä jatkuvasti. Ja löhötä.   Mietipä uudelleen: sehän onkin niin, että  itseasiassa kesäloma onkin paras aika tehdä tämä juttu: rento meno takaa parhaat tulokset.  Kerkeät paremmin nukkua ja rentoutua. Et stressaa. Ja syödä saa, jatkuvasti. Rillatakin, ainakin kerran päivässä!

Kuuden viikon matka. Sitten rytmi on veressä, tahti vain vaihtuu. Lähde siis matkakaveriksi!

MENOLIPPU

RUOKA rytmi on avain. Ei yli kolmen tunnin taukoja.

1. Aamiainen (n.  07:00)
  - esim. rasvaton jugurtti tai raejuusto, pari  rkl mysliä, marjoja. (lisää ideoita)
  - kahvi, makeutusaineena hunaja.
  - noin 300 kcal
  - jos päivä alkaa myöhemmin, seuraavat syönnit liukuvat vastaavasti.

2. Välipala (n. 10:00)
 - 1-2 hedelmää (esim. omena, päärynä, kauden marjoja)
 - noin 100 kcal

3. Lounas (n. 12:30)
 - samankaltainen kuin aamiainen (jos treeni tulossa + pari kananmunaa)
 -  noin 350 kcal

4. Välipala (n. 15:00) 
 - kuten aamupäivällä TAI pähkinöitä 40 gr etenkin, jos treeni sen jälkeen (= enemmän poweria)
 - noin 150 kcal

5. Päivällinen  (n. 17:30)
 - täysin normaali laadukas ja monipuolinen päivällinen.
 - noin 700 kcal

6. Illalla
- esim. ½ prk rahkaa ja 1 dl kevyt jogurttia, sekaan hedelmä tai marjoja.
- noin 200 kcal

Yhteensä: noin 1800 kcal.

Energiankulutukseni ilman liikuntaa noin 120 kilon painolla on n. 3000 kcal vuorokaudessa. Liikunnan kanssa arviolta 3800 kcal. Vuorokaudessa tulee siis noin 2000 kcal energiavaje.

Oman energiankulutuksesi voit arvioida täällä (Suomen Sydänliitto Ry, energiantarvelaskuri). Jos olet minua huomattavasti kevyempi, on ehkä syytä muuttaa syömisien määriä aavistuksen pienemmäksi.   Itseäni motivoi mielikuva siitä että kilo läskiä vastaa noin 7700 kaloria. Voin ajatella polttavani kilon läskiä noin neljässä päivässä.   => Kuuden viikon kuurin aikana poltan energiavarantojani noin 10 kiloa.

JUOMINEN on tärkeää

- Juo paljon ja pääosin vettä
- Urheilujuoma:
  1 litra vettä, 2 rkl hunajaa, 1/4 tl merisuolaa ja esim Vogelin Molkosan Vitality 1 rkl.

LIIKUNTA kauan ja kevyesti

- Liikunnan tarkoitus ei ole nyt kerryttää stressiä vaan purkaa sitä.
- Jos joku laji alkaa sattua, vaihda lajia.

UNI vähintään yhdeksän tuntia vuorokaudessa.

- Uni on olennaisen tärkeää stressin, aineenvaihdunnan ja jaksamisen takia. (ks. tämä artikkeli). 

Dieetissä on taustalla tapaamiseni Veli-Pekka Valkosen kanssa ja häneltä saamani ohjeet ja ajatukset.  Hän on  fysiatrian erikoislääkäri, lääketieteen lisensiaatti ja toiminut ravintokonsulttina mm. usealle Olympialaisissakin menestyneelle urheilijalle.

Huom! V-P suositteli minulle monipuolisen ateriankorvikepirtelön käyttöä aamupalana ja lounaana, jotta varmasti saan kaikki tarvittavat ravinteet. Lähdin  kuitenkin sooloilemaan koska a) uskon että kesälomaikaan jaksan  tehdä riittävän hyvät aamiaiset, b) en halua änkyrä- ja periaatesyistä suositella mitään tuotemerkejä ennen omakohtaista onnistumiskokemusta ja c) minusta tuntuu, että syön joka tapauksessa terveellisemmin kuin aiemmin.  Käytän luultavasti ateriankorvikepirtelöitä aina silloin tällöin kun on kiire. Jos lähdet mukaan, käytä omaa  harkintaa tässä!

