Olen ollut satunnainen alkoholinkäyttäjä. Vain harvoin olen voinut sanoa sen maistuvan hyvältä. Näin on sattunut joskus kuumana kesäpäivänä tai saunassa oluen kanssa. Moni alkoholiton juoma maistuu vielä paremmalta. Onhan kuitenkin humala, se saa ihmiset laulamaan, tanssimaan ja rentoutumaan. Minulle humala on epämiellyttävä kokemus. Koen itseni sosiaalisesti hitaaksi ja kömpelöksi selvinpäinkin. Kun olen nauttinut vähänkin alkoholia, hidastun edelleen enkä pysy keskustelussa mukana senkään vertaa kuin aiemmin. Se on kaikkea muuta kuin rentouttavaa.
Silti olen käyttänyt alkoholia satunnaisesti.En käytä enää.
Noin puolitoista vuotta sitten ystäväni alkoholiongelma kärjistyi. Olen nähnyt mitä se ihmiselle ja hänen läheisilleen tekee. Ystävä katoaa, muuttuu zombieksi ja kaikki hänen ympärillään tuhoutuu. Alkoholisoituneen ihmissuhteet muuttuvat vain mahdollisiksi keinoiksi jatkaa juomista.
Aika-ajoin kuitenkin tuntuu siltä, kuin se vanha ystävä edelleen olisi olemassa. Sanoin viime viikonloppuna hänelle:
"Tuntuu kuin sinä olisit suljetussa huoneessa, paksun lasiseinän takana. Huoneessa on tulipalo. Seinässä on vasara hätätilannetta varten. Pako on mahdollinen mutta vain sinä itse voit rikkoa lasin ja astua pois. Kukaan muu ei voi. Me muut emme voi ennen sitä muuta kuin surra."
Sanoin, hänelle myös että heti kun hän on täällä, lähdemme yhdessä keräämään liikunnasta endorfiineja.
Odotan, että ystäväni tarttuu vasaraan.
