Tänään Tampere Maratonilla se tapahtui. Ratinan sillan alla toisen kierroksen alussa odotti kippurassa naurava Riikosen Juha, jolla oli pizzalaatikko kädessään.
Söimme pizzaa vauhdissa, voi että se oli hauskaa ja hyvin upposi! Ainut ongelma oli, että meinasin tukehtua naurun ja pizzan yhdistelmään, mutta se meni nopeasti ohi.
Energiakin tuntui imeytyvän hienosti, eikä mahan kanssa tullut ongelmia. Tämä kannattaa siis ottaa tavaksi!
Juoksusta tuli täydellinen harjoitus. Juhan avulla sain juuri sen mitä tähän kohtaan tarvitsinkin, ja vielä paremman treenin kuin olin etukäteen suunnitellut. Juoksin kaikkiaan reilut kaksi kierrosta, juteltiin tovi niitä näitä ja lähdimme omiin suuntiimme. Stadionilla näin vielä Villen, joka ehdotti yhteislenkkejä lähteä minun kanssa lenkille!
Kannoin loppupainossa olevaa 36.3 kilon (80 paunaa) rinkkaa selässä kolme tuntia. Juoksu oli sen
verran kevyttä että pääsen heti huomenna jatkamaan treeniä. Nyt on selvää, että jalkojen lihakset ovat jo nyt siinä kunnossa että niillä voi juosta maratonin tuon rinkan kanssa hyvään aikaan. Ne eivät väsyneet ollenkaan.
Sen sijaan hartian ja olkapäiden lihasten siedättämisessä on vielä paljon töitä. En usko, että olisin voinut kantaa tänään rinkkaa enää kahta tuntia. Nyt tästä eteenpäin lisään rinkkaselässä vietettyjä minuutteja ja tunteja. Juoksun lisäksi taidan alkaa haravoida ja leikata nurmikkoa rinkan kanssa.
Lisäksi tilasin heti juoksun jälkeen oheiset lisäpehmusteet rinkan olkaimiin.
 |
| Pehmusteet olkaimiin: Amazonista |
Kaikkiaan tunne on nyt, että tehtävää on sopivasti, mutta ennätys syntyy.
Lue lisää: http://www.apurinkka.fi, ja osallistu!