Kirjoitathan kommenttiin, jos päätit lähteä mukaan.  Vaihdetaan kuulumisia!

Operaatio: Reconquest 111

Viimeisten viikkojen aikana vastatiedustelu on tehnyt päättäväistä työtä.
 
Vihollisen strategia, taktiikat ja resurssit on nyt hyvin kartoitettu.  Tilanne ei enää vaikuta kaoottiselta.

Invaasio on alkanut vaivihkaa. Se on käynnistynyt  liki huomaamattomana  työntymisenä ytimeen jo joskus vuoden 2014 lopulla. Perustuksia on hiljalleen heikennetty, ja lopulta maan alla piilossa käydyn sissisodan oheen on avautunut uusia rintamia.  Samanaikaisesti kun omat resurssini ja keinoni ovat kaventuneet, on kehon- ja mielenvaltaaja vain saanut lisää vettä myllyynsä. Oikeastaan siinä vaiheessa, kun kunnolla havaitsin tilanteen oli käynnissä jo täysi kolmen rintaman vyörytys.

Olen piirtänyt tilanteesta oheisen kuvan.

Operaatio: Reconquest 111 on alkanut.

- tulevien 111 päivän uskon löytäväni kehostani jotain uutta. Pyrin keventämään painoani merkittävästi, mahdollisesti jopa 20 kiloa. Homma lähtee käyntiin kuuden viikon kuurilla, ja minulla on tukenani Veli-Pekka Valkosen asiantuntemus.  

-  operaatio päättyy sadanyhdentoista päivän päästä 10.10. Vantaan maratoniin.

- mielen rintamalla olen saavuttanut jo ison voiton. Vihollisen ylivoiman ylläpitävä voima, epätoivo,  on kumottu ja tilalla on toivo.  Suunnitelmallisuus tuo toivon.

- liikunnan suhteen etenen rauhassa. Lähikuukausina se on rentoutumisen keino, ei stressin lähde.

En ole ikinä ennen oikeastaan edes pyrkinyt pudottamaan painoani. Tavallaan se on nytkin vain työkalu: tavoitteena on tehdä olo kevyemmäksi, enkä nytkään tavoittele BMI-mielessä edes normaalipainoa. Haluan juosta kauemmas ja kovempaa. 

Vantaan maratonin aattona painan 98 kiloa nykyisten 120 kilon sijaan. Juoksen maratonin aikaan 03:29:59 ja putkahdan iloisin mielin uuteen maailmaan.

Oravanpyörän sähköistämisestä

Olen imenyt sisääni tutkimustietoa, lehtiartikkeleita ja oheiskuhinaa aiheesta athlete burnout.

Materiaalia on tarjolla runsaasti (ks. mm. Pubmed-tutkimustietokanta-haku  burnout + athlete). Oikeastaan tuon "athlete" -sanan voi poistaa hakuehdoista, koska riippumatta siitä mistä aiheesta tai ammatista on kyse, lopulta sieltä pohjalta löytyy samat melko yksinkertaiset asiat.  Synteesinä oppimastani tiivistän kaikkea kiivasta harrastamista ja työntekoa sekä niistä nauttimista ja jaksamista koskevan avainkysymyksen:  

Onko liikkeellä pitävä  voima sisäsyntyinen vai ulkolähtöinen?  Sisäsyntyinen motivaattori  ehkäisee loppuunpalamisen, kun taas ulkosyntyiset motivaattorit toimivat katalyyttinä loppuunpalamiselle. 

Tämä pitää havainnollistaa, koska muuten nuo kaksi riviä menevät hups vain ohitse.

Ole orava.

Orava löytää oravanpyörän, kiinnostuu ja menee pyörän sisälle. Melkein sattumalta se saa pyörän pyörimään.  Orava nauttii, ja päättää juosta toisenakin päivänä. Mitä kovempaa orava juoksee, sitä huisimpi vauhti. Pyörään latautuu liikkeellä pitävää liike-energiaa, mutta lopulta se on oravasta kiinni, pyöriikö pyörä.

Aika kuluu, sähkökin keksitään.

Eräänä päivänä oravanpyöräänkin sitten kytketään sähköt. Orava juoksee, pyörä pyörii taas, melkein kuin itsestään.   Tulee ilta, ja oravaa alkaa väsyttää. Tuttuun tapaansa orava keventää askeltaan mennäkseen levolle.  Mutta sähköistetty oravanpyörä ei pysähdy.   Orava juoksee mukana. Yllättävän pitkäänkin se juoksee. Lopulta kuitenkaan ei.  Pian ilta-auringon kultaaman maiseman rikkoo säännöllisesti toistuva ääni: *MÄTKIS*.

Miten tämä liittyy mihinkään?

Ensi kerralla, kun tuntuu, että nyt ei kyllä huvita pyörittää pyörää, älä hyvä ihminen kytke siihen sähköjä.

Afterburner

Tutkailtuani tovin jos toisenkin vallitsevaa positiotani eri näkövinkkeleistä on selvää, että kyse ei ole pelkästään viime kirjoituksessa mainitsemastani keuhkoklamydiasta. Olen viime viikkoina ymmärtänyt, että olen viettänyt viimeiset kuukaudet mustan aukon muodostamassa aika-avaruuden vääristymäkentässä.

Olen navigoinut tuon kentän vaikutuspiiriin ihan itse.

"More specifically, burnout is related to control and identity issues that entrap athletes into sport (2). Entrapment is defined as when the athlete does not want to participate in the sport, but feels they must maintain involvement for a number of reasons." // The sports journal, Athlete burnout

Jos olisin tajunnut tämän jo marraskuussa, kun ajoin itseni jo hetkeksi twilight zonelle, en todennäköisesti olisi nyt mustan aukon välittömässä läheisyydessä.  Mutta sen sijaan rakensin itselleni ansan: rusentavan läjän odotuksia itseni, liikunnan ja lopulta myös tämän blogin suhteen: mitä se voisi olla ja mitä sen pitäisi olla.  Nuo asiat eivät ole kuitenkaan tulleet sisältä vaan tavallaan ulkoa, vaikka itse olen ne asettanutkin.

Joskus vain ne asiat joita aidosti haluaa ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa mitä pitäisi loogisesti ja järjellä ajatellen seuraavaksi haluta ja tavoitella, ja mitä siksi "ulkoinen minä" käskee tekemään. Se on hävitty taistelu. Lopulta tunne voittaa.

Lopulta minusta on tuntunut, että minun pitäisi jaksaa, viitsiä ja haluta asioita joita en jaksa, viitsi ja halua.

"Mustaa aukkoa ympäröivää rajaa, jonka takaa pakeneminen on mahdotonta, kutsutaan tapahtumahorisontiksi. Nykytiedon käsityksen mukaan mustan aukon sisustaa ja sen tapahtumia on mahdotonta tutkia, sillä mikään informaatio ei pysty pakenemaan sieltä" // Wikipedia, Musta aukko

Ensi alkuun ihminen, ja miksei muukin olento, voi kokea mustan aukon läheisyyden ahdistavaksi. Mutta nyt olen ymmärtänyt sen, mikä Wikipediaankin on kirjoitettu: musta aukko on mahdollisuus.

"Madonreikä on hypoteettinen aika-avaruuden topologinen ominaisuus. Yksinkertaisesti ilmaistuna kyse on mustan aukon suomasta "oikopolusta"; madonreikä mahdollistaisi valoa nopeamman siirtymisen kahden toisistaan kaukana olevan pisteen välillä. Madonreiällä on ainakin kaksi suuta, jotka yhtyvät yhteen tunneliin. Ainetta voi kulkea suuaukosta toiseen menemällä tunnelin läpi.

Kuvittele, että maailmankaikkeus on omenan kuori ja mato kulkee sen pinnalla. Matka omenan toiselle puolelle on puolet omenan kehästä, jos mato pysyy omenan pinnalla, mutta jos se kaivautuu omenan läpi, niin matka on huomattavasti lyhyempi. " // Wikipedia, Madonreikä

Nyt sukellan madonreikään. Jätän taakseni rakentamani ansan, vaatimukset ja velvoitteet. En tiedä, palaanko sieltä tai mihin hauskaan madonreikä johtaa.

Viimeisen informaatiopurskeen ennen madonreiän arviolta kesän kestävää no-return-zonea lähetän 15.6., kun olen tavannut ravintokonsultti Veli-Pekka Valkosen.

Omenat  ovat jo tulossa.

Vuoden paras liikuntauutinen: minulla on klamydia!

On se, että lääkäri soitti laboratoriokokeiden jälkimmäiset tulokset ja!

Wikipedia: Chlamydophila pneumoniae

a) vitsauksella on nimi,
b) se on vasta-aineista diagnosoitu
c) diagnosoidun vitsauksen oirekuvaus täsmää tuntemuksiin

Minulla on keuhkoklamydia! Jipii!

"Mitkä ovat keuhkoklamydian oireet?
Suuri osa C. pneumoniae -infektioista on oireettomia. Tauti alkaa lievin hengitystieoirein, ja harvoin se etenee sairaalahoitoa vaativaksi keuhkokuumeeksi. Tyypillisesti ensimmäisenä oireena on hitaasti paheneva kuiva yskä, johon liittyy lihaskipua ja päänsärkyä. Myös nuhaa ja kurkkukipua voi esiintyä. Kuumeilu on yleensä lievää." // https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/keuhkoklamydia

Olen niin onnellinen! Kun vihollinen on paljastettu, se voidaan tuhota! :) Mikä parasta, infektio on vasta-aineiden tasosta päätellen kuulemma joko a) uusi tai b) vanha ja jo väistymässä. Ja koska oireeni alkoivat jo kuukausia sitten, niin b) lienee tosi. Rakastan suolistobakteerejani, enkä haluaisi tappaa niitä turhilla antibiooteilla. Nyt edetään siis niin, että parin viikon päästä otetaan uudet verikokeet, ja katsotaan mihin suuntaan vasta-aineiden määrä on kehittynyt ja jatkotoimet sen perusteella. JEE!

Melkein luovutin

Kirjoitin maanantaina oheisen kuvakaappauksen blogikirjoituksen, julkaisin sen ja  suljin Facebook-sivun sekä Twitterin. Teksti oli julkaistuna noin viisi minuuttia ja joku sen varmaan ehti lukeakin.  Sitten vaimo sanoi:  "Onko tämä se mitä haluat, oletko nyt helpottunut?"

Päätin ottaa aikalisän ennen kuin panen pillit pussiin mutta olin melko varma ettei mieli  muutu. Kyllä tämä nyt oli tässä, ajattelin.  Tuntui, ettei minussa asu enää Läskimaijaa, sitä metafyysista kehokaapparia, joka ajaa ihmisen ojasta rynnäkköön ja iloisin harppauksin kohti maailmanloppua.

Mietittyäni asiaa tajusin, ettei Läskimaija olekaan mihinkään lähtenyt. Sen sijaan olen vuosien mittaan virittänyt itselleni ansan.

Olen pian kuusi vuotta haastanut itseni alati kohti haasteita, puolimarasta maratoniin, täysmatkaan ja ultrajuoksenteluihin. Veto niihin tuli kuin itsestään. Se oli vähän kuin aseen laukaus: vääjäämättä piippuun, sieltä ulos ja pihalle.  Kun alkusysäyksen voima alkoi hiipua, aloin hakea  ikään kuin keinotekoista, uutta propulsiovoimaa mm. itseni mittailusta erilaisin anturein. Ne jatkoivat lentoa.

Luin pari viikkoa sitten kirjoittamani tekstin ja sanat: "Ei tunnu hyvältä, en ymmärrä, ei kiinnosta, en pysty, en halua."

Viime aikoina olen sen enempää itseäni kuuntelematta olettanut,  että homman pitää jatkua entisellään. Samaten minusta on tuntunut, että muut olettavat matkan jatkuvan aina kohti yhä hullumpia tempauksia.

Hokasin, että ei tarvitsekaan kiinnostaa, pystyä tai haluta yhtään mitään,  mitä en itse halua. Olen näistä liikuntahommista edesvastuussa vain itselleni.


Tämän hoksaaminen oli suuri helpotus, koska on todella vaikeaa punnertaa väkisin kohti jotain odotuksia ja tavoitteita, jotka eivät edes oikeastaan tule sisältä, vaan jostain ulkoa. Se on ristiriitaista. Erityisen stressaavaksi tilanteen on tehnyt se, että olen ollut viimeiset pari kuukautta jonkun mystisen taudin riivaama. Oletetaan, että se on vaikka ylikunto tai mykoplasma, kenties huomenna selviää lisää kun lääkäri soittaa vasta-aine-tuloksista. Luulen, että vitsaus paranee vähintään tulpanopeudella nyt, kun tämän sisäisen ristiriidan aiheuttama stressi on poistunut.

Kun Läskimaija valtasi kehoni marraskuussa 2009, aloin liikkua niin kuin pystyin, tuntui hyvältä ja tavoittelin sitä, mitä halusin.

Vietän tämän kesän ja toivottavasti koko liikunnallisen tulevaisuuteni näillä opein. Se alkaa näistä kuvista.

Melkein luovutin, vaikka tarvitsi oivaltaa.

Sähkövikoja

Siltä varalta, että tämä olotila ei ole pysyvä, dokumentoin vallitsevat tunteeni liikuntaa kohtaan.

On toki melko todennäköistä, että olon taustalla on jokin lääkärinkin diagnosoitavissa oleva sairaus, joka vaivaa kehoa.  Omatoimisen cybertohtorin mukaan oireet viittaavaat kaikkeen laiskamadosta, flunssa-allergia-ylikunto-kombinaation, diabeteksen puhkeamisen, kilpirauhasen vajaatoiminnan  ja pitkäaikaisen väsymysoireyhtymän kautta mykoplasmaan.

Jatkuva yskä, hengitysteiden limaneritys, flunssaoireet, kurkkukipu, isojen lihasryhmien alituinen särky, hidas palautuminen liikunnasta ja edellä mainitut oireet vaihtelevina kombinaatioina ovat kuitenkin lopulta aika pikku juttu.

Suurempi ihmetyksen aihe ja vähän pelottavakin asia on kuitenkin se, että suhteeni liikuntaan on viime kuukausina heittänyt totaalisesti häränpyllyä. Olen kyllä viime viikkoihin asti yrittänyt uskotella itselleni, että intoa olisi kunhan vain taudit antaisivat myöten. Ei se ihan valetta ole ollut, enemmän toive siitä että into ja liikunnan veto syttyisi roihuun,  jos pääsisin pari viikkoa reenaamaan ja puhaltamaan kipinään.

Nimittäin nyt on niin että

- Liikunta ei tuota hyvän olon tunnetta vaan lähinnä ahdistusta. Reidet kipeytyvät koiranulkoilutuslenkillä kävellen pienessäkin ylämäessä, ilma ei kulje, yskittää.  Epäilen kuitenkin, johtuuko se sittenkään fysiikasta, flunssasta tai mistään oikeasta taudista. Ehkä vika on päässäni. Ehkä olen vain laiska paska. Tämä on se välitön palaute, jonka saan liikunnasta.

- En osaa nyt rakentaa sitä ajatuskuviota, joka saa treenaaman jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Mitä järkeä siinä olisi? Mitä siitä saa? En ymmärrä.

- Kun ajattelen menneitä tapahtumia joihin olen osallistunut ja joista olen suoriutunut, en ymmärrä mikä minua silloin niihin motivoi. En myöskään muista sitä tunnetta, jos sellainen oli, joka vallitsee vaikkapa täysmatkan päätteeksi.

- Jos pakotan itseni ajattelemaan, että olen nyt jossain usvassa ja  oikeastaan se aiempi mielentila oli tosi, huomaan että jotta kokisin saavuttaneeni jotain, pitää tavoitella jotain järjettömän suurta. Vallitsevista lähtökohdista tuntuu mahdottomalta,  että pystyisin siihen tänä nykyisenä surkimuksena.

Ei tunnu hyvältä, en ymmärrä, ei kiinnosta, en pysty, en halua.

Ihminen, mieli ja keho muodostavat sähkökemiallisen koneen.